lauantai 31. lokakuuta 2009

Kauhukattila! Pieni suklaa-arvonta suoritettu!

Arvontatoimikunta toimi kuin rasvattu :) Mannasaria tulosti kommentit; neljävee ja seitsemänvee leikkelivät kommentit erilleen ja taittelivat lippulappuset pieniksi; 13vee toimi virallisena valvojana poistaen mannasarian kommentit joukosta.

Lippulappuset tungettiin pipoon ja sekoitettiin rivakasti.



Neljävee toimi onnettarena isosiskon pidellessä arvontapipoa. Koko perhe kannusti olkkarissa :) Pienen suklaa-arvonnan voittaja on... tatta da taa... Tyttism! Onnea onnea! Sekä kiitos kaikille osallistuneille :)

Lähetä sähköpostiin saaristonlastenmama@gmail.com tiedot lempisuklaastasi + osoitteesi, niin laitan postia tulemaan! Mannasarian lempparisuklaa odottelee jo kuoressa eteisen peililipaston päällä valmiina lähtöön :)

Hoksasin vasta eilen että tänäänhän on pyhäinpäivä. Kuten myöhäisestä havainnoinnistakin voisi päätellä, en juurikaan piittaa erityisistä päivistä, mutta kuitenkin kuitenkin... Pari otosta; ensin halloweenin kunniaksi kuva kauhukattilasta. Varoitus: kuva ei sovellu heikompihermoisille ruokablogien ystäville :D




En tiedä mitä oikein tapahtui... Kalakeitto vain päätti nousta ylös kattilan laitoja... Kenties tämä oli jälleen vieno muistutus kasvisruoan ylivertaisuudesta :D

Toisekseen, pyhäinpäivän kunniaksi...


Mannasarian rakas isä, muistoissa, aina tietty <3>

perjantai 30. lokakuuta 2009

Myrskykuvia




mua ihmetyttää se, että koko elämä on vain yksi hetki kerrallaan. vaikka miten yrittäis, on aina vain tämä hetki. tämä koko hetki





[kameraa myrskyssä piteli mun rakas mies]


Kotirintamalla on hiukkasen harmaata tällä hetkellä: Nuorimmainen on väsy-räkätaudissa, toiseksi nuorin samoin, mutta kolmanneksi nuorimman taudin oireet sopivatkin sitten influenssan kanssa yksiin (tänään onneksi paremman tuntuinen päivä kuin eilen :) enää ei okseta, ja kuumekin on pysynyt kohtuullisissa lukemissa). Täällä siis jännäillään sairastuuko isokin osa perheestä samaan aikaan...


Muistoihin on piirtynyt terävänä *oliko se nyt vuonna 1998, heh* kun miehen kanssa sairastettiin silloinen kausi-influenssa yhtäaikaisesti, silloin esikoinen oli kaksivuotias, ja kuopus neljän kuukauden ikäinen... Paljon ei kyllä naurattanut, mutta selviytymiskokemus siitäkin jäi takataskuun :)

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Kamala päivä!


Miten ihmeessä selvitä päivistä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan? Juuri kun vauva pitkän väsykitinän jälkeen lopulta nukkuu, hän yllättäen kesken syvimmän unensa yökkää maidot pihalle ja herää ressukka oksuunsa ( todella, näinkin voi käydä, tällaisena päivänä ). Isosisko on lievässä kuumeessa ettekä pääse edes pihalle, lähikaupasta puhumattakaan. Mielialasi on suurin uhkatekijä, homma nimeltä hermo kiristyy kiristymistään. Miten estää yliläikkyminen?

... eli Viikon kysymys 20.

Hmmm... Näitäkin päiviä kun vuosien varrella on riittänyt ;) Listaan muutamia kokeilunarvoisia selviytymismalleja.

1. Jos mitenkään mahdollista, nukkuisin päiväunet/alkuillan unet/mitkä tahansa kauneustorkut. Uni on lähes takuuvarma lääke niin moneen vaivaan, meillä vauvojen äideillä ainakin.

