torstai 31. joulukuuta 2009

14 vuotta sitten tähän aikaan...

... kuuntelin raketteja typertyneenä. Minusta oli juuri tullut äiti <3

Tänään tyttäreni kiikutti minulle neulekirjan ja näytti että äiti tässä se vuoropisto on.

14 vuotta sitten pötkötin heräämössä pamahtaneena; räjähtäneenä; onnellisempana kuin koskaan.

Tänään tyttäreni kertoi minulle mikä on teinisydän; tässä se tulee: <<<<<<<<<<<<<<<<<33333333333333333333

Ällistyttävää Uutta Vuotta 2010!

tiistai 29. joulukuuta 2009

Tehtailee villapöksyjä ja mainostaa saaristokoulua

Ensin tärkein:

Maailman parhaassa koulussa oppilasvajetta! Tässä linkki Utön koulun blogiin; mannasarialta tai Brita-opelta voi kysyä lisätietoja :)

Sitten tapaus villapöksyt: Herra Heppulin tuliterät tehdasvalmisteiset villapökät joutuivat pesukoneen kirjopesuohjelman syövereihin, ja tulos oli... kokoa Kaalimaan tenava. Vastoin nykyisiä tapojaan mannasaria päätti tarttua puikkoihin, ja on nyt koukussa neulomiseen. Fantastista vaihtelua!

Tässä tämänhetkinen saavutus, mutta voisiko joku PIAN valaista mikä on vuoropisto ;) ???


tiistai 24. marraskuuta 2009

Pienten takia on jaksettava



Jos lumi loistaa poissaolollaan, niin nautitaan lätäköistä. Jos uupumus iskee, niin suoritetaan karsintaa... Blogi siis tauolla, arvioisin että ensi vuoden puolelle asti.
Lämpimiä loppusyksyn ja alkutalven iltoja kaikille rakkaille lukijoille
toivottaa mannasaria & poppoo
Ps. Sähköposti sekä kommentit edelleen toiminnassa :)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Halu johonkin pysyvään

Pysyvää vaan ei ole. Vaikka olisi se talo, nurmikko, kuluneet puulattiat, lapset leikkimässä pihalla, niin pian lapset kasvavat ja jonain päivänä - hui - ensimmäinen heistä lentää omin siivin pois pihapiiristä, pois talosta. Sitten toinen, kolmas...


Silti haaveilen siitä talosta jossa olisi kuluneet, tummat lattialaudat - mutta jota ei tarvitsisi remontoida.

Mies on opiskellut täällä Savon perukoilla nyt kahden ja puolen vuoden ajan, ja ensi keväänä häämöttää jo valmistuminen. Työtehtäviä on siellä ja täällä, ja välillä näyttää siltä että varsinkin täällä. Ystävät ja sukulaiset taas ovat enimmäkseen siellä.


Täällä tietenkin on lapsilla nyt tutut ympyrät mutta toisaalta, osa isommista lapsista ei ole millään tavalla juurtunut tänne, vaan suhtautuu elämään yhtä muuttolintumaisesti kuin vanhempansakin. Osalle taas keväällä tapahtunut muutto 500metrin muuttomatkoineen meinasi olla liikaa.


Minulle on todella vaikeaa pysähtyä aloilleni. Toki muutamaksi tunniksi sohvalle, mutta että saman katon alle, samojen naapureiden vierelle vuosiksi ja vuosiksi... Silti haaveilen siitä. Omasta sopivankokoisesta talosta jossa asuisimme niitä vuosia ja vuosia. Joka olisi niin lähellä ystäviä että illalla voitaisiin istua teekupit käsissä...

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Väsypäivän jälkeen ihmeen pirteä ilta

Arki-ilta sieltä mukavimmasta päästä:

- Väsypäivä kääntyi ylämäkeen, kuinkas muuten kuin ystävän kanssa käydyn maratoonipuhelun jälkeen. Kiittää ja huiskuttaa :) :) !!!!!

- Pyykkiä tietty! Sitä pitää aina olla! Tällä kertaa kodinhoitokäytävän (?!) sijaan olohuoneessa :)

- Tilaamani kestovaipat saapuivat, ja niitä piti heti sovitella neljäveen lempihauvalle. Vaikuttavat tosi ihanille ja pääsevät heti pesun jälkeen tositestiin.



Popoline Two Size organic XL



P'tits Dessous veluurivaippa

Kaikenlaiset kestovaippasuosittelut ovat muuten erinomaisen tervetulleita, niin kommenttilaatikkoon kuin sähköpostiinkin! Erityisessä etsinnässä ovat kaikin puolin hyvät ja parhaat XL-koon sisävaipat ja villahousut.

- Wii fit vaan on niin hyvä :) Haaveilin jossain teini-iän syövereissä siitä että voisi lenkkeillä sisällä; tai siis lenkkeilinkin reittiä olohuone-keittiö-olohuone :D mutta Wii fitillä se on tuplasti-triplasti-jne hauskempaa. Koko perhe tykkää :)

- Herra Heppuli tyytyi mönkimään etanapelin päällä.

- Sain täysin yllättäen tuliaisia kirjastosta, kiitos rakas :) Jospa ehtisi viikonloppuna vaikka hieman lukemaan, ja katsomaan elokuvia, haaveilee...


Muoks: Tyttismin toivoma nepparitesti suoritettu, ja tulos oli yllättävä: meidän neljävee (tammikuussa viisi) ei saanut kestovaippojen neppareita auki/kiinni, tai sitten sai juuri ja juuri, työn ja tuskan kanssa. Nää nepparit vaikutti olevan jokseenkin napakoita, mutta silti olen yllättynyt.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Herra Heppulin murrosikä

Vauva, 9kk, on tullut murrosikään!



Herra Heppuli haluaa:

- Lisää koneaikaa!!! Tiskikone, tietokone, pyykkikone, kamera, Wii-ohjain, mikä tahansa käy mutta antakaa se äkkiä tänne!




- Äiskä on ihan kalkkeutunut, ainakin silloin kun se tarjoaa tisumaitoa, yök, ihme pikkuvauvojen ruokaa! Unien yhteydessä voisin kyllä ottaa huikat, kiitti, ja yöllä...

- Äääh, ei nyt sentään nu-ku-ta... Valvotaan, tehdään kaikkea kivaa, hei kamoon, kuka malttaa nukkua???

- Isi on tosi pop, paljon kivempi kuin äiti.

Ps. Äitikin pyristelee näemmä ulos 'pikkuvauvan äiti' -olotilasta. Hämmästyttävän tutun tunnemyräkän saattelemana saapuivat taasen ensimmäiset synnytyksenjälkeiset kuukautiset. Äitiyslomakin loppui. Mitäs sitä nyt tekisi?

perjantai 13. marraskuuta 2009

Viikonloppuna pelaillaan!

Jippii, saimme eilen impparoitua talon :) Viime lauantaisen karmaisevan siivouspäiväyritelmän jälkeen päätin että moista ei enää lähiaikoina jätetä viikonlopulle. Nyt voimme lauantaina vaikka pelailla yhdessä, tämän Viikon kysymyksenkin inspiroimana:

Ajatuksissa pyörii erinäisiä seurapeli-ideoita, jotka sopisivat näkövammaisten ja näkevien lasten (ja miksei aikuistenkin) yhteiseen puuhailuun. Minkä ikäiselle lapselle millaiset pelit on hahmotuskyvyn rajoissa? Osaako kaksivuotias pelata vielä mitään, missä vaiheessa pidemmät kuin yhden lauseen ohjeet alkavat upota tajuntaan, entäpä suunnitelmallisuutta ja strategisuutta sisältävät pelit?

Kiitos kysymyksestä Tyttism :) ja hurjan kivaa että kehittelet pelejä :) :)

Ensialkuun vakiovastaus: riippuu tietenkin lapsesta, esim. toiset kaksivuotiaat ovat niin vauhtiveikkoja että eivät malta pysähtyä riittävän pitkäksi aikaa, kun taas toisilla keskittymiskykyä riittää.

Meillä on erittäin yksinkertainen "Etanapeli" nimeltään Tempo, jota jo kaksivuotiaat lapset ovat pelanneet mainiosti, olettaen että mukana on aikuisen voimallinen apu. Etanapelissä ei ole numeronoppaa, vaan värinoppa, ja sitten aina saman väristä etanaa saa liikuttaa yhden askeleen verran. Eli ainakin näin yksinkertaisen pelin pelaaminen onnistuu kaksivuotiaaltakin, kunhan aikuinen on mukana opastamassa: "Nyt on Ainon vuoro; tuli punainen, nyt saat siirtää, eikun yksi vain :) "


Ainakin meidän neljävuotias pitää hyvinkin jo muistissaan useamman lauseen ohjeita. Tosin tämän ikäisellekin on vielä aikuisen läsnäolo tärkeää pelissä.

Suunnitelmallisuus ja strategisuus sitten, milloinkohan ne tulisivat ajankohtaiseksi? Olisikohan tuossa seitsemän-kahdeksan ikävuoden kohdalla, tai jonkinlaista suunnitelmallisuutta peleissä varmaan pystyy toteuttamaan jo kuusivuotias lapsi.

