tiistai 24. marraskuuta 2009

Pienten takia on jaksettava



Jos lumi loistaa poissaolollaan, niin nautitaan lätäköistä. Jos uupumus iskee, niin suoritetaan karsintaa... Blogi siis tauolla, arvioisin että ensi vuoden puolelle asti.
Lämpimiä loppusyksyn ja alkutalven iltoja kaikille rakkaille lukijoille
toivottaa mannasaria & poppoo
Ps. Sähköposti sekä kommentit edelleen toiminnassa :)

perjantai 20. marraskuuta 2009

Halu johonkin pysyvään

Pysyvää vaan ei ole. Vaikka olisi se talo, nurmikko, kuluneet puulattiat, lapset leikkimässä pihalla, niin pian lapset kasvavat ja jonain päivänä - hui - ensimmäinen heistä lentää omin siivin pois pihapiiristä, pois talosta. Sitten toinen, kolmas...


Silti haaveilen siitä talosta jossa olisi kuluneet, tummat lattialaudat - mutta jota ei tarvitsisi remontoida.

Mies on opiskellut täällä Savon perukoilla nyt kahden ja puolen vuoden ajan, ja ensi keväänä häämöttää jo valmistuminen. Työtehtäviä on siellä ja täällä, ja välillä näyttää siltä että varsinkin täällä. Ystävät ja sukulaiset taas ovat enimmäkseen siellä.


Täällä tietenkin on lapsilla nyt tutut ympyrät mutta toisaalta, osa isommista lapsista ei ole millään tavalla juurtunut tänne, vaan suhtautuu elämään yhtä muuttolintumaisesti kuin vanhempansakin. Osalle taas keväällä tapahtunut muutto 500metrin muuttomatkoineen meinasi olla liikaa.


Minulle on todella vaikeaa pysähtyä aloilleni. Toki muutamaksi tunniksi sohvalle, mutta että saman katon alle, samojen naapureiden vierelle vuosiksi ja vuosiksi... Silti haaveilen siitä. Omasta sopivankokoisesta talosta jossa asuisimme niitä vuosia ja vuosia. Joka olisi niin lähellä ystäviä että illalla voitaisiin istua teekupit käsissä...

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Väsypäivän jälkeen ihmeen pirteä ilta

Arki-ilta sieltä mukavimmasta päästä:

- Väsypäivä kääntyi ylämäkeen, kuinkas muuten kuin ystävän kanssa käydyn maratoonipuhelun jälkeen. Kiittää ja huiskuttaa :) :) !!!!!

- Pyykkiä tietty! Sitä pitää aina olla! Tällä kertaa kodinhoitokäytävän (?!) sijaan olohuoneessa :)

- Tilaamani kestovaipat saapuivat, ja niitä piti heti sovitella neljäveen lempihauvalle. Vaikuttavat tosi ihanille ja pääsevät heti pesun jälkeen tositestiin.



Popoline Two Size organic XL



P'tits Dessous veluurivaippa

Kaikenlaiset kestovaippasuosittelut ovat muuten erinomaisen tervetulleita, niin kommenttilaatikkoon kuin sähköpostiinkin! Erityisessä etsinnässä ovat kaikin puolin hyvät ja parhaat XL-koon sisävaipat ja villahousut.

- Wii fit vaan on niin hyvä :) Haaveilin jossain teini-iän syövereissä siitä että voisi lenkkeillä sisällä; tai siis lenkkeilinkin reittiä olohuone-keittiö-olohuone :D mutta Wii fitillä se on tuplasti-triplasti-jne hauskempaa. Koko perhe tykkää :)

- Herra Heppuli tyytyi mönkimään etanapelin päällä.

- Sain täysin yllättäen tuliaisia kirjastosta, kiitos rakas :) Jospa ehtisi viikonloppuna vaikka hieman lukemaan, ja katsomaan elokuvia, haaveilee...