2. Soitto ystävälle; tätä voi kokeilla vaikka ylellisyys nimeltä uni olisi mahdotonta. Lyhytkin rupatteluhetki ystävän kanssa piristää suorastaan ällistyttävästi, ja hands free on upea keksintö :)

3. Jos se isosisko kuin ihmeen kaupalla sattuisi olemaan terveenä, piipahtaisin ulkona, ja jos suinkin mahdollista niin jossain ihmisten ilmoilla. Puuttuisiko jääkaapista pähkinävoita? Täysjyväleipää? Mitä tahansa? Luultavasti tänään jos koskaan tarvitset piristävän aikakauslehden :)

4. Ekstrakuppi kahvia/levy suklaata/pussi karkkia saattaa ilahduttaa, ainakin hetkeksi. ( Ainut pulma piilee siinä, minne jemmaat itsesi herkkuhetken ajaksi, jos siis se kuumeinen isosisko on edelleen valveilla ;) Imettäville kahvikupillisessa piilee vaara joutua väsymyksen kanssa ojasta allikkoon, kofeiini kun kulkeutuu äidinmaidon kautta vauvaan ja piristää siten myös häntä. Testattu :D

5. Todella huonoina päivinä riittää ehdottomasti kun selviytyy niistä tärkeimmistä: vauvalle suurin piirtein kuivaa ylle, itselle ja isosiskolle jotain syötävää, vauvalle maitoa ja syliä. Siinä se sitten olikin :)

6. Dvd:t ovat juuri näitä päiviä varten, samoin kuin muukin helppo viihdytys esim. värityskirjat, muovailuvahat, Yle Areenan lasten- ja aikuisten tallenteet teille molemmille.

Tsemppiä, jaksamista ja muistutus: todennäköisesti huomenna on jo parempi fiilis :)

maanantai 26. lokakuuta 2009

Herra Heppulin hemmottelukylpy

Pitkän päivän iltana päätin hemmotella Herra Heppulia rentouttavalla kylvyllä.

Roudasin Herra Heppulin DDR-tyylisiin Spa-tiloihimme ja laskin vettä vaaleansiniseen perintövannaan - normaalia iltakauraa tähän mennessä...

Mutta sitten - käänteentekevä hetki - sen sijaan että olisin tipauttanut muutaman tipan kylpyöljyä normaalista No logo -pullostamme, lorautinkin vannan pohjalle uutta Libero baby wash oparfymerad med nordisk sockerbetsextrakt -pesunestettä!

Herra Heppuli nautti kylvystä silminnähden, kuten lähes joka ilta.


Kylvyn päätteeksi käärin Herra Heppulin isosiskon, isosiskon, isoveljen, isoveljen ja isosiskon vanhaan joustofroteepyyhkeeseen, joka - tohtiiko tuota sisarusketjun jälkeen enää edes mainita - on vielä aikoinaan hankittu kirpputorilta. Froteen kuohkeus on ehkä aavistuksen kärsinyt viime vuosina, mutta Herra Heppulin hipiän se kuivasi moitteettomasti ja lämmöllä.

Kuivaamisen jälkeen Herra Heppuli sai hyppysiinsä suuresti rakastamansa äitiyspakkauksesta tulleen hammasharjansa, ja hemmottelukylvyssä oli ohjelmassa piste i:n päälle, kosteusvoiteen levitys: Libero lotion oparfymerad med nordisk rapsolja viimeisteli hemmottelukylvyn.

Happy end: Herra Heppuli nukahti onnellisena omaan sänkyynsä joka siis on myös äidin ja isin sänky.

ps. Virallinen mielipiteeni vauvojen ihonhoidosta: pari tippaa hoitoöljyä kylpyveteen, ja se on siinä!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Traagista parkua

Mikä mun bloggeria vaivaa? Koneettomalta torstailta palattuani en ensin päässyt kommentteihin (sain ne kyllä luettua sähköpostista), ja hetken kuluttua en päässyt edes koko blogia kurkkimaan, saati tekemään päivitystä?

Harmistus on suuri, koska tämä toiseksinuorimmankerhohetki-kaikistanuorimmanpäikkärihetki on ollut mannasarian tietokoneaikojen ehdotonta A-ryhmää.

Toivottavasti suklaan ystävät ovat päässeet/pääsevät yhä jättämään kommenttia edelliseen postaukseen :) Jos ei onnistu, niin sähköpostillakin voi osallistua!