Meillä pelailun ehdoton kompastuskivi on ollut häviämisen sietäminen. (Periytämme ilmeisesti hieman hankalasti mieheni kanssa; hän periyttää täysillä kisaamista, ja minä taa huonoa häviämistä ;) mikä tuntuu olevan hankala yhdistelmä ) Nyt ihan viime aikoina olen havainnut
että pelit ovat erilaisia "hävittävyydeltään".
Sinänsä tosi kiva kanapeli olikin vaikea pelattava, kun aina se kana joka ohitti toisen sai napata-siltä-toiselta-kananappulalta-pyrstösulat-omaan-pyrstöönsä, mikä tuntui olevan psykologisesti erittäin vaikeaa kestää ;) Nyt syksyllä taas onnistuin poimimaan alelaarista (juuri häviämisen opettelu mielessäni) hauskan ahmapelin nimeltä GuloGulo; siinä kaikilla "ahmoilla" on tavoitteena pelastaa pikkuisin ahma, ja voittaja on se joka ehtii ensimmäisenä. Tuossa pelissä häviäminen näyttäisi onnistuvan meidänkin tosissaanpelaajilta paljon paremmin, kun tavoite on kuitenkin tuo yhteinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottaa mannasaria & poppoo sekä...


... painovoimaa uhmaava lumiukko :D

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Nyt iski hermostus!

Nimittäin meidän vaippatouhuihin :/ Kesällä väsyn ja ylikuormituksen keskellä siirryin käyttämään kertakäyttövaippoja Herra Heppulilla, mutta nyt alkaa tympäistä juuri tuo kertakäyttöisyys.

Viime Viikon kysymyksen ja vastauksen inspiroimana tilasin Herra Heppulille pari kestovaippaa; testaan kahta erilaista neppareilla kiinnitettävää sisävaippaa. Niitä villahousuja meiltä löytyykin parit edellisten vauvojen jäljilta, tosin täytynee kohta sovittaa mahtuvatko ne tälle astetta isommalle vauvalle. Postia odotellessa siis :)

Asiasta toiseen:

Näin viime yönä unta että olimme muuttaneet takaisin Utöhön!! Unessa minulla oli fiilis: ihanaa, nyt elämä tuntuu taas elämältä...


Karuhko mutta elämänmakuinen laituri; niin kaukana...

maanantai 9. marraskuuta 2009

Tunteen paloa ja juhlahetkiä

Nämä ja paljon muuta mahtui yhteen viikonloppuun:

- Joulun lapsi -paketit valmistuivat! Tämä projekti on mennyt hirmuisen kivasti, ihme kyllä ei ehtinyt tulla edes stressiä. Lasten kanssa puhuttiin että ensi vuonna sitten uudestaan :)


Huom. taiteellinen otos: yksi kenkälaatikoista, jalka ynnä tuolin jalkoja sekä lisäksi yksi niistä ajelehtivista huppareista :D

- Tunteita purettiin...

- Löydetty: Lunta!!! Suomen nykytalvessa kannattaa olla nopea, joten...


... ekat lumienkelit tehty, mäet laskettu, ja pulkassa naureskeltu.

- Isää juhlittu, tässä yksi muistiainen jonka isi sai:

Meidän isä kiva on,
parrakas tai parraton.
Laiha taikka lihava,
meille hän on ihana.

Työssään aina touhukas,
autollansa ajellen,
tietä pitkin huristaa,
illoin syliin puristaa.

<3

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Yövuoro

Herra Heppuli syö kahdesta neljään tunnin välein läpi yön. Kukaan muu ei onneksi tänä yönä kuorsaa, kävele unissaan, tule kipeäksi tai pelkää mörköjä :)

Olen tavannut järjestää vauvayöt siten että imetän suurin piirtein aina vauvan sitä pyytäessä, ja tuossa lähellä vuoden ikää lopetan yösyötöt kerralla kokonaan.

Herra Heppuli on siinä mielessä hankalampi yötapaus kuin aiemmat pienet, että hän syö jotenkin eri tavalla. Aiemmin olen havahtunut pieneen vikinään, sujauttanut rinnan vauvalle suuhun, ja jatkanut uniani. Kätevää :) Herra Heppulia ei kuitenkaan yleensä yösyötetä näin, vaan hän vaatii jotenkin aktiivisempaa otetta öisinkin, liekö hänellä sitten suurin ego :)

Yövieroituksen aika kyllä lähenee, mutta ei ole vielä täällä. Sitten joskus talvella, kun ikää on 10-11-12 kuukautta...

lauantai 7. marraskuuta 2009

Kahdeksasta puoli yhteentoista

Mies kotiutuu koulusta, vaihdamme halipusit ja me aikuiset ja neljä lapsista lähdemme kohti markettia. Herra Heppuli nukahtaa autoon, mutta herää marketin aulassa.

Aina välillä tulee pohdiskeltua kysymystä että kasvaako perheemme vielä, ja marketreissun jälkeen pohdin taas että tällä hetkellä - hassua kyllä - sellainen "tiukin kohta", siis sellainen missä kasvun varaa ei tunnu niin olevan, on ruokaostosten logistiikka. Ennen vanhaan kävin aamupäivisin pienten kanssa kaupassa, ja ostokset kulkeutuivat kotiin rattaiden tavarakorissa. Nyt tuolla menetelmällä pitäisi kaiketi joka päivä ostaa rattaat äärirajoilleen, ja haluamme tehdä aamupäivisin muutakin ( + lähikauppamme on kallis). Siirryimme siis market + auto -yhdistelmään, mutta ainoana aikuisena meinaa siinäkin tulla hiki kassalla pakatessa. Onneksi minulla on tuo supermies puolisona, joten selviämme ostosten kanssa autolle, ja ajamme kotiin. Kotimatkalla Herra Heppulille tulee paha mieli :(

Mies lataa ruoat kaappeihin ja minä lämmitän hernekeittoa iltaruoaksi. Syömme, 11vee odottaa kiihkeästi syntymäpäiväänsä, ja sitten mannasarialle tulee väsy.

Tauottomuus on toinen nykypäivän ongelma. Edelleen silloin ennen vanhaan kun lapset olivat pieniä, kaikki nukkuivat vielä päiväunet - jos sopivasti onnistui junailemaan niin vieläpä samaan aikaan. Päivä katkesi ihanalla tavalla kun taloon hiipi tunnin-parin täysin hiljainen aika. Nykyisin tuollainen edelliseen postaukseen sattunut tilanne, jolloin kaikki kotona olevat lapset joko nukkuvat tai ovat päivälevolla on tosi harvinainen ja ainakin lyhyt. Pienimmät koululaiset kotiutuvat niin aikaisin, että päivä ei ehdi katketa lainkaan, vaan jatkuu ja aaltoilee aamusta iltaan saakka.

Väsyn jälkeen teemme kotitöitä porukalla jääkaapin oveen liisteröityjen listojen mukaan. Minä ja 9vee ripustamme pyykit, isi ja 4vee hääräävät keittiössä, 7vee hoitaa Herra Heppulia ja 11vee raivaa legopalikat sun muut olohuoneesta. 13vee viettää tänään hyvin ansaittua vapaapäivää :)

Istun pienempien kanssa iltapalapöydässä ja syötän Herra Heppulille iltapuuron (kaurapuuroa mustikkasoseen kanssa). Herra Heppuli saa iltakylpynsä, vaipan ja pyjaman. Imetän hänet uneen makuuhuoneen rauhassa ja lueskelen samalla lehteä varoen rapisuttamasta sivuja. Peittelen lämpöisen, nukkuvan vauvan perhepetiin ja suukotan vielä pyöreää poskea <3

11vee ja 13vee syövät iltapalaa ja tuntuvat puhuvan jonkinlaista salakieltä, koska en ymmärrä heidän jutuistaan juuri mitään, mutta hauskaa heillä tuntuu olevan. 7veellä on koulussa käynnissä "lukuvartti", ja sen vuoksi iltasadun lukeminen on poikkeuksellisesti hänen heiniään. Iltapusut, rukoukset ja halit, ja kolme keskimmäisintä ovat nukkumassa.

Lösähdämme miehen kanssa sohvalle tuijottamaan nettiteeveetä ja paimennamme sieltä käsin isoja pesuille ja kohti petiä. Iltahalit heillekin, ja talo alkaa olla hiljainen. Me aikuiset juttelemme mistä jaksamme, syömme näkkäriä ja puuroa sohvalla, sohva on hyvä keksintö... :)

torstai 5. marraskuuta 2009

Seitsemästä neljään

Maidonnälkäinen pikkutyyppi herättää minut, ja löydän oudon vaatemytyn viereltäni: Kas, Herra Heppuli on onnistunut yön aikana kuoriutumaan ulos pyjamapöksyistään.

Juutun viideksi minuutiksi pohdiskelemaan itupurkin äärelle, ja 4veen kanssa teemme PEF-mittaukset ja aamulääkkeet, sen jälkeen aamu onkin sikin sokin aamupaloja, hei hei heippauksia koululaisille ja miehelle. Yhtäkkiä huomaan että perhekerho alkaa puolen tunnin päästä; minä olen yhä pyjamassa, Herra Heppulilla taas on vaipassa pestävää, ja talo aamuisen pyörremyrskyn jäljiltä. Näin käy kun liiaksi pohtii niitä ituja :D

Pika-aamutoimimme, jätämme talon tietty odottamaan sellaisena kuin se on (vain maidot sun muut jääkaappiin sulloen) ja suuntaamme kohti perhekerhoa. Ihanaa jättää sotkut taakseen ja putkahtaa lämpimään kerhoon! Rupattelemme, leikimme, askartelemme ja jäämme kerhon päätteeksi vielä syömään, namskis miten piristävää.

