perjantai 24. heinäkuuta 2009

Lomalle, hämmästyttävää!

Kipsi... on poissa mutta käsi edelleen surkea ruppana. Jumppa ja aika auttanevat :) Äidin stressiä ei helpottanut kun kirurgi kiskaistuaan piikit pois kädestä - auts :( - ilmoitti että nyt lapsukainen ei saisi lähiaikoina pudota uudestaan, koska murtuu kuulemma helpommin.

Vauveli... kävi neuvolassa ja osoittautui "verkkaisesti kehittyväksi" jättivauvaksi. Minusta hän ei kyllä kehity mitenkään erityisen verkkaisesti, mutta mitat (70cm ja 9940g) ovat kieltämättä reilut. Hämmentävää, että joku voi viidessä kuukaudessa kasvaa 18cm!!! Olen usein pohtinut aiheuttaako moinen kasvu joitain "oireita", kuten esim. raskaudessakin on kaikenlaisia oireita.

Perheemme... suuntaa viikoksi mökille!!! En vielä etukäteen tiedä että kuinka "lomaa" se tulee olemaan (mieskin käy sieltä käsin tekemässä yhden 24h työvuoron), mutta joka tapauksessa hurjan kivaa saada vähän vaihtelua tähän kaupunkikesään :)

Kesän tuntua ihan jokaiselle! Palailemme veden ääreltä nettiyhteyden äärelle reilun viikon päästä :)

maanantai 20. heinäkuuta 2009

Ihanat yksivuotiaat, osa 2/3

...eli viikon kysymys 12.

Pienten (tässä konttausikä-n. puolitoista) lasten kanssa voi tietenkin toimia tsiljardilla ja yhdellä tavalla, mutta päälinjoja tuntuu olevan kaksi:

1. Opettaa (ainakin yrittää siis :) jo konttaavalle/taapertelevalle pienelle mitkä asiat ovat kiellettyjä "Ei saa koskea jukkapalmun multaan"

...tai sitten, oma suosikkini...

2. Suhtautua lapseen maailmaa tutkivana, uteliaana olentona, ja opettaa hänelle miten asioita käytetään. "Oi miten kivaa, löysitkö jukkapalmun?! Hups, katsos, sen multaa taputetaan, näin... Hyvä :) !!! Hienosti... Auts! Lehdet, ei kiskota, oi voi, nyt kukkaan tuli pipi... Paijataan lehteä (otetaan pienestä kädestä kiinni ja paijataan sillä kukan lehteä, ja kehutaan "noooin juuri, hyvä :)"

Yksivuotiaan kanssa kannattaa mielestäni vältellä sanaa ei niin pitkään kuin se on mahdollista (aiheuttaa lähinnä kapinaa tässä vaiheessa + kielletyn asian kiinnostavuus moninkertaistuu) ja keskittyä näyttämään että tehdään näin, eli näytetään kädestä pitäen, jo ihan pienestä kehuen. Mainiota on, jos pystyy olemaan "yhden askelen edellä kehumassa" (<--- tuossa muistutus myös itselleni :)

Kuulostaa ehkä korkealentoiselta haihattelulta, että yksivuotiaalle "opetettaisiin" asioita, mutta kysymys ei ole kummemmasta kuin kädestä pitäen näyttämisestä.
Esimerkkinä vaikkapa kiikkerä lamppu yöpöydällä ynnä yksivuotias joka lähestyy sitä rempseästi, ja nappaa lampun jalasta kiinni (lamppu vaarassa kaatua). Laskeutuisin samalle tasolle lapsen kanssa, ja nappaisin pienestä kädestä kiinni: "Hups, lamppu meinaa kaatua!" (sitten voidaan hiukan keikutella lamppua, ellei se jo keikukin kuin hirmumyrskyn kourissa :) "Mutta katsos, täällä on tällainen nappula (kaivetaan johdosta nappulakohta esiin)... Painapas siitä" (samalla näytetään nappulaa, tarvittaessa otetaan pienestä kädestä kiinni ja ohjataan sormi painamaan nappulaa) Kun lamppuun syttyy valo, saavutusta ja mahtavaa loistavaa valoa ihastellaan yhdessä yksivuotiaan kanssa "Hienoa, olitpa tosi taitava" ( käyttökelpoinen tapa ruttaustilanteissa on voivotella osaaottavasti miten lampulle/sanomalehdelle/äidille tuli pipi.)