Noooh, nythän tänne sitten vihdoin pääsin, näemmä ;)

Mitä arvoitukselliseen kohteeseemme tulee, niin Niko L. oli oikeassa: Outokummun vanhassa kaivoksessahan me ihmeteltiin elämää :D




Oli kyllä tosi jännä käyntikohde, päästiin niin maan alle kuin hienoihin korkeuksiin näköaloja ihmettelemään. Suosittelen, jos yhtään matka vie sinne suuntaan! Tosin taitaa näin syyslomien lisäksi olla auki vain kesäaikaan tuo paikka...

Jaahas, rattaissa heräillään! Eikun kokka kohti kerhoa!

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Lokakuun pieni suklaa-arvonta

Kaikki tähän postaukseen jätetyt kommentit - olivat ne sitten huiskutuksia tai vastauksia varsinaiseen kysymykseen, tai mitä vain :) - osallistuvat arvontaan: Palkintona on pieni suklaapaketti, jossa levy mannasarian tämänhetkistä lempisuklaata sekä levy voittajan lempisuklaata!

Virallinen kysymys tulee tässä: Mutta missä me ollaan???

Maisemat ainakin ovat avarat...




Tosin niitä nähdäkseen piti ensi hiukkasen kiivetä...



Kiltti mies suostui jäämään maan kamaralle kahden nuorimman kanssa, ja minä ja neljä vanhinta kiivettiin ja kiivettiin. Arviolta viidenkymmenen kerroksen jälkeen ymmärsimme jättää Aleksi-nallen odottamaan matkan varrelle, sadan kerroksen jälkeen alkoi tip-tip-tippua katosta vettä ja sitten oli jo lätäköitä ja rappusten päässä suljettu ovi... Kuin kauhuelokuvasta! Onneksi ovi kuitenkin aukesi, ja ne avarat maisemat...

Rakennuskanta oli monipuolista ja jokseenkin omaleimaista:



Tässä syysloman retkikohteessa viihtyivät kaikki vauvasta vaariin - korjaan vauvasta teiniin ja vanhempiin :) Jotain Tolkien-fanille, jotain seikkailufanille, jotain sille joka haluaa valokuvata, ja tietenkin sille joka haluaa ihmetellä elämän pieniä/isoja erikoisia asioita, unohtamatta sitä joka haluaa olla yhdessä, tai sitä, josta on kiva olla sylissä tai kantoliinassa niin riippusillalla...




...kuin koko retken ajan :)




Terveiset siis kaikille syyslomaretkeltä! Kommentin jättämällä osallistut pieneen mutta huikeaan suklaa-arvontaan :)

maanantai 19. lokakuuta 2009

Syksyisiä kiitoskukkasia


Lokakuun kukkaset ovat kuvassa hiukan vaatimattomia jo, mutta kiitoksemme isot ja lämpimät:

* Lapsista viisi vanhinta sai viettää muutaman syysloman päivän mummin ja ukin hoivissa :) Pienimmät laskivat öitä etukäteen, isommat suunnittelivat mitä kaikkea tekisivät, ja lopulta kotiin palasi onnellista porukkaa. Tuhannet kiitokset, mummi ja ukki!

* Täysin yllättäen postilaatikkoomme rämähti (metallinen laatikko, siksi rämähdys eikä kolahdus :D ) ihana Suomen lasten Raamattu , opus minkä palauttaminen takaisin kirjastoon kesällä niin paljon harmitti. Enää ei tarvitse palauttaa :) Kiitokset ihanasta ylläristä K!! Ja kiitos I:lle postityttönä toimimisesta :)

Välihuomautus: Vaavi on juuri oppinut päristelemään... Nyt hän nukkuu rattaissa selkäni takana, ja kuomun alta kuuluu pörinää kun Herra Heppuli päristelee unissaan :D

* Vaatepussien mystiset lainalaisuudet: Tyhjensin juuri toiseksinuorimman kaapista pieneksi jääneet mekot sun muut, ja annoin eteenpäin... Kolmen päivän päästä meille tupsahti muutamakin pussi vaatteita juuri tuon saman neidin kaappiin laitettavaksi. Kiitokset serkuille tukiryhmineen :) Uuden omistajan mielestä vaatteet ovat "tosi ihquja"

perjantai 16. lokakuuta 2009

Juuri oikea aika!

Terkut värikynä-, saippua- ja pehmoleluostoksilta :)

Taannoiselta kirpparireissultani tarttui mukaan Joulunlapsikeräyksen esite, idea osallistumisesta jäi hautumaan jo viime joulun kieppeillä, Sennien blogia lukiessani.

Olen usein väärään aikaan väärässä paikassa: toppahaalaria ostamassa silloin kun kaupat pullistelevat kevättakkeja, sama kenkien kanssa, ja jouluostoksilla sitten juhannusalessa... Tämä lahjalaatikkokeräyskin oli aivan onnellisesti unohtunut, kunnes tosiaan käteeni tarttui esite ja ilahduin: Nyt on juuri oikea aika osallistua :)

Keräyksen ikäryhmät ovat 2-4, 5-9 ja 10-14, ja yritämme kasata lahjat kaikilta viideltä meidän tuon ikäiseltä lapselta; aina jokainen kokoilee laatikon saman ikäiselle tytölle/pojalle kuin mitä itse on, ja me aikuiset hoidetaan ainakin pääosin tuo shoppailupuoli. Vajosin jo hilpeän joulumielen valtaan :)

Vasta ostettuani ekat hammasharjat ja kammat, hoksasin että netissä laatikon voisi koota kätevästi klikkailemalla, mutta onhan sentään hauskempaa, ja lapsillekin konkreettisempaa pakkailla laatikko kotona valmiiksi.

Vinks vinks :)

torstai 15. lokakuuta 2009

Rakas tappelukaveri

Viikon Kysymys 19:

Minulla on 0-,2- ja 4-vuotiaat lapset kotihoidossa ja kysymykseni on että miten saisin kaksi vanhempaa leikkimään sopuisammin keskenään? He hakeutuvat jatkuvasti toistensa seuraan, mutta sovussa leikkiminen kestää ehkä max 5min. jonka jälkeen toinen tönäisee/raapaisee/ottaa kädestä/tms. ja toinen alkaa itkeä. Olen yrittänyt välillä olla puuttumatta ja kokeillut osaisivatko he itse selvittää riitansa. No eipä ole oikein onnistunut se taktiikka. Joudun siis kymmeniä kertoja päivässä selittämään saman litanian molemmille: 'ei saa lyödä/potkia/ottaa kädestä... neuvotelkaa/vaihtakaa/sopikaa... olet jäähyllä... pyydä anteeksi'. Olen ihan täynnä tätä 'vaihetta', olisiko sinulla jotain uutta vinkkiä mitä voisin kokeilla? Tuntuu että päivät on välillä vain yhtä tappelemista ja hermojen kiristelyä ja alennun itsekin välillä 'riitelemään' lasten kanssa samalla tasolla mitä en tietenkään haluaisi :(

Tällä hetkellä vain suht vaativa 4kk vauva vie oman aikani niin tehokkaasti etten ehdi varsinaisesti leikkimään isompien kanssa. Mietin onko tämä heidän tappeleminen sitten vain huomionhakua vai ikävaihe vai luonteiden törmäyskurssi vai mikä? Mistähän sitä extrapinnaa voisi ostaa? ;)


Lämmin kiitos kysymyksestä! Ja jos löydät sen extrapinnaputiikin, niin lähetäthän osoitteen minullekin ;)

Meilläkin on aikanaan ollut juuri 0, 2, ja 4-vuotiaat lapset, ja muistan vaiheen todella haastavana. Vauva vei melko pitkältikin omat voimani, ja isommat lapset taas löytyivät todella usein kaksivuotiaan hampaat kiinni neljävuotiaassa, ja siinä sitten juoksin vauva kainalossa selvittämään tilanteita... Nyt "isot" ovat 13- ja 11-vee, ja heillä on edelleen tosi kivasti yhteisiä juttuja, eikä hampaita ole käytetty välien selvittelyyn enää aikoihin pitkiin :D

Meillä ainakin pahin tappelukausi oli tosiaan vaihe, kuten arvelit että teilläkin voisi olla. Osittain oli kyse myös luonteiden törmäyskurssista, mutta onneksi - onneksi - varsin erilaisillakin luonteilla varustetut lapset voivat oppia leikkimään ihanasti yhdessä. Myös tuo huomionhaku on varmaan osa totuutta, näin jälkiviisaana minua harmittaa etten tuolloin, tuossa elämäntilanteessa hoksannut ottaa pieniä kahdenkeskisiä hetkiä (vaikka ihan vain kaupassakäyntiä) säännölliseen ohjelmaan.

Meillä auttoi se, että säilytin myönteisen asenteen lasten leikkikaveruuteen. Ajattelin sitkeästi että he ovat toistensa parhaat leikkikaverit, ja että mikäs sen ihanampaa kuin että leikkikaveri löytyy kotosalta. Sekä aikuisen ääneen lausutut että hiljaiset asenteet vaikuttavat lapsiin, ja toki vaikutus on erilainen jos aikuinen olettaa lasten pian oppivan leikkimään sopuisammin, kuin jos tämä olettaa heidän tappelevan tulevaisuudessakin jatkuvasti. Olen nähnyt sivusta myös miten "tuo poika on ihan piru pikkuveljelleen" -asenne kantaa ikävää hedelmää.

Tilanteista joissa hampaita/nyrkkiä/monoja on käytetty: Luin kerran -kukahanlapsipsykologisenytoli - että lapsen on helpompi ymmärtää "myönteisiä käskyjä" kuin kielteisiä. Siis jos lapsi vaikka on ryntäämässä tielle, niin jos huutaa että älä-juokse niin lapsella kuluu aikaa sen pohtimiseen että "ensin sanotaan juokse, ja mitä sitten taas on älä juokse"; kun taas jos huutaa pysähdy, niin lapsi kykenee toteuttamaan sen heti. Eli ainakin pienten lasten kohdalla keskittyisin selvitystilanteissa myönteisiin juttuihin, niihin missä lapsi voi itsekin aktiivisesti tehdä jotain tilanteen paikkaamiseksi. "Anna se takaisin, nyt pyydetään anteeksi, taputetaan, ei lyödä..." Toki kunnon EIkin on usein paikallaan, muttta pääpaino "myönteisessä" neuvomisessa. Meilläkin on ollut myös aresti ihan yleisessä käytössä: silloin kun ei kertakaikkiaan osaa olla toisen kanssa samassa huoneessa, niin pitää mennä rauhoittumaan.

Useinhan se riita tulee tavarasta... Itse tekisin teidän tilanteessa ehkä niin, että laittaisin hiukan pöytää puhtaaksi... shoppailemalla :D Eli hankkisin jonkin uuden, kivan lelun, jossa olisi paljon, paljon osia, niin että niitä lähtökohtaisesti varmasti riittää molemmille osapuolille (tokihan aina voi tulla riitaa jostain juuri-siitä-parhaasta palikasta...) Vaikkapa kunnon junaratasetin jollei sellaista vielä ole, ison kasan palikoita tai reilun satsin duploja, ehkä ison pakkauksen pikkuautoja ja automaton... Jos oikein onnekkaasti kävisi, niin lapset saisivat näin "mallivarastoonsa" kokemuksia hyvistä yhteisistä leikkihetkistä.

Toisaalta sisarusten välinen tappelu sinänsä on myös myönteistä, opettaahan se paljon tulevaisuutta varten! Myös minä luulen, että selvittelyavuksi näin pienet tarvitsevat useimmiten vielä aikuista.

Paljon voimia Sinulle! Elämä ei helpotu hetkessä, mutta muuttuu ihan huomaamatta, pikkuhiljaa. Jonain päivänä sitä vain huomaa että hei, nähähän eivät tappele läheskään niin paljon kuin ennen, ja vauvankin kanssa on jo vähän helpompaa... :)

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Herra Heppulin kirpparilöydöt!

Herra Heppuli kasvoi taas ja tarvitsi siis uutta rompetta! Niinpä hänen edunvalvojansa suuntasi kirpparille ja korjasi satoa hyllyistä ja laareista:



Saaliiksi löytyi kaksi puseroa, yksi body, sinapinkeltaiset housut, haalari-joka-toivottavasti-mahtuu, sekä yksi unipuku...



... ynnä muumikumpparit odottamaan ensi kevättä :) Näyttävät kuvassa jotenkin rupsahtaneilta nyt, mutta ovat oikeasti tosi vähän käytetyn oloiset, pohjakin kuin uusi lukuunottamatta muutamaa uurteisiin takertunutta pikkukiveä ;)

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Räyh, runoja tänne ja heti!


Kirjastoautosta kassiini hyppäsi Joka tytön runokirja (toim: Suvi Ahola ja Satu Koskimies), joskin sitä selaillessa pohdin nimeen liittyvää ongelmaa: kuka haluaa olla se joka tyttö?

Kirjan nimessä piilee toinenkin probleema. Kylmäsi sydänalaa, kun 9-vee poikani (joka listasi koulun kirjoitelmassa "kolme rakkainta tavaraani" ykköseksi kirjastokortin) nappasi kirjan sohvalta ja luki ääneen "Joka tytön runokirja"... Pliis! Te jotka teette kirjoja! Suhtaudun toiveikkaasti siihen että pian ilmoille tupsahtaa Joka pojan runokirja; muutenhan pojuni luulee että runot ovat vain tytöille...
Mainiota kylmää, syksyistä pyhäpäivää kaikille! Meillä popsitaan kohta tortilloita, ja iltapäivemmällä suunnataan lasten lähetyskirkkoon :)

perjantai 9. lokakuuta 2009

Ruoka-aikoja

Hupsis, koneeton torstai pääsi yllättämään ;) Nyt perjantain kunniaksi uusi Viikon Kysymys:

Tyttö, 1v 3kk syö seuraavasti:

Aamupala klo 8: reilu desi maitopohjaista puuroa.

Klo 10: 2dl maitoa

klo 11:30 1,5 dl -2,5 dl ruokaa (tänään peruna, tomaatti, riisi, papumuhennosta, eilen peruna, bataatti, sipuli, lohi, toissapäivänä riisi, kana, porkkana + kastike).

klo 12:30: 2dl maitoa

klo 14:30: hedelmä (päärynää, persikkaa, viinirypäileitä tms)

klo 17: maitoa 2 dl

klo 19: iltapala: jugurttia tai puuroa n. 1 dl- 1,5 dl

klo 21: maitoa 2 dl.

Miltä tuo kuulostaa? En saa mahtumaan siihen toista lämmintä ruokaa ja jos koittaa, menee tappeluksi kaikki syömiset, eli neiti ei yksinkertaisesti halua enempää. Maidon vähentäminen ei lisää kiinteiden syömistä, vaan tekee itkuiseksi.

Paino on TAAS tippunut nousemisen sijaan. Paino sinänsä on ihan ok, mutta joka toinen kuukausi nousee, joka toinen kuukausi tippuu... Jos muistat, niin mä olen kirjoitellut useampaankin otteeseen kerjäämässä neuvoja syömiseen... :D ja tän hetkinen tilanne on, että ruokaa menee enemmän kuin koskaan ja paremmalla ruokahalulla.. jopa syöttötuoli on taas pop ja äiti voi syödä samaan aikaan itsekin eikä tarvitse leikkiä koko ajan.

Kiitos kysymyksestä Ratón :) Mun vastaukset & vinkit on tietenkin aina maalaisjärkipohjalta (vert.professuuripohja :D ) mutta syömisjutuissa ehkä täytyy korostaa tätä virallisen asiantuntemuksen puutetta...

Viestiäsi lukiessa mulle tuli lähinnä tosi hyvä mieli :) Toki muistan aiemmat kysymyksesi, ja nyt tuntuu siltä, että teillähän on syömisasiat tosi hyvällä mallilla :) Tuntuu tosiaan että ruokaahan menee yksivuotiaan massu huomioiden oikein kivat määrät, ja jos vielä tunnelma pysyy hyvänä, niin sittenhän on kaikki hyvin. Hienoa myös että pystytte syömään yhtä aikaa, se on musta tosi tärkeää pienen "syömiskasvatukselle" :)

Siitä sanoinkin jo kommenttilaatikossa, että sen viimeisen kiinteän aterian olisi hyvä olla joka ilta puuro, koska maitotuotteitahan päivän mittaan tulee jo paljonkin, eli niistä tuskin puutetta tulee.

Ja kun pienestä lapsesta on kysymys, niin tuskin mikään aterioimisrytmi on "kiveen kirjoitettu", eli muutaman kuukauden kuluttua tilanne saattaa olla taas toinen; silloin ehkä maidot siirtyvät enimmäkseen aterioiden yhteyteen, ja toinen lämmin ruoka (siis puurojen lisäksi) mahtuukin jo ohjelmaan :)

Hanna vastasi sinulle mukavasti tuolla kommenttilaatikossa, nostan sen tähän ylös, koska kommenteista sitä ei välttämättä löydä:

Ratónille syömisistä: meidän neiti 1v 2kk syö aika samoin. Hän on aina ollut pieniruokainen, myös maitoaikakautena, mutta mennyt tasaisesti omaa hyttyskäyräänsä. Ei olla jouduttu neuvolan kanssa siitä koskaan pulaan. Leikkimään joutuu ruokapöydässä aina, jollei ole ihan herkkuruokaa. Lihaa tytteli söisi vaikka pelkästään ravinnokseen, juusto on nam, kuten myös ihmeen mausteisetkin ruoat. vain tuore tomaatti on totaalisen hyi.

