maanantai 1. marraskuuta 2010

Blogi hiljenee, Mannasaria kiittää

Ensin pieni vinkki kaikille raskaana olevien puolisoille: Jos (raskaana oleva) puoliso pyytää tietyn merkkistä suklaapatukkaa, älä tuo eri merkkistä ----> seurauksena on väistämätön katastrofi ;)

Itse pyysin tänään (raskausviikolla 38+4) Meidän perhe -lehteä, ja rakas puolisoni kiikutti minulle Kotivinkin, voitteko kuvitella? :D

Seuraus: Luin Anu Harkista artikkelin, jota minun ei olisi lainkaan pitänyt lukea (koska tarkoitukseni oli lukea Meidän perhe -lehdestä vallan muita artikkeleita)

Koin kuitenkin pienen valaistumisen hetken, josta lisää nukkuvan Hra Heppulin alla...

Herra Heppuli "kotoilemassa"...

No niin, opin että päivän sana, trendi ja kaikkea muutakin on "kotoilu". On ihananihananihananihanaa istua kotona neulomassa anopille villasukkia, leipomassa suklaakierrepullia, tietenkin kokkaamassa itse tehtyä pastaa sekä remontoimassa wanhan talon kuistia... Sitten aikaansaannokset tietenkin jaetaan, siis ne pullat perheelle ja kuvat blogissa/facebookissa/jossain.

Itsekin harrastan terapianeulontaa, tulevalle pikkuiselle on jo valmiina tsiljoonasti villaisia lisäimuja vaipan väliin laitettavaksi, toivottavasti niille löytyy käyttöäkin.


kotoilevat varpaat

Mutta mitä kotoilugurun viesti minua nyppii? Voih, yllättäen paljonkin...

Nythän tällä viimeisellä raskauskolmanneksella on tietenkin rakennettu pesää. Eteisen tuli levittäytyä ruokailutilan puolelle jotta kodinhoitokäytävään tulisi hiukan lisää tilaa. Tilasin ensin puolisolta uusia mittatilausnaulakoita, mutta sitten ilmeni että koko perheen yhteinen aika kuluu (ja sen tuleekin meillä kulua) etupäässä johonkin muuhun kuin hienojen naulakoiden väsäämiseen. Kohtalonomaisen vimman vallassa ;) tajusin, että minä ja pienet autoilemme & marssimme rautakauppaan kymppiveen harrastuksen aikana, ja ostamme mitä vaan naulakoita ja hyllyjä, jotka rakas puolisoni sitten kiviporaisi seinään. Näin teimmekin. (Välihuomautus rakkaalle anonyymille: voitko kuvitella, en ollut ikinä ennen ollut ilman miestä rautakaupassa :D Onneksi minun ei tarvinnut kuskata po-re-al-las-ta :D ) No nyt on eteis/ruokailutilassa tosi kätevät joskaan ei niin huippuhienon näköiset naulakkosysteemit neljälle pienimmälle lapselle.

Tämä kiinnittyy säilömiseen ja kymmenillä lyhdyillä sisustamiseen seuraavan nukkuvan Hra Heppulin alapuolella...



Luettuani kotoilugurun haastattelun (jo valmiiksi hieman äreänä, koska, no, väärä lehti, nämä raskausviikot, ehkä pari hormonia... :D ) minulle lopultakin kirkastui, että minä en ole puuhasteleva ihminen, vaan minä olen jonkin muunlainen ihminen. Lähinnä ehkä käytännöllinen ihminen (lopultakin: viis siitä miltä ne naulakot näyttävät, kunhan haalarit, pipot ja kengät sopivat siihen hyvin), ja ajatteleva ihminen. En luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteivät puuhastelevat ihmiset ajattelisi, vaan että itse käytän mieluummin sen pienen hiljaisen hetken sohvan nurkassa mietiskelyyn kuin himmeliarmeijan askarteluun.

Pitkä tarina päättynee kotoilumaisteri Heppulin jälkimmäisten, alla olevien varpaiden alapuolella...


Loppupäätelmä: Blogin kirjoittaminen on ollut minulle kuitenkin enemmän puuhastelua, kuin ajattelua (saati käytännöllisyyttä). Blogien maailma on itselleni kovin nopea: sinne pitäisi sukeltaa juuri-sinä-pienenä-hiljaisena-hetkenä, ja blogiin pitäisi saada aikaan jotain (en välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa tuotosta, mutta uusi blogijuttu nyt kuitenkin).

Näin ollen, en ole ollut täysin aito näissä blogijutuissani, koska tavoitteena kuitenkin on ollut pirteästi kirjoittava mannasaria, eikä mietiskelevä, pitkää proosaa hitaasti tuottava mannasaria.
Siis:
Kiitos kaikille ihanille lukijoille, ja blogitutuille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Blogi päättää tähän, mannasaria ja kotijoukot kiittävät. Palaan varmaan nettijulkaisuun joskus (piiiiitkän ajan päästä), jonkinlaisessa muodossa, ja ilmoittelen uudesta systeemistä kaikille joille vain pystyn. Vilkuti vilkuti vilkuti :)

torstai 23. syyskuuta 2010

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lievää härdelliä

Ok, hengissä yhä :)

Tiivistelmä kahden viime viikon jutskista:

- Autokoulun kakkosvaihe stressattu, stressattu, ja KÄYTY :) Itse asiassa se oli ihan kivaakin, ja eritoten hyödyllistä.

- Lapsukaiset - sairastaneet :( Yksi korvatulehdus, yksi joku ihme bakteeri nenässä joka myös vaati antibiootin, ja yksi lähes viikon kestänyt kuumeilu. Kaikki olemme lisäksi yskineet, köh köh...

- Mannasarialla kaksi tenttiä, näpsäkästi vielä peräkkäisinä päivinä. Mutta nyt jos ne menee läpi ( toinen kyllä menee, toinen on hiukan kysymysmerkki mutta olen toiveikas :) niin sitten on kasvatustieteen perusopintokokonaisuus pulkassa, ja eikun eteenpäin!

- Hammaslääkärikuskausta, harrastuskuskausta, vanhempainiltaa kertaa kaksi

- Toisinsanoen ihan liikaa aikatauluja :(

- Ostettu (eilen!) ihana keltainen turvakaukalo vauvelia varten. Yep, valitsen yleensä vauvatarvikkeet värin mukaan :D Tuo kaukalo vaikuttaa kyllä tosi hyvältä muutenkin, on maxi-cosi -merkkinen, ja pienenninosa madaltaa samalla istumakulmaa siten, että vastasyntynyt voi olla melkoisen pötköttävässä asennossa.

- Nyt siirretään huonekaluja & tavaroita ja haaveillaan IKEA-keikasta, saa nähdä toteutuuko.

Vilkutus :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Suosikki "pikkusisarus tulossa -kirjani"...

...on kautta vuosien ollut Gunilla Wolden Sanna ja pikkuveli. Meillä oli ennen kirja omana (saattoi peräti olle minun oma ikivanhani, tai sitten kirjaston poistomyynnistä hankittu, nyt en enää muista). Sitä luettiin niin monta kertaa niin monelle tulevalle isosisarukselle, että se poksahti lopulta kuntoon jossa korjaus ei enää ollut kannattavaa.