Muoks: Tyttismin toivoma nepparitesti suoritettu, ja tulos oli yllättävä: meidän neljävee (tammikuussa viisi) ei saanut kestovaippojen neppareita auki/kiinni, tai sitten sai juuri ja juuri, työn ja tuskan kanssa. Nää nepparit vaikutti olevan jokseenkin napakoita, mutta silti olen yllättynyt.

maanantai 16. marraskuuta 2009

Herra Heppulin murrosikä

Vauva, 9kk, on tullut murrosikään!



Herra Heppuli haluaa:

- Lisää koneaikaa!!! Tiskikone, tietokone, pyykkikone, kamera, Wii-ohjain, mikä tahansa käy mutta antakaa se äkkiä tänne!




- Äiskä on ihan kalkkeutunut, ainakin silloin kun se tarjoaa tisumaitoa, yök, ihme pikkuvauvojen ruokaa! Unien yhteydessä voisin kyllä ottaa huikat, kiitti, ja yöllä...

- Äääh, ei nyt sentään nu-ku-ta... Valvotaan, tehdään kaikkea kivaa, hei kamoon, kuka malttaa nukkua???

- Isi on tosi pop, paljon kivempi kuin äiti.

Ps. Äitikin pyristelee näemmä ulos 'pikkuvauvan äiti' -olotilasta. Hämmästyttävän tutun tunnemyräkän saattelemana saapuivat taasen ensimmäiset synnytyksenjälkeiset kuukautiset. Äitiyslomakin loppui. Mitäs sitä nyt tekisi?

perjantai 13. marraskuuta 2009

Viikonloppuna pelaillaan!

Jippii, saimme eilen impparoitua talon :) Viime lauantaisen karmaisevan siivouspäiväyritelmän jälkeen päätin että moista ei enää lähiaikoina jätetä viikonlopulle. Nyt voimme lauantaina vaikka pelailla yhdessä, tämän Viikon kysymyksenkin inspiroimana:

Ajatuksissa pyörii erinäisiä seurapeli-ideoita, jotka sopisivat näkövammaisten ja näkevien lasten (ja miksei aikuistenkin) yhteiseen puuhailuun. Minkä ikäiselle lapselle millaiset pelit on hahmotuskyvyn rajoissa? Osaako kaksivuotias pelata vielä mitään, missä vaiheessa pidemmät kuin yhden lauseen ohjeet alkavat upota tajuntaan, entäpä suunnitelmallisuutta ja strategisuutta sisältävät pelit?

Kiitos kysymyksestä Tyttism :) ja hurjan kivaa että kehittelet pelejä :) :)

Ensialkuun vakiovastaus: riippuu tietenkin lapsesta, esim. toiset kaksivuotiaat ovat niin vauhtiveikkoja että eivät malta pysähtyä riittävän pitkäksi aikaa, kun taas toisilla keskittymiskykyä riittää.

Meillä on erittäin yksinkertainen "Etanapeli" nimeltään Tempo, jota jo kaksivuotiaat lapset ovat pelanneet mainiosti, olettaen että mukana on aikuisen voimallinen apu. Etanapelissä ei ole numeronoppaa, vaan värinoppa, ja sitten aina saman väristä etanaa saa liikuttaa yhden askeleen verran. Eli ainakin näin yksinkertaisen pelin pelaaminen onnistuu kaksivuotiaaltakin, kunhan aikuinen on mukana opastamassa: "Nyt on Ainon vuoro; tuli punainen, nyt saat siirtää, eikun yksi vain :) "


Ainakin meidän neljävuotias pitää hyvinkin jo muistissaan useamman lauseen ohjeita. Tosin tämän ikäisellekin on vielä aikuisen läsnäolo tärkeää pelissä.

Suunnitelmallisuus ja strategisuus sitten, milloinkohan ne tulisivat ajankohtaiseksi? Olisikohan tuossa seitsemän-kahdeksan ikävuoden kohdalla, tai jonkinlaista suunnitelmallisuutta peleissä varmaan pystyy toteuttamaan jo kuusivuotias lapsi.