Herra Heppuli uupuu syömisen aikana täysin ja päästyään lopulta pukeissa rattaisiinsa nukahtaa muutamassa sekunnissa :) Jäämme leikkipuistoon laskemaan liukumäkeä ja kiikkulautailemaan, ja lopulta suuntaamme availemaan kodin ovia että koululaiset pääsevät sisään.

Kärrään Herra Heppulin makuuhuoneeseen, availen vetoketjut ja jätän hänet toipumaan rankasta mutta mukavasta aamupäivästä. Neljäveekin menee päivälevolle kirjan kanssa, ja minä alan kaivaa kotia näkyviin. Tiskikoneen täyttäminen jää kuitenkin puoleen väliin kun tietokone imaisee puoleensa, ja tässä sitä nyt ollaan :D

Ensimmäinen koululaisista kotiutuu hissuksiin, mutta seuraava tulee ovesta tyypilliseen "karmit mukana" -tyyliinsä, ja Herra Heppuli herää vessan oven paukkeeseen. Iltapäivät ovat meluisuutensa takia hankalaa päiväuniaikaa nykyisin, ja pohdin hetken että pitäisikö pientä alkaa nukuttaa ulkona. Luovun kuitenkin ajatuksesta, koska en osaa rentoutua jos vaavi on lukittu ulos nukkumaan.


Kuorin Herra Heppulin ulkovaatteista ja imetän, jonka jälkeen hän saa puhtaan vaipan ja ainakin sata suukkoa jalkapohjiinsa. Herra Heppuli vaikuttaa onnelliselta. Tungen hänet Manduca-reppuun selkääni, ja alan edetä raivaussahan ja vesurin avustamana.

Laitan tiskikoneen päälle, sitten teen kierroksen ympäri huoneita poimien hupparit & irtosukat lattialta. Meillä asuu noin viisi vaatteiden kylväjää, mutta asiasta on hankala marmattaa, koska olen yksi heistä. Sitten pyykkikone päälle, ja koti alkaa näyttää ja kuulostaa hyvinkin siedettävältä.

Lisää kotiutumista, ja popsimme välipalaa ahtautuen keittiön minipöydän ääreen. Koululaiset tekevät läksynsä ison pöydän ääressä. Pojat pelaavat peliaikansa Wiillä, ja 11vee lähtee kaverinsa luoksi. Pikkutytöt leikkivät tyttöjen huoneessa... ja kohta tulee se hetki kun iltapäivä kääntyy illaksi.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Vaippoja pikkupikkuiselle

... ja vähän isommallekin vauvalle, eli viikon kysymys 21:

Minkälaisia kestovaippoja kannattaa hankkia ennen vauvan syntymää?

Näin kerran myynti-ilmoituksen jossa kaupattiin 20kpl all-in-vaippaa koossa 2-4kg, "yhtä kerran käytetty, muut uusia"... Eli ei näin, koska etukäteen valittu vaippamalli ei välttämättä sovikaan vastasyntyneelle.

Havaitsin omat kestovaippatietoni vanhentuneiksi, joten ilahduin kun Me & Maman Johanna Härkönen ehti vastata kysymykseen:

"Kysymys on tosi laaja, joten yritän kiteyttää. Suosittelemme Me & Mamassa hankkimaan paksuja, valkaisemattomia harsoja (mahdollisesti myös pienempää 70x70-kokoa isomman 80x80-koon rinnalla) esim. 10 kappaleen satsin sekä erilaisia muotoonommeltuja sisävaippoja toiset 10 kappaletta. Pikkuvauva kasvaa nopeasti ja yleensä sisävaippojen pienin koko mahtuu vain pari-kolme kuukautta. Näin ollen kalliimpiin sisävaippoihin satsaaminen on kannattavampaa siinä vaiheessa, kun lapsi painaa n. 6-7 kg ja voi pikku hiljaa siirtyä käyttämään seuraavaa kokoluokkaa, mikä usein riittääkin vaippaiän loppuun saakka.

Harsoissa on se hyvä puoli, että oikein taiteltuina ne ovat aina sopivan kokoisia ja mallisia vauvan päällä, eivät paina eivätkä purista mistään ja kuivuvat supernopeasti. Muotoonommelluihin sisävaippoihin pätee taas se, että erilaisiin sisävaippoihin kannattaa tutustua pikku hiljaa jolloin myös löytyy omat suosikkivaipat suuresta kestovaippavalikoimasta. Näitä suosikkeja on sitten helppo ostaa lisää isommassa koossa vaikka enemmänkin.

Tässä oli siis vasta se vaipan imuosa. Nyt sitten kosteudenpitävään kuoreen, vaippahousuun. Me suosittelemme hankkimaan villahousuja parit-kolmet ja PUL-kuoria ehkä yhdet tai kahdet. Villahousut ovat pehmeät, lämpimät ja hengittävät. Perinteisen mallisissa kudotuissa housuissa ei ole myöskään painavia kuminauhoja tai tarroja. Villahousut tarvitsevat lanoliinikylvyn ennen käyttöönottoa. Muuten ne ovat helppohoitoiset: jos pystyy välttämään kakkavahingot, niitä juurikaan ei tarvitse pestä vaan tuulettelu riittää.

Kaikki muu on ekstraa: kertakäyttöiset hoitoliinat, kuivaliinat, lisäimut jne. Niitä voi hankkia, jos haluaa. Edellä mainittu kokoonpano sopii ns. normiasiakkaalle ja keskivertobudjetille. Jos haluat päästä mahdollisimman halvalla, lisää vain harsojen osuutta. Jos haluat helppoutta tai jos hinta ei ole ratkaiseva, voit hankkia enemmän tai koko satsin muotoonommeltuja sisävaippoja (mutta emme suosittele hankkimaan yhtä ainoaa merkkiä/mallia koko satsia kerralla vaan kokeilemaan ensin mallin istuvuutta)."

Vaippatietoutta lisää esim. Me & Maman kestovaippaoppaasta. Oppaasta bongasin aikoinaan itselleni käänteentekevän tiedon, eli että kestovaippoja ei tarvitsekaan liotella ämpäreissä; oli kerrassaan ihanaa lakata valuttelemasta haisevia vesi :)

Ps. Loppuun tunnustaa: Tällä hetkellä meillä mennään kertakäyttövaipoilla (parisen kuukautta sitten tuntui siltä että nyt täytyy helpottaa elämää siinä missä vain pystyy). Nyt marraskuun alkajaisiksi hetki voisi olla kypsä sopivien sisävaippojen etsimiseen, ja tsekkailuun että onko järkälemäinen Herra Heppuli kasvanut ulos villapöksyistään :)

lauantai 31. lokakuuta 2009

Kauhukattila! Pieni suklaa-arvonta suoritettu!

Arvontatoimikunta toimi kuin rasvattu :) Mannasaria tulosti kommentit; neljävee ja seitsemänvee leikkelivät kommentit erilleen ja taittelivat lippulappuset pieniksi; 13vee toimi virallisena valvojana poistaen mannasarian kommentit joukosta.

Lippulappuset tungettiin pipoon ja sekoitettiin rivakasti.



Neljävee toimi onnettarena isosiskon pidellessä arvontapipoa. Koko perhe kannusti olkkarissa :) Pienen suklaa-arvonnan voittaja on... tatta da taa... Tyttism! Onnea onnea! Sekä kiitos kaikille osallistuneille :)

Lähetä sähköpostiin saaristonlastenmama@gmail.com tiedot lempisuklaastasi + osoitteesi, niin laitan postia tulemaan! Mannasarian lempparisuklaa odottelee jo kuoressa eteisen peililipaston päällä valmiina lähtöön :)

Hoksasin vasta eilen että tänäänhän on pyhäinpäivä. Kuten myöhäisestä havainnoinnistakin voisi päätellä, en juurikaan piittaa erityisistä päivistä, mutta kuitenkin kuitenkin... Pari otosta; ensin halloweenin kunniaksi kuva kauhukattilasta. Varoitus: kuva ei sovellu heikompihermoisille ruokablogien ystäville :D




En tiedä mitä oikein tapahtui... Kalakeitto vain päätti nousta ylös kattilan laitoja... Kenties tämä oli jälleen vieno muistutus kasvisruoan ylivertaisuudesta :D

Toisekseen, pyhäinpäivän kunniaksi...


Mannasarian rakas isä, muistoissa, aina tietty <3>

perjantai 30. lokakuuta 2009

Myrskykuvia




mua ihmetyttää se, että koko elämä on vain yksi hetki kerrallaan. vaikka miten yrittäis, on aina vain tämä hetki. tämä koko hetki





[kameraa myrskyssä piteli mun rakas mies]


Kotirintamalla on hiukkasen harmaata tällä hetkellä: Nuorimmainen on väsy-räkätaudissa, toiseksi nuorin samoin, mutta kolmanneksi nuorimman taudin oireet sopivatkin sitten influenssan kanssa yksiin (tänään onneksi paremman tuntuinen päivä kuin eilen :) enää ei okseta, ja kuumekin on pysynyt kohtuullisissa lukemissa). Täällä siis jännäillään sairastuuko isokin osa perheestä samaan aikaan...


Muistoihin on piirtynyt terävänä *oliko se nyt vuonna 1998, heh* kun miehen kanssa sairastettiin silloinen kausi-influenssa yhtäaikaisesti, silloin esikoinen oli kaksivuotias, ja kuopus neljän kuukauden ikäinen... Paljon ei kyllä naurattanut, mutta selviytymiskokemus siitäkin jäi takataskuun :)

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kamala päivä!


