maanantai 28. syyskuuta 2009

Periaate: Kun teini sanoo Ookoo...


...niin silloin mennään!



On tehnyt kipeää luopua koko perheen retkeilystä. Nyt pienimmän synnyttyä retkille teki stopin paikkapuute autossa, mutta se korjaantui viime viikolla pikkubussin saavuttua taloon.

Koko perheen retkeily oli melko minimissä jo ennenkin pienimmän tuloa, koska (yllättäen; minähän yllätyn lähes kaikesta...) oli hurjan vaikea keksiä kohteita joihin sekä 12-13-vuotias että kaikki pienemmät mielellään lähtisivät. Pienet kyllä innostuvat pyrähdyksestä johonkin kaukaisempaan leikkipuistoon, mutta kasiluokkalainen...?!?



On jotenkin oudon vajaa olo kun käymme jossain kivassa paikassa niin, että joku porukasta on poissa. Osa sitä itsenäistymisprosessia, tiedän, mutta silti se vielä satuttaa.



Eilen tipahti kuitenkin yllättäen mahdollisuus kivaan koko perheen retkeen :) Ykkösen silmiin syttyi vihreä valo, kun ilmeni mahdollisuus saada apua koulun kasvioprojektin viimevaiheeseen, ja lisäksi mokkapaloja & mehua ulkoilukahvilassa keskellä Puijon metsää... Muutama hetki, ja olimme liikenteessä :) ...kaikki paitsi 11-vee joka halusi-jäädä-kotiin... ;)




Menestysresepti muistiin:

- Outoa säntäilyä biologiankirjan ja kasviluettelon kanssa

- Herkuttelua savolaistorpassa

- Eläinten katselua

- Reipasta ulkoilua

- <3

2 kommenttia:

sennie kirjoitti...

Kivalta kuulostava retki! Meilläkin aina silloin tällöin joku haluaa jäädä kotiin joltain retkeltä ja kieltämättä aina harmittaa jättää joku kotiin.. Mutta ainakin itse usein kaipaan omaa aikaa, eli miksei lapsikin :)
Tänä vuonna ekaa kertaa huomaa että meillä on tuo tulossa kanssa, viidesluokkalaiset alkavat olla niin vanhoja ettei leikkipuistot aina niin kiinnosta. Yritän muistaa pitää frisbeetä tai palloa aina autossa mukana :)
Hienoa että saitte pikkubussin ja mahdutte kaikki mukaan :)

mannasaria kirjoitti...

Kiitti Sennie vertaistuesta :) Tää on taas niitä asioita, joita mä en ainakaan osannut arvostaa silloin kun lapset oli pieniä. JA toisaalta, olisin varmaan huolissani jos lapset olis 20vee ja haluaisi yhä aina äidin ja isän mukaan... ;) Toi oma aika on varmasti totta, onhan se (melkein) kenen tahansa ihana olla välillä ihan rauhassa kotona, haaveilee...:)