maanantai 11. tammikuuta 2010

Ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

Lastenvaateblogit nimittäin.

Miten paljon uusia vaatteita yksi, kaksi, kolme palleroista voi kuukaudessa tarvita? Pitäisikö harkita tipattoman tammikuun rinnalle shoppailutonta jotainkuuta? Miksi lastenvaateblogeja on niin paljon? Miksi minä en ymmärrä "minä ostin tuttanorsuja-minäkin ostin tuttanorsuja" -kirjoittelun mieltä?

( Ok, myöntää, minäkin haluaisin ruskeita tuttanorsuja, mutta tapani mukaan myöhästyin markkinoilta, Herra Heppulin muhkea koko oli aikoja sitten myyty loppuun... ---> En selvästikään siis ollut seurannut riittävästi lastenvaateblogeja ;D )

Lähinnä näissä blogeissa ahdistaa pari asiaa:

1. Miksi minä en ymmärrä, kun niin moni näyttää ymmärtävän?
2. Eikö se ole hieman, hmm, epäekologistakin, hmm, nykypäivänä ostaa niin paljon yli tarpeen?
3. Teenkö väärin omaa lastani kohtaan, kun hänen myssynsä ja rukkasensa eivät mätsääkään talvihaalarin väriin?

Aihetta sivuten, ne villapökät:

26 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Iik! Supersöpöt villapökät! Mukavaa viikkoa sinne.

Terkuin Anki

Hanna kirjoitti...

Upeat villapökät todentotta!! Että osaat sitten neuloakin, kaiken muun taidon lisäksi!

Mun vaateshoppailu on aina ollut vastentahtoista, ja perustuu havaintoon "eihän kakaralla ole kuin kaksi sopivaa paitaa enää". Sitten toinen syy tytön vaatevaraston karttumiseen on yritys shopata itselleni vaatteita. Niitä ei löydy, mut jotain tytölle aina..

Hintapolitiikkani on saiturin, joten Tuttaa vain alennusmyynnistä, tarpeeseen. H&M:stä jotain, mutta Lindex onpi paras arkivaatteiden ja ehkä muidenkin puolesta.

Kaikesta tästä huolimatta, huomaan varjelleeni esim. jotain kauniina pitämääni paitaa niin likaantumiselta, että sitä on hädin tuskin ehditty käyttää, ennen kuin se jäikin jo pieneksi..

Minttu kirjoitti...

Onneksi meitä on joka junaan. Tässä tapauksessa lastenvaateblogeja seuraamalla löytää omilleen ne kalliimmat merkit kierrätyksestä. =) Paljonhan porukka ostaa juuri alesta ja suurin osa sitten myydään huutiksen kautta.

Minulle naurettiin jo ensimmäisen kohdalla,kun oli pakko kaiken mätsätä. Ei kuulemma enää toisen kohdalla jouda sellaista katsomaan. Eipä vissiin. Neljäskin menee samoilla linjoilla. Ja sitä Tutan ruskeaa norsua tuli meille lahjaksi,onneksi. En olis raaskinu ostaa ite.

Olen Hannan kanssa samoilla linjoilla tuosta Lindexistä. Ja nyt uudistuksen myötä tulee sieltä ostettua varmasti enemmän. Nykyään kun on sielläkin ota 3 maksa 2.

kte kirjoitti...

Niinpä, ihan samaa oon itekin miettinyt. Itse ostin "vauvalle" eka kertaa uutena vaatteena toppapuvun ja talvikengät tämän aloittaessa hoidon vuoden ikäisenä, eli ekaan vuoteen en ollut ostanut kaupoista yhtään mitään. Silti vaatteita oli niin paljon, ettei kaikkia keritty edes pitää ennenkuin menivät pieniksi.. Osa nimittäin oli meillä jo olemassaolevia vanhoja vaatteita, osa oltiin saatu ihmisiltä rotinoiksi/tuomisina/lahjoina, mutta suuren osan olin itse ostellut kirppareilta pilkkahintaan. Ei nyt kovin fiksua sekään, mutta ainakin vähän ekologisempaa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Mä olen jonkin sortin addiktisti, ja se ilmenee pääsääntöisesti ruoan ja lasten vaatteiden liikakulutuksena. En vaan osaa pysyä kohtuudessa. Jos olisin normaalipainoinen niin varmaan ostaisin itsellenikin ihan liikaa vaatteita. Kun nyt kuitenkin olen lähes 40 kg ylipainoinen niin ostelen sitten vaatteita lapsilleni - aivan liikaa. En vaan saa itseäni hillittyä:-( Sairasta, tiedän.

mannasaria kirjoitti...

