maanantai 24. elokuuta 2009

Patenttiratkaisu stressiin:

Rintatulehdus, eli terkut sängynpohjalta!


Käsi sydämellä: on jopa mukavaa päästä välillä potemaan; meistä kun on taasen tullut hektinen perhe.


Tulehduspöhnässä pientä listausta stressinaiheuttajista:


- Miehen pitkät työvuorot, tosin vika oli nyt viikonloppuna. Hämmästyttävää; perinteistä poiketen vikan työvuoron vikana aamuna ei tullut hälytystä juuri ennen vuoronvaihtoa. Puoliso tosin unohti lompakkonsa ambulanssin hansikaslokeroon.


- Viime viikon uurastin kirjallisten töiden parissa, hih vain :)


- Pottuporkkana on ollut (pienimuotoinen) menestys. Ei sentään stressiä tästä, se on ollut toistaiseksi huvittelua, mutta oikeasti en kauheasti rakasta mössöaikaa. Onnistuisikohan sormiruokailu mitenkään, jos hampaita on yhä nolla?


- Lasten koulustartti: Koulutarvikereissut kaupungille (1kpl reppu, 1kpl penaali, 100kpl kyniä, muutama Arnoldsin donitsi), sekalaiset aamut kun lukujärjestyksiä saatiin odotella yli viikko, totuttelu uuteen rytmiin sekä lapsilla että aikuisilla.


- Vauvan ihanuus ja jatkuvuus, imetyksen unistuttavuus.


- Oman paikan etsiminen maailmassa. Tänään päiväuniaikaan se oli onneksi pullean Herra Heppulin kyljessä peiton alla... <3


- Kun perheessä on neljä koululaista, aiheuttaa koulun alku aina myös vanhempainiltavyöryn.


- Harrastus (!!!) Käytännön syistä (Utö) osaksi kasvatusideologiaamme muodostui (nykypäivänä käsittääkseni edistyksellinenkin :) harrastuksettomuus. Kaupungistumisemme toi tietenkin mahdollisuuden harrastuksiin, mutta isommat lapsista eivät ole innostuneet mistään ohjatuista harrastuksista, mitä olemme keksineet ehdottaa. Me aikuiset taas emme ole innostuneet ajatuksesta kuskaamisista ja rikkonaisista illoista. Tokaluokkalainen lauloi viime lukuvuonna kirkon lapsikuorossa (kätevää, ei kuskausta kun oli tuossa nurkan takana) ja haluaa nyt kokeilla balettia. Ensikertalaisperhe siis raottelee tanssikoulun ovia, mitähän sieltä löytyykään...


Mukavaa alkuviikkoa blogin lukijoille - sekä sinulle joka eksyit tänne muuten vain - toivottaa Mannasaria kumppaneineen!

5 kommenttia:

Nurkkalintu kirjoitti...

Ikävä asia tuo rintatulehdus! :(
Pikaista paranemista.

"Vanhaa rouvaa" alkoi tässä hengästyttää stressilistan lukeminen.
Pirteää alkusyksyä kaikille! :)

Anonyymi kirjoitti...

eksyin sivuillesi.rikasta elämää sinulla ja teillä, lapset yksi parhaimmista lahjoista päällä maan...Itse niin kaipaisin vauvaa, tuntuu että elämällä vasta onkin silloin tarkoitus kun on pieni vauva.

mannasaria kirjoitti...

Kiitos Nurkkalintu! Pirteyttä onkin taas ollut ilmassa :) Rintaprobleemakin alkaa olla ainakin voiton puolella... Samoin sinnekin päin toivottelen mukavia loppukesän/alkusyksyn aikoja, (kumpiakohan nämä nyt onkaan :) Blogissasi oli koskettava runo...

Nimettömälle kommentoijalla: Mukavaa kun eksyit tänne :) ja halaus sinulle! Juu, rikasta on tämä elämä kipuiluineen kaikkineen, ja lapset isoimpia lahjoja, mitä ollaan saatu. Itse koen niin, että "vauva on parasta huumetta" :D mutta elämällä tarkoitus tietty ihan aina :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoinen blogi

mannasaria kirjoitti...

Kiitos sinulle kommentista :)