Nyt lainasin kirjastoautosta kyseisen kirjan, ja muutamien vuosien tauon jälkeen aloin tyytyväisenä lukea sitä hra heppulille ja pikkukumppaneille. Kirja kertoo mukavasti elämästä vauvan kanssa, joskin sitä harmittelen että niin Sanna ja pikkuveli -kirjassa kuin muissakin vastaavissa imetys demonisoidaan :D , eli siis tarinan leikki-ikäinen isosisarus laitetaan kokemaan valtaisaa mustasukkaisuutta äidin imettäessä vauvaa - oman kokemukseni mukaan kun isot sisarukset eivät ole juurikaan piitanneet imetyksestä, ovat varmaan kokeneet sen niin pikkuvauvatouhuksi ja toisaalta kokeneet itsensä isoiksi tällä rintamalla.

Kirjan loppupuolella minusta alkoi tuntua että nyt joku ei täsmää...

Ja kas, viimein hoksasin mikä. Sanna ja pikkuveli -kirjan särmikäs huippukohta on lopussa, kun vauva saa (lusikalla lautaselta) tomaattimehua, eikä pidä siitä vaan sylkee sen suustaan; samaan aikaan Sanna taas syö tyytyväisenä omenaa. Nyt uudessa painoksessa tomaattimehu oli vaihdettu marjasoseeseen.

Miksi??????????

En ole ennen tiennytkään, että tietokirjojen lisäksi myös kaunokirjallisista teoksista tehdään "uudistettuja ajanmukaistettuja" painoksia. Onkohan tomaattimehu vaihdettu marjasoseeseen sen vuoksi, ettei mahdollisesti sivistymätön äitiparka erehtyisi antamaan vauvalleen ensisoseeksi tomaattimehua?

Mannasaria tunnustaa inhoavansa muutoksia joihin ei ole päässyt itse vaikuttamaan, ja pidin niin kovasti juuri tuosta vienosta tomaattimehuhuumorikohdasta... Mut ehkä me kestetään tää takaisku ;)

maanantai 30. elokuuta 2010

Entero on inha tauti :/

Projektit ne on kotiäidilläkin... Kahden ekan kouluviikon projekti on ollut sinnittely enterorokon kanssa. Onneksi nyt aletaan olla rutkasti voiton puolella :)

Meillä taudinkuvaan kuului neljässäkympissä huiteleva kuume, ja valtava kutina näppyjen puhkeamisvaiheessa. ( Eikä kutina ollut minkäänlaisessa suhteessa näppyjen määrään, hurjan kutinayön jälkeen "tuloksena" saattoi olla hurjat kaksi näppyä... ) Onneksi rokko ei ole iskenyt aikuisiin, joten on ollut hyvä hoivailla potilaita kun on ollut itse terveenä.

Herra Heppuli -raasu kieriskeli pari yötä aivan läpeensä kutinan kourissa. Heppu meinasi myös kuivahtaa kun ei - ilmeisesti kurkkukivun vuoksi - suostunut juomaan, ja havaittuani eräänä aamuna normaalin pörheän masuihon sijaan "omituisesti laihtuneen" tyypin, ryhdyttiin tehonesteytykseen. Vuoron perään kaikenlaisia makeita herkkuja kuten mehua, jogurttia ja jätskiä, ja vuoronperään suolaista saivat mussukan onneksi kuntoon ilman lääkärireissua.

Ihanaa kun kaikki alkavat olla suht terveinä!!!

ps. Ja onhan niitä projekteja vielä: autokoulun kakkosvaihe (hohhoijaa ja iik) sekä pari tenttiäkin tuloillaan. Ja jostain syystä ennen vauvan syntymää pitäisi vaihtaa kaikkien yläkaappien ja lipastojen sisältöjä keskenään... ;)

lauantai 28. elokuuta 2010

Kukkuu II

oho

perjantai 27. elokuuta 2010

Kukkuu!

Päivitystauon aikana asiat ovat edenneet niin sanotusti suurin harppauksin:

- Herra Heppuli on oppinut leikkimään kukkuu-leikkiä verhoissa; verhot Heppuleineen tulevat toisinaan alas ryminällä, mutta mitäpä pienistä :)

- Papa Heppulista tuli kevään lopulla juhlavin menoin INSINÖÖRI, hip-hip-hurraa!

- Mannasarian psykologikäynnit plus muut pohdinnat ovat tuottaneet tulosta, ja neljänkympinvaiminkälie-kriisi alkaa olla kahlattu läpi, YES!

- Mannasaria on kasvattanut masun uskomattomiin mittoihin: sivuprofiili on (taas) mitä kummallisin :D Jostain syystä olen nyt seitsemännellä kerralla myös elänyt kaikkein kukoistavimman keskiraskauteni, eikä tämä kierähtäminen viimeiselle raskauskolmanneksellekaan kovin mahdottomalta tunnu :)

- Kasvatustieteen opiskelu kesäyliopistossa osoittautui minun jutukseni, ja aion jatkaa sitä.

- Hoidossa käynti ei osoittautunut Herra Heppulin tahi viisiveemme jutuksi, ja se lopetettiinkin heti kun mahdollista.

Leppoisaa loppukesän keikahtamista alkusyksyksi!
Toivottelee Mannasaria

maanantai 17. toukokuuta 2010

Päivitykset harvenevat...

... siitäkin huolimatta että 14veeni juuri valisti minua miten inhaa on, kun seuraa jotain blogia ja sitten se tyssähtääkin...

Mannasaria panostaa nyt (on pakko/tahtoo) opiskeluun, ja vapaampi aika kuluu siis enempi kasvatustieteen kirjojen parissa kuin netissä. Vähän tietty netissä myös, eli eiköhän tännekin joku päivitys joskus ilmesty, arviolta vaikkapa kerran kuussa :)

Herra Heppulilta terveisinä seuraavaa:

Muistakaa:

  1. Rellestää liukumäessä!
  2. Heittäytyä kaarelle jos ette saa sitä mitä haluatte!
  3. Hakea kengät kun haluatte ulos!
  4. :)
Hyvää loppukevättä & alkukesää kaikille blogissa piipahtaville!!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ja mehän testattiin!

Olen sen verran lapsellinen että riemastun yli äyräiden, jos joku lähettää meille kamaa :) Nyt saimme testattaviksi Piltti- ja Bona-uutuuksia, ja mehän testattiin :)


Herra Heppuli ei ollut enää aikoihin saanut purkkiruokaa, ja annosteltuani sopivan satsin Penne pastaa lautaselle sekä mikrotettuani sen jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu. Herra Heppuli katsoi annosta kuin halpaa makkaraa (sanontaa käytetty kuvainnollisessa mielessä, Herr Hepp rakastaa lauantaimakkaraa...) eikä suostunut edes maistamaan. Taito syödä purkkiruokaa olisi mielestäni hyödyllinen joissain tilanteissa, ja ehdin jo harmitella, että olimme kadottaneet sen.


Popsimme sitten samalla voileipää ja sen sellaista, ja äkisi Heppuli tarrasi lusikkaan ja vei annoksen Pennejä suuhunsa. Samantien katosikin koko annos :) eli oli ilmeisen hyvää.


