lauantai 6. joulukuuta 2008

Ankkurit mereen!

Pieni paatos lienee sallittua, näin itsenäisyyspäivän kunniaksi ;)

Miksi valintasi on kotihoito?

Kun esikoisemme oli pieni taaperoinen, muistan joskus rasittuneena ajatelleeni että en yhtään ihmettele miksi monet äidit/isät menevät töihin ja vievät lapsen hoitoon: Koska lastenhoito on niin rankkaa :D

Olin jo ennen lapsen syntymää ajatellut että haluaisin hoitaa häntä pitkään kotona, mutta tuo ajattelu oli jotenkin epämääräistä...

Koin valaistumisen hetken eräänä talvisena iltapäivänä; asuimme pienessä kaksiossa kerrostalon ylimmässä kerroksessa, oli hämärää ja miellyttävää. Yksivuotias esikoinen puuhasi pientä höpsöä laitellen tilpehöörejään pikkuiseen muovipussiin, minä touhusin jotain omaani ja seurasin toisella silmällä lasta. Yhtäkkiä tajuntaani rynnisti tuntemus siitä, miten erilaista lapsen on olla päivät ihmisen kanssa joka rakastaa häntä...

Tuon jälkeen on seurannut monta kotivuotta, ja tarkkailija kun olen on omia lapsia tullut tutkailtua; minusta on näyttänyt siltä, kuin pieni lapsi ankkuroituisi maailmaan/ympäristöönsä/ tilanteisiin katsekontaktin kautta (siis katsekontaktin juuri niihin rakkaisiin ihmisiin).

Asuimme kaksi ensimmäistä Utön vuotta aivan vanhasta hylystä sukelletun ja Utön korkeimmalle kohdalle nostetun jättiankkurin vieressä; kesäisin katselimme kuistilta matkailijaryhmiä jotka valokuvasivat ankkurilta maisemia. Tongin kuviamme hyvän tovin (lue: pari tuntia) ja AINOA ko. ankkurista löytämäni otos oli ystävän ottama paperikuva. Lapsia tässä vaiheessa neljä...

Minut vietiin päivähoitoon 1v 2kk ikäisenä, ja muistikuviin omasta lapsuudestani liittyy tietty tuuliajofiilis. Olin hiekkakasan laidalla hoitopaikan kolmipyörän kanssa, mutta en oikein tiennyt missä olin, vai olinko ollenkaan. Villasukkaani oli tarttunut maalarinteipinpala, ja tuijotin sitä ihmetellen miksi jalka tuntuu niin oudolta. Päiväkodin retkipäivinä en tiennyt missä olin ja kenen kanssa.

Kun raportoin miehelle tästä Suuresta Oivalluksesta ;) hän kysyi kiinnostuneena että entä silloin kun retkeilin vanhempieni kanssa, tiesinkö silloin missä olin? Mieleen tupsahti käynti kummallisessa paikassa (näin aikuisena sanoisin että olimme Gallen-Kallelan museossa), eikä minulla kyllä ollut hajuakaan siitä että missä olimme :D mutta sen tiesin kenen kanssa.

Ei kommentteja: