keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Lokakuun pieni suklaa-arvonta

Kaikki tähän postaukseen jätetyt kommentit - olivat ne sitten huiskutuksia tai vastauksia varsinaiseen kysymykseen, tai mitä vain :) - osallistuvat arvontaan: Palkintona on pieni suklaapaketti, jossa levy mannasarian tämänhetkistä lempisuklaata sekä levy voittajan lempisuklaata!

Virallinen kysymys tulee tässä: Mutta missä me ollaan???

Maisemat ainakin ovat avarat...




Tosin niitä nähdäkseen piti ensi hiukkasen kiivetä...



Kiltti mies suostui jäämään maan kamaralle kahden nuorimman kanssa, ja minä ja neljä vanhinta kiivettiin ja kiivettiin. Arviolta viidenkymmenen kerroksen jälkeen ymmärsimme jättää Aleksi-nallen odottamaan matkan varrelle, sadan kerroksen jälkeen alkoi tip-tip-tippua katosta vettä ja sitten oli jo lätäköitä ja rappusten päässä suljettu ovi... Kuin kauhuelokuvasta! Onneksi ovi kuitenkin aukesi, ja ne avarat maisemat...

Rakennuskanta oli monipuolista ja jokseenkin omaleimaista:



Tässä syysloman retkikohteessa viihtyivät kaikki vauvasta vaariin - korjaan vauvasta teiniin ja vanhempiin :) Jotain Tolkien-fanille, jotain seikkailufanille, jotain sille joka haluaa valokuvata, ja tietenkin sille joka haluaa ihmetellä elämän pieniä/isoja erikoisia asioita, unohtamatta sitä joka haluaa olla yhdessä, tai sitä, josta on kiva olla sylissä tai kantoliinassa niin riippusillalla...




...kuin koko retken ajan :)




Terveiset siis kaikille syyslomaretkeltä! Kommentin jättämällä osallistut pieneen mutta huikeaan suklaa-arvontaan :)

23 kommenttia:

tyttism kirjoitti...

Koitin guuglailla, mutta ei tärpännyt. Arvaan siis, että olette olleet jossain Savon sydämessä luontopolulla tai kansallispuistossa, jossa sitten on ollut sekä riippusilta että näkötorni :)

mannasaria kirjoitti...

Kiva arvaus tyttism! Meidän pitäisikin suunnata lasten kanssa paaaljon nykyistä useammin jonnekin luontopoluille tms. Noloillen kerron, että kerran vuosia sitten silloiset pienimmät kysyivät "metsä; onko siellä keinut?" :D Tää kohde mikä-se-sitten-onkaan on "Savon vieressä", ei sydämessä...

Niko L. kirjoitti...

Outokummun vanha kaivoshan se siinä. Vähän piti ensin kuvia googletella.

Tänne päädyin Blogispotin kautta.

Laura kirjoitti...

Ei mitään aavistusta paikasta, tulee jokin vanha teollisuusrakennus kyllä mielee :) Kivoja kuvia silti.

Annie kirjoitti...

En tiedä, missä olette, mutta en haluakaan tietää, koska yritän epätoivoisesti laihduttaa. ;-) Ihan uskomatonta, että jaksat kuuden lapsen kanssa, kun itse tuskailen välillä kahdenkin kanssa. Pukeminen ja uloslähtö on muka niin hankalaa, mutta kun teihin vertaa, niin ei kehtaa valittaa. Ystäväni on sitä paitsi kolmen lapsen yksinhuoltaja, joten täytyy pitää suu supussa. Suurin rasite on varmaan se, kun kaipaa sitä omaa aikaa, jota ennen lapsia oli määrättömästi. Sain nimittäin vasta kolmevitosena esikoisen. Mutta muuten lapset ovat tietysti aivan ihania!

Miten ihmeessä pidät lukua lapsista, kun lähdette ulos tai retkelle? Itse pelkään eniten sitä, että hukkaan lapseni tai joku vie. Varsinkin kun tyttö juoksentelee ympäriinsä eikä osaa varoa edes autoja.

Tuohon ruoka-aikapostiin on pakko kertoa, että meidän 2v tyttö on aivan hirveän kranttu. Varsinkin nyt kun on ollut kipeä 2 kk putkeen: keuhkokuume ja nielutulehdus. Ei ole syönyt kuin leipää, rusinoita ja lämmintä maitoa. En tajua, miten tyttö jaksaa touhuta koko päivän tuolla ruokavaliolla. Aikaisemmin söi kasviskalamössöjä, rouskutteli porkkanaa, omenaa ym., mutta nyt kurkkukivun takia on alkanut syödä kuin hiiri. Kaipa se siitä vielä alkaa syömään ennen kuin tulee teini-ikään...

Annie kirjoitti...

Korjaus: Kolmenelosena sain tytön.

ratón kirjoitti...

:D Ei aavistustakaan missä olette :D

Ootko kokeillut papumuhennusta?

sennie kirjoitti...

Suklaa-arvonta?? Suklaa-arvonta?? Mukana mukana, tietenkin!!! Eikä aavistustakaan missä olette, vaikka minäkin tunnustan että yritin googlea :)
Kiva että pääsitte syyslomareissulle!!