Kiitti Anki, ja samoin sinne! Soittelethan taas; tuntui että jäi jutut jotenkin kesken kun mun piti ängetä sinne iltapalalle :)

Mun on kyllä pakko mainita noista pöksyistä, että mä tykkään neuloa, mutta kaikenlaisia katastrofeja aina sattuu, esim kun mulla on niin löysä käsiala, ja neuloin nuo suht paksuilla puikoilla, niin sitten ne jotenkin lötsähti heti kättelyssä, eli eivät ole enää yhtä ihanat kuin tuossa kuvassa... Mutta toimivat kyllä ja seuraavat sitten pienemmillä puikoilla.

Mullakin Hanna muuten kävi ekan lapsen tultua niin, että vaikka itselle olis pitänyt ostaa, niin lastenvaateosastolle päädyin... Terapeuttista tavata toinen vastentahtoisesti shoppaileva äiti ;)

Minttu, nyt kun muistelin taaksepäin, niin kyllä mäkin ekalle sävyttelin jossain määrin :) ja tokallakin oli erikseen kaupunkitakit ja sävysävyyn asusteet, mutta mulla se on kyllä nyt viime vuosina jäänyt melko lailla vähiin :D Se varmaan kirvoittikin mut tähän blogikirjoitukseen, kun oikeasti, vaikka se tuntuu ihan hassulta, niin joskus tulee sellainen huonoäitifiilis kun ei panosta tuohon vaatetuspuoleen samalla tavoin kuin monet muut. Mutta tosiaan, onneks me kaikki ollaan erilaisia :)

Kte, kiitos kommentista :) Meilläkin kävi ekojen lasten kohdalla niin, että äitiyspakkausten lisäksi tuli lahjana vaatetta niin, että tosiaan joitain pienimpiä ehti käyttää vain parisen kertaa, mikä oli musta jotenkin kamalan haikeaa... Itse ostankin sitten usein liian isoa :/ mikä ei tietty sekään ole kovin fiksua. Tuosta sinun hankintasysteemistä tulee mieleen meidän runsaudenpulavuodet (takanapäin...) kun saatiin vaatepusseja naapureilta, niin että joidenkin lasten kaapit pullistelivat vinoista vaatepinoista :)

Anonyymi, kiitos kun jätit kommentin :) Mä tunnistan kanssa itsessäni sen, että addiktoidun suhteellisen helposti, ja esim syömiset meinaa mennä vähän on/off-linjalla, eli joko ruokaa menee liikaa, tai sitten on suht askeettinen meininki. Kokonaisuudessaan ehkä suht tasapainossa tällä hetkellä täällä syömiset kuitenkin. Sullahan on sikäli jo ratkaisun avaimet käsissä, kun ongelma on tiedostettu :)

minna kirjoitti...

Joo, ei ymmärrä tämäkään noita lastenvaateblogeja. Meinasin pyörtyä, kun joskus ( oliko KaksPlus tai Meidän perhe ) luin näistä blogeista artikkelin, kun en tiennyt, että semmosia onkaan... Siinä joku äiti mainitsi, että pari sataa on kipukynnys lapsen talvitakin hinnalle. PARISATAA!!!
Mutta meitä on moneksi. Meillä on paljon vaatteita, mutta suurimmaksi osaksi käytettyjä tai Lindex,H&M etc.

tyttism kirjoitti...

Ystävän sisko asuu sen teidän kaupungin keskustassa alueella, jossa muut ovat hyvintoimeentulevaa nuorekasta keskiluokkaa. Ystävän koko sisarusparvi on aika minimalistista, kulutuskriittistä ja ekohenkistä ja ystävä onkin kertonut siskonsa huokailleen tuskasta, kun lähialueen kerhoissa ja puistoissa pyörii heidän kirpparitaaperonsa kaverina vaan kulutushysteeristen äitien Pimp My Baby -taaperoita. Millaisen kuvan maailmasta, ekologisuudesta ja kohtuudesta saa lapsi, jolla on vauvasta saakka talvitakkEJA ja merkkivaatteita kaapit pullollaan? Että ihan relax vaan, teillä ollaan ajan tasalla arkisen ekologisuuden suhteen!

Riikka kirjoitti...

Asiaa kirjoitat.

mannasaria kirjoitti...

On ollut megakivaa saada vastauksia; jotenkin mulla oli alun perin sellainen hiukan hölmö olo, kun eihän tällaisen asian pitäisi minua, (mukamas) itsenäistä oman tien kulkijaa vaivata... Ja kuitenkin se on vaivannut. Kiitos siis paljon kommenteista!!

Minna, mäkin - kuten moni muukin, tiedän - olin melko shokissa siitä lehtijutusta, tai oletan ainakin että puhutaan samasta :)

Tyttism, mä olen hihitellyt täällä moneen kertaa tuolle Pimp My Baby -taaperolle :D "Tuunaa taapero" voisikin olla nimi jollekin vastaperustettavalle blogille :D

Kiitos Riikka :)

Hanna kirjoitti...

Mistä sen pahennusta herättävän vaatelehtijutun voi löytää luettavakseen, että saa kanssapöyristyä? :)

Minttu kirjoitti...

Muistan lukeneeni saman jutun neuvolassa,joten lehden on oltava Kaks plus tai Vauva. Ja luin sen nyt viimeisen raskauden aikana,joten vuoden 09 lehdistä se löytyy.

Vaikka rakastan lastenvaatteita ja mätsäystä,niin pari sataa yhdestä ainoasta takista. Sillähän vaatettaa koko sakin. Tässä tapauksessa meidän 4 muksua ja vielä kaikille uudet haalarit. Sillä samaisella tädillä tais perus t-paidan kipuhinta olla 50 egee.

Hanna kirjoitti...

Mulle ei tuu Vauva-lehteä, hitsi. Toisaalta: tais olla sen luokan Burberry-äiti, että jo jutun kuvamateriaali on heittänyt koko artikkelin mun alitajuntani sensuroimaksi, "Ei koske mua mitenkään"-otsikon alle, "Tunnenpa itseni köyhäksi" -läjän viereen. On jäänyt siis lukematta, vaik oisin nähnytkin. Ehkäpä onneksi tällä kertaa, säästyin yhdeltä harmitukselta. Jotkut vaan elää niin toisessa (Burberry-)universumissa.. ;)

Laura kirjoitti...

Minun piti miettiä tosi kauan mitä vastaan, kirjoitin ja poistin vastauksen monesti jotta en laittaisi liian tiukansävyistä vastausta ;)

Me siis käydään samassa perhekerhossa teidän kanssa ja minulla muksut on puettu sävy-sävyyn eli taidan olla Pimp My Baby-äiti ;)
Olen pitänyt myös lastenvaateblogia... Ja ostin useampia Tutan retronorsuja! :D
Merkkivaatteita ei meillä kyllä ole, Burberryjä en siis ymmärrä minäkään...

En suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa harrastuksestani, monet vanhemmat törsää saman rahan minkä minä 3 lapsen vaatteisiin surutta (minun mielestä) johonkin ihan turhaan ja typerään, esim. tupakkaan, alkoholiin tai lomamatkaan ilman lapsia.
Oikein toivon että tällaiset ihmiset tuntee sydämessään piston nähdessään minun kauniisti puetut, hyvinvoivat ja rakastetut lapset näin vähän ilkeästi sanottuna ;)

Lapset voi myös pukea ekologisesta puuvillasta tehtyihin vaatteisiin ja kirppiksiltäkin löytyy kauniita vaatteita joten mitään tekosyytä rumasti puetuille lapsille ei pitäisi olla.
Pukeehan aikuiset ihmiset itsensäkin nätisti lähtiessään ihmisten ilmoille, sehän on itsestäänselvyys! Miksi lapset olisi yhtään vähempiarvoisia kuin me aikuiset?!?

kte kirjoitti...

