keskiviikko 5. elokuuta 2009

Ihanat yksivuotiaat, osa 3/3

eli Viikon kysymys 13.

Asuuko kotonasi erittäin toimintakykyinen, mutta täysin harkintakyvytön perheenjäsen? Tässä muutamia käytännön vinkkejä:

- Muista turvavarustelu: Pistorasioihin suojukset, terävät veitset riittävän korkealle, lääkkeet ja siivousaineet lukkojen taakse, parvekkeen putoamattomuustarkistus (helpotuksen huokaus täältä, asumme hobittitapaan maan tasalla.), pannut ja kattilat aina kahva seinään päin (meillä menty ainakin tähän asti ilman hellansuojusta, mutta vaatii tosiaan tuon ettei taaperon ulottuville jää houkuttelevia tarttumiskahvoja.)

- Kodin tietynasteinen raivaus; perintövaasit siirtäisin astetta ylemmäksi, ja muutenkin hieman laittelisin kotia niin, että saisitte kaikki viettää mahdollisimman rentoa elämää yksivuotiaan toteuttaessa luontaista tutkimusvimmaansa :)

- Punnitse kritiikin kanssa mitä valitset 'kiellettäviksi' kohteiksi. Omien hermojen kannalta kannattaa valita vain muutama (plus kaikki hengenvaaralliset jutut tietenkin estetään). Meillä on esim. aina saanut ottaa keittiötarvikkeita laatikoista ja halutessa kuljetella niitä, joskin terävät veitset olen luonnonllisesti nostanut ulottumattomiin, ja lisäksi olen päivystänyt - joskus surkeasti myöhästyen - vieressä ettei laatikko pääse litistämään pieniä sormia.

- Kysymysten oikea muotoilu: Vältä kysymyksiä/lausahduksia, joihin voi vastata sanalla ei. Jos esimerkiksi hetki olisi mielestäsi otollinen iltapesulle, ei kannata kysyä "Mennäänkös iltapesulle?", eikä edes todeta pirteästi: "Nyt iltapesulle!" vaan kysäistä esim: "Missäs ihmeessä sinun hammasharjasi on?" Ja voi sitä löytämisen riemua... :) Jos taas haluaa taapertelusta innostuneen lapsen takaisin rattaiden kyytiin, ei kysytä:" tuletko kyytiin?", eikä todeta "nyt kyytiin!", vaan lasta nostaessa kysytään "missä sammakko ( =rataslelu) on?" Ja innostutaan tietysti yhdessä lapsen kanssa löytämisestä :)

Tällainen uudenlainen kysymyksenajattelu jotenkin suuntaa taaperon oikeille raiteille, niin ettei tämä tule alkaneeksi pohtia että haluankos minä oikeastaan iltapesulle juuri nyt...

- Muista nauttia yksivuotiaan ihanasta ilosta <3>

- Harhauttaminen kuulostaa ehkä löyhämoraaliselta :D mutta on erittäin käyttökelpoinen menetelmä yksivuotiaan kanssa. Ups, saiko napero hyppysiinsä mummille tarkoitetun valokuvanipun? No, mitä me näistä kuvista kun... (napataan lapsi kainaloon, tungetaan kuvat näkymättömiin ja juostaan ikkunaan) katsos, ulkona menee bussi! (tai jotain muuta yksivuotiasta kiinnostavaa; koira, täti, lapsi...)

- Mummi on käynyt kylässä ja mummille vilkutetaan; saman logiikan mukaan voi vilkuttaa vaikkapa keinulle/ostoskärryille/tihutyön kohteelle, kun on aika poistua. Vilkuttaminen saattaa olla joskus laiha lohtu, mutta tarjoaa kuitenkin lapselle tavan käsitellä tilannetta, ja toimia :)

- Ruokailusta: Yksivuotiaan nauttimat annokset ovat joskus melko mitätöntä kokoluokkaa, mutta itse olen luottanut tiukasti siihen että lapsi tuntee itse ruokahalunsa. Mantra: Aikuinen päättää laadun, lapsi itse määrän. Meillä yksivuotiaat ovat hoitaneet myös ruoan lappaamisen suuhun itse, kätevällä lusikka-palleronyrkki-yhdistelmämenetelmällä :) (Taaperoisemme ovat olleet minä-ite-tyyppejä, toki olen tarvittaessa/sallittaessa syöttänytkin, ja lisäksi tarpeen vaatiessa imettänyt aterioiden välissä)

