keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Ihanat yksivuotiaat, osa 1/3



... eli Viikon kysymys 11:

Miten säilyttää hermonsa erittäin pystyvän, mutta täysin eri tavalla ajattelevan suloisen 1-v-lapsukaisen kanssa? Kun on viidennen sadannen kerran vedetty kamat pöydiltä, rämpätty stereoita, pujoteltu rattaiden valjaista kiipeämään selkänojalle, tehty hoitopöydällä vaippaa vaihdettaessa sata kolmoissalkovia ja yritetty tehdä lavuaarista vesiliukumäki, näistä kaikista tuhat kertaa kiellettyäsi???? Onnistutko sinä olemaan korottamatta ääntäsi, kiroilematta ja muutenkin osoittamatta, että nyt ottaa äitiä päähän ihan kerta kaikkisen täydellisen paljon?! Mikä onpi strategia siihen, ettei saa vatsahaavaa ja verenpainetta, kun piltti pistää pahintaan?

Kiitos kysymyksestä - ja muistutuksesta - ihanista yksivuotiaista :) Odotan riemun ja kauhun sekaisin tuntein sitä että meidän vauveli tulee tuohon vaiheeseen :D

Koska yksivuotiaat ovat niin järkelemäinen ilmiö :D sukeutui vastauksesta kokonainen sarja, eli tulossa:
  • osa 1/3 Säilytä hermosi: Lue Lapsikirjaa
  • osa 2/3 Omat periaatteeni /käytännöt
  • osa 3/3 Hermostoa säästäviä vinkkejä

Pikavastaus kysymykseesi miten säilyttää hermonsa on: Noudattamalla Lapsikirjan neuvoja :)
Eli suosittelen jälleen opusta, joka jakaa mielipiteitä: Anna Wahlgrenin tiiliskivimäistä Lapsikirjaa (Kirja jakaa myös minun mielipiteeni; osan ohjeista sivuutan helpolla (esim. ohjeet siitä miten nelikuinen saadaan nukkumaan kahdentoista tunnin yöunet) mutta usein pulmatilanteissa kaivan isommankin lapsen kohdalla kirjan esiin). Yksivuotiaan vanhemmille suosittelen lämpimästi kirjasta lukuja "1-vuotias - makea elämä", "konttaaja - niksejä: kolme sääntöä" ( sovellettavissa myös kävelevälle pienelle) sekä (tulevaisuutta silmällä pitäen ;) "Uhmaikä: Minä tahdon, minä en tahdo"

Lainausta ko teoksesta:
"Lienee luonnon tarkoitus, että yksivuotiaaseen pikkuihmiseen on helppo rakastua. Häntä kun ei aina ole helppo pitää ihmisasumuksissa (ah miten totta; yksivuotiaat ovat rakastettavia, mutta... öööh, aivan oma lajinsa :D ) Yksivuotias käyttää esineitä kaikkeen mahdolliseen, ja pitää yllä reipasta menoa. Hän kiskoo hilpeästi liinat pöydiltä, viskoo ruokia lattialle, kääntää shampoopullon ylösalaisin - ja näyttää siltä kuin kaikki olisi mainiota pilaa läsnäolijoiden iloksi." - Anna Wahlgren, Lapsikirja


Yksivuotiaissa on ihanaa heidän ILONSA, ja raskasta se, että heillä on tavallaan ihan oma maailmansa tässä meidän maailmamme sisällä... Näin tässä hiljattain marketin kärryissä eittämättä yksivuotiaan lapsukaisen, joka sillä välin kun äitinsä tutki shampoopullojen rivistöä, mutusteli itse hupparin nauhaansa, samalla kun koko pieni olemus oli kurottautunut tutkailemaan marketin pylväässä olevia sähköpistokkeita. Hän siis käytti markettia täysin toisin kuin me "normi-ihmiset", mutta hänen maailmansa huppareineen ja sähköpistokkeineen oli aivan yhtä tosi kuin meidän. Hämmentävää...


Periaatteeni pähkinänkuoressa:
Itse en ole varsinaisesti kasvattanut yksivuotiaita vaan enemmänkin ohjaillut. Kasvattamista ehtii kyllä tehdä kyllikseen uhmaiässä, ja sitä seuraavina vuosina :D Olen olettanut - ja oletan edelleenkin - että yksivuotias tai konttausikäinen ei tee asioita "uhmatakseen" tai tehdäkseen tahallaan kiellettyä asiaa, vaan silkasta maailmaan tutustumisen ilosta ja uteliaisuudesta. Tiivisteenä: Jos säilykepurkkihylly tyhjenee, saatan ihastella taitavaa tyhjennystä, ja sitten laitamme lapsen kanssa purkit takaisin hyllyyn (suom. huom: olen kehunut yksivuotiasta ylitsepursuilevasti jo ihan pienestäkin eleestä matkia minua ja laittaa purkkia kaappiin :)

... jatkoa seuraa lähipäivinä :) ...

2 kommenttia:

Kysyjä kirjoitti...

Kiitoksia vastauksesta jo tähän saakka! Mitä sisältää käsite "ohjailla"? Että ohjaa tihutyöpaikalta muualle vai?

mannasaria kirjoitti...

Tervehdys :) Juu mm. tuota :D "Katsos miten ihana koira/kissa/nalle/pupu täääällä on" :) Mutta myös sitä, että näytetään miten maailmaa käytetään, tutustutaan maailmaan yhdessä: "Ai, olet (jo sadannen kerran ;) kiinnostunut stereoista? Katsos, painetaan tääästä (ohjataan pieni käsi oikealle nappulalle), wau, nyt alkoi musiikki, teitpä hienosti!" Ja sitten ehkä ohjataan muihin puuhiin... :)
Kirjoitan näistä jutuista lisää siihen "kakkososaan", mutta taitaa mennä loppuviikkoon, kun saadaan pian yökylävieraita :)