Olipas hyvä kommentti :) Mustakin kyllä on kiva välillä pukea lapsia nätisti, mutta välillä sillä ei niin ole väliä. Ja joskus tulee oikeesti niin kiire, että oon onnellinen, että lapsilla on edes jotain päällä. Ja itsellänikin. Ei siinä mitään, jos jotkut haluaa satsata lastensa pukeutumiseen, mutta kunhan nämä samat lapset eivät sitten arvostele "huonommin" pukeutuvia lapsia. Kaikilla ei oikeesti ole rahaa ostaa nättejä vaatekertoja kovin montaa, ja eihän kaikilla ole edes kirppareita omilla paikkakunnilla. Ja vaikka rahaa ja kirppiksiä oliskin, niin ei kaikki välttämättä näe tärkeäksi ostaa hienoja vaatteita siltikään. Ei se ehkä ole lasten vähättelyä, jos heitä ei pue nätisti. Eihän kaikki aikuisetkaan pukeudu nätisti edes ihmisten ilmoilla ;) (Siis oikeesti, vaikka näin ulkonäköpainotteisaikakaudella eletäänkin..)

Ja ehkä niitä tyttöjä on "helpompi" pukea nätisti ja myös sävy sävyyn, pojilla ehkä saattaa ainakin vanhemmiten tulla sellainen vaihe, että ne äitin valkkaamat "hienot" vaatteet ei kelpaa vaan pitää laittaa päälle ne kauhtuneimmat, joskus jopa rikkinäiset, ehkä likaisimmatkin kaapista (tai lattioilta) löytyvät vaatteet. No, ehkä vähän yleistäen tyttöjen ja poikien välisiä eroja..

Mitä kirpparivaatteisiin tulee, sieltä tosiaan saattaa usein löytää nätempiä vaatteita (varsinkin (pienille) tytöille) kuin kaupoista.

mannasaria kirjoitti...

Hanna & Minttu, mä en muista tarkemmin että missä tuo lehtijuttu oli, tai mulla menee hiukan sekaisin nyt kaksikin saman tapaista juttua, mutta sen muistan että tunsin itseni hiukka (taloudellisesti) köyhäksi lukiessani... :D

Laura, tosi kivaa kun kommentoit! Mä ehdin jo miettiä että eikö kukaan olekaan eri mieltä mun kanssa (ajattelin että monikin varmaan olisi), mutta ehkä se on niin, tai mulla ainakin on, että kun olen bloggaajan kanssa eri mieltä on paljon vaikeampi uskaltaa kommentoida, kun eihän sitä ikinä tiedä miten kukakin suhtautuu... :)

Mä olen vilpittömästi ihaillut teidän lasten vaatetusta, esim niitä ihania vihreä/keltaisia traktorijuttuja! Ja tietenkin munkin mielestä on kivaa pukea lapset (joskus) kauniisti. Tuttanorsujakin haikailen :D

Kummastelen kuitenkin sitä, kun tuntuu siltä että jotkut ostavat muutaman vaatekerran viikossa (siis tuntuu vain, en seuraa säännöllisesti mitään lastenvaateblogia, niin en ihan tiedä oikeita määriä). Siis joissain blogeissa esiteltävät ostokset tuntuvat niin runsaslukuisilta, että mietin ehtiikö niitä vaaatteita edes käyttää montaakaan kertaa?

Kte, meillä vähän sama, välillä nätisti, välillä jotain kummallista, ja välillä jotain ihan mitä sattuu päällä, sekä itsellä että lapsilla.

Pienten, etenkin vauvaikäisten & taaperoiden vaatettaminen on siinä mielessä kauhean kivaa, että pääsee toteuttamaan itseään :) Esim mä puen nyt Herra Heppulin mielelläni reteisiin trikoihin, mutta mitenköhän muutaman vuoden päästä? Entä jos tyyppi välttämättä haluaakin sen tummansinisen Turtles-collegen?