- Suhteellisen säännöllinen päivärytmi on melkoisen A ja O yksivuotiaan kanssa elämisessä. Lapsi tarvitsee ruokansa ja unensa, mutta myös vanhempi tarvitsee kipeästi tiedon siitä, että tiettyinä aikoina hektinen meno taukoaa hetkeksi. Päivärytmin ei tietenkään tarvitse olla minuutintarkka, ja yllätyksillekin on löydyttävä tilaa :) Mutta pääsääntöisesti näin: Viisi ateriaa, ulkoilu, yhdet tai kahdet päiväunet päiväsaikaan, iltatoimet ja nukkumaanmeno tiettyyn aikaan illalla. Päivään voi/kannattaa sisällyttää myös "hermolepoa hereilläoloaikaan", esim säännöllinen kävelylenkki rattaiden kanssa, ja mahdollisesti "reputteluaika" sisälläkin, jolloin lapsi selässä kantorepussa, jolloin itse vapautuu puuhailemaan tietäen että lapsi on turvassa. (Tosin kysyjällä erityisen lahjakas lapsi; tästä löytyy alkuperäinen kysymys josta selviää että rataskävely ei välttämättä olekaan hermolepoa, jos/kun lapsi taitaa turvavöistä vapautumisen jalon taidon.)

- Yksivuotiasta en ole 'pakottanut' selinmakuulle vaipanvaihdon ajaksi, vaan vaihtanut vaipat joko sylissä istuallaan, tai menokuumeen eniten kutittaessa jopa puoliksi vauhdissa siten että lapsi on seissyt. ( Joitain kestovaippoja on varmasti hankala vaihtaa muuten kuin lapsen maatessa, mutta ainakin Ruskovillan pötkyläharso-villahousut-systeemi onnistuu istuessakin. )

- Etsiytykää jos mahdollista toisten yksivuotiaiden seuraan; vertaisvintiöt vanhempineen keventävät arkea :)

Tässä yksivuotiaat tällä erää :) Vinkkien lista on varmasti puutteellinen, joten kaikki yksivuotiaan nykyiset tai entiset "omistajat", täydentäkää tarpeen vaatiessa kommenttilaatikkoon! Jätän myös itselleni ko. mahdollisuuden, koska tämä imettävän muisti on... :D

4 kommenttia:

MrsAgatha kirjoitti...

Hei! Ja kiitos kommentistasi blogiini.

Täältä löytyykin hyviä ohjeita miten selvitä taaperon kera, täytyykin paneutua ohjeisiin oikein kunnolla! ;D

Me käytetään pojan kasvatuksessa mm. keinoa missä poika "saa" itse tehdä juttuja, esim. jos on viskonut kauhat ym. pitkin lattioita saa poika ne kasata itse takaisin, on oikein ilonen kun saa osallistua "aikuisten" juttuihin ja me saadaan samalla siistimpää... Myös itse repimänsä paperit vie roskiin kun nätisti pyytää! Tietysti näissä ongelmana voi joskus olla se että poika tykkää niin kovasti tehdä itse että viskoo uudestaan kauhat lattialle ihan vain saadakseen ne uudestaan nostaa, mutta mitäpä siitä... =D

mannasaria kirjoitti...

Kiitos kommentista, MrsAgatha! Tosi kivoilta kuulostaa teidän touhut, ja ihanan 'yksivuotismaisilta' :) Oli mukavaa kirjoittaa yksivuotiaista, tuntuu aikas hauskalta ajatus siitä että meilläkin puolen vuoden päästä on taas taaperoinen talossa :D

Anonyymi kirjoitti...

Meilläkin puolen vuoden kuluttua yksi vuotias talossa :) Kaikkea tätä taas edessä, kolmen vuoden tauon jälkeen.
Mahtavia ideoita sinulla, pitää koittaa käyttää niitä hyödyksi sitten puolen vuoden kuluttua :)

Olivia

mannasaria kirjoitti...

Kiitos Olivia :) Ai meillä on sitten samanikäiset pienet, tai täällä pikkuisella ikää viittä vaille puoli vuotta :) Ja "yksivuotiastaukoa" huimat neljä vuotta :D