torstai 13. elokuuta 2009

Luopumisen haikeutta



Olen hidas siirtyjä... Uusiin elämänvaiheisiin tottuminen vie aikansa.


Kun koululaisten kesäloma alkoi, meni muutamakin hetki tottua siihen, että talo on täynnä vellovaa kesälomakansaa, vuorokauden ympäri. Totuin kyllä lopulta, ja mitä sitten tapahtui: Koululaitos kiskaisi lapset takaisin! Toki koko ensimmäisen viikon koulupäivät ovat lyhyitä, läksyt minimalistisia, mutta silti vapaat lomalaislapset muuttuivat todella paljon: kelloon katsotaan, ilmeet vakavoituvat, eikä aamulla ensimmäisenä ole enää mielessä se, miten suloinen pikkupikkuveli on. Ehkä täällä kotona asuu muutama muukin hidas siirtyjä... Onneksi viikonloppu on tulossa, takaan että kaikki saavat venyä ja vanua pyjamissa juuri niin pitkään kuin haluavat :)


Ok, iltapäivinä nähtävissä on taas iloisempiakin ilmeitä, kuten par'aikaa hilpeää olohuoneskeittailua :D


Kaipaan tietenkin järjettömästi (järkevästi ;) Utön ensin kahden, sitten neljän, kuuden, lopulta peräti yhdeksän oppilaan koulua. Miehen valmistuminen alkaa häämöttää näköpiirissä, ja pohdimme tulevaisuutta kuumeisesti. Olemme aivan väärällä puolella Suomea ystäviin, sukulaisiin, kummeihin ja kummilapsiin nähden. Ja mereen. Harrastamme kyläkoulujen pelastamista :D mutta pienet, jopa pienehköt koulut ovat muuttuneet katoavaksi & uhanalaiseksi luonnonvaraksi, kun kas, nykypäättäjiltä tuntuu se säästäminen täyttäneen mielen niin, että lapsen hyvinvointi on päässyt unohtumaan.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi!

Onpa sulla ihana blogi! Tosi kiva lueskella näitä juttuja, vaikka ei liippaa ihan läheltä oman elämäntilanteen kanssa. Mitä tulee tohon hitauteen asioihin tottumisessa, niin se saattaa olla myös suvussa periytyvä ominaisuus, joka juontaa juurensa Hämeeseen. Aurinkoista viikonloppua ja rentouttavia vapaita koko perheelle!

Anki Alanen :)

mannasaria kirjoitti...

Hei kiitos Anki :) Ja tosi mukavaa kun kommentoit! Tosiaan, hämäläisyydestähän tässä on kysymys, tietenkin :D Isän puolen suku on hämeestä, ja minun pitää muutenkin aina "kypsytellä" asioita, miksei siis muuttuvia tilanteitakin... Varmaan lasten myös, nyt tämän tynkäkouluviikon viimeinen päivä sujui jo tosi valoisissa merkeissä :) Oikein mukavaa viikonloppua sinullekin :)

Emmaye kirjoitti...

Hei Mannasaria! Minäkin olen hidas siirtyjä! No, muutenkin olen hidas...ajattelen ja puhun hitaasti...
Siirtymät on mulle vaikeita, mutta olen keksinyt hyvän itseavun muodon: Helpotan itseäni elämän muutosvaiheissa LUKEMALLA KIRJOJA KYSEESSÄ OLEVASTA AIHEESTA, esim. ennen adoptiota luin paljon adoptiolapsista, ennen synnytystä luin paljon synnytyskirjoja, samoin imetyskirjoja, ennen matkaa luen paljon matkakohteesta, ennen vaikeita työtehtäviä opiskelen aihetta kirjoista...ym.ym.
Usko tai älä, mutta nyt lainasin kouluunmeno-kirjoja! :) :) :)
Taidan olla aika hassu?!
Tapansa kullakin selvitä äitiydestä... :-D

PS. Meilläpäin koulut alkavat vasta 18.8.

mannasaria kirjoitti...

Emmaye :) Mäkin kahlasin aikoinaan pinoittain raskaus, synnytys, ja vauvanhoitokirjoja :) Olin siis tosi kirjanoppinut aloitellessani esikoisen kanssa :D Ja kieltämättä siitä oli paljon apuakin. Nyt ei kyllä tullut mieleenkään, että kouluunmenokirjojakin löytyisi :D Mun täytyy tarrautua niihin ensi vuonna, ja ehkä keväällä jo "kesälomailu-kirjoihin" :) Kiitos sinulle vertaistuesta, ja tsemppiä sinne koko perheelle huomiseen koulustarttiin!

Hanna kirjoitti...

Haa, ja mä en lukenut mitään lasten kasvatuksesta, vastoin tapojani uutta kohdatessa, ja sen kyllä huomaa.. Jotenkin mulla oli niin vahva tunne, että vauvankasvatus menee selkärankatietoutena. Kai se ois vähän helpottanut niistä jotain tietääkin, ei olis ollut niin "terveydenhoitoalanasiantuntijoiden" armoilla. Nooh, kokemuksestakin viisastui... Osaatteko sanoa, mikä on ollut hyödyllisintä, mitä kirjoista on irronnut?

mannasaria kirjoitti...

Moikka :) Ehkä hyödyllisintä oli lukea kaksi täysin eri mielipiteitä edustavaa opusta, mennä sekaisin tästä (loppuraskauden hormonihuuruissa ;) ja sitten muodostaa pikkuhiljaa oma "hoitomielipiteensä" :) Mä olen ajatellut nyt, että vauvanhoidossa pääsee tosi pitkälle nuuskimalla sitä vauvaa (sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti :) ja käyttämällä vaistojaan, mutta rehellisesti sanottuna kyllä myös parhaista opuksista on ollut tosi paljon hyötyä, ja vieläkin käännyn pulmatilanteissa kirjojen puoleen :)