Meillä pelailun ehdoton kompastuskivi on ollut häviämisen sietäminen. (Periytämme ilmeisesti hieman hankalasti mieheni kanssa; hän periyttää täysillä kisaamista, ja minä taa huonoa häviämistä ;) mikä tuntuu olevan hankala yhdistelmä ) Nyt ihan viime aikoina olen havainnut
että pelit ovat erilaisia "hävittävyydeltään".
Sinänsä tosi kiva kanapeli olikin vaikea pelattava, kun aina se kana joka ohitti toisen sai napata-siltä-toiselta-kananappulalta-pyrstösulat-omaan-pyrstöönsä, mikä tuntui olevan psykologisesti erittäin vaikeaa kestää ;) Nyt syksyllä taas onnistuin poimimaan alelaarista (juuri häviämisen opettelu mielessäni) hauskan ahmapelin nimeltä GuloGulo; siinä kaikilla "ahmoilla" on tavoitteena pelastaa pikkuisin ahma, ja voittaja on se joka ehtii ensimmäisenä. Tuossa pelissä häviäminen näyttäisi onnistuvan meidänkin tosissaanpelaajilta paljon paremmin, kun tavoite on kuitenkin tuo yhteinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottaa mannasaria & poppoo sekä...


... painovoimaa uhmaava lumiukko :D

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Nyt iski hermostus!

Nimittäin meidän vaippatouhuihin :/ Kesällä väsyn ja ylikuormituksen keskellä siirryin käyttämään kertakäyttövaippoja Herra Heppulilla, mutta nyt alkaa tympäistä juuri tuo kertakäyttöisyys.

Viime Viikon kysymyksen ja vastauksen inspiroimana tilasin Herra Heppulille pari kestovaippaa; testaan kahta erilaista neppareilla kiinnitettävää sisävaippaa. Niitä villahousuja meiltä löytyykin parit edellisten vauvojen jäljilta, tosin täytynee kohta sovittaa mahtuvatko ne tälle astetta isommalle vauvalle. Postia odotellessa siis :)

Asiasta toiseen:

Näin viime yönä unta että olimme muuttaneet takaisin Utöhön!! Unessa minulla oli fiilis: ihanaa, nyt elämä tuntuu taas elämältä...


Karuhko mutta elämänmakuinen laituri; niin kaukana...

maanantai 9. marraskuuta 2009

Tunteen paloa ja juhlahetkiä

Nämä ja paljon muuta mahtui yhteen viikonloppuun:

- Joulun lapsi -paketit valmistuivat! Tämä projekti on mennyt hirmuisen kivasti, ihme kyllä ei ehtinyt tulla edes stressiä. Lasten kanssa puhuttiin että ensi vuonna sitten uudestaan :)


Huom. taiteellinen otos: yksi kenkälaatikoista, jalka ynnä tuolin jalkoja sekä lisäksi yksi niistä ajelehtivista huppareista :D

- Tunteita purettiin...

- Löydetty: Lunta!!! Suomen nykytalvessa kannattaa olla nopea, joten...


... ekat lumienkelit tehty, mäet laskettu, ja pulkassa naureskeltu.

- Isää juhlittu, tässä yksi muistiainen jonka isi sai:

Meidän isä kiva on,
parrakas tai parraton.
Laiha taikka lihava,
meille hän on ihana.

Työssään aina touhukas,
autollansa ajellen,
tietä pitkin huristaa,
illoin syliin puristaa.

<3

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Yövuoro

Herra Heppuli syö kahdesta neljään tunnin välein läpi yön. Kukaan muu ei onneksi tänä yönä kuorsaa, kävele unissaan, tule kipeäksi tai pelkää mörköjä :)

Olen tavannut järjestää vauvayöt siten että imetän suurin piirtein aina vauvan sitä pyytäessä, ja tuossa lähellä vuoden ikää lopetan yösyötöt kerralla kokonaan.