Ainoa mikä pisti silmään erilaisena teidän menussa, oli tuo vieläkin pidempi väli ruoan ja maidon kanssa: meillä väli on 0,5 h, ihan max tunti, jos joku on unohtanut antaa sen maidon.. Se maito kuitenkin pitkittää niitä ruokavälejä. Meillä ei myöskään anneta, eikä varmasti juotaisikaan 2 dl, vaan n. 1,25-1,5 dl maitoa. Ja mitä lähempänä ruokaa maidon antaa, sitä kohtuullisemmissa annoksissa pysytään. Neuvola sanoi, että 6 dl maitoa päivässä alkaa olla tässä iässä maksimi, enemmän jos juo, se vie tilaa ruoalta, eikä ole tarpeen.

Toiseksi, meillä annetaan illalla vikaksi lämmin ruoka, se iltapuuro jää pois, ei ehdi millään, ja sitten suuri fuskaus: 2 dl vellipullolla unten maille.

Ja sitten siitä painosta:Eräs äiti, jonka lapsi on hyvin valikoiva ruokansa suhteen, eikä mitkään herkutkaan maistuneet, sai painoa lisättyä häneen, kun alkoi sekoittaa kermaa ja/tai rypsiöljyä ruokiin. Lapsi ei huomannut mitään protestoimisen arvoista, ja lihoi ensi tekijäisiksi puoli kiloa viikossa. Että jos oikeesti alkaa painokontrollit ärsyttää, keinoja löytyy.. ;)

ps. Jos ehdit, niin laita kommentteihin teidän papumuhennoksen resepti; mä keräilen lapsille passeleiden kasvisruokien ohjeita :)

tiistai 6. lokakuuta 2009

ulkosaariston syksyssä minä pidin




:: välähdyksistä ::


:: siitä kun meri oli lämmin ja syksy tuli myöhemmin. kaikki tuli myöhemmin ja meillä oli enemmän aikaa ::



:: siitä kun oli ihan tyyntä, ja siitä kun tuuli niin kovaa että sai työntyä eteenpäin ::




:: siitä kun koulu alkoi ja todella tiesin minne lapset menivät, kuka heidän kanssaan oli. koulu jossa oli yksi luokkahuone, yksi ope, yksi piha, välillä soudettiin retkelle... ::



:: siitä kun auringonlaskut palasivat... kesällä aurinko ryökäle laski mäen taakse, mutta syksyllä se alkoi taas laskea mereen, mereen... mereen joka näkyi olkkarin ikkunasta ::



:: siitä kun näkyi tietyllä tapaa kauas, ja tietyllä tapaa lähelle ::

maanantai 5. lokakuuta 2009

Salasuklaata & leffaa

Nappasin kirjaston dvd-hyllystä kainalooni meille aikuisille viikonloppuleffan, ja siitähän tuli mun uusi suosikki:





... Eli Mannasaria suosittelee!

Alkuperäinen nimi on Mozart and whale, ja lyhyesti: tarina kahden aspergerin syndroomasta kärsivän aikuisen kohtaamisesta. Takakannesta on kruksattu kohta komedia, mutta minusta ennemminkin rakkaustarina... Niisk :)

Joskus vaan on niin ihanaa kun elämässä on suvantohetki: lämpöinen pehmeä pesä; pienet nukkumassa; läppäriltä vyöryy tarina joka koskettaa; toinen siinä lähellä; salasuklaalevy piilossa peiton alla <3

Sitten se hetki on jo mennyt, ja arki alkaa...

torstai 1. lokakuuta 2009

Outo yö & unipulmia

Voih mikä yö: Yksi tuli kipeäksi ja heräili sen takia, toinen pelkäsi moottorisahamurhaajia, kolmas (köh köh, allekirjoittanut) kammosi siitakesieniviljelmiä (no mitä olivat laittaneet Pirkkaan niin hirmuisen sienimainoksen... :D ), neljänneltä oli Pingu hukassa, ja viides tietty halusi maitoa parisen kertaa yön aikana. Mutta vain parisen, vautsi :)

