torstai 5. marraskuuta 2009

Seitsemästä neljään

Maidonnälkäinen pikkutyyppi herättää minut, ja löydän oudon vaatemytyn viereltäni: Kas, Herra Heppuli on onnistunut yön aikana kuoriutumaan ulos pyjamapöksyistään.

Juutun viideksi minuutiksi pohdiskelemaan itupurkin äärelle, ja 4veen kanssa teemme PEF-mittaukset ja aamulääkkeet, sen jälkeen aamu onkin sikin sokin aamupaloja, hei hei heippauksia koululaisille ja miehelle. Yhtäkkiä huomaan että perhekerho alkaa puolen tunnin päästä; minä olen yhä pyjamassa, Herra Heppulilla taas on vaipassa pestävää, ja talo aamuisen pyörremyrskyn jäljiltä. Näin käy kun liiaksi pohtii niitä ituja :D

Pika-aamutoimimme, jätämme talon tietty odottamaan sellaisena kuin se on (vain maidot sun muut jääkaappiin sulloen) ja suuntaamme kohti perhekerhoa. Ihanaa jättää sotkut taakseen ja putkahtaa lämpimään kerhoon! Rupattelemme, leikimme, askartelemme ja jäämme kerhon päätteeksi vielä syömään, namskis miten piristävää.

Herra Heppuli uupuu syömisen aikana täysin ja päästyään lopulta pukeissa rattaisiinsa nukahtaa muutamassa sekunnissa :) Jäämme leikkipuistoon laskemaan liukumäkeä ja kiikkulautailemaan, ja lopulta suuntaamme availemaan kodin ovia että koululaiset pääsevät sisään.

Kärrään Herra Heppulin makuuhuoneeseen, availen vetoketjut ja jätän hänet toipumaan rankasta mutta mukavasta aamupäivästä. Neljäveekin menee päivälevolle kirjan kanssa, ja minä alan kaivaa kotia näkyviin. Tiskikoneen täyttäminen jää kuitenkin puoleen väliin kun tietokone imaisee puoleensa, ja tässä sitä nyt ollaan :D

Ensimmäinen koululaisista kotiutuu hissuksiin, mutta seuraava tulee ovesta tyypilliseen "karmit mukana" -tyyliinsä, ja Herra Heppuli herää vessan oven paukkeeseen. Iltapäivät ovat meluisuutensa takia hankalaa päiväuniaikaa nykyisin, ja pohdin hetken että pitäisikö pientä alkaa nukuttaa ulkona. Luovun kuitenkin ajatuksesta, koska en osaa rentoutua jos vaavi on lukittu ulos nukkumaan.


Kuorin Herra Heppulin ulkovaatteista ja imetän, jonka jälkeen hän saa puhtaan vaipan ja ainakin sata suukkoa jalkapohjiinsa. Herra Heppuli vaikuttaa onnelliselta. Tungen hänet Manduca-reppuun selkääni, ja alan edetä raivaussahan ja vesurin avustamana.

Laitan tiskikoneen päälle, sitten teen kierroksen ympäri huoneita poimien hupparit & irtosukat lattialta. Meillä asuu noin viisi vaatteiden kylväjää, mutta asiasta on hankala marmattaa, koska olen yksi heistä. Sitten pyykkikone päälle, ja koti alkaa näyttää ja kuulostaa hyvinkin siedettävältä.

Lisää kotiutumista, ja popsimme välipalaa ahtautuen keittiön minipöydän ääreen. Koululaiset tekevät läksynsä ison pöydän ääressä. Pojat pelaavat peliaikansa Wiillä, ja 11vee lähtee kaverinsa luoksi. Pikkutytöt leikkivät tyttöjen huoneessa... ja kohta tulee se hetki kun iltapäivä kääntyy illaksi.

2 kommenttia:

tyttism kirjoitti...

Multa ehkä lähtee taju, kun luen näitä lapsiperhekuvauksia! Mua on aina nukutettu rivarin takapihalla ja kerrostalon partsilla, olen selvinnyt traumoitta :) Auttaisiko itkuhälytin, kun ovea ei tähän aikaan vuodesta ehkä viitsi pitää raollaan?

Terveisiä suklaalta, eilen yksi levy ja patukka katosivat johonkin, ääk :D Näyttää myös siltä, että Lontoon rae katoaa parempiin suihin ennen sunnuntaita, kun menen mummolaan ja istun yhteensä 7h linja-autossa...

mannasaria kirjoitti...

Kiitos terkuista :) Mitenkäs ne noin katoilee :D

Hmmm, mäkin olen selvinnyt hengissä ulkona nukkumisesta huolimatta, ja nää traumatkin varmaan johtuu jostain ihan muusta :D Mutta jotenkin mä en vaan ole päässyt sisälle tähän suomalaiseen tapaan nukuttaa vauvaa ulkona (yritin kyllä), lohduttaudun sillä että mä olen sitten vaikka keski-eurooppalainen tässä asiassa :)