Miten ihmeessä selvitä päivistä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan? Juuri kun vauva pitkän väsykitinän jälkeen lopulta nukkuu, hän yllättäen kesken syvimmän unensa yökkää maidot pihalle ja herää ressukka oksuunsa ( todella, näinkin voi käydä, tällaisena päivänä ). Isosisko on lievässä kuumeessa ettekä pääse edes pihalle, lähikaupasta puhumattakaan. Mielialasi on suurin uhkatekijä, homma nimeltä hermo kiristyy kiristymistään. Miten estää yliläikkyminen?

... eli Viikon kysymys 20.

Hmmm... Näitäkin päiviä kun vuosien varrella on riittänyt ;) Listaan muutamia kokeilunarvoisia selviytymismalleja.

1. Jos mitenkään mahdollista, nukkuisin päiväunet/alkuillan unet/mitkä tahansa kauneustorkut. Uni on lähes takuuvarma lääke niin moneen vaivaan, meillä vauvojen äideillä ainakin.

2. Soitto ystävälle; tätä voi kokeilla vaikka ylellisyys nimeltä uni olisi mahdotonta. Lyhytkin rupatteluhetki ystävän kanssa piristää suorastaan ällistyttävästi, ja hands free on upea keksintö :)

3. Jos se isosisko kuin ihmeen kaupalla sattuisi olemaan terveenä, piipahtaisin ulkona, ja jos suinkin mahdollista niin jossain ihmisten ilmoilla. Puuttuisiko jääkaapista pähkinävoita? Täysjyväleipää? Mitä tahansa? Luultavasti tänään jos koskaan tarvitset piristävän aikakauslehden :)

4. Ekstrakuppi kahvia/levy suklaata/pussi karkkia saattaa ilahduttaa, ainakin hetkeksi. ( Ainut pulma piilee siinä, minne jemmaat itsesi herkkuhetken ajaksi, jos siis se kuumeinen isosisko on edelleen valveilla ;) Imettäville kahvikupillisessa piilee vaara joutua väsymyksen kanssa ojasta allikkoon, kofeiini kun kulkeutuu äidinmaidon kautta vauvaan ja piristää siten myös häntä. Testattu :D

5. Todella huonoina päivinä riittää ehdottomasti kun selviytyy niistä tärkeimmistä: vauvalle suurin piirtein kuivaa ylle, itselle ja isosiskolle jotain syötävää, vauvalle maitoa ja syliä. Siinä se sitten olikin :)

6. Dvd:t ovat juuri näitä päiviä varten, samoin kuin muukin helppo viihdytys esim. värityskirjat, muovailuvahat, Yle Areenan lasten- ja aikuisten tallenteet teille molemmille.

Tsemppiä, jaksamista ja muistutus: todennäköisesti huomenna on jo parempi fiilis :)

maanantai 26. lokakuuta 2009

Herra Heppulin hemmottelukylpy

Pitkän päivän iltana päätin hemmotella Herra Heppulia rentouttavalla kylvyllä.

Roudasin Herra Heppulin DDR-tyylisiin Spa-tiloihimme ja laskin vettä vaaleansiniseen perintövannaan - normaalia iltakauraa tähän mennessä...

Mutta sitten - käänteentekevä hetki - sen sijaan että olisin tipauttanut muutaman tipan kylpyöljyä normaalista No logo -pullostamme, lorautinkin vannan pohjalle uutta Libero baby wash oparfymerad med nordisk sockerbetsextrakt -pesunestettä!

Herra Heppuli nautti kylvystä silminnähden, kuten lähes joka ilta.


Kylvyn päätteeksi käärin Herra Heppulin isosiskon, isosiskon, isoveljen, isoveljen ja isosiskon vanhaan joustofroteepyyhkeeseen, joka - tohtiiko tuota sisarusketjun jälkeen enää edes mainita - on vielä aikoinaan hankittu kirpputorilta. Froteen kuohkeus on ehkä aavistuksen kärsinyt viime vuosina, mutta Herra Heppulin hipiän se kuivasi moitteettomasti ja lämmöllä.

Kuivaamisen jälkeen Herra Heppuli sai hyppysiinsä suuresti rakastamansa äitiyspakkauksesta tulleen hammasharjansa, ja hemmottelukylvyssä oli ohjelmassa piste i:n päälle, kosteusvoiteen levitys: Libero lotion oparfymerad med nordisk rapsolja viimeisteli hemmottelukylvyn.

Happy end: Herra Heppuli nukahti onnellisena omaan sänkyynsä joka siis on myös äidin ja isin sänky.

ps. Virallinen mielipiteeni vauvojen ihonhoidosta: pari tippaa hoitoöljyä kylpyveteen, ja se on siinä!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Traagista parkua

Mikä mun bloggeria vaivaa? Koneettomalta torstailta palattuani en ensin päässyt kommentteihin (sain ne kyllä luettua sähköpostista), ja hetken kuluttua en päässyt edes koko blogia kurkkimaan, saati tekemään päivitystä?

Harmistus on suuri, koska tämä toiseksinuorimmankerhohetki-kaikistanuorimmanpäikkärihetki on ollut mannasarian tietokoneaikojen ehdotonta A-ryhmää.

Toivottavasti suklaan ystävät ovat päässeet/pääsevät yhä jättämään kommenttia edelliseen postaukseen :) Jos ei onnistu, niin sähköpostillakin voi osallistua!

Noooh, nythän tänne sitten vihdoin pääsin, näemmä ;)

Mitä arvoitukselliseen kohteeseemme tulee, niin Niko L. oli oikeassa: Outokummun vanhassa kaivoksessahan me ihmeteltiin elämää :D




Oli kyllä tosi jännä käyntikohde, päästiin niin maan alle kuin hienoihin korkeuksiin näköaloja ihmettelemään. Suosittelen, jos yhtään matka vie sinne suuntaan! Tosin taitaa näin syyslomien lisäksi olla auki vain kesäaikaan tuo paikka...

Jaahas, rattaissa heräillään! Eikun kokka kohti kerhoa!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Lokakuun pieni suklaa-arvonta

Kaikki tähän postaukseen jätetyt kommentit - olivat ne sitten huiskutuksia tai vastauksia varsinaiseen kysymykseen, tai mitä vain :) - osallistuvat arvontaan: Palkintona on pieni suklaapaketti, jossa levy mannasarian tämänhetkistä lempisuklaata sekä levy voittajan lempisuklaata!

Virallinen kysymys tulee tässä: Mutta missä me ollaan???

Maisemat ainakin ovat avarat...




Tosin niitä nähdäkseen piti ensi hiukkasen kiivetä...



Kiltti mies suostui jäämään maan kamaralle kahden nuorimman kanssa, ja minä ja neljä vanhinta kiivettiin ja kiivettiin. Arviolta viidenkymmenen kerroksen jälkeen ymmärsimme jättää Aleksi-nallen odottamaan matkan varrelle, sadan kerroksen jälkeen alkoi tip-tip-tippua katosta vettä ja sitten oli jo lätäköitä ja rappusten päässä suljettu ovi... Kuin kauhuelokuvasta! Onneksi ovi kuitenkin aukesi, ja ne avarat maisemat...

Rakennuskanta oli monipuolista ja jokseenkin omaleimaista:



Tässä syysloman retkikohteessa viihtyivät kaikki vauvasta vaariin - korjaan vauvasta teiniin ja vanhempiin :) Jotain Tolkien-fanille, jotain seikkailufanille, jotain sille joka haluaa valokuvata, ja tietenkin sille joka haluaa ihmetellä elämän pieniä/isoja erikoisia asioita, unohtamatta sitä joka haluaa olla yhdessä, tai sitä, josta on kiva olla sylissä tai kantoliinassa niin riippusillalla...




...kuin koko retken ajan :)




Terveiset siis kaikille syyslomaretkeltä! Kommentin jättämällä osallistut pieneen mutta huikeaan suklaa-arvontaan :)

maanantai 19. lokakuuta 2009

Syksyisiä kiitoskukkasia


Lokakuun kukkaset ovat kuvassa hiukan vaatimattomia jo, mutta kiitoksemme isot ja lämpimät:

* Lapsista viisi vanhinta sai viettää muutaman syysloman päivän mummin ja ukin hoivissa :) Pienimmät laskivat öitä etukäteen, isommat suunnittelivat mitä kaikkea tekisivät, ja lopulta kotiin palasi onnellista porukkaa. Tuhannet kiitokset, mummi ja ukki!

* Täysin yllättäen postilaatikkoomme rämähti (metallinen laatikko, siksi rämähdys eikä kolahdus :D ) ihana Suomen lasten Raamattu , opus minkä palauttaminen takaisin kirjastoon kesällä niin paljon harmitti. Enää ei tarvitse palauttaa :) Kiitokset ihanasta ylläristä K!! Ja kiitos I:lle postityttönä toimimisesta :)

Välihuomautus: Vaavi on juuri oppinut päristelemään... Nyt hän nukkuu rattaissa selkäni takana, ja kuomun alta kuuluu pörinää kun Herra Heppuli päristelee unissaan :D

* Vaatepussien mystiset lainalaisuudet: Tyhjensin juuri toiseksinuorimman kaapista pieneksi jääneet mekot sun muut, ja annoin eteenpäin... Kolmen päivän päästä meille tupsahti muutamakin pussi vaatteita juuri tuon saman neidin kaappiin laitettavaksi. Kiitokset serkuille tukiryhmineen :) Uuden omistajan mielestä vaatteet ovat "tosi ihquja"

perjantai 16. lokakuuta 2009

Juuri oikea aika!