Noooh, ehkä lampun äärellä ei (aikuinen ;) jaksa viettää puolikasta päivää/ jotain muutakin pitäisi saada tehtyä :) Yksivuotiaan harhauttaminen ei mielestäni ole mikään rikos :) Eli kun lamppuun/kukkaan/stereoihin kyllästyy perinpohjin voi hyvillä mielin napata yksivuotiaan kainaloon ja kiikuttaa katsomaan jotain superkiinnostavaa kuvakirjaa/ ikkunasta näkyvää kaivinkonetta/ mitä vain. Ylipäänsä hankalissa tilanteissa yksivuotiaan huomion voi surutta ohjata uusille urille :) näyttämällä mitä muuta kiinnostavaa maailmasta löytyy.

ps. en kuitenkaan ole "eittömän" kasvatuksen ystävä, sanalle löytyy kyllä runsaasti käyttöä sitten hiukan myöhemmin, puolitoistavuotiaana, uhmaiässä etenkin ;)

Tulossa osa kolme, "Hermostoa säästäviä vinkkejä"...

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Potilas kirmailee

Kipsi ei enää hidasta tahtia, juurikaan...









Mannasariaan sen sijaan on iskenyt jonkinlainen vauvakesäväsymys. Päälle painavat miehen työvuorot, vauvelin työllistävyys, sekä tiehyttukos/rintatulehdus/joku joka ei ota lauetakseen.
Mutta kivojakin juttuja on ilmassa:

- 16vee-hääpäivän juhlistus <3

- Vauveli joka on oppinut r-i-e-h-u-m-a-a-n <3

- Ystäväperhe, jota saimme alkuviikon pitää vieraanamme <3

- Viikon ( "vuoden" ? ;) kysymys, joka on yhä puolitiessään ( 1/3-tiessään ;) Pahoittelut kysyjälle aikataulun venymisestä, jatkoa on kyllä tulossa, heti kun mannasaria hiukan virkoaa :)

lauantai 11. heinäkuuta 2009

Lähdön tunnelmia

- Saaressa asumisen plussapuolia: Kun lähtee, sen totisesti huomaa.

- Saaressa asumisen miinuspuolia: Kun lähtee, sen totisesti huomaa.










Kuvasarja ms Eivorin kannelta otettuna; yhteysalus irtoaa laiturista, kääntyy, ja kylä alkaa pikkuhiljaa loitota...

Lähtemisessä ja kotiin palaamisessa on... jotain :) !
Aamulla ennen kuutta silmät sirrillään astella hiljaisen kylän läpi kohti yhteysaluslaituria. Saari & kylä nukkuu, paitsi linnut ja muutama matkallelähtijä-collega. Hinaamme uniset lapset ja lukuisat, lukuisat kassit ja pussit laiturille, ja siitä metallisen yhteysaluksen syövereihin. Köydet irtoavat, ja sitten, no, ollaan irti... :)

( Aamuvarhaisen lähdöt on tallennettu vain muistoihin - tai sitten valokuvakansioon jota en ole vielä löytänyt ;) - kuvien lähtö keskellä kirkasta päivää. )

Iltamyöhällä takaisin kotilaituriin; väsyneinä ulos laivasta; tervehdykset laivaa vastassa oleville naapureille...
Kas, kävelymatkalla kotitalolle meitä moikkaa viisitoista sotilaallisen jyrkästi päivystävää sammakkoa :)

ps. Utöläiset, jos luette, niin saa laittaa vaikkapa säätiedotusta tai terkkuja kommenttilaatikkoon :)

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ihanat yksivuotiaat, osa 1/3



... eli Viikon kysymys 11:

Miten säilyttää hermonsa erittäin pystyvän, mutta täysin eri tavalla ajattelevan suloisen 1-v-lapsukaisen kanssa? Kun on viidennen sadannen kerran vedetty kamat pöydiltä, rämpätty stereoita, pujoteltu rattaiden valjaista kiipeämään selkänojalle, tehty hoitopöydällä vaippaa vaihdettaessa sata kolmoissalkovia ja yritetty tehdä lavuaarista vesiliukumäki, näistä kaikista tuhat kertaa kiellettyäsi???? Onnistutko sinä olemaan korottamatta ääntäsi, kiroilematta ja muutenkin osoittamatta, että nyt ottaa äitiä päähän ihan kerta kaikkisen täydellisen paljon?! Mikä onpi strategia siihen, ettei saa vatsahaavaa ja verenpainetta, kun piltti pistää pahintaan?

Kiitos kysymyksestä - ja muistutuksesta - ihanista yksivuotiaista :) Odotan riemun ja kauhun sekaisin tuntein sitä että meidän vauveli tulee tuohon vaiheeseen :D

Koska yksivuotiaat ovat niin järkelemäinen ilmiö :D sukeutui vastauksesta kokonainen sarja, eli tulossa:
  • osa 1/3 Säilytä hermosi: Lue Lapsikirjaa
  • osa 2/3 Omat periaatteeni /käytännöt
  • osa 3/3 Hermostoa säästäviä vinkkejä

