torstai 1. lokakuuta 2009

Outo yö & unipulmia

Voih mikä yö: Yksi tuli kipeäksi ja heräili sen takia, toinen pelkäsi moottorisahamurhaajia, kolmas (köh köh, allekirjoittanut) kammosi siitakesieniviljelmiä (no mitä olivat laittaneet Pirkkaan niin hirmuisen sienimainoksen... :D ), neljänneltä oli Pingu hukassa, ja viides tietty halusi maitoa parisen kertaa yön aikana. Mutta vain parisen, vautsi :)

Nukkumiseen tai unen puutteeseen liittyy myös Viikon kysymys 17:

Miten tollanen 7 kk saadaan nukkumaan? :) Levollisesti? Ilman että koko ajan pitää olla kääntämässä kyljelleen, selälleen, tassuttelemassa, silittelemässä? Ongelma on vissiinkin tämä kuuluisa uniin tuleva liikkumisen opetteleminen, joka laittaa jäkittämään unissaankin mahalleen. Ja jos ehdotat kapaloa, niin sitten haluaisin tietää että miten ne sätkivät kädet ja jalat kapaloidaan, ilman että toinen vetää siittä raivarit? ;) (meillä ei ole siis kapalosta mitään kokemuksia).Tämmöstä pohdin, mukavaa jos sulla on kokemusta tai hyviä vinkkejä antaa :D Lisä- ja taustatietoa mun blogissa.

Kiitos kysymyksestä Tiina :)

Kohta 1. Kertokaa se minulle :D Ei vaan, tällä hetkellä meidän 7-kuinen nukkuu melkoisen levollisesti viekussani perhepedissä, mitä nyt syö jokusen kerran yön aikana, mutta muuten uni on hirmuisen rauhallista. Toista oli tässä reilu kuukausi sitten kun heppuli oppi kääntymään ja sitä piti treenailla sitten yötäpäivää ;) eli juuri liikkumisen riemusta voi olla teilläkin pitkälti kysymys :)

Kohta 2. Juu, en ehdota kapaloa, näin isoa vauvaa ei varmaan saisi tungettua siihen enää mitenkään niin että pysyisi. Unipussi mahdollisesti voisi auttaa sellaista, joka potkii aina peiton pois. Meillä on muuten ollut vauvoilla tuota ihan samaa, että vatsallaan ei kerta kaikkiaan osata nukkua; monella meidän vauvoista on se kylkiasento ollut ainoa nukkumisasento pitkään, mutta nyt tämä pienin osaa nukkua selälläänkin melkoisen pätevästi. Peiton olen kiertänyt vauvan/meidän molempien päälle mahdollisimman "tyynnytteleväksi myttyräksi" :)

Kohta 3. Joitain ajatuksia:
Luin blogiasi ja minusta kuuntelet tosi kivasti vauvaasi ja etsit ratkaisuja. Löydät aivan varmasti juuri teille sopivan :) ennemmin tai myöhemmin.

Jos meillä olisi nyt samanlainen tilanne, tekisin varmaan näin: Ottaisin sen vauvan pinnasängyn takaisin teidän omaan makuuhuoneeseen, ihan siihen sänkynne viereen. Jos joka tapauksessa pitää tyynnytellä yön aikana, se on toki paljon helpompaa kun ei tarvitse vaeltaa huoneiden välillä. Minusta pienen ihmislapsen psyykelle sopii mahdottoman hyvin nukkua lähellä toisia, enkä oikein ymmärrä miksi omaan huoneeseen nukkumaan siirtämistä tarjoillaan jonkinlaisena patenttiratkaisuna unipulmiin. Tosin mikä ettei hienoa jos se joitakin perheitä avittaa :)

Pinnasänky ison sängyn kyljessä on ihan hyvä; laita alaslaskettuna "sivuvaununa" vielä parempi, koska silloin vaikkapa juuri tyynnyttely käy helpommin kuin laidan kanssa. Minulle perhepeti on sopinut kaikkein parhaiten (muutkin vaihtoehdot testattu :) koska imetyksen jälkeen voi vain jäädä niille sijoilleen nukkumaan :) Minusta voi aivan hyvin mennä välillä "taaksepäinkin", eli palata johonkin vanhaan systeemiin, kunhan tietenkään ei ala alituiseen muuttelemaan nukkumisjärjestelyjä ;)

Eli hyvät neuvot ovat nyt valitettavan vähissä (mutta täydentäkää kommentteihin ne keillä niitä on :) Meillä on yöelämä mennyt niin, että tiettyyn ikään saakka olen antanut vauvalle aina herätessä maitoa, ja sitten tuossa lähellä vuoden ikää olen laittanut kertastopin yösyömisille. Se on selkeää, ja toiminut meillä tosi hyvin.

4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Kiitos vastauksesta! Palailen enemmin kunhan mummulareissulta kotiudutaan.

mannasaria kirjoitti...

Kivaa jos palailet :) Mukavaa mummulareissua teille!

ps. Ja pieni korjaus tuosta meidän yöelämästä, kun olen sitä nyt tarkkaillut: eli oikeasti en kyllä _aina_ herätessä annakaan maitoa, vaan toki kuulostelen jos vaikka pelkkä kyljen kääntäminen auttaisi :)

Tiina kirjoitti...

Tuo on kyllä hieno juttu että perhepeti toimii teillä niin hyvin. Meillä se vaan jotenkin ei (enää) toimi :(

Tuon aavistelit kyllä ihan oikein, että mä olen aika vastahakoinen kelaamaan taaksepäin ja ottamaan pinnistä takaisin meidän sängyn viereen. Kun mun mielestä Pieni on valmis siellä viereisessä huoneessa nukkumaan. Jos vaan nukkuis.

Toki jos perhepeti olisi ratkaisu levolliseen ja yhtäjaksoiseen nukkumiseen, niin mikäs siinä. Mutta kun tuntuu että levottomuuden määrään ei vaikuta se nukkumispaikka.

Taitaapa se olla tosiaan niin että ei ole olemassa mitään taikatemppuja millä lapsi saadaan nukkumaan hyvin ;)

mannasaria kirjoitti...

Mulle tuli muistot mieleen... :D Meidän kolme ekaa nukkui ensin "sivuvaunussa", (tosin jonkin verran unohtuivat ihan vahingossa nukkumaan kainaloonkin), kunnes sitten siirtyivät omaan sänkyyn joskus 1,5veenä, tai ainakin laitettiin se laita väliin. Kun esikoinen oli nukkunut laidan kanssa jonkin kuukauden, mä otin hänet kerran yöksi viereeni, kun mies oli töissä tai jossain... (Itsekäs äiti halusi unikaverin :D ) Sitä ennen lapsi oli nukkunut aina ihan rauhallisesti mun kyljessä, mutta nyt kun oli tottunut jo nukkumaan erikseen, niin mut JYRÄTTIIN :D, ja esim pitkin yötä tää pieni teki unissaan pää-edellä-syöksyjä mua päin... Eli ei onnistunut silloin enää perhepeti, kai se on tottumuskysymys :)

Ja aikuiset tuntuu ainakin netistä-kuullun-näppituntuman mukaan jakautuvan tasan kahtia: niihin jotka nukkuu paremmin jos lapsi on lähellä, ja niihin jotka nukkuu huonommin jos pieni on ihan lähellä.

Mä toivon että teille koittais pian rauhaisemmat, unentäyteisemmät yöt!!! Ja tsemppiä & jaksuja siihen asti... :)