Muutamaa päivää myöhemmin testaamamme Bonan Pasta bambini sai yhtä hyvän vastaanoton, tosin nyt jo ilman alkukangerteluja :) , ja pikkuvauvojen uutuudet bataatteineen jätimmekin odottamaan uutta tulokasta. (Outoa kyllä ajatella että joku ruoka säilyy noin vain vuoden ja ylikin, hmmm... )


Tietääkö joku? Äitiyden herkillä alkumetreillä näin valokuvan jossa afrikkalainen äiti piti sylissään kaksosvauvoja. Äidille oli sanottu että rintamaito ei riitä molemmille vauvoille, ja niin hän oli päättänyt imettää poikaa ja antaa tytölle korviketta. Nyt tyttövauva sylissä oli ihan kuin luuranko, ja poikavauva taas samanlainen pulska ja silminnähden hyvinvoiva vauveli kuin silloinen oma esikoisenikin. Kuva – joka syöpyi verkkokalvoilleni - oli siis todellatodellatodella järkky, ja sen viesti oli että 'boikotoikaa Nestleä, ne markkinoi korviketta kehitysmaissa'... Olen boikotoinutkin melko tehokkaasti, ja muutamia vuosia sitten kun Piltti ja Bona siirtyivät Nestlelle siirryin minä puolestani käyttämään Semperiä & muita merkkejä. Nyt kuitenkin – köh köh köh :D – kun piltti keksi nuo ihanat punaruutukannet annoin periksi, ja meillä on popsittu suuret määrät ko. hedelmäsoseita, niihin kun sitten ihastuivat isommatkin lapset aina teiniä myöten ;) Onkohan Nestle parantanut tapansa, vai pitäisikö mannasarian vielä boikotoida?

maanantai 10. toukokuuta 2010

O-OU, täällä oli vielä edellisen maanantain postaus :)

Nooh, väsymykseen ynnä muuhun saamattomuuteen on ollut oma syynsä:

Jos kaikki menee hyvin, meille syntyy puolen vuoden päästä vauveli!!!

... josta on ajateltu että hän jäisi perheemme kuopukseksi, saapi nähdä onnistuuko ;)

Eli täällä on menty nyt parisen kuukautta eteenpäin alkuraskausoireiden kanssa, ja kyllä ne vaan on sellaisia ne oireet :/ Vaikka syy on mitä ihanin, niin se väsymys ja pahoinvointi on niin ryydyttävää että välillä kyllä itkettää. Mutta nyt ollaan onneksi jo voiton puolella, oireet iskevät enää iltapuolella. Ja kohtahan edessä on sitten se-kukoistava-keskiraskaus :D (Heh, en ole perinteisesti ollut mikään voimanpesä tuossakaan vaiheessa ;)

Jaahas, Herra Heppulin perässä tuolivahtiin!

maanantai 3. toukokuuta 2010

Maanantaita :)

... katsastettu: ryhmis, jäi ihan kotoisa fiilis :)

... pysäköity, yes!!

... luettu: Johdatus kasvatustieteisiin (puolessa välissä vasta), ja kummasteltu muutamia juttuja :O Niistä lisää myöhemmin.

... pesty ikkunat!!!!! tai ainakin valtaosa ikkunoista, taksvärkkiläisemme pikku kätösin. Eläköön-huuto sille että maailmassa on isoja(kin) lapsia :))))

... syöty viikonlopun aikana aivan liikaa sipsejä, nakkeja, karkkia, limua ym ym. Palattu onneksi jo takaisin ruotuun, kutakuinkin :)

... lähetetty toinen isoimmista lapsista... Viroon?!? Pariksi päiväksi vain, koulun kanssa. Tuntuu silti oudolta.

Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Päivän toka postaus

Niinpä niin, ehkä ne flunssat ei hyvin äkkiä mene ohi jos talosta löytyy (ainakin) kaksi korvatulehdusta ja yksi keuhkoputkentulehdus :(

Kiitos Helena kun kommentoit!!! Sitä ennen minulla oli vain käväissyt mielessä, että voisiko Heppulilla olla korvatulehdus, mutta kommentin luettuani tajusin, että sitähän meilläkin varmaan on...

Käytiin siis yhteispäivystyksessä, ja Heppuli-ressulta löytyi sekä korvatulehdus että keuhkoputkentulehdus, ja 8veeltä korvatulehdus. En kyllä ymmärrä miten lääkäri kuuli keuhkoista yhtään mitään Heppulia tutkiessaan, sen verran tarmokkaasti H. keuhkojaan tutkimustilanteessa käytteli...

No, nyt on lääkekuurit aloitettu, ja kipulääkettäkin tajutaan viimein antaa. Matkalla kohti toivottavasti parempia yöunia taas, ja iloisempia päiviä :)

Kaikenlaista

Jaahas, kuvien lataaminen epäonnistui! Tehdään sitten koruton kuvaton kertomus :)

Paljohkosti on tapahtunut:

- Olemme poteneet jotain ihme flunssaa, joka kyllä alkaa aikanaan, ja sitten jatkuu suht lievänä, mutta joka ei otakaan loppuakseen :/ Pari kertaa olen jo luullut että nyt kaikki ovat terveinä, ja ollaan aloitettu ns. normaalielämä, vain huomataksemme päivän-parin päästä että kipeänä ollaan vieläkin. Nyt potevat pikkuväki sekä hiukkasen allekirjoittanutkin, ainakin me siis...

- Herr Hepp on oppinut kiipeämään ruokapöydän tuolille, isojen poikien tuolille, kirpparilta ostetulle kahden euron toimistotuolille, kaikille tuoleille!!! Kotitöihin ei tunnu löytyvän enää lainkaan aikaa, kun alituiseen on päivystettävä koppausvalmiudessa milloin minkäkin pöydän ääressä. Olen laittanut rajan siihen, että pöydälle ei kiivetä (kun sitä eivät muutkaan tee), ja tämä tuntuukin jo saaneen hyväksynnän :) Nyt odottelen että tuolipuuhastelusta katoaisi uutuudenviehätys... Ehkä joskus kuukauden päästä... :D

- Hämmästyttävää kyllä - siis hämmästytän itseäni - olen etsinyt, ja ehkä löytänytkin pienille hoitopaikan kesäkuuksi! En vielä kuukausi sitten olisi voinut kuvitella laittavani yksivuotiasta päivähoitoon, mutta mutta... Äkisti keksin että kasvatustiedettä on alettava lukemaan, mieluiten NYT eikä myöhemmin, etenkin kun kesäyliopistosssa alkaa sopivasti juuri uusi ryhmä. (Eikös vain 'kesäylipisto' kuulostakin rutkasti helpommalta/leppoisammalta/pehmeämmältä startilta kuin mikään muu yliopisto :D ? ) Nyt sitten mennään pienten kanssa pian kurkkaamaan paikallista yksityistä ryhmistä. (Ja huutakaa hep kaikki paikalliset äidit, jos olette kuulleet jotain kauhujuttuja ko paikasta!!) Hoitopäiviä tulisi kaikkineen noin 15, ne olisivat melko lyhyitä, ja saattaisin saada tosi hyvän startin opiskelussa, jos-vain-saan-aivoni-jotenkin-heräteltyä :D

- Viisivee valmistautuu _tarmolla_ kerhon naamiaisiin :) Toivottavasti paranee ennen h-hetkeä!

Nyt äkkiä hieman raivauspuuhiin, kun vuorikiipeilijä on päikkäreillä!

torstai 22. huhtikuuta 2010

Miska tuli taloon!

Meille tuli ihanuuspaketti, kiitos!!!!!!!!!

Kaiken muun mieltä(ja masua)lämmittävän lisäksi paketista kuoriutui Herra Heppulille oma, ensimmäinen nalle! Eikä mikä tahansa nallukka, vaan...


Nalle jossa on kipinää; nalle joka on mallia: Virkattu!!

