sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Uusi blogi!

Iloiten tiedotan, että uusi blogini löytyy osoitteesta neuroottinenenergia.blogspot.com

Tervetuloa lukemaan :)

maanantai 1. marraskuuta 2010

Blogi hiljenee, Mannasaria kiittää

Ensin pieni vinkki kaikille raskaana olevien puolisoille: Jos (raskaana oleva) puoliso pyytää tietyn merkkistä suklaapatukkaa, älä tuo eri merkkistä ----> seurauksena on väistämätön katastrofi ;)

Itse pyysin tänään (raskausviikolla 38+4) Meidän perhe -lehteä, ja rakas puolisoni kiikutti minulle Kotivinkin, voitteko kuvitella? :D

Seuraus: Luin Anu Harkista artikkelin, jota minun ei olisi lainkaan pitänyt lukea (koska tarkoitukseni oli lukea Meidän perhe -lehdestä vallan muita artikkeleita)

Koin kuitenkin pienen valaistumisen hetken, josta lisää nukkuvan Hra Heppulin alla...

Herra Heppuli "kotoilemassa"...

No niin, opin että päivän sana, trendi ja kaikkea muutakin on "kotoilu". On ihananihananihananihanaa istua kotona neulomassa anopille villasukkia, leipomassa suklaakierrepullia, tietenkin kokkaamassa itse tehtyä pastaa sekä remontoimassa wanhan talon kuistia... Sitten aikaansaannokset tietenkin jaetaan, siis ne pullat perheelle ja kuvat blogissa/facebookissa/jossain.

Itsekin harrastan terapianeulontaa, tulevalle pikkuiselle on jo valmiina tsiljoonasti villaisia lisäimuja vaipan väliin laitettavaksi, toivottavasti niille löytyy käyttöäkin.


kotoilevat varpaat

Mutta mitä kotoilugurun viesti minua nyppii? Voih, yllättäen paljonkin...

Nythän tällä viimeisellä raskauskolmanneksella on tietenkin rakennettu pesää. Eteisen tuli levittäytyä ruokailutilan puolelle jotta kodinhoitokäytävään tulisi hiukan lisää tilaa. Tilasin ensin puolisolta uusia mittatilausnaulakoita, mutta sitten ilmeni että koko perheen yhteinen aika kuluu (ja sen tuleekin meillä kulua) etupäässä johonkin muuhun kuin hienojen naulakoiden väsäämiseen. Kohtalonomaisen vimman vallassa ;) tajusin, että minä ja pienet autoilemme & marssimme rautakauppaan kymppiveen harrastuksen aikana, ja ostamme mitä vaan naulakoita ja hyllyjä, jotka rakas puolisoni sitten kiviporaisi seinään. Näin teimmekin. (Välihuomautus rakkaalle anonyymille: voitko kuvitella, en ollut ikinä ennen ollut ilman miestä rautakaupassa :D Onneksi minun ei tarvinnut kuskata po-re-al-las-ta :D ) No nyt on eteis/ruokailutilassa tosi kätevät joskaan ei niin huippuhienon näköiset naulakkosysteemit neljälle pienimmälle lapselle.

Tämä kiinnittyy säilömiseen ja kymmenillä lyhdyillä sisustamiseen seuraavan nukkuvan Hra Heppulin alapuolella...



Luettuani kotoilugurun haastattelun (jo valmiiksi hieman äreänä, koska, no, väärä lehti, nämä raskausviikot, ehkä pari hormonia... :D ) minulle lopultakin kirkastui, että minä en ole puuhasteleva ihminen, vaan minä olen jonkin muunlainen ihminen. Lähinnä ehkä käytännöllinen ihminen (lopultakin: viis siitä miltä ne naulakot näyttävät, kunhan haalarit, pipot ja kengät sopivat siihen hyvin), ja ajatteleva ihminen. En luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteivät puuhastelevat ihmiset ajattelisi, vaan että itse käytän mieluummin sen pienen hiljaisen hetken sohvan nurkassa mietiskelyyn kuin himmeliarmeijan askarteluun.

Pitkä tarina päättynee kotoilumaisteri Heppulin jälkimmäisten, alla olevien varpaiden alapuolella...


Loppupäätelmä: Blogin kirjoittaminen on ollut minulle kuitenkin enemmän puuhastelua, kuin ajattelua (saati käytännöllisyyttä). Blogien maailma on itselleni kovin nopea: sinne pitäisi sukeltaa juuri-sinä-pienenä-hiljaisena-hetkenä, ja blogiin pitäisi saada aikaan jotain (en välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa tuotosta, mutta uusi blogijuttu nyt kuitenkin).

Näin ollen, en ole ollut täysin aito näissä blogijutuissani, koska tavoitteena kuitenkin on ollut pirteästi kirjoittava mannasaria, eikä mietiskelevä, pitkää proosaa hitaasti tuottava mannasaria.
Siis:
Kiitos kaikille ihanille lukijoille, ja blogitutuille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Blogi päättää tähän, mannasaria ja kotijoukot kiittävät. Palaan varmaan nettijulkaisuun joskus (piiiiitkän ajan päästä), jonkinlaisessa muodossa, ja ilmoittelen uudesta systeemistä kaikille joille vain pystyn. Vilkuti vilkuti vilkuti :)

torstai 23. syyskuuta 2010

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lievää härdelliä

Ok, hengissä yhä :)

Tiivistelmä kahden viime viikon jutskista:

- Autokoulun kakkosvaihe stressattu, stressattu, ja KÄYTY :) Itse asiassa se oli ihan kivaakin, ja eritoten hyödyllistä.