Herra Heppuli on siinä mielessä hankalampi yötapaus kuin aiemmat pienet, että hän syö jotenkin eri tavalla. Aiemmin olen havahtunut pieneen vikinään, sujauttanut rinnan vauvalle suuhun, ja jatkanut uniani. Kätevää :) Herra Heppulia ei kuitenkaan yleensä yösyötetä näin, vaan hän vaatii jotenkin aktiivisempaa otetta öisinkin, liekö hänellä sitten suurin ego :)

Yövieroituksen aika kyllä lähenee, mutta ei ole vielä täällä. Sitten joskus talvella, kun ikää on 10-11-12 kuukautta...

lauantai 7. marraskuuta 2009

Kahdeksasta puoli yhteentoista

Mies kotiutuu koulusta, vaihdamme halipusit ja me aikuiset ja neljä lapsista lähdemme kohti markettia. Herra Heppuli nukahtaa autoon, mutta herää marketin aulassa.

Aina välillä tulee pohdiskeltua kysymystä että kasvaako perheemme vielä, ja marketreissun jälkeen pohdin taas että tällä hetkellä - hassua kyllä - sellainen "tiukin kohta", siis sellainen missä kasvun varaa ei tunnu niin olevan, on ruokaostosten logistiikka. Ennen vanhaan kävin aamupäivisin pienten kanssa kaupassa, ja ostokset kulkeutuivat kotiin rattaiden tavarakorissa. Nyt tuolla menetelmällä pitäisi kaiketi joka päivä ostaa rattaat äärirajoilleen, ja haluamme tehdä aamupäivisin muutakin ( + lähikauppamme on kallis). Siirryimme siis market + auto -yhdistelmään, mutta ainoana aikuisena meinaa siinäkin tulla hiki kassalla pakatessa. Onneksi minulla on tuo supermies puolisona, joten selviämme ostosten kanssa autolle, ja ajamme kotiin. Kotimatkalla Herra Heppulille tulee paha mieli :(

Mies lataa ruoat kaappeihin ja minä lämmitän hernekeittoa iltaruoaksi. Syömme, 11vee odottaa kiihkeästi syntymäpäiväänsä, ja sitten mannasarialle tulee väsy.

Tauottomuus on toinen nykypäivän ongelma. Edelleen silloin ennen vanhaan kun lapset olivat pieniä, kaikki nukkuivat vielä päiväunet - jos sopivasti onnistui junailemaan niin vieläpä samaan aikaan. Päivä katkesi ihanalla tavalla kun taloon hiipi tunnin-parin täysin hiljainen aika. Nykyisin tuollainen edelliseen postaukseen sattunut tilanne, jolloin kaikki kotona olevat lapset joko nukkuvat tai ovat päivälevolla on tosi harvinainen ja ainakin lyhyt. Pienimmät koululaiset kotiutuvat niin aikaisin, että päivä ei ehdi katketa lainkaan, vaan jatkuu ja aaltoilee aamusta iltaan saakka.

Väsyn jälkeen teemme kotitöitä porukalla jääkaapin oveen liisteröityjen listojen mukaan. Minä ja 9vee ripustamme pyykit, isi ja 4vee hääräävät keittiössä, 7vee hoitaa Herra Heppulia ja 11vee raivaa legopalikat sun muut olohuoneesta. 13vee viettää tänään hyvin ansaittua vapaapäivää :)

Istun pienempien kanssa iltapalapöydässä ja syötän Herra Heppulille iltapuuron (kaurapuuroa mustikkasoseen kanssa). Herra Heppuli saa iltakylpynsä, vaipan ja pyjaman. Imetän hänet uneen makuuhuoneen rauhassa ja lueskelen samalla lehteä varoen rapisuttamasta sivuja. Peittelen lämpöisen, nukkuvan vauvan perhepetiin ja suukotan vielä pyöreää poskea <3

11vee ja 13vee syövät iltapalaa ja tuntuvat puhuvan jonkinlaista salakieltä, koska en ymmärrä heidän jutuistaan juuri mitään, mutta hauskaa heillä tuntuu olevan. 7veellä on koulussa käynnissä "lukuvartti", ja sen vuoksi iltasadun lukeminen on poikkeuksellisesti hänen heiniään. Iltapusut, rukoukset ja halit, ja kolme keskimmäisintä ovat nukkumassa.

