tiistai 22. syyskuuta 2009

Kohti soljuvampaa arkea...

...ainakin toivottavasti ;)

...kuva syyskuiselta Jurmon retkeltä, 2006...


Tässä taannoin stressipisteet olivat nousussa , mutta nyt tuntuu onneksi jonkinlaista arkeen solahtamista ilmassa.

- Olen saanut lasten vaihtelevista koulupäivistä kehitettyä jonkinlaisen sisäisen kellon itselleni.

- Sisäisten aikataulujen lisäksi myös "hermokeskus" on kunnostettu, ja lasten lukujärjestykset näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.

- Nelosen balettiharrastus on tuonut yllättävän ihanuuden mannasarian arkeen: Nyt kun olen ajokortillinen ( ilmiö vaatii yhä välimerkkivyöryn: !?!?!?! ) saan itse kuskata lapsukaisen keskustassa sijaitsevaan tanssikouluun, ja sitten-minulla-on-tunti-aikaa-kierrellä-kaupoissa-ihan-yksikseni!!!!! Ihanaa, ihanaa, ihanaa...

- Miehen paluu "normaaleihin" työaikoihin - eli opiskelun pariin vielä täksi lukukaudeksi - tuo selkeyttä arkeen, ja arvostan todella sitä että hän palaa illalla kotiin perheen pariin. Järjestään kaikki palomiehet tuntuvat ylistävän 24h vuorosysteemiä, en sitten tiedä kuinka monelta palomiehen vaimolta on kysytty, mutta minusta ainakin perheen kannalta on paljon kivempi tämä kahdeksasta neljään -rytmi. Vaikka tietty ne tulipalot sun muut pitää sammuttaa myös virka-ajan ulkopuolella :D

- Seurakunnan päiväkerho kahdesti viikossa on huippujuttu meidän pienelle "kotilaiselle".

- Vielä kun saisin tämän nyt sylissä riehuvan vauvelin rytmin jotenkin vakiintumaan... Ainakin kuukauden ajan on heiluttu kaksien ja kolmien päiväunien välillä, ja hiukkasen rasittaa unien ajankohdan ja keston yllätyksellisyys: ikinä ei tiedä jaksaako pieni valvoa kaksi vai neljä tuntia kerrallaan, tai kestävätkö päikkärit kolme varttia vai kolme tuntia...

2 kommenttia:

PiiaM kirjoitti...

Aah, jotenkin tuo viimeinen kommentti helpotti minun arkea. Jotenkin helpottavaa että joku muukin *heiluu* saman yllätyksellisyyden parissa. En ole siis yksin toivoton... Yhtenä iltana meidän vaaveli valvoi VIISI tuntia putkeen ja joskus taasen puolentoista tunnin päästä on valmis unille. Välillä ei tiedä kannattaako yrittää valvottaa vai sotkeeko se vaan enemmän yöunille menoa.

mannasaria kirjoitti...

Ihanaa PiiaM kun jaoit tämän!! Vertaistukea... :) Mustakin noi illat on oikeastaan ongelmallisimpia, viime kuussa oli vielä sellaista joskus että "nyt se on yöunilla... ei, ne olikin myöhäiset päikkärit..." Nyt ollaan onnistuttu luovimaan kivemmin nuo illat, ja jonain päivänä se ennustettavuuskin taas löytyy, uskon. Tsemppiä sinne teille!