Terkut värikynä-, saippua- ja pehmoleluostoksilta :)

Taannoiselta kirpparireissultani tarttui mukaan Joulunlapsikeräyksen esite, idea osallistumisesta jäi hautumaan jo viime joulun kieppeillä, Sennien blogia lukiessani.

Olen usein väärään aikaan väärässä paikassa: toppahaalaria ostamassa silloin kun kaupat pullistelevat kevättakkeja, sama kenkien kanssa, ja jouluostoksilla sitten juhannusalessa... Tämä lahjalaatikkokeräyskin oli aivan onnellisesti unohtunut, kunnes tosiaan käteeni tarttui esite ja ilahduin: Nyt on juuri oikea aika osallistua :)

Keräyksen ikäryhmät ovat 2-4, 5-9 ja 10-14, ja yritämme kasata lahjat kaikilta viideltä meidän tuon ikäiseltä lapselta; aina jokainen kokoilee laatikon saman ikäiselle tytölle/pojalle kuin mitä itse on, ja me aikuiset hoidetaan ainakin pääosin tuo shoppailupuoli. Vajosin jo hilpeän joulumielen valtaan :)

Vasta ostettuani ekat hammasharjat ja kammat, hoksasin että netissä laatikon voisi koota kätevästi klikkailemalla, mutta onhan sentään hauskempaa, ja lapsillekin konkreettisempaa pakkailla laatikko kotona valmiiksi.

Vinks vinks :)

torstai 15. lokakuuta 2009

Rakas tappelukaveri

Viikon Kysymys 19:

Minulla on 0-,2- ja 4-vuotiaat lapset kotihoidossa ja kysymykseni on että miten saisin kaksi vanhempaa leikkimään sopuisammin keskenään? He hakeutuvat jatkuvasti toistensa seuraan, mutta sovussa leikkiminen kestää ehkä max 5min. jonka jälkeen toinen tönäisee/raapaisee/ottaa kädestä/tms. ja toinen alkaa itkeä. Olen yrittänyt välillä olla puuttumatta ja kokeillut osaisivatko he itse selvittää riitansa. No eipä ole oikein onnistunut se taktiikka. Joudun siis kymmeniä kertoja päivässä selittämään saman litanian molemmille: 'ei saa lyödä/potkia/ottaa kädestä... neuvotelkaa/vaihtakaa/sopikaa... olet jäähyllä... pyydä anteeksi'. Olen ihan täynnä tätä 'vaihetta', olisiko sinulla jotain uutta vinkkiä mitä voisin kokeilla? Tuntuu että päivät on välillä vain yhtä tappelemista ja hermojen kiristelyä ja alennun itsekin välillä 'riitelemään' lasten kanssa samalla tasolla mitä en tietenkään haluaisi :(

Tällä hetkellä vain suht vaativa 4kk vauva vie oman aikani niin tehokkaasti etten ehdi varsinaisesti leikkimään isompien kanssa. Mietin onko tämä heidän tappeleminen sitten vain huomionhakua vai ikävaihe vai luonteiden törmäyskurssi vai mikä? Mistähän sitä extrapinnaa voisi ostaa? ;)


Lämmin kiitos kysymyksestä! Ja jos löydät sen extrapinnaputiikin, niin lähetäthän osoitteen minullekin ;)

Meilläkin on aikanaan ollut juuri 0, 2, ja 4-vuotiaat lapset, ja muistan vaiheen todella haastavana. Vauva vei melko pitkältikin omat voimani, ja isommat lapset taas löytyivät todella usein kaksivuotiaan hampaat kiinni neljävuotiaassa, ja siinä sitten juoksin vauva kainalossa selvittämään tilanteita... Nyt "isot" ovat 13- ja 11-vee, ja heillä on edelleen tosi kivasti yhteisiä juttuja, eikä hampaita ole käytetty välien selvittelyyn enää aikoihin pitkiin :D

Meillä ainakin pahin tappelukausi oli tosiaan vaihe, kuten arvelit että teilläkin voisi olla. Osittain oli kyse myös luonteiden törmäyskurssista, mutta onneksi - onneksi - varsin erilaisillakin luonteilla varustetut lapset voivat oppia leikkimään ihanasti yhdessä. Myös tuo huomionhaku on varmaan osa totuutta, näin jälkiviisaana minua harmittaa etten tuolloin, tuossa elämäntilanteessa hoksannut ottaa pieniä kahdenkeskisiä hetkiä (vaikka ihan vain kaupassakäyntiä) säännölliseen ohjelmaan.

Meillä auttoi se, että säilytin myönteisen asenteen lasten leikkikaveruuteen. Ajattelin sitkeästi että he ovat toistensa parhaat leikkikaverit, ja että mikäs sen ihanampaa kuin että leikkikaveri löytyy kotosalta. Sekä aikuisen ääneen lausutut että hiljaiset asenteet vaikuttavat lapsiin, ja toki vaikutus on erilainen jos aikuinen olettaa lasten pian oppivan leikkimään sopuisammin, kuin jos tämä olettaa heidän tappelevan tulevaisuudessakin jatkuvasti. Olen nähnyt sivusta myös miten "tuo poika on ihan piru pikkuveljelleen" -asenne kantaa ikävää hedelmää.

Tilanteista joissa hampaita/nyrkkiä/monoja on käytetty: Luin kerran -kukahanlapsipsykologisenytoli - että lapsen on helpompi ymmärtää "myönteisiä käskyjä" kuin kielteisiä. Siis jos lapsi vaikka on ryntäämässä tielle, niin jos huutaa että älä-juokse niin lapsella kuluu aikaa sen pohtimiseen että "ensin sanotaan juokse, ja mitä sitten taas on älä juokse"; kun taas jos huutaa pysähdy, niin lapsi kykenee toteuttamaan sen heti. Eli ainakin pienten lasten kohdalla keskittyisin selvitystilanteissa myönteisiin juttuihin, niihin missä lapsi voi itsekin aktiivisesti tehdä jotain tilanteen paikkaamiseksi. "Anna se takaisin, nyt pyydetään anteeksi, taputetaan, ei lyödä..." Toki kunnon EIkin on usein paikallaan, muttta pääpaino "myönteisessä" neuvomisessa. Meilläkin on ollut myös aresti ihan yleisessä käytössä: silloin kun ei kertakaikkiaan osaa olla toisen kanssa samassa huoneessa, niin pitää mennä rauhoittumaan.

Useinhan se riita tulee tavarasta... Itse tekisin teidän tilanteessa ehkä niin, että laittaisin hiukan pöytää puhtaaksi... shoppailemalla :D Eli hankkisin jonkin uuden, kivan lelun, jossa olisi paljon, paljon osia, niin että niitä lähtökohtaisesti varmasti riittää molemmille osapuolille (tokihan aina voi tulla riitaa jostain juuri-siitä-parhaasta palikasta...) Vaikkapa kunnon junaratasetin jollei sellaista vielä ole, ison kasan palikoita tai reilun satsin duploja, ehkä ison pakkauksen pikkuautoja ja automaton... Jos oikein onnekkaasti kävisi, niin lapset saisivat näin "mallivarastoonsa" kokemuksia hyvistä yhteisistä leikkihetkistä.

Toisaalta sisarusten välinen tappelu sinänsä on myös myönteistä, opettaahan se paljon tulevaisuutta varten! Myös minä luulen, että selvittelyavuksi näin pienet tarvitsevat useimmiten vielä aikuista.

Paljon voimia Sinulle! Elämä ei helpotu hetkessä, mutta muuttuu ihan huomaamatta, pikkuhiljaa. Jonain päivänä sitä vain huomaa että hei, nähähän eivät tappele läheskään niin paljon kuin ennen, ja vauvankin kanssa on jo vähän helpompaa... :)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Herra Heppulin kirpparilöydöt!

Herra Heppuli kasvoi taas ja tarvitsi siis uutta rompetta! Niinpä hänen edunvalvojansa suuntasi kirpparille ja korjasi satoa hyllyistä ja laareista:



Saaliiksi löytyi kaksi puseroa, yksi body, sinapinkeltaiset housut, haalari-joka-toivottavasti-mahtuu, sekä yksi unipuku...



... ynnä muumikumpparit odottamaan ensi kevättä :) Näyttävät kuvassa jotenkin rupsahtaneilta nyt, mutta ovat oikeasti tosi vähän käytetyn oloiset, pohjakin kuin uusi lukuunottamatta muutamaa uurteisiin takertunutta pikkukiveä ;)

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Räyh, runoja tänne ja heti!


Kirjastoautosta kassiini hyppäsi Joka tytön runokirja (toim: Suvi Ahola ja Satu Koskimies), joskin sitä selaillessa pohdin nimeen liittyvää ongelmaa: kuka haluaa olla se joka tyttö?

Kirjan nimessä piilee toinenkin probleema. Kylmäsi sydänalaa, kun 9-vee poikani (joka listasi koulun kirjoitelmassa "kolme rakkainta tavaraani" ykköseksi kirjastokortin) nappasi kirjan sohvalta ja luki ääneen "Joka tytön runokirja"... Pliis! Te jotka teette kirjoja! Suhtaudun toiveikkaasti siihen että pian ilmoille tupsahtaa Joka pojan runokirja; muutenhan pojuni luulee että runot ovat vain tytöille...
Mainiota kylmää, syksyistä pyhäpäivää kaikille! Meillä popsitaan kohta tortilloita, ja iltapäivemmällä suunnataan lasten lähetyskirkkoon :)

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ruoka-aikoja

Hupsis, koneeton torstai pääsi yllättämään ;) Nyt perjantain kunniaksi uusi Viikon Kysymys:

Tyttö, 1v 3kk syö seuraavasti:

Aamupala klo 8: reilu desi maitopohjaista puuroa.

