maanantai 20. heinäkuuta 2009

Ihanat yksivuotiaat, osa 2/3

...eli viikon kysymys 12.

Pienten (tässä konttausikä-n. puolitoista) lasten kanssa voi tietenkin toimia tsiljardilla ja yhdellä tavalla, mutta päälinjoja tuntuu olevan kaksi:

1. Opettaa (ainakin yrittää siis :) jo konttaavalle/taapertelevalle pienelle mitkä asiat ovat kiellettyjä "Ei saa koskea jukkapalmun multaan"

...tai sitten, oma suosikkini...

2. Suhtautua lapseen maailmaa tutkivana, uteliaana olentona, ja opettaa hänelle miten asioita käytetään. "Oi miten kivaa, löysitkö jukkapalmun?! Hups, katsos, sen multaa taputetaan, näin... Hyvä :) !!! Hienosti... Auts! Lehdet, ei kiskota, oi voi, nyt kukkaan tuli pipi... Paijataan lehteä (otetaan pienestä kädestä kiinni ja paijataan sillä kukan lehteä, ja kehutaan "noooin juuri, hyvä :)"

Yksivuotiaan kanssa kannattaa mielestäni vältellä sanaa ei niin pitkään kuin se on mahdollista (aiheuttaa lähinnä kapinaa tässä vaiheessa + kielletyn asian kiinnostavuus moninkertaistuu) ja keskittyä näyttämään että tehdään näin, eli näytetään kädestä pitäen, jo ihan pienestä kehuen. Mainiota on, jos pystyy olemaan "yhden askelen edellä kehumassa" (<--- tuossa muistutus myös itselleni :)

Kuulostaa ehkä korkealentoiselta haihattelulta, että yksivuotiaalle "opetettaisiin" asioita, mutta kysymys ei ole kummemmasta kuin kädestä pitäen näyttämisestä.
Esimerkkinä vaikkapa kiikkerä lamppu yöpöydällä ynnä yksivuotias joka lähestyy sitä rempseästi, ja nappaa lampun jalasta kiinni (lamppu vaarassa kaatua). Laskeutuisin samalle tasolle lapsen kanssa, ja nappaisin pienestä kädestä kiinni: "Hups, lamppu meinaa kaatua!" (sitten voidaan hiukan keikutella lamppua, ellei se jo keikukin kuin hirmumyrskyn kourissa :) "Mutta katsos, täällä on tällainen nappula (kaivetaan johdosta nappulakohta esiin)... Painapas siitä" (samalla näytetään nappulaa, tarvittaessa otetaan pienestä kädestä kiinni ja ohjataan sormi painamaan nappulaa) Kun lamppuun syttyy valo, saavutusta ja mahtavaa loistavaa valoa ihastellaan yhdessä yksivuotiaan kanssa "Hienoa, olitpa tosi taitava" ( käyttökelpoinen tapa ruttaustilanteissa on voivotella osaaottavasti miten lampulle/sanomalehdelle/äidille tuli pipi.)

Noooh, ehkä lampun äärellä ei (aikuinen ;) jaksa viettää puolikasta päivää/ jotain muutakin pitäisi saada tehtyä :) Yksivuotiaan harhauttaminen ei mielestäni ole mikään rikos :) Eli kun lamppuun/kukkaan/stereoihin kyllästyy perinpohjin voi hyvillä mielin napata yksivuotiaan kainaloon ja kiikuttaa katsomaan jotain superkiinnostavaa kuvakirjaa/ ikkunasta näkyvää kaivinkonetta/ mitä vain. Ylipäänsä hankalissa tilanteissa yksivuotiaan huomion voi surutta ohjata uusille urille :) näyttämällä mitä muuta kiinnostavaa maailmasta löytyy.

ps. en kuitenkaan ole "eittömän" kasvatuksen ystävä, sanalle löytyy kyllä runsaasti käyttöä sitten hiukan myöhemmin, puolitoistavuotiaana, uhmaiässä etenkin ;)

Tulossa osa kolme, "Hermostoa säästäviä vinkkejä"...

2 kommenttia:

tuuteli kirjoitti...

Kiva lukea näitä vinkkejä! Kaikki kuulostaa periaatteessa tutulle myös meillä, mutta ei ollut tarpeeksi tuttua silloin, kun olisi pitänyt, kun nykyiset kaksi lasta olivat pieniä... eli sulla vuosien ja usean lapsen kokemus näkyy vastauksessasi. Toivonkin, että itsekin nyt tämän kolmannen kanssa olen jo "vanha ja viisas" :D eikä kaikkea tarvitse enää opetella alusta asti...

mannasaria kirjoitti...

Kiitos Tuuteli! On tietty ihan eri asia järjestää ajatuksia paperille/blogiin, kuin käytännössä jaksaa sen erittäin jaksavan yksivuotiaan kanssa :) Nooa-vauvalla lähestyy puolen vuoden rajapyykki, ja huomaan kyllä hiukan jo huokaisevani helpotuksesta siitä, että hän on vielä paikallaan pysyttelevä "pötkylä" :D