Pikavastaus kysymykseesi miten säilyttää hermonsa on: Noudattamalla Lapsikirjan neuvoja :)
Eli suosittelen jälleen opusta, joka jakaa mielipiteitä: Anna Wahlgrenin tiiliskivimäistä Lapsikirjaa (Kirja jakaa myös minun mielipiteeni; osan ohjeista sivuutan helpolla (esim. ohjeet siitä miten nelikuinen saadaan nukkumaan kahdentoista tunnin yöunet) mutta usein pulmatilanteissa kaivan isommankin lapsen kohdalla kirjan esiin). Yksivuotiaan vanhemmille suosittelen lämpimästi kirjasta lukuja "1-vuotias - makea elämä", "konttaaja - niksejä: kolme sääntöä" ( sovellettavissa myös kävelevälle pienelle) sekä (tulevaisuutta silmällä pitäen ;) "Uhmaikä: Minä tahdon, minä en tahdo"

Lainausta ko teoksesta:
"Lienee luonnon tarkoitus, että yksivuotiaaseen pikkuihmiseen on helppo rakastua. Häntä kun ei aina ole helppo pitää ihmisasumuksissa (ah miten totta; yksivuotiaat ovat rakastettavia, mutta... öööh, aivan oma lajinsa :D ) Yksivuotias käyttää esineitä kaikkeen mahdolliseen, ja pitää yllä reipasta menoa. Hän kiskoo hilpeästi liinat pöydiltä, viskoo ruokia lattialle, kääntää shampoopullon ylösalaisin - ja näyttää siltä kuin kaikki olisi mainiota pilaa läsnäolijoiden iloksi." - Anna Wahlgren, Lapsikirja


Yksivuotiaissa on ihanaa heidän ILONSA, ja raskasta se, että heillä on tavallaan ihan oma maailmansa tässä meidän maailmamme sisällä... Näin tässä hiljattain marketin kärryissä eittämättä yksivuotiaan lapsukaisen, joka sillä välin kun äitinsä tutki shampoopullojen rivistöä, mutusteli itse hupparin nauhaansa, samalla kun koko pieni olemus oli kurottautunut tutkailemaan marketin pylväässä olevia sähköpistokkeita. Hän siis käytti markettia täysin toisin kuin me "normi-ihmiset", mutta hänen maailmansa huppareineen ja sähköpistokkeineen oli aivan yhtä tosi kuin meidän. Hämmentävää...


Periaatteeni pähkinänkuoressa:
Itse en ole varsinaisesti kasvattanut yksivuotiaita vaan enemmänkin ohjaillut. Kasvattamista ehtii kyllä tehdä kyllikseen uhmaiässä, ja sitä seuraavina vuosina :D Olen olettanut - ja oletan edelleenkin - että yksivuotias tai konttausikäinen ei tee asioita "uhmatakseen" tai tehdäkseen tahallaan kiellettyä asiaa, vaan silkasta maailmaan tutustumisen ilosta ja uteliaisuudesta. Tiivisteenä: Jos säilykepurkkihylly tyhjenee, saatan ihastella taitavaa tyhjennystä, ja sitten laitamme lapsen kanssa purkit takaisin hyllyyn (suom. huom: olen kehunut yksivuotiasta ylitsepursuilevasti jo ihan pienestäkin eleestä matkia minua ja laittaa purkkia kaappiin :)

... jatkoa seuraa lähipäivinä :) ...

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Sairaalaklovnit - huippuporukkaa :)

Onnettomuudessa oli myös onnea mukana:

  • Käsi oli vasen, ei oikea

  • Mies oli kotona, ei töissä silloin kun haaveri kävi sekä:

  • Osastopäivä oli torstai jolloin lastenosastolla vierailivat sairaalaklovnit



Isot kiitokset Tri Hortensia & Tri Hellevi :) !!!

Nelivuotiaan ilme oli (mainion) turta klovnitohtoreiden tullessa sisään sairaalahuoneeseen. "Ja mitäs porukaan nämä sitten ovat" :D Pikkupotilas ei ollut uskaltanut/jaksanut/pystynyt juuri liikkumaan ekana päivänä kipsin laittamisen jälkeen, kun mm. kivut olivat sen verran kovia. Oli hyperihanaa nähdä hänen yhtäkkiä huitovan klovnitohtoreiden puhaltamia saippuakuplia :)

Ylipäänsä pienen vointi näytti paranevan kohisten klovnien vierailun aikana, ja klovnitohtoreiden poistuttua suuntasimmekin ensin leikkilään, ja sitten kohta jo kotiin :)

ps. Nyt meillä voidaan jo hyvin :) Eilinen päivä sujui jo ihan ilman kipulääkettä, ja touhua ja leikkiä riitti pienellä jo melkein koko päiväksi :) Pikkuhiljaa alkaa jännittää miten käy parin viikon päästä poliklinikalla: Saako kipsin jo kokonaan pois ( ja pääsisi mm. uimaan! ) vai tuleeko vielä joksikin aikaa kevyempi kipsi tilalle.