Klo 10: 2dl maitoa

klo 11:30 1,5 dl -2,5 dl ruokaa (tänään peruna, tomaatti, riisi, papumuhennosta, eilen peruna, bataatti, sipuli, lohi, toissapäivänä riisi, kana, porkkana + kastike).

klo 12:30: 2dl maitoa

klo 14:30: hedelmä (päärynää, persikkaa, viinirypäileitä tms)

klo 17: maitoa 2 dl

klo 19: iltapala: jugurttia tai puuroa n. 1 dl- 1,5 dl

klo 21: maitoa 2 dl.

Miltä tuo kuulostaa? En saa mahtumaan siihen toista lämmintä ruokaa ja jos koittaa, menee tappeluksi kaikki syömiset, eli neiti ei yksinkertaisesti halua enempää. Maidon vähentäminen ei lisää kiinteiden syömistä, vaan tekee itkuiseksi.

Paino on TAAS tippunut nousemisen sijaan. Paino sinänsä on ihan ok, mutta joka toinen kuukausi nousee, joka toinen kuukausi tippuu... Jos muistat, niin mä olen kirjoitellut useampaankin otteeseen kerjäämässä neuvoja syömiseen... :D ja tän hetkinen tilanne on, että ruokaa menee enemmän kuin koskaan ja paremmalla ruokahalulla.. jopa syöttötuoli on taas pop ja äiti voi syödä samaan aikaan itsekin eikä tarvitse leikkiä koko ajan.

Kiitos kysymyksestä Ratón :) Mun vastaukset & vinkit on tietenkin aina maalaisjärkipohjalta (vert.professuuripohja :D ) mutta syömisjutuissa ehkä täytyy korostaa tätä virallisen asiantuntemuksen puutetta...

Viestiäsi lukiessa mulle tuli lähinnä tosi hyvä mieli :) Toki muistan aiemmat kysymyksesi, ja nyt tuntuu siltä, että teillähän on syömisasiat tosi hyvällä mallilla :) Tuntuu tosiaan että ruokaahan menee yksivuotiaan massu huomioiden oikein kivat määrät, ja jos vielä tunnelma pysyy hyvänä, niin sittenhän on kaikki hyvin. Hienoa myös että pystytte syömään yhtä aikaa, se on musta tosi tärkeää pienen "syömiskasvatukselle" :)

Siitä sanoinkin jo kommenttilaatikossa, että sen viimeisen kiinteän aterian olisi hyvä olla joka ilta puuro, koska maitotuotteitahan päivän mittaan tulee jo paljonkin, eli niistä tuskin puutetta tulee.

Ja kun pienestä lapsesta on kysymys, niin tuskin mikään aterioimisrytmi on "kiveen kirjoitettu", eli muutaman kuukauden kuluttua tilanne saattaa olla taas toinen; silloin ehkä maidot siirtyvät enimmäkseen aterioiden yhteyteen, ja toinen lämmin ruoka (siis puurojen lisäksi) mahtuukin jo ohjelmaan :)

Hanna vastasi sinulle mukavasti tuolla kommenttilaatikossa, nostan sen tähän ylös, koska kommenteista sitä ei välttämättä löydä:

Ratónille syömisistä: meidän neiti 1v 2kk syö aika samoin. Hän on aina ollut pieniruokainen, myös maitoaikakautena, mutta mennyt tasaisesti omaa hyttyskäyräänsä. Ei olla jouduttu neuvolan kanssa siitä koskaan pulaan. Leikkimään joutuu ruokapöydässä aina, jollei ole ihan herkkuruokaa. Lihaa tytteli söisi vaikka pelkästään ravinnokseen, juusto on nam, kuten myös ihmeen mausteisetkin ruoat. vain tuore tomaatti on totaalisen hyi.

Ainoa mikä pisti silmään erilaisena teidän menussa, oli tuo vieläkin pidempi väli ruoan ja maidon kanssa: meillä väli on 0,5 h, ihan max tunti, jos joku on unohtanut antaa sen maidon.. Se maito kuitenkin pitkittää niitä ruokavälejä. Meillä ei myöskään anneta, eikä varmasti juotaisikaan 2 dl, vaan n. 1,25-1,5 dl maitoa. Ja mitä lähempänä ruokaa maidon antaa, sitä kohtuullisemmissa annoksissa pysytään. Neuvola sanoi, että 6 dl maitoa päivässä alkaa olla tässä iässä maksimi, enemmän jos juo, se vie tilaa ruoalta, eikä ole tarpeen.

Toiseksi, meillä annetaan illalla vikaksi lämmin ruoka, se iltapuuro jää pois, ei ehdi millään, ja sitten suuri fuskaus: 2 dl vellipullolla unten maille.

Ja sitten siitä painosta:Eräs äiti, jonka lapsi on hyvin valikoiva ruokansa suhteen, eikä mitkään herkutkaan maistuneet, sai painoa lisättyä häneen, kun alkoi sekoittaa kermaa ja/tai rypsiöljyä ruokiin. Lapsi ei huomannut mitään protestoimisen arvoista, ja lihoi ensi tekijäisiksi puoli kiloa viikossa. Että jos oikeesti alkaa painokontrollit ärsyttää, keinoja löytyy.. ;)

ps. Jos ehdit, niin laita kommentteihin teidän papumuhennoksen resepti; mä keräilen lapsille passeleiden kasvisruokien ohjeita :)

tiistai 6. lokakuuta 2009

ulkosaariston syksyssä minä pidin




:: välähdyksistä ::


:: siitä kun meri oli lämmin ja syksy tuli myöhemmin. kaikki tuli myöhemmin ja meillä oli enemmän aikaa ::



:: siitä kun oli ihan tyyntä, ja siitä kun tuuli niin kovaa että sai työntyä eteenpäin ::




:: siitä kun koulu alkoi ja todella tiesin minne lapset menivät, kuka heidän kanssaan oli. koulu jossa oli yksi luokkahuone, yksi ope, yksi piha, välillä soudettiin retkelle... ::



:: siitä kun auringonlaskut palasivat... kesällä aurinko ryökäle laski mäen taakse, mutta syksyllä se alkoi taas laskea mereen, mereen... mereen joka näkyi olkkarin ikkunasta ::



:: siitä kun näkyi tietyllä tapaa kauas, ja tietyllä tapaa lähelle ::

maanantai 5. lokakuuta 2009

Salasuklaata & leffaa

Nappasin kirjaston dvd-hyllystä kainalooni meille aikuisille viikonloppuleffan, ja siitähän tuli mun uusi suosikki:





... Eli Mannasaria suosittelee!

Alkuperäinen nimi on Mozart and whale, ja lyhyesti: tarina kahden aspergerin syndroomasta kärsivän aikuisen kohtaamisesta. Takakannesta on kruksattu kohta komedia, mutta minusta ennemminkin rakkaustarina... Niisk :)

Joskus vaan on niin ihanaa kun elämässä on suvantohetki: lämpöinen pehmeä pesä; pienet nukkumassa; läppäriltä vyöryy tarina joka koskettaa; toinen siinä lähellä; salasuklaalevy piilossa peiton alla <3

Sitten se hetki on jo mennyt, ja arki alkaa...

torstai 1. lokakuuta 2009

Outo yö & unipulmia

Voih mikä yö: Yksi tuli kipeäksi ja heräili sen takia, toinen pelkäsi moottorisahamurhaajia, kolmas (köh köh, allekirjoittanut) kammosi siitakesieniviljelmiä (no mitä olivat laittaneet Pirkkaan niin hirmuisen sienimainoksen... :D ), neljänneltä oli Pingu hukassa, ja viides tietty halusi maitoa parisen kertaa yön aikana. Mutta vain parisen, vautsi :)

Nukkumiseen tai unen puutteeseen liittyy myös Viikon kysymys 17:

Miten tollanen 7 kk saadaan nukkumaan? :) Levollisesti? Ilman että koko ajan pitää olla kääntämässä kyljelleen, selälleen, tassuttelemassa, silittelemässä? Ongelma on vissiinkin tämä kuuluisa uniin tuleva liikkumisen opetteleminen, joka laittaa jäkittämään unissaankin mahalleen. Ja jos ehdotat kapaloa, niin sitten haluaisin tietää että miten ne sätkivät kädet ja jalat kapaloidaan, ilman että toinen vetää siittä raivarit? ;) (meillä ei ole siis kapalosta mitään kokemuksia).Tämmöstä pohdin, mukavaa jos sulla on kokemusta tai hyviä vinkkejä antaa :D Lisä- ja taustatietoa mun blogissa.

