maanantai 17. elokuuta 2009

( Not so ) urban exploration

Voi vallaton, miten olenkaan aina rakastanut ( =pelännyt, rakastanut, pelännyt jne.) autiotaloja. Höpsö minä kuvittelin sen olevan minun juttuni, kunnes kamala google & muutama varomaton klikkaus paljastivat ílmiön olevan noin miljardin muunkin ihmisen Juttu. Hiukkasen harmi...


Vuokaramökkimme varustukseen sisältyi kaiken muun hyödyllisen lisäksi autioitunut torppa aivan naapurissa. Kuumana kesäiltapäivänä me aikuiset jätimme isommat lapset kesämökin tuvan pöydän ympärille piirtelemään lohikäärmeitä, ja suuntasimme vaavelin kanssa hieman tsekkailemaan...


Tänään, sateisena, harmaana, puuduttavana, kyllästyttävänä, stressaavana, epätietoisena ( <--- ohessa siis kuulumiset ;) päivänä päätin virkistää maailmaa muutamalla autiotalo-otoksella, suoraan Savo-Karjalan rajamailta. Ja muistuttaa samalla itseäni siitä että aina ei sada, aina ei toista näe harmaasti. Jonain päivänä kaurajätskin päällä on taas niitä metsämansikoita, kirpeitä viinimarjoja...

2 kommenttia:

Emmaye kirjoitti...

Mun tuli lapsena "seikkailtua" paljon autiotaloissa Pohjois-Karjalassa. Leikimme salapoliisia yms. Se oli tosi hauskaa, mutta hieman vaarallista lahoissa, romahtamaisillaan olevissa tönöissä... Kiitos kuvista, ne herättivät jänniä lapsuusmuistoja! :-D

mannasaria kirjoitti...

:) :)