Lösähdämme miehen kanssa sohvalle tuijottamaan nettiteeveetä ja paimennamme sieltä käsin isoja pesuille ja kohti petiä. Iltahalit heillekin, ja talo alkaa olla hiljainen. Me aikuiset juttelemme mistä jaksamme, syömme näkkäriä ja puuroa sohvalla, sohva on hyvä keksintö... :)

torstai 5. marraskuuta 2009

Seitsemästä neljään

Maidonnälkäinen pikkutyyppi herättää minut, ja löydän oudon vaatemytyn viereltäni: Kas, Herra Heppuli on onnistunut yön aikana kuoriutumaan ulos pyjamapöksyistään.

Juutun viideksi minuutiksi pohdiskelemaan itupurkin äärelle, ja 4veen kanssa teemme PEF-mittaukset ja aamulääkkeet, sen jälkeen aamu onkin sikin sokin aamupaloja, hei hei heippauksia koululaisille ja miehelle. Yhtäkkiä huomaan että perhekerho alkaa puolen tunnin päästä; minä olen yhä pyjamassa, Herra Heppulilla taas on vaipassa pestävää, ja talo aamuisen pyörremyrskyn jäljiltä. Näin käy kun liiaksi pohtii niitä ituja :D

Pika-aamutoimimme, jätämme talon tietty odottamaan sellaisena kuin se on (vain maidot sun muut jääkaappiin sulloen) ja suuntaamme kohti perhekerhoa. Ihanaa jättää sotkut taakseen ja putkahtaa lämpimään kerhoon! Rupattelemme, leikimme, askartelemme ja jäämme kerhon päätteeksi vielä syömään, namskis miten piristävää.

Herra Heppuli uupuu syömisen aikana täysin ja päästyään lopulta pukeissa rattaisiinsa nukahtaa muutamassa sekunnissa :) Jäämme leikkipuistoon laskemaan liukumäkeä ja kiikkulautailemaan, ja lopulta suuntaamme availemaan kodin ovia että koululaiset pääsevät sisään.

Kärrään Herra Heppulin makuuhuoneeseen, availen vetoketjut ja jätän hänet toipumaan rankasta mutta mukavasta aamupäivästä. Neljäveekin menee päivälevolle kirjan kanssa, ja minä alan kaivaa kotia näkyviin. Tiskikoneen täyttäminen jää kuitenkin puoleen väliin kun tietokone imaisee puoleensa, ja tässä sitä nyt ollaan :D

Ensimmäinen koululaisista kotiutuu hissuksiin, mutta seuraava tulee ovesta tyypilliseen "karmit mukana" -tyyliinsä, ja Herra Heppuli herää vessan oven paukkeeseen. Iltapäivät ovat meluisuutensa takia hankalaa päiväuniaikaa nykyisin, ja pohdin hetken että pitäisikö pientä alkaa nukuttaa ulkona. Luovun kuitenkin ajatuksesta, koska en osaa rentoutua jos vaavi on lukittu ulos nukkumaan.


Kuorin Herra Heppulin ulkovaatteista ja imetän, jonka jälkeen hän saa puhtaan vaipan ja ainakin sata suukkoa jalkapohjiinsa. Herra Heppuli vaikuttaa onnelliselta. Tungen hänet Manduca-reppuun selkääni, ja alan edetä raivaussahan ja vesurin avustamana.

Laitan tiskikoneen päälle, sitten teen kierroksen ympäri huoneita poimien hupparit & irtosukat lattialta. Meillä asuu noin viisi vaatteiden kylväjää, mutta asiasta on hankala marmattaa, koska olen yksi heistä. Sitten pyykkikone päälle, ja koti alkaa näyttää ja kuulostaa hyvinkin siedettävältä.

Lisää kotiutumista, ja popsimme välipalaa ahtautuen keittiön minipöydän ääreen. Koululaiset tekevät läksynsä ison pöydän ääressä. Pojat pelaavat peliaikansa Wiillä, ja 11vee lähtee kaverinsa luoksi. Pikkutytöt leikkivät tyttöjen huoneessa... ja kohta tulee se hetki kun iltapäivä kääntyy illaksi.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Vaippoja pikkupikkuiselle

... ja vähän isommallekin vauvalle, eli viikon kysymys 21:

Minkälaisia kestovaippoja kannattaa hankkia ennen vauvan syntymää?