"Oo-ho! Ooo, wautsi"


Ankaran aivoriihettämisen jälkeen nimesimme uuden ystävän Miskaksi ( koska fanitamme vanhaa kunnon Miska soutaa joella -laulua ;)

Herra Heppuli in love...

ps. Yritän kehitellä Miskasta Heppulille ns. siirtymäobjektia (vai mikä ihme se onkaan nimeltään), koska JOS kaikki menee putkeen aion kesäkuussa hieman kesäyliopistoilla (kasvatustiedettä), ja se taas tietäisi Heppulille jonkin verran eroa äidistä & isästä. Jostain syystä kukaan meidän lapsista ei ole pienenä turvannut nalleen/riepuun/nukkeen/rättiin, vaan unikaverit ovat tulleet kuvioihin vasta hiukkasen isompana. Mutta nyt ainakin yritetään :)

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Muistakaa lapset: Markkinatutkimus ennen haaveilua!

Tai ainakin ennen kuin haaveen eteen tekee tolkuttomasti duunia.

Mannasaria on sielultaan runotyttö, joka on jo vuosikymmeniä haaveillut...

*********o-mas-ta kir-jas-ta*********

Haaveiltuaan riittämiin hän/minä roudasi itsensä ja perheensä majakkasaarelle, linnoittautui makuuhuoneeseen - laittoi sennheiserit korvilleen ja kirjoitti mahtavan käsikirjoituksen.

- Okei okei, ei se mennyt ihan noin yksinkertaisesti; aluksi mannasaria aloittelijan innossaan tekaisi kaksi hieman surkeammanpuoleista käsikirjoitusta, mutta sen jälkeen hän - edelleen majakkasaaren rauhassa - lukaisi kasan opaskirjoja ja kirjoitti sen mahtavan käsikirjoituksen. Sekä kirjoitti sen uudelleen. Muutamaan kertaan.

Peruuttamaton virhe oli kuitenkin tapahtunut jo aikapäiviä sitten.

Mannasaria tutki markkinavoimien trendit liian myöhään, silloin kun ei enää voinut pakittaa.

Olen yrittänyt parhaani mukaan salata totuuden täällä blogissa; pitää yllä vastuullisen ja kaikkitietävän aikuisen ihmisen mainetta, mutta kerrottakoon nyt (kun suututtaa) että mannasaria on ikuinen seitsemäntoistavuotias - enkä tarkoita ulkoisesti :D Tunne-elämä on jämähtänyt siihen kohtaan, ja identiteettiäkin rakennetaan uusiksi vasta pikkuhiljaa nyt, neljänkympin lähestyessä.

Näin ollen kirjoitin siis nuortenkirjan, mikä oli ISO virhe.

Lähetin teokseni neljään suurimpaan kustantamoon, lasten- ja nuortenkirjaosastolle, ja arvatkaa mitä: Pitemmän päälle todella nyppii saada palautetta että me ollaan tykätty tästä ja tää on älyttömän hyvä, mutta EI ME VOIDA JULKAISTA KUN EI NUORTENKIRJOJA OSTA KUKAAN! Siis suututtaa.

Ei kun muuttamaan puolet henkilöistä fauneiksi ja toinen puoli kimalletoppeihin puetuiksi unelmavartaloiksi. Ehkä se sitten aukenisi. Se kustantamon ovi.

No luovuttaa en ainakaan aio, nih :)

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kuka on askarrellut hileellä?

... kysyi Mannasaria kantaessaan aamukahvikuppiaan pöytään.

Kasivee raportoi:
- Se oli 12vee. Se liimasi niitä johonkin. Mutta sitten se aivasti.

:D

Sainpahan hieman glitteriä aamuuni :)

Ps. Sorry tuo räikeähkö yläkuva; ajattelin näin kevään kunniaksi uusia blogin ilmettä, mutta tulos ei ole ihan nappiratkaisu. Uutta uudistusta odotellessa... ;)

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Nää mannasarian keväänmerkkikuvat...

... saattaa näyttää hiukka ankeilta, mutta oikeesti ne on ihania :)))


Täällä kävi nimittäin eilen sellainen juttu että vips vain, ja naapuri muunsi meidän etupihan autokorjaamoksi! Olin kyllä hiukkasen huuli pyöreänä, mutta sitten muistin että meillähän on myös takapiha :)

Takapiha, joka kätevän betonibunkkerimuotoilunsa ansiosta on lähes tuulivapaa :)

Takapiha, josta lumimassa ovat - hämmästyttävää kyllä melko lailla vajuneet.

Takapiha, joka koostaan huolimatta on eräille varsinainen puuhamaa, ja mannasarialle taas - aah - lokoisa istuskelupaikka :)


On se vaan niin ihanaa, kun kevät on täällä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ps. Ja on sekin vaan niin ihanaa, että yön hiljaisina tunteina autokorjaamokin suoritti vetäytymisen, vain yksinäinen wunderbaum jäi kiikkumaan pihapihlajaan... Rehellisyyden nimissä on mainittava ettei korjaamo varsinaisesti ollut "meidän" pihallamme, vaan "harmaalla alueella" naapurin takapihan ja meidän etupihan välimaastossa. Mut kevät :)

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Siivoukset, tarmolla!

Vietimme Wii-perhepeli-iltaa popcorneineen päivineen :) Herra Heppuli käytteli innokkaasti poppareiden monia toimintavaihtoehtoja, ja illan päätteeksi haastoin Team Punaisen imuroimaan.

Isoveli punaisessa hupparissaan haki Henryn, jonka nähdessään Herra Heppuli kiihtyi välittömästi nollasta sataan. Imuroimaan!!! Tähän asti Heppuli on imuroinut yleensä kantorepusta käsin (yleensä isin, joskus mannasarian selässä), ja nyt mietin että iskeeköhän paniikki kun imuri käynnistyy, vaikka seisotaan omin jaloin...

Eipä iskenyt paniikki, vaan iski imurointikohtaus! Kestoa puolisen tuntia, tuloksena popcorn-vapaa matto ja hikinen Heppuli. Fantastista :D


Tarinan varjoisa kääntöpuoli: Imurointihaastetta oli ilmeisesti ai-van pak-ko herätä kelaamaan jo ennen viittä aamulla... ;)

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Hahaa, hyvästi kurikset!!!

Mannasaria ja pikkuväki (alle kouluikäiset) tekivät investoinnin elämänlaatuun! Ekaa kertaa elämässäni ostin lapsille vedenpitävät ulkovaatteet :) Yes!

Viisiveen jumpan jälkeen käytiin ensin kahvilla; pullan kanssa nautin tarkoituksella rohkaisu-latten, jotta uskaltaisin jättää hintalappujen merkinnät huomiotta. Juoni toimi :)

Suuntasimme uuteen suosikkikauppaani Polarn o. Pyretille, jossa viisivee viehättyi hyllyjen alla olevista ryömintäkoloista ja Herra Heppuli oli saada sydänkohtauksen pelästyessään myyjää.

Kävin rohkeasti ulkovaatteiden kimppuun, ja näppärästi sain viisiveen manipuloitua tähän ruututakkiin aniliininpunaisen yksivärisen sijaan. Takin kamuksi poimimme myyjän avustuksella mustat henkselihousut.