Kiitos kysymyksestä Tiina :)

Kohta 1. Kertokaa se minulle :D Ei vaan, tällä hetkellä meidän 7-kuinen nukkuu melkoisen levollisesti viekussani perhepedissä, mitä nyt syö jokusen kerran yön aikana, mutta muuten uni on hirmuisen rauhallista. Toista oli tässä reilu kuukausi sitten kun heppuli oppi kääntymään ja sitä piti treenailla sitten yötäpäivää ;) eli juuri liikkumisen riemusta voi olla teilläkin pitkälti kysymys :)

Kohta 2. Juu, en ehdota kapaloa, näin isoa vauvaa ei varmaan saisi tungettua siihen enää mitenkään niin että pysyisi. Unipussi mahdollisesti voisi auttaa sellaista, joka potkii aina peiton pois. Meillä on muuten ollut vauvoilla tuota ihan samaa, että vatsallaan ei kerta kaikkiaan osata nukkua; monella meidän vauvoista on se kylkiasento ollut ainoa nukkumisasento pitkään, mutta nyt tämä pienin osaa nukkua selälläänkin melkoisen pätevästi. Peiton olen kiertänyt vauvan/meidän molempien päälle mahdollisimman "tyynnytteleväksi myttyräksi" :)

Kohta 3. Joitain ajatuksia:
Luin blogiasi ja minusta kuuntelet tosi kivasti vauvaasi ja etsit ratkaisuja. Löydät aivan varmasti juuri teille sopivan :) ennemmin tai myöhemmin.

Jos meillä olisi nyt samanlainen tilanne, tekisin varmaan näin: Ottaisin sen vauvan pinnasängyn takaisin teidän omaan makuuhuoneeseen, ihan siihen sänkynne viereen. Jos joka tapauksessa pitää tyynnytellä yön aikana, se on toki paljon helpompaa kun ei tarvitse vaeltaa huoneiden välillä. Minusta pienen ihmislapsen psyykelle sopii mahdottoman hyvin nukkua lähellä toisia, enkä oikein ymmärrä miksi omaan huoneeseen nukkumaan siirtämistä tarjoillaan jonkinlaisena patenttiratkaisuna unipulmiin. Tosin mikä ettei hienoa jos se joitakin perheitä avittaa :)

Pinnasänky ison sängyn kyljessä on ihan hyvä; laita alaslaskettuna "sivuvaununa" vielä parempi, koska silloin vaikkapa juuri tyynnyttely käy helpommin kuin laidan kanssa. Minulle perhepeti on sopinut kaikkein parhaiten (muutkin vaihtoehdot testattu :) koska imetyksen jälkeen voi vain jäädä niille sijoilleen nukkumaan :) Minusta voi aivan hyvin mennä välillä "taaksepäinkin", eli palata johonkin vanhaan systeemiin, kunhan tietenkään ei ala alituiseen muuttelemaan nukkumisjärjestelyjä ;)

Eli hyvät neuvot ovat nyt valitettavan vähissä (mutta täydentäkää kommentteihin ne keillä niitä on :) Meillä on yöelämä mennyt niin, että tiettyyn ikään saakka olen antanut vauvalle aina herätessä maitoa, ja sitten tuossa lähellä vuoden ikää olen laittanut kertastopin yösyömisille. Se on selkeää, ja toiminut meillä tosi hyvin.

keskiviikko 30. syyskuuta 2009

Koneeton torstai

Heitän haasteen:
Kokonaan Koneeton Päivä :)

Tuletko mukaan?


Lastemme - ja miksei meidän aikuistenkin - tietsikka-ajat kaipasivat uudistusta, ja samaan aikaan hermostuin siihen että alituiseen aina joku perheestämme on tattiutunut läppärin taakse. Välillä "kommunikoin" itsekin koneen takaa: "Ai... Oho... Sepä mielenkiintoista!"

En halua että perheemme katoaa koneisiin, vaikka toisinaan toivoisinkin että astianpesukonevuoroista kilpailtaisiin kiivaammin :) Saimme demokraattisen väännön jälkeen sovittua selkeämmät peli- ja/tietsikka-ajat, ja samalla kehään astelee huomenna uutuus: Kokonaan Koneeton Päivä.


Tästä lähtien aina torstaisin läppärit (2kpl) sekä laajakaistamodeemi tungetaan kaappiin, ja Wii-ohjaimet sujautetaan lipaston laatikkoon. Ja valmista tuli :D



Rakeita mun kukkasissa?!? Nyt talvi taisi viedä ihanan syksyn, niisk...

Mannasaria lähtee siis viettämään konnneetonta torstaita! Palaan toki jo perjantaina, ja silloin luvassa kommenttia unipulmiin :)

maanantai 28. syyskuuta 2009

Periaate: Kun teini sanoo Ookoo...


...niin silloin mennään!



On tehnyt kipeää luopua koko perheen retkeilystä. Nyt pienimmän synnyttyä retkille teki stopin paikkapuute autossa, mutta se korjaantui viime viikolla pikkubussin saavuttua taloon.

Koko perheen retkeily oli melko minimissä jo ennenkin pienimmän tuloa, koska (yllättäen; minähän yllätyn lähes kaikesta...) oli hurjan vaikea keksiä kohteita joihin sekä 12-13-vuotias että kaikki pienemmät mielellään lähtisivät. Pienet kyllä innostuvat pyrähdyksestä johonkin kaukaisempaan leikkipuistoon, mutta kasiluokkalainen...?!?



On jotenkin oudon vajaa olo kun käymme jossain kivassa paikassa niin, että joku porukasta on poissa. Osa sitä itsenäistymisprosessia, tiedän, mutta silti se vielä satuttaa.



Eilen tipahti kuitenkin yllättäen mahdollisuus kivaan koko perheen retkeen :) Ykkösen silmiin syttyi vihreä valo, kun ilmeni mahdollisuus saada apua koulun kasvioprojektin viimevaiheeseen, ja lisäksi mokkapaloja & mehua ulkoilukahvilassa keskellä Puijon metsää... Muutama hetki, ja olimme liikenteessä :) ...kaikki paitsi 11-vee joka halusi-jäädä-kotiin... ;)




Menestysresepti muistiin:

- Outoa säntäilyä biologiankirjan ja kasviluettelon kanssa

- Herkuttelua savolaistorpassa

- Eläinten katselua

- Reipasta ulkoilua

- <3

torstai 24. syyskuuta 2009

RETEET TRIKOOT

... eli mannasaria goes tyyliblogi!!!

Lastenvaatteiden hovihankkijani H&M ilmoitti että minun tulee pukea palleroinen jättivauvani farkkuhin ja tummanpuhuviin huppareihin - piristyksenään ainoastaan liekit ja puuhapetet. No way! Meidän vauvan on saatava rellestää edelleen iloisissa väreissä ja ohuissa trikoissa. Satuin piipahtamaan ( O-OU :D ) Polarn O. Pyret -vaateputiikissa ja tadaa: löysin juuri kyseisiä vaatekappaleita näinä hiukan isompinakin kokoina, bonuksena kivat unisex-jutskat:





Ei spidermaniä tälle miekkoselle, ainakaan vielä hyvään toviin :)

KOTITÖITÄ, ONKO NÖITÄ?

eli Viikon kysymys nro 16:

Täällä yksi haluaisi siis tietää, miten teit kotityöt, kun yksikään lapsi ei vielä ollut auttamisikäinen, vaan hoidettavanasi oli vaikkapa 0, 2 ja 4 vuotiaat?Että miten sait ne uskomaan, että imuri ei ole vaarallinen, lattianpesuämpärissä ei todellakaan tarvii uida, ja suihkun lattiakaivosta ei tarvii ottaa näytteitä sillä aikaa, kun äiti tyhjentää pyykkitelinettä? Ja kun äidin selkäpuoli näkyy, kukkia ei tarvii syödä eikä telkkarin virtanappulaa renkata telkkariin sisään/siihen asti, kunnes sininen savu pakenee laitteesta? (Joo, virtajohto on meillä irti välillä nykyään, kun telkkarista tulee palaneen käryä riittävän nappi-matsin jälkeen..)

Kaikenlaiset käytännön vinkit otetaan innostuneena vastaan!


Kiitokset kysymyksestä :) Hmmm... Huiskuttaa! Muistelee...


Otin lapset mukaan töihin, ja vaikka ajatus tuntuu _nyt_ hiukkasen hassulta, niin parhaiten tuo pienten kanssa yhdessä tekeminen onnistuikin juuri silloin kun minulla oli vain yksi tai kaksi pientä lasta. Luultavasti motivaatiokysymys; käytännössä apua tulee pyytäneeksi ensin 11-vuotiaalta ja sitten vasta 2-vuotiaalta :D


Tiskikonetta ei tuolloin vielä oltu keksitty (hee, siis meillä :) ja tiskasimme näin: Laitoin lapsen istumaan tiskipöydälle altaan viereen, annoin harjan käteen, toisen omaani ja sitten tiskasimme yhdessä. Kun pieni vähän kasvoi hän sai seistä jakkaran päällä vieressäni. Aina välillä muistin kiitellä ylenpalttisesti lasta avusta, ja toki lapsi vietti ison osan ajasta kipoilla ja vedellä leikkien.


Astianpesukoneeseen olemme tunkeneet yhdessä astioita: Lapsi laittaa muovisia, minä särkyvämpiä, ja pienestäkin apuaskeleesta kiitellään.


Imuri on kinkkisempi juttu, koska se todella voi olla äärettömän pelottava. Imuroinnit sun muut on meillä useimmin hoidettu silloin kun molemmat vanhemmat ovat kotosalla... Tällä hetkellä tosin meidän pikkuisin viihtyy todella mainiosti selkärepussani (Manduca, mainostaa :) kun imuroin.