Anonyymi kirjoitti...

hihihi, suklaata :)

t.suklaafani

mannasaria kirjoitti...

Oho, unohtui laittaa postaukseen että The Arvonta :D suoritetaan lokakuun viimeisenä päivänä, tai ainakin niillä main :) Onnea matkaan!

Annie, pelkällä kommentilla on jo mukana arvonnassa, mutta toivotaan sitten ettei sulla tärppää, jos kerran laihdutusyritystä ;) Mäkin olen joutunut parin raskauden jälkeen laihduttamaan, ja nytkin täytyis kyllä katsoa että minkä verran sitä suklaata menee... ;)

Useassa lapsessa on se juttu, että nehän ei kuitenkaan ole kaikki pieniä samaan aikaan - siis meillä ainakaan, monikkoperheet on sitten asia erikseen :) Just vaikka pukemisissa vaikuttaa tosi paljon se, että meilläkin on tällä hetkellä vain kaksi alle kouluikäistä, eli saman verran "puettavia" kuin teilläkin :) Ja neljävuotiaskin pukee jo suht itse. Meillä siis lapset 13, 11, 9, 7, 4v, ja sitten vauva 8kk.

Mulla kanssa tuo oman ajan puuttuminen/vähyys on se kaikkein vaikein juttu, olen ihmisenä sellainen, että tarvitsisin paaaaljon omaa aikaa, ja suht paljon vielä sellaista omaa, tyhjää aikaa... No haaveeksi toistaiseksi jää, mutta pieniä hetkiä on pakko jostain nipistää. Oma aika ja "parisuhdeaika" tuntuukin käyvän lasten kasvaessa yllättäen melkein vaikeammaksi kuin pienten lasten kanssa, kun lapsilla unentarve vähenee koko ajan. Tää on jatkuva pohdittava aihe... Mutta voi teidän pientä neitiä, toivottavasti loppuis nyt sairastelut ainakin vähäksi aikaa, ja ruokahalukin taas petraantuisi :)

Ratón, sinne ne pavut taas unohtui kaapin pohjalle, ja nakit ja ranskalaiset päätyi uuniin :O Mutta kiitti muistutuksesta, huomenna mä iskenkin pavut pataan :D

Mannasaria katoaa viettämään koneetonta torstaita, modeemi seinästä, naps... ;)

Hanna kirjoitti...

Multa kysyttiin kun kävin töissä taas käymässä eilen, että "onko kotona kivaa". Menin IHAN hämilleni kysymyksestä. Vastasin niin täsmällisesti kuin osasin, "joo ja ei".

Toki tytön kanssa on kivaa, tyttö on ihana ja olen hänestä tosi ylpeä, mut välillä myös kärsivällisyyttäni ja asennetta koetellaan kovasti. Ja se oma aika on tosiaan vähissä, kun päivällä ei kukaan tuuraa sen vertaa, että voisi vartin rauhoittua.. Mut kotona on siinä mielessä kivaa, kun ei ole niin jäykkää. Vaik välillä tuntuu kyllä yhdeltä aikataulun mukaan juoksemiselta, puistot ja ruokailut.. En valitettavasti ole rutiinien suuri ystävä. Lisäksi ohjelmamestarina toimiminen väsyttää välillä.

Taitaa olla myös niin, että musta ei perhepäivähoitajaa/kotiäitiä oikein helpolla tulisi. Tietysti tää eka lapsi (sain 32-v:na) on varmaan se haastavin siinä mielessä, että joutuu opettelemaan mm. sen kotonaolemisen selviytymisniksit. Että suhtautumiskysymyshän se taitaa suurimmaksi osaksi olla. En oikein tiedä mitä täällä tekisin aina...

Eihän töissäkään ole läheskään aina kivaa, mut kyllä siinä joku taitaa silti viehättää.
No, tammikuussahan se sitten nähdään, kun töihin palaan.. Voi tulla toisiin aatoksiin, kun todellisuus iskee silmille.

Ja maisemista: en ole koskaan matkaillut tuollaisissa maisemissa! Kotimaanmatkailuni on erittäin heikoissa kantimissa, joskin niin on myös ulkomaanmatkailu.. ;D
Suklaa on kyllä hyvin, hyvin jees! :)

Lady kirjoitti...

Jippii, suklaa-arvonta! :) Osallistun! :D
Ja hyvä tekosyy kommentoida pitkästä aikaa. En olisi arvannut että missä olette.

Anniina R. kirjoitti...

Minäkin kokeilen arpaonneani, vaikka suklaata pitäisi rajoittaa. Jännittävän oloinen paikka, en olisi tiennyt... Outokummussa olen tasan kerran käynyt, mutta en tainnut lähellä kaivoksia silloin olla... aikaakin on yli 10 v siitä.

Emmaye kirjoitti...

Oih, suklaa-arvonta... hauska ja herkullinen idea!