Herra Heppulin toivuttua paniikkikohtauksestaan kömmimme sovituskoppiin, ja haalarin kooksi valikoitui muhkea 92cm, koska Heppulia kuitenkin pilkotti esiin sekä hihoista, lahkeista että pääaukosta :)




Yllättävää kyllä vielä kassallakin oli kivaa (!?!), koska myyjän kanssa jutustelimme mm. ruotsia puhuvasta Visa Electronistani - muisto saaristosta tuo hassu korttikin; ekalla kerralla kyllä pankkiautomaatilla hieman kummastelin miksi tää sanoo mulle "ge kod" :D

...kurahousut, in memoriam... :) :) :) hip-hip-huraa

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Nurinaa imetyskeskustelun tiimoilta

Voihan vauva :/ Tai itseasiassa Kaksplus :/ Tai itse asiassa me naiset...

Mannasaria on ollut nuuduksissa ja siksi kykenemätön päivittämään blogia. Nyt kuitenkin luin Kaksplussan Aihe vapaa -palstalta (aah, ihanat-anonyymit-keskustelupalstat... ) hieman jutustelua niin sanotusta julki-imetyksestä ja pisti sen verran vihaksi että lukitsin WC:n oven perässäni ja näpyttelen painavaa mielipidettäni.

Aaargh!

Miten voivat naiset/äidit kirjoittaa niin rumasti imetyksestä? Toivottavasti kukaan ihan tuore äiti ei eksy lukemaan moisia keskusteluja... snif... Ensinnäkään, rinta ei ole utare, ei yhtään sen enempää kuin naisen jalka olisi sorkkakaan...

Keskustelu starttasi siitä, kun joku kritisoi naista joka oli imettänyt huoltoaseman ravintolassa; henkilökunnallekin oli asiasta valitettu ja nainen kuulemma patistettu imettämään lastenhoitohuoneeseen ( eli veskiin ). Ainahan joku jaksaa provosoida, mutta ko. keskusteluun liittyi monia yllytysääniä ja tyyli oli minusta melkoisen alhaista. Onneksi mukana oli myös vauvamyönteisiä mielipiteitä, suunnilleen yhtä runsaasti kuin niitä toisiakin.

Itse olen ehtinyt vuosien aikana imettää vähän siellä sun täällä (ja onneksi ilkeät nettikeskustelut on keksitty vasta viime vuosina - olin siis autuaan tietämätön siitä, että ihmisten ilmoilla imettäminen saatetaan rinnastaa jopa ihmisten ilmoilla ulostamiseen/rakasteluun). Kyllä sitä väkisinkin yrittää toimia julkisella paikalla niin, ettei sitä omaa rintaa paidan alta juuri vilahtaisi, mutta toisaalta jos liikaa panikoi tuota(kin), niin silloin ei välttämättä maitokaan heru. Se rentous nääs :)

Suomi on kai sitten parhaansa mukaan lähentymässä Yhdysvaltoja kaksinaismoralismissaan:
Rinta ruokkimiskäytössä -----> PAHA
Rinta viehätyskäytössä ------> HYVÄ
Mielestäni, jos imetys pitäisi siirtää tänne weecee-tiloihin, niin silloin myös mainosten vähäpukeiset naiskuvat pitäisi samoin kammeta kylpytiloihin...

Tällaisista pienistä jutuista huomaa kuinka lapsikielteisessä yhteiskunnassa sitä loppujen lopuksi eletään. Pidetäänhän pienten puolta, pliis?

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Suurempiin saappaisiin

Ensin sitä on tyytyväinen, koska osaa kaiken. Osaahan sitä kontata, jopa kävellä hyvänen-aika-sentään! Osaa sekä syödä itse että ajella potkuautolla, ainakin jos joku tuuppaa avuksi. Elämä maistuu, kunnes eräänä päivänä mieleen hiipii kalvava epäilys...

Entä jos kaikki ei olekaan tässä?

Herää tyytymättömyys nykyhetkeen. Kriisi. "EI NÄIN!"

Kriisissä ihminen käyttäytyy joskus huonosti. Tulee retuutettua siskoa vaatteista ja kiljuttua täyttä kurkkua. (Koska ei osaa sanoa että "leikitään"). Tulee raivaroitua äidin ympärillä, koska ei osaa muuten sanoa että "maitoa, kiitos". Tulee paukutettua ihmisiä tavaroilla. Ja kyllä, mannasaria on joutunut ottamaan käyttöön Heppulinkin kanssa tähän asti panttaamansa sanan EI.

Onneksi välillä on kriisinkin keskelläkin suvantohetkiä. Saa katsella maisemia rattaiden kyydistä tai ostoskärryistä; saa imeä iltamaitoa äidin sylissä, ja toisinaan, toisinaan todella nollata päänsä vilistävää kattoa katsellen kun isoveli vetää jaloista ympäri olohuonetta :D

herra heppulin kuvasi viisivee

torstai 18. maaliskuuta 2010

Morjens katti!

Blogi on ollut hieman tukossa, nopeasti voisi päätellä että mannasaria ja hra heppuli ovat mitelleet voimiaan rompekaapin äärellä :D Kaapilla on käyty parisen kertaa, mutta näyttää vaihteeksi taas unohtuneen, ja toki jonkinlainen lukkosysteemi on helppohyvä ratkaisu tulevaisuudessa, jos alkaa liikaa rassata.

Rassaamisesta puheenollen, tässä pari harmaiden hiusten aiheuttajaa:

- Hello Kitty.
Miksi sitä on ihan joka paikassa? Kisu-jolla-ei-ole-suuta? Nooh, onhan meilläkin ko aiheen tuotteita muutama, mutta kaipoilla käyminen kyllästyttää, kun paljon muuta ei ole tarjollakaan... (Onneksi on se Polarn o. Pyret, kisuvapaa vyöhyke ) Faneille: Pahoittelut, ja ymmärrän tietty että toiset tykkää ja toiset ei :)

- Jotkut valokuvat joissakin blogeissa.
En löytänyt enää blogia, joka sai minut lopulta havahtumaan tähän, mutta... Joissain blogeissa (ja tässä minunkin sellaisia on joskus ollut) lapsia kuvataan mielestäni jotenkin esineellistävällä tavalla. Vaikea selittää... Siis kun kuva on oikein nätti, oikein taiteellisesti aseteltu, niin tuntuu että se lapsi on siinä jotenkin sellaisena kauniina esineenä, vähän kuin kukkana. Meillä kävi tässä tovi sitten kuvaaja+toimittaja, jotka vääntelivät ja kääntelivät perhettämme somiin asentoihin, ja vaikka olinkin suostumukseni antanut ja ihan aikuisena :D päätöksen leikkiin ryhtymisestä tehnyt, niin silti tuli hyväksikäytetty olo. Siinä kadottamassani blogissa joka sai minut alunperin ajattelemaan että nyt-jarrua-lasten-kuvailuun (ja kuvien julkaisuun), oli lisäksi sitten kuvia alkkareissaan rokkitähteä esittävästä kaksivuotiaasta... En kyllä tykkää; musta lapsia pitää suojella. Nih!

ps. Vähän väsyä. Herra taaperoinen nukkuu, mannasaria suuntaa kupposelle rooibos-teetä...

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Herra Heppuli käyttää maalaisjärkeä?!?!?!?!?!

Uskomaton on tapahtunut!

Olen jo muutaman kuukauden ajan tuntenut kodinhoitohuoneessa liikuskellessani palan kurkussani: Milloin Herra Heppuli mahtanee hoksata mieheni the kaapin? Kaappi sijaitsee kätevällä taaperokorkeudella sisältäen työkaluja, rompetta ja nippeleitä.

Toistan: Työkalujen lisäksi kaapissa todellakin on sekä rompetta että nippeleitä.

