lauantai 2. toukokuuta 2009

Viikon kysymys 9.

Mitä tekisin pojan 3v kanssa ruokapöydässä? Ruokapöydässä menee ihan leikkimiseksi ja tyhjän toimittamiseksi, ruoka odottaa lautasella ja odottaa ja odottaa ja odottaa... Sanotaan, että aikuinen päättää mitä syödään ja lapsi paljonko, mutta painostuksella ja muistuttamisella lapsi kuitenkin syö lautasen tyhjäksi (tai ainakin miltei tyhjäksi) ja ylipäänsä on tyytyväinen tyhjästä lautasesta itsekin. Mutta siis se vaatii huomauttelua, karjahtelua, kiristämistä yms. Ilman näitä poika syö yleensä ihan vähän vaikkei välipaloja edes jaella ja vatsa ei niistä täyty. Painoakaan ei ole juuri yhtään, joten onko tämä touhuamisshow vaan nyt meidän elämää?

Kiitokset kysymyksestä :)

Kannatan todella voimakkaasti mainitsemaasi "aikuinen päättää mitä syödään ja lapsi paljonko" -periaatetta :) Uskon myös, että lapsi houkuttelemalla voi syödä enemmänkin, mutta en tiedä, onko se tarpeellista. Vaihteleehan aikuisellakin ruokahalu riippuen päivästä ja tilanteesta. Oma ruokahaluni on esimerkiksi tällä hetkellä erinomaisen valtava :) johtuen imetyksestä, kun taas joinain toisina aikoina annoskokoni on joskus minimalistinen, toisinaan taas suurempi.

Tekisin tilanteessasi niin, että pistäisin pystyyn kolmen-neljän päivän "kuurin" saadakseni syömistilanteista leppoisammat. Kuurin aikana toimisin seuraavasti:

Välipalat pois, eli mainiota ettei teillä niitä jaellakaan :) Tarkistaisin kuitenkin ettei päiväohjelmaan ole päässyt pesiytymään mitään "huomaamatonta" välipalaa, itselleni oli yllätys miten paljon pieni viaton näkkärinpalakin - ilman päällystettä - vaikuttaa pienen lapsen ruokahaluun.

Näinä kuuripäivinä ei ruokaa tuputeta, yritä tsempata itsesi ajattelemaan että jos syöminen jollain aterialla jääkin pieneen näykkäisyyn, niin ensi ruoalla/seuraavana päivänä lapsi syö sitten enemmän - jos siis sitä tarvitsee.

Sulje ylimääräiset häiriötekijät pois (tosin teillä ehkä jo onkin näin): telkku, tietsikka kiinni, lelut, kirjat, lehdet, ylipäänsä kaikki ylimääräinen pois ruokapöydästä.

Yritä pitää ruokailutilanteet leppoisina. Jutelkaa mukavista asioista, ja unohtakaa kaikenlainen painostus. Ruoka saa kyllä "odottaa" lautasella, muttei kuitenkaan "odottaa ja odottaa ja odottaa" kuten kirjoitit; eli varataan ruokailulle joku sopiva aika ( olisiko puoli tuntia passeli? ) ja ruoka-ajan lähestyessä loppuaan - jos lapsi vain leikkii - ilmoitetaan että pian "ruoka-aika on ohi, ja ruoka menee pois".

Lasta ei painosteta syömään, mutta jos syöminen näyttää unohtuvan, voidaan silloin tällöin kysyä että "syötkö vielä, onko vielä nälkä?" Ja jos lapsi haluaa niin toki syö vielä, jos ei, niin sitten kiittää ruoasta ja nousee pois.

Kun lapsi on noussut syötyään tarpeeksi - tai kun aikuinen on päättänyt että nyt ruoka-aika viimeistään loppuu ja korjannut annoksen pois pöydästä - ruoasta kiitetään. Näin pienen lapsen puolesta olen usein vain itse sanonut "kiitos", enkä vaatinut lapselta sen kummempia. Riippumatta siitä minkä verran ruokaa lapsukaiseen on tällä kertaa uponnut, pitäisin ainakin "kuurin" aikana ehdottomana että mitään muuta kuin vettä ei tarjota ruoka-aikojen välissä. Toki jos syöty määrä on aivan olematon, voi seuraavaa ruoka-aikaa hiukan aikaistaa, luonnollisesti tekemättä tästä mitään numeroa.

On tietysti stressaavaa, jos lapsen paino kulkee alamaissa neuvolan käyrillä ja kylkiluut paistavat ihon läpi, mutta siltikään ajoittainen vähäisempi syöminen tuskin vaikuttaa lapsen painoon. Meidänkin lapsista yksi on varsinainen laiheliini, mutta hänenkin kohdalla olen katsonut vain että ruoka-ajat pysyvät säännöllisinä.

Tsempit sinne, ja mukavaa matkaa kohti leppoisampia ruokailutilanteita :)

ps. "Aloituskuurin" jälkeen jatkaisin samoilla linjoilla kuin kuurin aikanakin, mutta ottaisin hiukan rennommin/joustavammin :)

Ei kommentteja: