perjantai 28. elokuuta 2009

Horisontti tule takaisin, älä tule takaisin!
















Meren tuoksu, kallion viileys; elämän painavuus ja keveys; kun kiipesi vuorelle näki lopulta niin kauas.

maanantai 24. elokuuta 2009

Patenttiratkaisu stressiin:

Rintatulehdus, eli terkut sängynpohjalta!


Käsi sydämellä: on jopa mukavaa päästä välillä potemaan; meistä kun on taasen tullut hektinen perhe.


Tulehduspöhnässä pientä listausta stressinaiheuttajista:


- Miehen pitkät työvuorot, tosin vika oli nyt viikonloppuna. Hämmästyttävää; perinteistä poiketen vikan työvuoron vikana aamuna ei tullut hälytystä juuri ennen vuoronvaihtoa. Puoliso tosin unohti lompakkonsa ambulanssin hansikaslokeroon.


- Viime viikon uurastin kirjallisten töiden parissa, hih vain :)


- Pottuporkkana on ollut (pienimuotoinen) menestys. Ei sentään stressiä tästä, se on ollut toistaiseksi huvittelua, mutta oikeasti en kauheasti rakasta mössöaikaa. Onnistuisikohan sormiruokailu mitenkään, jos hampaita on yhä nolla?


- Lasten koulustartti: Koulutarvikereissut kaupungille (1kpl reppu, 1kpl penaali, 100kpl kyniä, muutama Arnoldsin donitsi), sekalaiset aamut kun lukujärjestyksiä saatiin odotella yli viikko, totuttelu uuteen rytmiin sekä lapsilla että aikuisilla.


- Vauvan ihanuus ja jatkuvuus, imetyksen unistuttavuus.


- Oman paikan etsiminen maailmassa. Tänään päiväuniaikaan se oli onneksi pullean Herra Heppulin kyljessä peiton alla... <3


- Kun perheessä on neljä koululaista, aiheuttaa koulun alku aina myös vanhempainiltavyöryn.


- Harrastus (!!!) Käytännön syistä (Utö) osaksi kasvatusideologiaamme muodostui (nykypäivänä käsittääkseni edistyksellinenkin :) harrastuksettomuus. Kaupungistumisemme toi tietenkin mahdollisuuden harrastuksiin, mutta isommat lapsista eivät ole innostuneet mistään ohjatuista harrastuksista, mitä olemme keksineet ehdottaa. Me aikuiset taas emme ole innostuneet ajatuksesta kuskaamisista ja rikkonaisista illoista. Tokaluokkalainen lauloi viime lukuvuonna kirkon lapsikuorossa (kätevää, ei kuskausta kun oli tuossa nurkan takana) ja haluaa nyt kokeilla balettia. Ensikertalaisperhe siis raottelee tanssikoulun ovia, mitähän sieltä löytyykään...


Mukavaa alkuviikkoa blogin lukijoille - sekä sinulle joka eksyit tänne muuten vain - toivottaa Mannasaria kumppaneineen!

perjantai 21. elokuuta 2009

Herra Heppuli tapasi pottuporkkanan!

Herra Heppuli - puoli vuotta - joka tähän asti on syönyt ainoastaan maitoa, joutui eilen ennenkokemattomaan seikkailuun! Hän pääsi äidin syliin (tähän asti tuttua :), sai eteensä pienen kipon joka sisälsi mössöä, ja kaulaansa ruokalapun!! Isä ja sisarukset pöydän ympärillä käyttäytyivät kuin Herra Heppuli olisi lähdössä kuumatkalle!!! Suuruusluokaltaan vastaava asia, tietenkin :D

Sitten Herra Heppuli sai maistaa. Hän hämmästyi. Äiti höpötti hänen korvaansa. Lopulta isoveli ja isä eivät voineet enää vastustaa kiusausta taputtaa.

maanantai 17. elokuuta 2009

( Not so ) urban exploration

Voi vallaton, miten olenkaan aina rakastanut ( =pelännyt, rakastanut, pelännyt jne.) autiotaloja. Höpsö minä kuvittelin sen olevan minun juttuni, kunnes kamala google & muutama varomaton klikkaus paljastivat ílmiön olevan noin miljardin muunkin ihmisen Juttu. Hiukkasen harmi...


Vuokaramökkimme varustukseen sisältyi kaiken muun hyödyllisen lisäksi autioitunut torppa aivan naapurissa. Kuumana kesäiltapäivänä me aikuiset jätimme isommat lapset kesämökin tuvan pöydän ympärille piirtelemään lohikäärmeitä, ja suuntasimme vaavelin kanssa hieman tsekkailemaan...


Tänään, sateisena, harmaana, puuduttavana, kyllästyttävänä, stressaavana, epätietoisena ( <--- ohessa siis kuulumiset ;) päivänä päätin virkistää maailmaa muutamalla autiotalo-otoksella, suoraan Savo-Karjalan rajamailta. Ja muistuttaa samalla itseäni siitä että aina ei sada, aina ei toista näe harmaasti. Jonain päivänä kaurajätskin päällä on taas niitä metsämansikoita, kirpeitä viinimarjoja...

torstai 13. elokuuta 2009

Luopumisen haikeutta



Olen hidas siirtyjä... Uusiin elämänvaiheisiin tottuminen vie aikansa.


Kun koululaisten kesäloma alkoi, meni muutamakin hetki tottua siihen, että talo on täynnä vellovaa kesälomakansaa, vuorokauden ympäri. Totuin kyllä lopulta, ja mitä sitten tapahtui: Koululaitos kiskaisi lapset takaisin! Toki koko ensimmäisen viikon koulupäivät ovat lyhyitä, läksyt minimalistisia, mutta silti vapaat lomalaislapset muuttuivat todella paljon: kelloon katsotaan, ilmeet vakavoituvat, eikä aamulla ensimmäisenä ole enää mielessä se, miten suloinen pikkupikkuveli on. Ehkä täällä kotona asuu muutama muukin hidas siirtyjä... Onneksi viikonloppu on tulossa, takaan että kaikki saavat venyä ja vanua pyjamissa juuri niin pitkään kuin haluavat :)


Ok, iltapäivinä nähtävissä on taas iloisempiakin ilmeitä, kuten par'aikaa hilpeää olohuoneskeittailua :D


Kaipaan tietenkin järjettömästi (järkevästi ;) Utön ensin kahden, sitten neljän, kuuden, lopulta peräti yhdeksän oppilaan koulua. Miehen valmistuminen alkaa häämöttää näköpiirissä, ja pohdimme tulevaisuutta kuumeisesti. Olemme aivan väärällä puolella Suomea ystäviin, sukulaisiin, kummeihin ja kummilapsiin nähden. Ja mereen. Harrastamme kyläkoulujen pelastamista :D mutta pienet, jopa pienehköt koulut ovat muuttuneet katoavaksi & uhanalaiseksi luonnonvaraksi, kun kas, nykypäättäjiltä tuntuu se säästäminen täyttäneen mielen niin, että lapsen hyvinvointi on päässyt unohtumaan.

maanantai 10. elokuuta 2009

Raivoisa manifesti

Kaksi kuukautta sitten tässä oli leikkipuisto.









Ei ole enää.

Kaupunginosassamme on/oli kaksi leikkipuistoa. Eräänä päivänä kävellessämme kauppaan pikkutyttöjen kanssa hieraisimme silmiämme. Korttelipuisto oli poistettu! Leikkivälineet oli kaivettu irti ja viety pois, jopa hiekkalaatikon somat reunusaidat oli purettu.

Hiekassa rötkötti aanelonen, joka ilmoitti että "säästösyistä kaupunki harventaa leikkipuistoverkostoa".

Mannasaria puristelee käsiään nyrkkiin pohtiessaan mitä ihmeen säästöä hyväkuntoisen leikkipuiston purkamisesta syntyy. Myös olematon asukasdemokratia & tiedotus sapettaa; jonain kauniina aamuna saatamme herätä ilman kattoa ja seiniä, koska kyllä, kotimme omistaa tuo samainen säästösyistä harventaja :/

lauantai 8. elokuuta 2009

Loppukesä lumoaa hiljaisuudellaan

Elokuu ulkosaaristossa - suosikkini

Missä kaikki ovat?

Elokuussa täyteen pakattu laituri... tyhjenee purjeveneistä.

Saari tyhjenee... kesäasukkaista, turisteista, veneilijöistä, jonoista kylän kaupassa; jotenkin vain on niin ihmeen huojentavaa, kun saari on taas meidän(kin).

Joka ikinen elokuu hämmennyn uudestaan saaren muodonmuutoksesta; ihmiset tiivistyvät minimiin, saaren käsinkosketeltava kauneus jää. Koulukin avaa ovensa taas ihan pian...

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Ihanat yksivuotiaat, osa 3/3

eli Viikon kysymys 13.

Asuuko kotonasi erittäin toimintakykyinen, mutta täysin harkintakyvytön perheenjäsen? Tässä muutamia käytännön vinkkejä:

- Muista turvavarustelu: Pistorasioihin suojukset, terävät veitset riittävän korkealle, lääkkeet ja siivousaineet lukkojen taakse, parvekkeen putoamattomuustarkistus (helpotuksen huokaus täältä, asumme hobittitapaan maan tasalla.), pannut ja kattilat aina kahva seinään päin (meillä menty ainakin tähän asti ilman hellansuojusta, mutta vaatii tosiaan tuon ettei taaperon ulottuville jää houkuttelevia tarttumiskahvoja.)

- Kodin tietynasteinen raivaus; perintövaasit siirtäisin astetta ylemmäksi, ja muutenkin hieman laittelisin kotia niin, että saisitte kaikki viettää mahdollisimman rentoa elämää yksivuotiaan toteuttaessa luontaista tutkimusvimmaansa :)

- Punnitse kritiikin kanssa mitä valitset 'kiellettäviksi' kohteiksi. Omien hermojen kannalta kannattaa valita vain muutama (plus kaikki hengenvaaralliset jutut tietenkin estetään). Meillä on esim. aina saanut ottaa keittiötarvikkeita laatikoista ja halutessa kuljetella niitä, joskin terävät veitset olen luonnonllisesti nostanut ulottumattomiin, ja lisäksi olen päivystänyt - joskus surkeasti myöhästyen - vieressä ettei laatikko pääse litistämään pieniä sormia.

- Kysymysten oikea muotoilu: Vältä kysymyksiä/lausahduksia, joihin voi vastata sanalla ei. Jos esimerkiksi hetki olisi mielestäsi otollinen iltapesulle, ei kannata kysyä "Mennäänkös iltapesulle?", eikä edes todeta pirteästi: "Nyt iltapesulle!" vaan kysäistä esim: "Missäs ihmeessä sinun hammasharjasi on?" Ja voi sitä löytämisen riemua... :) Jos taas haluaa taapertelusta innostuneen lapsen takaisin rattaiden kyytiin, ei kysytä:" tuletko kyytiin?", eikä todeta "nyt kyytiin!", vaan lasta nostaessa kysytään "missä sammakko ( =rataslelu) on?" Ja innostutaan tietysti yhdessä lapsen kanssa löytämisestä :)

Tällainen uudenlainen kysymyksenajattelu jotenkin suuntaa taaperon oikeille raiteille, niin ettei tämä tule alkaneeksi pohtia että haluankos minä oikeastaan iltapesulle juuri nyt...

- Muista nauttia yksivuotiaan ihanasta ilosta <3>

- Harhauttaminen kuulostaa ehkä löyhämoraaliselta :D mutta on erittäin käyttökelpoinen menetelmä yksivuotiaan kanssa. Ups, saiko napero hyppysiinsä mummille tarkoitetun valokuvanipun? No, mitä me näistä kuvista kun... (napataan lapsi kainaloon, tungetaan kuvat näkymättömiin ja juostaan ikkunaan) katsos, ulkona menee bussi! (tai jotain muuta yksivuotiasta kiinnostavaa; koira, täti, lapsi...)

- Mummi on käynyt kylässä ja mummille vilkutetaan; saman logiikan mukaan voi vilkuttaa vaikkapa keinulle/ostoskärryille/tihutyön kohteelle, kun on aika poistua. Vilkuttaminen saattaa olla joskus laiha lohtu, mutta tarjoaa kuitenkin lapselle tavan käsitellä tilannetta, ja toimia :)

- Ruokailusta: Yksivuotiaan nauttimat annokset ovat joskus melko mitätöntä kokoluokkaa, mutta itse olen luottanut tiukasti siihen että lapsi tuntee itse ruokahalunsa. Mantra: Aikuinen päättää laadun, lapsi itse määrän. Meillä yksivuotiaat ovat hoitaneet myös ruoan lappaamisen suuhun itse, kätevällä lusikka-palleronyrkki-yhdistelmämenetelmällä :) (Taaperoisemme ovat olleet minä-ite-tyyppejä, toki olen tarvittaessa/sallittaessa syöttänytkin, ja lisäksi tarpeen vaatiessa imettänyt aterioiden välissä)

- Suhteellisen säännöllinen päivärytmi on melkoisen A ja O yksivuotiaan kanssa elämisessä. Lapsi tarvitsee ruokansa ja unensa, mutta myös vanhempi tarvitsee kipeästi tiedon siitä, että tiettyinä aikoina hektinen meno taukoaa hetkeksi. Päivärytmin ei tietenkään tarvitse olla minuutintarkka, ja yllätyksillekin on löydyttävä tilaa :) Mutta pääsääntöisesti näin: Viisi ateriaa, ulkoilu, yhdet tai kahdet päiväunet päiväsaikaan, iltatoimet ja nukkumaanmeno tiettyyn aikaan illalla. Päivään voi/kannattaa sisällyttää myös "hermolepoa hereilläoloaikaan", esim säännöllinen kävelylenkki rattaiden kanssa, ja mahdollisesti "reputteluaika" sisälläkin, jolloin lapsi selässä kantorepussa, jolloin itse vapautuu puuhailemaan tietäen että lapsi on turvassa. (Tosin kysyjällä erityisen lahjakas lapsi; tästä löytyy alkuperäinen kysymys josta selviää että rataskävely ei välttämättä olekaan hermolepoa, jos/kun lapsi taitaa turvavöistä vapautumisen jalon taidon.)

- Yksivuotiasta en ole 'pakottanut' selinmakuulle vaipanvaihdon ajaksi, vaan vaihtanut vaipat joko sylissä istuallaan, tai menokuumeen eniten kutittaessa jopa puoliksi vauhdissa siten että lapsi on seissyt. ( Joitain kestovaippoja on varmasti hankala vaihtaa muuten kuin lapsen maatessa, mutta ainakin Ruskovillan pötkyläharso-villahousut-systeemi onnistuu istuessakin. )

- Etsiytykää jos mahdollista toisten yksivuotiaiden seuraan; vertaisvintiöt vanhempineen keventävät arkea :)

Tässä yksivuotiaat tällä erää :) Vinkkien lista on varmasti puutteellinen, joten kaikki yksivuotiaan nykyiset tai entiset "omistajat", täydentäkää tarpeen vaatiessa kommenttilaatikkoon! Jätän myös itselleni ko. mahdollisuuden, koska tämä imettävän muisti on... :D

maanantai 3. elokuuta 2009

123 456 syytä vuokrata kesämökki viikoksi

- eli palattu lomalta!

--- kesämökki saattaa kurkata maitohorsmaryöpyn takaa ---


--- metsämansikat ja viinimarjat jäätelön päällä ---

--- ranta, laituri, uiminen uiminen uiminen ---


--- ei remppahuolia --- ( Myöntää että jotkut/monet rentoutuvat paikkoja laitellen, mutta se joku en ole minä :)


--- ovikello ei soi ---

--- perhoset ja päivänkakkarat, tietenkin ---


--- vaaveli saattaa kääntyä ensimmäisen kerran selältä massulleen juuri kesämökin kuistilla :)


--- täytekeksit, täyttämättömät keksit, pullasiivut, täytekakut, kaikki ihana syötävä joka kuuluu mökille ---


--- sateen ropina kuistin kattoon, vintin kattoon ---


---kaiken takana vaaniva jättiläissuklaalevy :D ---


--- pihapelit kroketti, lentis, nokkosten huitominen :D Vaan tässä tulee vähintään viikkorahan arvoinen kysymys: Kuka opettaisi meidän lapsille häviämisen jalon taidon? Mannasaria puolisoineen ainakin on épäonnistunut surkeasti... Eli vinkkejä vastaanotetaan, jotta pelimailojen ja nappuloiden heittely vähenisi ;) ---

---takkatuleen tuijottelu ---

ps. Terkut siis lomalta! Oli ihanaa ja ihan ihmeen rentouttavaa; en olisi uskonut että näin lepuuttavaa voi tämän katraan kanssa ollakaan. Ilo taisi kertautua, kun kaikilla oli niin kivaa :) Miehen 24 tunnin työvuoro kyllä aavistuksen häiritsi, lähinnä niin että seuraavana päivänä mökillä asustikin äreä mannasaria. Onneksi ohimenevää :)