Eilisiltana pelkoni realisoitui: Kauhukseni havaitsin Herra Heppulin raottavan the kaapin ovea! Hän seisoi vakavana uusien mahdollisuuksien edessä, ja Tutkaili Tilannetta. Minä lähetin äänettömän mutta painavan toiveen, että Hra Heppuli tämän kerran käyttäisi maalaisjärkeään (?!?) ja havaitsisi että nämä tavarat eivät kertakaikkiaan sovellu taaperokäyttöön.

Herra Heppuli sulki oven. (!!!!!!!)

mannasaria, nöyränä ihmeen edessä

Kääk mikä ohjelma!

Tsekkasin eilen yhden jakson Vanessa ja pikkuväki -ohjelmaa Liviltä, ja oli kyllä aikas kääk! Mainosta oli ihan hirveästi, asiaa ei juuri nimeksikään. Kaikkein järkyin oli "kasvatusasiantuntija" (tällainen titteli oli, en tiedä mitä sen takaa löytyy), joka neuvoi "perhettä jolla oli pulma", mulla on melkein vieläkin tukka pystyssä...

Pulmana oli kaksivuotiaan keskellä yötä yhä vaatima yöpullo, asiantuntijan ratkaisu taas se, että "laita se maitopullo jo illalla valmiiksi sänkyyn, niin lapsi löytää sen yöllä itse eikä herätä vanhempiaan". Käääääääk! Kaksivuotiaalle vois tietty jo sanoakin että yöllä nukutaan eikä syödä maitoa, tuon ikäinen kun ymmärtää jo ihan hyvin puhettakin :)

Jaahas, Herra Hepuli (freudilainen lipsahdus :D ) herppaa, siis etteenpäin!

terkkusin väsyviikkoa viettävä mannasaria

torstai 4. maaliskuuta 2010

Haluan töihin!

Ja samasta syystä kuin Peppi Pitkätossu halusi kouluun: Tahdon saada loman, niin kuin toisetkin!

Siis on niin rasittavaa sairastaa kotiäitinä, kun ei saa sairaslomaa. Jos olisi töissä niin saisi.

Kun ajattelee miten paljon etua miehen työpaikat ovat vuosien aikana saaneet kotivanhemmuudestani (ei yhtään poissaoloa sairaiden lasten hoitamisen vuoksi), niin olisi ihan kohtuullista, että puoliso voisi tulla kotivanhemman sairastuessa hoitamaan terveitä/sairaita lapsia.

Ei tästä tällä kertaa enempää, ilmeisesti tauti on kuitenkin voiton puolella :) Niin tai siis sikäli on, mikäli 12veen oksut ei-vain-olleet-mahatautia... Luultavimmin kuitenkin migreeniä tällä kertaa.

ps. Opettelen tässä juuri uudestaan kirjoittamaan; mannasarialla on uusi, ikioma m i n i läppäri :)))))

ps. 2. Kuka osaisi auttaa: Aina kun yritän laittaa sydänhymiön, kuten ensin tuon miniläppärin jälkeen, niin bloggeri ilmoittaa että html-koodissa on jotain vikaa, ja hymiö tulee aina ihan väärin?

tiistai 2. maaliskuuta 2010

A j o i t t a i n . . .

...on hieman rasittavaa kun talouteen kuuluu yksivuotias. Vieno huokaus.

Yksivuotias on paljon paljon ihanampi, kuin mitä muistin. Toisaalta yksivuotias on kutakuinkin juuri niin rasittava kuin mitä muistin.

Herra Heppuli rakastaa keittiöharjaa, ja jättää sen aina poikkiteloin kulkuväylälle. Aina. Saman hän tekee sählymailalle ja tennismailoille. Aina. Ohittaessaan lautapelien hyllyn Herra Heppuli Kääntelee Tarvikkeita. Tarvikkeet päätyvät ylösalaisin lattialle. Herra Heppulin pallo vierii sohvan alle, mutta onneksi hän saa apua.

Seuraavaksi Herra Heppuli piiloutuu. Yhtäkkisesti hän vain on kadonnut, mutta onneksi seinälle ripustetetun tilkkutäkin takaa näkyvät jalat... "Missä Herra Heppuliii?" "Ai siieellä!!! Käväisitkö Narniassa?"

Sitten sisko onkin äidin sylissä! Herra Heppuli pillastuu: sisko pois! Herra Heppuli työntää ja mekastaa, ja päätyy syliin yhdessä siskon kanssa... Okei sitten...

Vasara! Isoimman siskon ovi! Pauks! Pauks! Pauks! Ovesta ryntää raivostunut isosisko:"Kuka? Aii, sinä... Kato täällä on jotain paljon kivempaa, unohda pliide se vasara..."

Herra Heppuli leikkii veljen kanssa lentokarusellia "huuuuuiiiiii". Sitten hän taapertaa läpi olohuoneen, ruokailutilan, eteisen - oi miten pitkä maailma onkaan - ja lopulta keittiöön. Herra Heppuli halaa äidin jalkaa.

in love

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kukkanen kaikille äideille

Maanantain kunniaksi:



Kukka-joka-on-yhä-ehjä! Suuri selviytyjäkukka!

torstai 25. helmikuuta 2010

Blogiproblematiikkaa

Olen tässä pähkäillyt jo kuukausia blogiin liittyviä ongelmia. Tai oikeastaan olen pohtinut näitä siitä asti kun blogin aloitin, mutta mitään kovin linjakasta ratkaisua en ole vielä keksinyt. Osaisiko joku auttaa?

Lasten yksityisyys...
Joku ehkä ihmettelee, miksi kirjoitan niin paljon Herra Heppulin edesottamuksista, ja niin vähän isompien lasten. Kun tokihan he kaikki ovat aivan yhtä rakkaita, ihania, kekseliäitä ja kuvauksellisiakin.

Nooh, yksinkertaisesti siksi, että jotenkin olen tähän asti ajatellut että vauvan yksityisyyttä ei tarvitsisi samalla tavalla varjella (?!?). Ja tokihan onkin niin, että tuskin kukaan Herra Heppulin ikätoveri keksisi tehdä kiusaa netistä imuroimansa aineiston avulla. Sen sijaan en haluaisi, että kukaan isompien lasten koulukaveri alkaisi kuittailla joistain jutuista joita kamun äiti netissä kirjoittelee.

Varmaan kaikkein mieluiten (siis jos ajattelisin tämän asian vain ihan itseni kannalta) pitäisin ihan "avointa" blogia, missä oltaisiin kaikki omilla nimillä, ja kertoilisin vuolaammin seikkailuistamme elämässä, ja valokuviakin voisi olla reippaammin. Olen ennemminkin avoin kuin sulkeutunut, ja jotenkin on tuntunut hankalalta hakea sitä näkymätöntä rajaa jonka sisällä kirjoittaisin. Mutta ainakin nuo nimet ovat käsittääkseni ihan poissuljettu juttu... Johan koulutunneillakin tehdään kaikenlaisia googletteluja, eikä tunnu ihan asianmukaiselta, että äidin näkökulmasta kuvattua aineistoa löytyisi vaikka kuinka... Päiväkirjahan toki voi olla ihan oma, mutta perhe on yhteinen.

Alkuperäiseen pulmaan: Kuitenkin tuntuu jotenkin epäreilulta, että yhdestä lapsesta kirjoittaa paljon, ja muista tuskin lainkaan. Sitä paitsi nyt kun Hra H täytti vuoden, hän otti samalla kummallisen harppauksen ollen nyt ikään kuin enemmän osa sisarussarjaa... Vähemmän äitinsä jatke :D

Tuntuisi myös jotenkin keinotekoiselta keksiä kaikille kuudelle bloginimet (joilla sitten tarinoida enemmän)...