- Lapsukaiset - sairastaneet :( Yksi korvatulehdus, yksi joku ihme bakteeri nenässä joka myös vaati antibiootin, ja yksi lähes viikon kestänyt kuumeilu. Kaikki olemme lisäksi yskineet, köh köh...

- Mannasarialla kaksi tenttiä, näpsäkästi vielä peräkkäisinä päivinä. Mutta nyt jos ne menee läpi ( toinen kyllä menee, toinen on hiukan kysymysmerkki mutta olen toiveikas :) niin sitten on kasvatustieteen perusopintokokonaisuus pulkassa, ja eikun eteenpäin!

- Hammaslääkärikuskausta, harrastuskuskausta, vanhempainiltaa kertaa kaksi

- Toisinsanoen ihan liikaa aikatauluja :(

- Ostettu (eilen!) ihana keltainen turvakaukalo vauvelia varten. Yep, valitsen yleensä vauvatarvikkeet värin mukaan :D Tuo kaukalo vaikuttaa kyllä tosi hyvältä muutenkin, on maxi-cosi -merkkinen, ja pienenninosa madaltaa samalla istumakulmaa siten, että vastasyntynyt voi olla melkoisen pötköttävässä asennossa.

- Nyt siirretään huonekaluja & tavaroita ja haaveillaan IKEA-keikasta, saa nähdä toteutuuko.

Vilkutus :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Suosikki "pikkusisarus tulossa -kirjani"...

...on kautta vuosien ollut Gunilla Wolden Sanna ja pikkuveli. Meillä oli ennen kirja omana (saattoi peräti olle minun oma ikivanhani, tai sitten kirjaston poistomyynnistä hankittu, nyt en enää muista). Sitä luettiin niin monta kertaa niin monelle tulevalle isosisarukselle, että se poksahti lopulta kuntoon jossa korjaus ei enää ollut kannattavaa.

Nyt lainasin kirjastoautosta kyseisen kirjan, ja muutamien vuosien tauon jälkeen aloin tyytyväisenä lukea sitä hra heppulille ja pikkukumppaneille. Kirja kertoo mukavasti elämästä vauvan kanssa, joskin sitä harmittelen että niin Sanna ja pikkuveli -kirjassa kuin muissakin vastaavissa imetys demonisoidaan :D , eli siis tarinan leikki-ikäinen isosisarus laitetaan kokemaan valtaisaa mustasukkaisuutta äidin imettäessä vauvaa - oman kokemukseni mukaan kun isot sisarukset eivät ole juurikaan piitanneet imetyksestä, ovat varmaan kokeneet sen niin pikkuvauvatouhuksi ja toisaalta kokeneet itsensä isoiksi tällä rintamalla.

Kirjan loppupuolella minusta alkoi tuntua että nyt joku ei täsmää...

Ja kas, viimein hoksasin mikä. Sanna ja pikkuveli -kirjan särmikäs huippukohta on lopussa, kun vauva saa (lusikalla lautaselta) tomaattimehua, eikä pidä siitä vaan sylkee sen suustaan; samaan aikaan Sanna taas syö tyytyväisenä omenaa. Nyt uudessa painoksessa tomaattimehu oli vaihdettu marjasoseeseen.

Miksi??????????

En ole ennen tiennytkään, että tietokirjojen lisäksi myös kaunokirjallisista teoksista tehdään "uudistettuja ajanmukaistettuja" painoksia. Onkohan tomaattimehu vaihdettu marjasoseeseen sen vuoksi, ettei mahdollisesti sivistymätön äitiparka erehtyisi antamaan vauvalleen ensisoseeksi tomaattimehua?

Mannasaria tunnustaa inhoavansa muutoksia joihin ei ole päässyt itse vaikuttamaan, ja pidin niin kovasti juuri tuosta vienosta tomaattimehuhuumorikohdasta... Mut ehkä me kestetään tää takaisku ;)

maanantai 30. elokuuta 2010

Entero on inha tauti :/

Projektit ne on kotiäidilläkin... Kahden ekan kouluviikon projekti on ollut sinnittely enterorokon kanssa. Onneksi nyt aletaan olla rutkasti voiton puolella :)

Meillä taudinkuvaan kuului neljässäkympissä huiteleva kuume, ja valtava kutina näppyjen puhkeamisvaiheessa. ( Eikä kutina ollut minkäänlaisessa suhteessa näppyjen määrään, hurjan kutinayön jälkeen "tuloksena" saattoi olla hurjat kaksi näppyä... ) Onneksi rokko ei ole iskenyt aikuisiin, joten on ollut hyvä hoivailla potilaita kun on ollut itse terveenä.

Herra Heppuli -raasu kieriskeli pari yötä aivan läpeensä kutinan kourissa. Heppu meinasi myös kuivahtaa kun ei - ilmeisesti kurkkukivun vuoksi - suostunut juomaan, ja havaittuani eräänä aamuna normaalin pörheän masuihon sijaan "omituisesti laihtuneen" tyypin, ryhdyttiin tehonesteytykseen. Vuoron perään kaikenlaisia makeita herkkuja kuten mehua, jogurttia ja jätskiä, ja vuoronperään suolaista saivat mussukan onneksi kuntoon ilman lääkärireissua.

Ihanaa kun kaikki alkavat olla suht terveinä!!!

ps. Ja onhan niitä projekteja vielä: autokoulun kakkosvaihe (hohhoijaa ja iik) sekä pari tenttiäkin tuloillaan. Ja jostain syystä ennen vauvan syntymää pitäisi vaihtaa kaikkien yläkaappien ja lipastojen sisältöjä keskenään... ;)

lauantai 28. elokuuta 2010

Kukkuu II

oho