Olen laiskotellut tänään lauantaina ja lukenut Leena Lehtolaisen dekkareita... Eräs hänen henkilöhahmoistaan on pullea, keski-ikäinen Laura-komisario, joka toimii suklaan voimalla ja harrastaa välillä sacherkakku-terapiaa..fiksu nainen, hihhih! :)

Suosittelen Outokummun matkan jälkeen Lehtolaisen dekkaria "Kuparisydän", joka sijoittuu syysretkikohteeseenne! Vai oletko jo sattunut lukemaan sen?

Leena Lehtolaisesta on viime vuosina tullut idolini! Äiti ja tuottelias kirjailija... siinäpä ihailtava yhdistelmä! Hän on hirmu kiva fanejaan kohtaan kasvokkain ja on kannustanut minuakin kirjoittamaan dekkarin... saa nähdä tuleeko siitä mitään, mutta unelmia täytyy ihmisellä olla! Ne kohottavat arjen yläpuolelle ja pitävät mielialan hyvänä :)

mannasaria kirjoitti...

Namskis, onnea kaikille arvontaan :)

Hanna, hämäävä kysymys kieltämättä tuo onko kotona "kivaa"... Mä muotoilisin oman vastaukseni niin, että ei suinkaan aina "kivaa", mutta tämä on sitä mitä mä haluan (ainakin nyt siis) tehdä. Olen tosi motivoitunut hoitamaan omia lapsia ja tätä "sirkusta"... Toisaalta jos kysyisi että onko töissä kivaa, niin voisin kuvitella että tulisi saman suuntaisia vastauksia, on ja ei ole...

Mä olen tosi laiska juuri tuossa ohjelmatoimistona toimimisessa, ja kun on näitä sisaruksia, niin olenkin siinä päässyt tosi vähällä jo pitkään :D Joskin pyykkivuorissa tietty katoaa tuo saavutettu etu :)

Emmaye, ihanaa että sait laiskotella!! Mäkin olin perjantaina vapaalla, haahuilin kaupungilla vailla aikatauluja, teki tosi hyvää :)
Oho, mä luin sen Kuparisydän-kirjan (muistaakseni siis ) joskus vuosia sitten, mutta en mä osannut nyt yhtään yhdistää! Ja siis Wau, kirjoita ihmeessä dekkari!!!! Mun Se käsikirjoitus on yhä harkittavana, pidäthän peukkuja pystyssä :)

Paukku kirjoitti...

Ei mitään haisua, missä olette, mutta ihania kuvia olet ottanut,
Ja sinulla on kiva blogi, jota on mukava lukea!
Minusta on aivan uskomatonta, että jaksat pyörittää perheesi arkea! Itselläni on tekemistä, että pärjään tämän ainokaiseni kanssa :)
Mukavaa syksyä sinulle ja perheellesi!

Maria kirjoitti...

Miepä tiijän!
Tuttu paikka. Muistaakseni olin kolmannella luokalla kun käytiin luokkaretkellä kaivoksessa.
Lapsena myös vanhempien kanssa tuli useampaan otteeseen käytyä Vuorepeikonmaassa, mikä siellä silloin oli. Kesämökkimme sattuu sijaitsemaan ko. kaupungin alueella.

mannasaria kirjoitti...

Kiitos Paukku :) Minulla on kyllä muutamia salaisia aseita käytössäni, joita en ehkä ole riittävästi mainostanut... ;) Tärkein asia jaksamiselleni ja meidän perheen arjen sujumiselle varmasti on supertehokas (ja ihana) aviomies & isi :) Ja rehellisyyden nimissä, joskus on jaksaminen tosi kortilla, nyt tämä syksy varsinkin tuntuu olevan sellaista lievän vuoristoratamaista ;)

Maria, hauskaa että tuttu paikka :) Kun me oltiin kaivoksessa, niin meidän kasiluokkalainen pohti että jos kävisi koulunsa ykkösestä ysiin ko. kaupungissa, niin kuinkakohan monta kertaa siellä kaivoksessa käytäisiin koulun kanssa jollain retkellä/tutustumassa :D

Maria kirjoitti...

Joo, on monille outokumpulaisille varmaan tuttuakin tutumpi paikka. Harvemmin kun lähikaupungeista käsin vierailee, niin mielenkiinto pysyy yllä ;)

Riikka kirjoitti...

Vastaus taisikin olla jo blogissasi....mutta tietty osallistun herkulliseen arvontaan!

mannasaria kirjoitti...

Kiitos osallistumisesta!! Arvonta suoritettu justiinsa :)

TaiNa kirjoitti...

ooh, onpas jännää että joku on voinut nauttia noin paljon Outokummusa vierailusta, hihi. :D Itse olen asunut siellä kolme vuotta elämästäni, syönyt kouluruuan vanhan kaivoksen ravintolassa joka päivä, opiskellut kaivoksen tiloissa.. vietin siis käytännössä kolme vuotta elämästäni tuolla kaivosalueella hiippaillen. :)

Se on muuten todella upean näköinen paikka talvella iltapimeällä, etenkin joulunaikaan! :)

mannasaria kirjoitti...

Oho, teitä olis varmaan hiukkasen hymyilyttänyt katsella kun meidän poppoo kirmaili ympäri aluetta intoa puhkuen :D Varmaan tosiaan vielä uudenlainen elämys pimeällä...:)