Vaikka blogia on nyt takana yli vuosi, on fiilis silti näiden asioiden suhteen:

???

maanantai 22. helmikuuta 2010

Miksi blogiin kirjoittaminen on hauskempaa kuin kotiäitiys?

- Koska hyvällä tuurilla blogista saattaa saada palautetta, oih ihanat kommentit :)

Liittynee tähän kymppikriisiini, mutta... Olen hiuk-ka-sen väsähtänyt siihen, että ihastelen vuodesta toiseen perheenjäsenten toinen toistaan parempia koetuloksia saamatta itse käteeni yhtäkään "mannasaria olet hoitanut hommasi mainiosti" -läpyskää. Noh, tietenkin lasten kokeita on hauskaa allekirjoitella, mutta nyt miehen kolmantena (onneksi viimeisenä) opiskeluvuotena olen huomannut muutamiakin nipistyksiä riemuitessani hänen opiskelumenestyksestään. Mannasaria tahtoo kanssa! - Ei, en tahdo koulun penkille... Vaan haluan palautetta, todistuksen, jotain...

Nooh, toisaalta, eihän elämästäkään anneta arvosanaa, ja onneksi niin :)

Hyvää yötä!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Hahtuvahulluus jatkuu

Tässä taannoin vaivuin ihanan autismin valtaan bambupuikot kourassa ja hahtuvakiekko vierellä.

Hahtuvalanka, love, love, love...
Herra Heppulia odottaessa neuloin vauvalle jotain pientä (keskenjääneet töppöset ja turbokokoisen villamyssyn), mutta sitä ennen meni monta vuotta vain parin kaulahuivin voimin... Olin aivan unohtanut millaista on juoksuttaa lankaa ja heilutella puikkoja.

Silmukka, toinen, kolmas... Neulominen tuntuu tekevän hyvää pääkopalleni.

Hahtuvapöksyinnostuksen satona Herra Heppulilla on nyt kahdet uudet villavaippahousut: yhdet venähtäneet, ja toiset varsin kelvot. Ystävän vastasyntynyt (love, love, love :) sai yhdet, ja yhdet s-koon raitapöksyt ajattelin sujauttaa myyntiin vaikkapa huutikseen, kunhan vain ehdin.




Nyt olen keskittynyt huimaan tuotekehittelyyn, jonka tuloksia esittelen sitten joskus.

Täällä takana hämmästyttävän mukava sunnuntai (viikonloput ovat olleet meillä syystä jos toisestakin melko rasittavia viime aikoina). Tästä on kivaa aloittaa uutta viikkoa!

Mukavaa maanantaita sinulle!

perjantai 12. helmikuuta 2010

Herra Heppuli tyyppaa tyyppilaudan

Olen syksystä lähtien potenut jotain ikäkriisiä, kriiseyttävää kyllä en edes tiedä onko kyseessä neljänkympin vai kolmenkympin kriisi. Ikäähän on tällä hetkellä juuri puolesta välistä eli 35vee.

Syksystä saakka olen (aina ehtiessäni) kelannut "Kuka minä olen?" "Millainen minä haluaisin olla?" Vastauksia ei ole vielä ihan hirveästi löytynyt, mutta melko ahdistavaksi moinen kävi. Nyt olen päässyt psykologin pakeille, mikä on osoittautunut vallan valaisevaksi puuhaksi. Kaikki on toki vielä kesken, mutta asiat ovat ikään kuin aloittaneet järjestäytymisensä...

Yksi asia on ainakin selvinnyt: Herra Heppuli on idolini: Hän ei välitä pyllähdyksistä tippaakaan, "niitähän nyt sattuu alituiseen joka tapauksessa". Hän ottaa sen minkä haluaa ja tekee kaiken sen minkä osaa, usein hiukan enemmänkin.

Kun kävelyä on harjoiteltu kaksi viikkoa, on tietenkin myös skeitattava, kaikeksi onneksi taustalla vilahtaa myös hyvä haltijatar:

video

piilokuvasi mannasarian mies

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Herra Heppuli toimintasankarina

Herra Heppulista on tullut talon kantava voima; hän on toimen mies.

Kun hän saa käsiinsä hiuskarjan, hän harjaa lähimmän käsillä olevan perheenjäsenen hiukset, tarmolla. Jokailtaisen hampaidenpesun yhteydessä hän selvittää samalla myös sisarustensa hampaat tai hiukset, riippuen kummat nyt sattuvat olemaan ylettyvillä. Keittiössä hän horjahtelee päättäväisesti pystyyn ja tasapainoilee lattiaharjan kanssa. Kätevää kun osaa jo kävelläkin, muutama askel riittää vaikka mihin!

Selvittyään kaiken maailman harjauksista Herra Heppuli avustaa isoveljeä tenniksen pelaamisessa. Mailalla on hosuttava! Jos edessä on pallo, on touhu kaksin verroin palkitsevaa... Töpselit on vedettävä, kirjat hyllystä luettava, ja pikkuautolla ajettava olohuoneen ympäri.

Viimein on paikallaan pieni lepohetki maidon parissa. Ihana läheisyys, ihana lämmin maito, ihana lämmin äiti! Herra Heppuli on todella lepohetkensä ansainnut.

ps. No more photos; Hra Heppuli haluaa myös valokuvata itse, joten kuvissa näkyisi lähinnä huitova koura... Mies sai kuvattua hepun selän takaa pienen skeittivideon, laitan sen tänne lähiaikoina jos vain osaan :)

maanantai 8. helmikuuta 2010

Maanantai on kiva

Pidän maanantaista.

Kaikki alkaa uudestaan, kuin aloittaisi uuden vihon.

Tästä viikosta on toiveissa tulla hieman edellisiä rauhallisempi, ei niin paljon kaupungilla ravaamista :)

Maanantaina on mukavaa vilkutella kouluihin lähteville ja moikata sieltä palaaville. On mukavaa laittaa pyykkiä koneeseen ja ripustella sitä. Maanantaina on mukavaa leikkiä viisiveen kanssa Tassu-koiraa ja "sitä joka heittelee palapelinpaloja noudettavaksi".

Suunnitelmissa on leipoa iltaruoalle sämpylöitä (!), saa nähdä kuinka käy :)

Mukavaa maanantaita ja alkuviikkoa kaikille blogissa piipahtaville!

torstai 4. helmikuuta 2010

Kaupunki jossa pidetään huolta

- Enkä nyt tarkoita terveyspalveluista päättäviä tuolla huolenpidolla :/

Viisivee kuitenkin pääsi lasten fysioterapiaryhmään (periytän yliliikkuvia niveliä), joka kokoontuu kotiäidin suosikkiaikaan, lähtö 7.30 bussilla... Ryhmän jälkeen olemme pienten kanssa kahvitelleet (tämän päivän opetus: älä jätä latte-lasia 11-kuisen ulottuville, TAI mikäli haluat välttämättä jättää niin omaa nopeat refleksit :D ) ja viettäneet muutenkin hieman aikaa kaupungilla.

Aamupäiväkaupunki yhdessä lasten kanssa tuntuu olevan aivan eri kuin iltapäiväkaupunki yksin liikkuessa. Olemme kohdanneet huolenpitoa.