Lattianpesuämpärissä uiminen :D kuulostaa superkivalta. Me pesimme aikoinaan lattioitakin yhdessä, minulla tai miehellä oli isompi lattiarätti ja yksi-kaksivuotiaalla pienempi. Huuhtelut yritettiin tehdä yhdessä, ja sitten pestiin. Oi miten puhdasta tulee, kiitos avusta! Kehitystä tämäkin mutta mihin suuntaan: Nykyään pesemme lattiat noin kaksi kertaa vuodessa...! Eli kyseenalainen vinkki: siisteystason hienoinen lasku saattaa sekin osaltaan helpottaa arkea :)


Juu, ja pyykinviikkaussessiot: Istuimme esikoisen kanssa pyykkiläjän vieressä ja viikkailimme molemmat omiin pieniin kasoihimme. Kun esikoisen silmä vältti hieman ehostin hänen viikkauksiaan...


Pyykkitelinettäkin voi yrittää tyhjentää yhdessä, vaikka niin että aikuinen ottaa vaatteen narulta, ojentaa pienelle joka tiputtaa sen koriin, jonka jälkeen luonnollisesti kuuluu ihasteleva Kiitos avusta, menipä se hyvin sinne!


Kotitöiden teoreettista filosofiaa:
Jo pienelle lapselle, ihan vauvalle on tärkeää saada tuntea olevansa tärkeä omalle perheelleen. Sanomattakin on tietty selvää että tärkeä siten että hän tuntee itsensä rakastetuksi, mutta myös tärkeä siten että lapsi tuntee että häntä tarvitaan. Usein myös käy niin, että kun ensin lapsi on saanut tehdä työtä yhdessä aikuisen kanssa, hän katoaakin lelujensa/muiden omien tärkeiden puuhiensa pariin, ja aikuinen saa rauhassa jatkaa kotitöitään.


Ja kuivempaa arkirealismia... :
Lyhyesti: Olemme vuosien ja lapsien saatossa paljonkin lipsuneet näistä periaatteista pienten lasten kohdalla... Usein vaan on mukamas helpompi tehdä itse kuin ottaa lapsi mukaan. Ja kuitenkin - tässä pari päivää sitten kun olin tunkenut vaatteet pesukoneeseen vauva sylissä kieppuen keksin painaa käynnistys nappulaa hänen sormellaan ja tietty kiitin innostuneesti. Pienen ilme oli hämmentyneen onnellinen, ja jokunenkin hetki siitä eteenpäin kului varsin tyytyväisissä merkeissä.


Vielä ps: En kuulu superkotiäiteihin jotka "tottakai tekevät kaikki kotityöt kun kerran ovat kotona". Teen sen minkä jaksan & pystyn (vähemmän kuin ideaalikuvassani...) ja loput tehdään iltaisin & viikonloppuisin kaikki yhdessä.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Kohti soljuvampaa arkea...

...ainakin toivottavasti ;)

...kuva syyskuiselta Jurmon retkeltä, 2006...


Tässä taannoin stressipisteet olivat nousussa , mutta nyt tuntuu onneksi jonkinlaista arkeen solahtamista ilmassa.

- Olen saanut lasten vaihtelevista koulupäivistä kehitettyä jonkinlaisen sisäisen kellon itselleni.

- Sisäisten aikataulujen lisäksi myös "hermokeskus" on kunnostettu, ja lasten lukujärjestykset näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.

- Nelosen balettiharrastus on tuonut yllättävän ihanuuden mannasarian arkeen: Nyt kun olen ajokortillinen ( ilmiö vaatii yhä välimerkkivyöryn: !?!?!?! ) saan itse kuskata lapsukaisen keskustassa sijaitsevaan tanssikouluun, ja sitten-minulla-on-tunti-aikaa-kierrellä-kaupoissa-ihan-yksikseni!!!!! Ihanaa, ihanaa, ihanaa...

- Miehen paluu "normaaleihin" työaikoihin - eli opiskelun pariin vielä täksi lukukaudeksi - tuo selkeyttä arkeen, ja arvostan todella sitä että hän palaa illalla kotiin perheen pariin. Järjestään kaikki palomiehet tuntuvat ylistävän 24h vuorosysteemiä, en sitten tiedä kuinka monelta palomiehen vaimolta on kysytty, mutta minusta ainakin perheen kannalta on paljon kivempi tämä kahdeksasta neljään -rytmi. Vaikka tietty ne tulipalot sun muut pitää sammuttaa myös virka-ajan ulkopuolella :D

- Seurakunnan päiväkerho kahdesti viikossa on huippujuttu meidän pienelle "kotilaiselle".

- Vielä kun saisin tämän nyt sylissä riehuvan vauvelin rytmin jotenkin vakiintumaan... Ainakin kuukauden ajan on heiluttu kaksien ja kolmien päiväunien välillä, ja hiukkasen rasittaa unien ajankohdan ja keston yllätyksellisyys: ikinä ei tiedä jaksaako pieni valvoa kaksi vai neljä tuntia kerrallaan, tai kestävätkö päikkärit kolme varttia vai kolme tuntia...

lauantai 19. syyskuuta 2009

Ihanuus ja vaikeus

eli Viikon kysymys 15.

Mitkä on ihanimmat asiat lapsissasi?

Ihaninta on ykkösen tapa nauraa odottamattomille asioille... Ehdotapa viikonlopun välipalapöydässä innostuneella äänellä että "tehtäiskö tänään jotain tylsää?", ja saat tulokseksi ihastuneen "joon" ja naurusta väärään kurkkuun menneen pähkinävoivoikkarin.

Ihaninta on kakkosen tapa unohdella asioita... Kakkosen koulureppu painaa aina pienen maastoauton verran koska hän kuljettaa koko pulpetin sisältöä mukaan unohdusten välttämiseksi. "Älä sitten vain kuskaa koulukirjoja mukaan kirjastoon" (kolmen kilsan pyöräilymatka) "No en tietenkään :)" ... "Äiti mä olen ihan kuollut; reppu painaa ihan himona; mä huomasin vasta lainaustiskillä että koulukirjat on vielä täällä"

Ihaninta - ja pelottavinta - on kolmosen tapa paneutua täysillä siihen mitä hän tekee... Jos rakennetaan, rakennetaan täysillä; jos kirjoitetaan, kirjoitetaan täysillä; jos juostaan päin seinää, juostaan täysillä.

Ihaninta on nelosen mielikuvitus... "Niin, Staimwolk on sen kirjan nimi! Siinä on sellainen perhe, joka muuttelee koko ajan. Ne muuttaa aina siinä samalla kadulla viereiseen taloon, ja sitten taas viereiseen ja viereiseen :) Sen perheen äiti ja isä tutustuivat toisiinsa sillä tavalla, että ne asuivat ensin rivitalon eri päädyissä, ja muuttivat aina viereiseen asuntoon. Sitten lopulta niiltä oli enää keskimmäinen 'asumatta', ja ne muuttivat siihen samaan aikaan ja rakastuivat toisiinsa."

Ihaninta on viitosen tapa olla hän itse... Isosisko joka rakastaa ja hoivaa, kerholainen joka tulee ulos kerhon ovesta, etsii katseellaan äidin ja vilkuttaa. Hän on pieni joka pyöräilee varovasti ettei käsi menisi uudestaan sököksi; pieni joka halaa niin pehmeästi.

Ihaninta on kuutosen palleroisuus... huitovaisuus... läähättävyys... nauravuus... touhottavuus; tapa kiskoa kaikkia perheenjäseniä hiuksista ja nauraa samalla niin iloisesti ja viattomasti.

Mikä on vaikeinta lasten kans miehesi mielestä?

Jos vastaisin tähän itse, mieheltä kysymättä, sanoisin että nuorimpien syntymäaikojen muistaminen :D
Kysäisin kuitenkin mieheltä, ja hän vastasi että alati muuttuvat tilanteet. Juuri kun on oppinut toimivia systeemejä, kaikki onkin taas toisin ja "toimivat systeemit" eivät todellakaan enää toimi.
Mieheni on myös jokseenkin rauhallinen mielenlaadultaan, ja hänen on selvästi vaikea ymmärtää perheemme kuumakallejen mielenliikahdusten suuntia ja taustoja...

torstai 17. syyskuuta 2009

Noloa, noloa...

Niin, tietenkään Herra Heppulia ei oltu vaihdettu. Ei hänelle ollut edes tullut v-a-i-h-e-t-t-a. Kunhan vain oli ressu tulossa kipeäksi :( eli täällä hiukan nolottaa moiset diagnoosit... Tauti on onneksi joku lievän tuntuinen räkätauti, ja Herra Heppuliakin jo naurattaa, huidotuttaa, ja juuri nyt päiväunettaa :)

tiistai 15. syyskuuta 2009

Kuka vaihtoi vauvan???

Siis mikä päivä! Minne meidän leppoisa pikkutyyppi on kadonnut, ja mistä tämä raivoisa riehuriiviö ilmestyi?

No, eikun vanha mantramme käyttöön: "tämä-on-vain-joku-vaihe, tämä-menee-(pian)-ohi" Ja neljänkympin kriiseilijänä on helppo ymmärtää seitsemän kuukauden kriiseilijää... :)

Silti:

Hatunnosto kaikille yhden tai kahden pienen lapsen kotivanhemmille: Tällaiset aargh-päivät olivat ennen niiiiiiiiin pitkiä... Kun taas nyt, kun perhe on vielä kasvanut piristää jo se, kun kello tulee kaksitoista tai kolmetoista, ja varhaisimmat koululaiset kotiutuvat.


Samat hiukset, vaihtuva tyyli :)