Näin kerran myynti-ilmoituksen jossa kaupattiin 20kpl all-in-vaippaa koossa 2-4kg, "yhtä kerran käytetty, muut uusia"... Eli ei näin, koska etukäteen valittu vaippamalli ei välttämättä sovikaan vastasyntyneelle.

Havaitsin omat kestovaippatietoni vanhentuneiksi, joten ilahduin kun Me & Maman Johanna Härkönen ehti vastata kysymykseen:

"Kysymys on tosi laaja, joten yritän kiteyttää. Suosittelemme Me & Mamassa hankkimaan paksuja, valkaisemattomia harsoja (mahdollisesti myös pienempää 70x70-kokoa isomman 80x80-koon rinnalla) esim. 10 kappaleen satsin sekä erilaisia muotoonommeltuja sisävaippoja toiset 10 kappaletta. Pikkuvauva kasvaa nopeasti ja yleensä sisävaippojen pienin koko mahtuu vain pari-kolme kuukautta. Näin ollen kalliimpiin sisävaippoihin satsaaminen on kannattavampaa siinä vaiheessa, kun lapsi painaa n. 6-7 kg ja voi pikku hiljaa siirtyä käyttämään seuraavaa kokoluokkaa, mikä usein riittääkin vaippaiän loppuun saakka.

Harsoissa on se hyvä puoli, että oikein taiteltuina ne ovat aina sopivan kokoisia ja mallisia vauvan päällä, eivät paina eivätkä purista mistään ja kuivuvat supernopeasti. Muotoonommelluihin sisävaippoihin pätee taas se, että erilaisiin sisävaippoihin kannattaa tutustua pikku hiljaa jolloin myös löytyy omat suosikkivaipat suuresta kestovaippavalikoimasta. Näitä suosikkeja on sitten helppo ostaa lisää isommassa koossa vaikka enemmänkin.

Tässä oli siis vasta se vaipan imuosa. Nyt sitten kosteudenpitävään kuoreen, vaippahousuun. Me suosittelemme hankkimaan villahousuja parit-kolmet ja PUL-kuoria ehkä yhdet tai kahdet. Villahousut ovat pehmeät, lämpimät ja hengittävät. Perinteisen mallisissa kudotuissa housuissa ei ole myöskään painavia kuminauhoja tai tarroja. Villahousut tarvitsevat lanoliinikylvyn ennen käyttöönottoa. Muuten ne ovat helppohoitoiset: jos pystyy välttämään kakkavahingot, niitä juurikaan ei tarvitse pestä vaan tuulettelu riittää.

Kaikki muu on ekstraa: kertakäyttöiset hoitoliinat, kuivaliinat, lisäimut jne. Niitä voi hankkia, jos haluaa. Edellä mainittu kokoonpano sopii ns. normiasiakkaalle ja keskivertobudjetille. Jos haluat päästä mahdollisimman halvalla, lisää vain harsojen osuutta. Jos haluat helppoutta tai jos hinta ei ole ratkaiseva, voit hankkia enemmän tai koko satsin muotoonommeltuja sisävaippoja (mutta emme suosittele hankkimaan yhtä ainoaa merkkiä/mallia koko satsia kerralla vaan kokeilemaan ensin mallin istuvuutta)."

Vaippatietoutta lisää esim. Me & Maman kestovaippaoppaasta. Oppaasta bongasin aikoinaan itselleni käänteentekevän tiedon, eli että kestovaippoja ei tarvitsekaan liotella ämpäreissä; oli kerrassaan ihanaa lakata valuttelemasta haisevia vesi :)

Ps. Loppuun tunnustaa: Tällä hetkellä meillä mennään kertakäyttövaipoilla (parisen kuukautta sitten tuntui siltä että nyt täytyy helpottaa elämää siinä missä vain pystyy). Nyt marraskuun alkajaisiksi hetki voisi olla kypsä sopivien sisävaippojen etsimiseen, ja tsekkailuun että onko järkälemäinen Herra Heppuli kasvanut ulos villapöksyistään :)