Ainahan sattuu jotain pientä: pompuloita putoaa päästä, lapsi pudottaa jotain, jotain muuta uhkaa ehkä kadota. Bussikin saattaa olla matalalattiamallin sijaan korkea.

Vähän väliä joku on tullut luoksemme: "Onko tämä tutun näköinen?" tai "Putosikohan tämä teiltä?" tai "Oletko tulossa bussiin, voin nostaa rattaita avuksi...?"

Ihmiset myös puhuvat aamupäivisin. Ja katsovat lapsia ihastuneina, mikä sekin on kummallisen tärkeää kun olemme täällä kaukana lasten omien isovanhempien ulottumattomissa.

Olemme palanneet kotiin hymyillen. Eläkeläisaamupäivissä on taikaa...

tiistai 2. helmikuuta 2010

Tempoilee

Olen hankkinut taas paperia, sekä rakentanut uusia tiedostoja & kansioita. Vielä puuttuvat lyijärit - ostoslistalla TÄNÄÄN kasiveen baletin aikana - sekä kirjoitusaikaa. Mistäs sitä jälkimmäistä saisi?

torstai 28. tammikuuta 2010

Pinnalla juuri nyt

siivet


Possu Palleron iso hassu nalle



wc-pöntöt



hahtuvavillahousut



oranssit rattaat





ensimmäinen askel, ja toinen

maanantai 25. tammikuuta 2010

Me katottiin tää:

Illan ihanana "kaikki-pienet-nukkuu" -hetkenä me aikuiset järsittiin vaasan ruispaloja ja katsastettiin Yle Areenalta tällainen: Ykkösdokumentti: Tavarataivas?

Oli aika hyvä, suosittelen :) Esitysaikaa jäljellä 23 päivää.

(Meillä ei ole varsinaista televisiota... Muutama vuosi sitten Utössä telkku hajosi, ja miehen kanssa aloitettiin neuvottelut siitä millainen hankittaisiin tilalle. Jutustelut kuitenkin menivät riidoiksi (minä en ymmärtänyt digiteeveen syvintä olemusta, mies ei ymmärtänyt jotain muuta), ja lopulta päätimme yhdessä että jätämme hankkimatta sellaisen vempeleen joka aiheuttaa riitoja jo ennen kuin on kannettu kaupasta ulos. Pari vuotta meni suht helposti ilman teeveetä, katselimme vain muutamia elokuvia tietsikalta ja siinä se. Nykyisin katselemme nettiteeveetä taas jonkin verran, ja "möhkäletelkkukin" kotoa löytyy mutta ilman digiboksia, vain Wiillä pelailua varten.)

torstai 21. tammikuuta 2010

Juoksemista/pysähtymistä

Huh, koko viikko tähän asti ollaan juostu erilaisilla käynneillä, ja lopulta piti tietty vielä tunkeutua kauppaankin. Kiva olla välillä kotona :)


Alapuolella muutama kuva maailmasta jossa toisaalta ei juostu, mutta toisaalta taas sitten kun asioita lähdettiin hoitamaan se olikin kerralla aina isompi pamaus... Tiedä kumpi sitten on parempi; suhteellisen tasainen ympäriinsä juoksentelu vai äärettömän hiljaisuuden ja rankkojen asiointipamausten (tyyliin äitiyspolille-suksikauppaan-hautajaisiin-kotiin) välinen kontrasti?







maanantai 18. tammikuuta 2010

Blogin pitäjä vaihtunut!

Tätä päivitystä kirjoittaa eri ihminen! Mannasaria on saanut nukkua!!! En ole tuntea itseäni...

Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Ensinnäkin, edellistä aihetta läheltä liipaten olen tehnyt muutaman täsmäiskun ALEEN :D Tyhjensin Polarn o. Pyretin tankoja, sekä Lindexin kalsariosastoa, ja löysinpä jotain itsellenikin, mikä oli enemmän kuin kaivattua.

Tärkein kuitenkin taisi tapahtua jo ennen joulua: Herra Heppuli erehtyi lisäämään repertuaariinsa muutaman yösyömisen liikaa, ja kypsyin pitämään unikoulun. Käytin perinteistä menetelmääni, paitsi vähemmän öistä laulua ja pepulle taputtelua, koska Hra Heppuli ei niistä liiemmin perustanut. Koulu sujui mainiosti, ja muutaman yön päästä meillä nukuttiin kummallisen hyvin...

...muutaman yön ajan, kunnes ongelmaksi ilmaantuvat mystiset vatsavaivat, jotka sotkivat muutamankin yön, mutta nyt ongelman lähteeksi on melko varmasti kartoitettu ruokavalioon juuri silloin lisätyt (ja nyttemmin siis poistetut) maitotuotteet.

On tosi ällistyttävä tunne kun saa nukkua yhteen menoon kohtuullisia pätkiä. Suorempi, selkeämpi, sisäisesti röhnättömämpi, vähemmän koukeroinen, maailma on valoisampi...

maanantai 11. tammikuuta 2010

Ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

Lastenvaateblogit nimittäin.

Miten paljon uusia vaatteita yksi, kaksi, kolme palleroista voi kuukaudessa tarvita? Pitäisikö harkita tipattoman tammikuun rinnalle shoppailutonta jotainkuuta? Miksi lastenvaateblogeja on niin paljon? Miksi minä en ymmärrä "minä ostin tuttanorsuja-minäkin ostin tuttanorsuja" -kirjoittelun mieltä?

( Ok, myöntää, minäkin haluaisin ruskeita tuttanorsuja, mutta tapani mukaan myöhästyin markkinoilta, Herra Heppulin muhkea koko oli aikoja sitten myyty loppuun... ---> En selvästikään siis ollut seurannut riittävästi lastenvaateblogeja ;D )

Lähinnä näissä blogeissa ahdistaa pari asiaa:

1. Miksi minä en ymmärrä, kun niin moni näyttää ymmärtävän?
2. Eikö se ole hieman, hmm, epäekologistakin, hmm, nykypäivänä ostaa niin paljon yli tarpeen?
3. Teenkö väärin omaa lastani kohtaan, kun hänen myssynsä ja rukkasensa eivät mätsääkään talvihaalarin väriin?

Aihetta sivuten, ne villapökät:

torstai 7. tammikuuta 2010

Herra heppulin joulukiireet

Tässä vaiheessa vuotta sopinee tunnustaa että eilen mannasaria eli eräitä vuoden kierron parhaista hetkistä: Kuljeskelin ympäri taloa poistellen joulukoristeita :) Joulu on ohi :)

Palaan kuitenkin vielä Herra Heppulin joulukiireisiin, koska blogitauon aikana ehti tapahtua paljon.

Marraskuuhan kului Herra Heppulilta raivoisan turhautumisen merkeissä. MIKÄÄN EI OLLUT HYVIN!

Joulukuussa tyyppi sitten laittoi tuulemaan: Hän oppi samaan aikaan sekä ryömimään että konttaamaan, ja muutamaa päivää myöhemmin hän ponnisti pystyyn sohvaa vasten, ja muutama päivä siitä hän päätti seisoskella tovin ilman tukeakin.

Siitä lähtien Herra Heppuli ei ole ehtinyt valittaa, vaan elämä on pitänyt hänet kovin kiireisenä. Miten paljon tutkittavaa! Miten paljon touhuttavaa! Miten taitava minä olenkaan! Kaikkein hauskinta on kun konttaa isojen poikien huoneeseen ja pihistää skeittilaudan tai pari; voi sitä menoa :D

sunnuntai 3. tammikuuta 2010