lauantai 11. heinäkuuta 2009

Lähdön tunnelmia

- Saaressa asumisen plussapuolia: Kun lähtee, sen totisesti huomaa.

- Saaressa asumisen miinuspuolia: Kun lähtee, sen totisesti huomaa.










Kuvasarja ms Eivorin kannelta otettuna; yhteysalus irtoaa laiturista, kääntyy, ja kylä alkaa pikkuhiljaa loitota...

Lähtemisessä ja kotiin palaamisessa on... jotain :) !
Aamulla ennen kuutta silmät sirrillään astella hiljaisen kylän läpi kohti yhteysaluslaituria. Saari & kylä nukkuu, paitsi linnut ja muutama matkallelähtijä-collega. Hinaamme uniset lapset ja lukuisat, lukuisat kassit ja pussit laiturille, ja siitä metallisen yhteysaluksen syövereihin. Köydet irtoavat, ja sitten, no, ollaan irti... :)

( Aamuvarhaisen lähdöt on tallennettu vain muistoihin - tai sitten valokuvakansioon jota en ole vielä löytänyt ;) - kuvien lähtö keskellä kirkasta päivää. )

Iltamyöhällä takaisin kotilaituriin; väsyneinä ulos laivasta; tervehdykset laivaa vastassa oleville naapureille...
Kas, kävelymatkalla kotitalolle meitä moikkaa viisitoista sotilaallisen jyrkästi päivystävää sammakkoa :)

ps. Utöläiset, jos luette, niin saa laittaa vaikkapa säätiedotusta tai terkkuja kommenttilaatikkoon :)

2 kommenttia:

Annie kirjoitti...

Ihania saaristokuvia. Kehtaanko edes sanoa, että mietimme täällä miehen kanssa, miten pärjäämme kahden lapsen kanssa, kun toinen on kohta syntymässä. :-) Kotiäiti olen itsekin ja aion olla vielä pari vuotta. Olisin vaikka koko ikäni, jos voisin, mutta meille taitaa riittää kaksi lasta. :-)

mannasaria kirjoitti...

Tosi kivaa kun kommentoit Annie :)
Mekin olimme mieheni kanssa aika, hmmm miten sen sanoisi, kummissamme silloin kun meillä oli kaksi pientä lasta :) Toisaalta nyt on helpompaa, kun on jo niin tottunut elämään pienten ja vähän isompienkin lasten kanssa. Toisaalta jatkuva kantaaotettavien asioiden vyöry väsyttää nyt enemmän...

Kurkkasin blogiisi ja hui miten jänniä (ja ihania, näin jälkikäteen ajateltuna ;) aikoja siellä eletään, tsempityksiä :) !!!