Nukkumiseen tai unen puutteeseen liittyy myös Viikon kysymys 17:

Miten tollanen 7 kk saadaan nukkumaan? :) Levollisesti? Ilman että koko ajan pitää olla kääntämässä kyljelleen, selälleen, tassuttelemassa, silittelemässä? Ongelma on vissiinkin tämä kuuluisa uniin tuleva liikkumisen opetteleminen, joka laittaa jäkittämään unissaankin mahalleen. Ja jos ehdotat kapaloa, niin sitten haluaisin tietää että miten ne sätkivät kädet ja jalat kapaloidaan, ilman että toinen vetää siittä raivarit? ;) (meillä ei ole siis kapalosta mitään kokemuksia).Tämmöstä pohdin, mukavaa jos sulla on kokemusta tai hyviä vinkkejä antaa :D Lisä- ja taustatietoa mun blogissa.

Kiitos kysymyksestä Tiina :)

Kohta 1. Kertokaa se minulle :D Ei vaan, tällä hetkellä meidän 7-kuinen nukkuu melkoisen levollisesti viekussani perhepedissä, mitä nyt syö jokusen kerran yön aikana, mutta muuten uni on hirmuisen rauhallista. Toista oli tässä reilu kuukausi sitten kun heppuli oppi kääntymään ja sitä piti treenailla sitten yötäpäivää ;) eli juuri liikkumisen riemusta voi olla teilläkin pitkälti kysymys :)

Kohta 2. Juu, en ehdota kapaloa, näin isoa vauvaa ei varmaan saisi tungettua siihen enää mitenkään niin että pysyisi. Unipussi mahdollisesti voisi auttaa sellaista, joka potkii aina peiton pois. Meillä on muuten ollut vauvoilla tuota ihan samaa, että vatsallaan ei kerta kaikkiaan osata nukkua; monella meidän vauvoista on se kylkiasento ollut ainoa nukkumisasento pitkään, mutta nyt tämä pienin osaa nukkua selälläänkin melkoisen pätevästi. Peiton olen kiertänyt vauvan/meidän molempien päälle mahdollisimman "tyynnytteleväksi myttyräksi" :)

Kohta 3. Joitain ajatuksia:
Luin blogiasi ja minusta kuuntelet tosi kivasti vauvaasi ja etsit ratkaisuja. Löydät aivan varmasti juuri teille sopivan :) ennemmin tai myöhemmin.

Jos meillä olisi nyt samanlainen tilanne, tekisin varmaan näin: Ottaisin sen vauvan pinnasängyn takaisin teidän omaan makuuhuoneeseen, ihan siihen sänkynne viereen. Jos joka tapauksessa pitää tyynnytellä yön aikana, se on toki paljon helpompaa kun ei tarvitse vaeltaa huoneiden välillä. Minusta pienen ihmislapsen psyykelle sopii mahdottoman hyvin nukkua lähellä toisia, enkä oikein ymmärrä miksi omaan huoneeseen nukkumaan siirtämistä tarjoillaan jonkinlaisena patenttiratkaisuna unipulmiin. Tosin mikä ettei hienoa jos se joitakin perheitä avittaa :)

Pinnasänky ison sängyn kyljessä on ihan hyvä; laita alaslaskettuna "sivuvaununa" vielä parempi, koska silloin vaikkapa juuri tyynnyttely käy helpommin kuin laidan kanssa. Minulle perhepeti on sopinut kaikkein parhaiten (muutkin vaihtoehdot testattu :) koska imetyksen jälkeen voi vain jäädä niille sijoilleen nukkumaan :) Minusta voi aivan hyvin mennä välillä "taaksepäinkin", eli palata johonkin vanhaan systeemiin, kunhan tietenkään ei ala alituiseen muuttelemaan nukkumisjärjestelyjä ;)

Eli hyvät neuvot ovat nyt valitettavan vähissä (mutta täydentäkää kommentteihin ne keillä niitä on :) Meillä on yöelämä mennyt niin, että tiettyyn ikään saakka olen antanut vauvalle aina herätessä maitoa, ja sitten tuossa lähellä vuoden ikää olen laittanut kertastopin yösyömisille. Se on selkeää, ja toiminut meillä tosi hyvin.