Tästä mä voisin kirjoittaa oman postauksenkin, ehkä, mielelläni, mutta nyt kommenteissa pikana: Musta tuntuu että maailma on lastenvaateasiassa muuttunut tosi paljon niiden neljän ja puolen vuoden aikana jotka me vietettiin majakkasaarella. Mun mielestä silloin kun me lähdettiin ulkosaaristoon ei ollut juurikaan väliä millainen talvihaalari lapsella oli, kunhan oli suht toimiva. Mulla itsellä on sellainen lastenvaatefilosofia (kehittynyt oman mullaonvainkolmepaitaajakaksiniistäkauheita-yläasteaikani jälkeen) että yritän pitää lapset sen verran kivasti vaatteissa, ettei kenenkään koululaisen tarvitsisi tuntea oloaan noloksi. Pitäisi varmaan lähteä isompien kanssa taas kauppoja kiertämään, että pysytään tavoitteessa :)

Hanna kirjoitti...

Ah, nyt tulee myös tiukkasävyistä argumenttia..

Laura sanoi: "...mitään tekosyytä rumasti puetuille lapsille ei pitäisi olla."

Kauneus/rumuus on katsojan silmässä.

Tässäpä se asian ydin tulikin: onko tavallisesti puettu lapsi rumasti puettu lapsi.

Itse en pidä retrovaatteista, en traktoreilla enkä ilman.

Minä puen lapseni säätilan, vaatteiden käyttötarkoituksen (hiekkalaatikko/häät) ja lapsen sukupuolen huomioonottaen, mahdollisimman ehjiin ja minun värisilmääni miellyttävään tapaan.

Pyrin toki myös siihen, että minun maailman söpöin tyttäreni esiintyy vaatteissa edukseen, eli että värit sopivat hänelle ja vaatteet ovat jotakuinkin sopivan kokoisia.

Jos joku tällä menetelmällä puettua tyttöä pitää rumasti puettuna, en voi auttaa asiaa. Minä en ole halukas uhraamaan enempää aikaa tai rahaa asialle. Se ei ole minusta tärkeää. Kuten sanottua, lasten pukeminen on aivan riittävän haastavaa tällaisenaan.

En käy etelässä enkä pohjoisessa, en polta tupakkaa, enkä tee muutakaan hyvin turmiollista rahoillani. Ostan kyllä kohtuutta enemmän varmaan karkkia...

Jos vähän ilkeästi sanotaan, pukeeko Laura lapsensa tehdäkseen vaikutuksen ympäristöönsä, jonka tulee huomata hänen uhrautuva ponnistelunsa lapsiensa hyväksi? Tuleeko minun potea huonon äitiyden tunteita, kun tällainen kilpavarustelu ei kiinnosta eikä minulla ole siihen mahdollisuutta?

Pitääkö minun nyt ymmärtää Lauran vastine niin, että lapsen kauniiden vaatteiden määrästä ja kauneudesta siis päätellä äidin lapseen kohdistuvien kauniiden ajatusten määrän?

Minttu kirjoitti...

Täällähän onkin kunnon keskustelu.

Tuo on aivan totta,että kauneus on katsojan silmissä. Ei pitäisi sen takia arvostella,jos ei omaa silmää miellytä. Ja ei se lastenvaatteiden määrä tai laatu/merkki korvaa sen lapsen kanssa vietettyä aikaa ja annettua rakkautta. Materia ei koskaan tuo onnea. Tiettyä turvaa se pankkitilin iso saldo voi tietenkin luoda.
Ja mitä tulee tuohon rahankäyttöön. Laitan itse mieluummin rahani vaikka yhteiseen lomamatkaan kuin lastenvaatteisiin. Ja kyllä Laura,myös siihen kahdenkeskiseen lomamatkaan mieheni kanssa. Silloin lapset saavat rakkautta ja huolenpitoa mummolassa.

Mutta onneksi meitä on joka junaan,osa tosin jää vielä asemallekkin.

Hanna kirjoitti...

Mähän en siis tunne tätä Lauraa mitenkään, ja toivon, että en ole liian teräväkielinen.

Lauran kommenteista mua jäi askarruttamaan vielä yksi jälkeenpäinkin: "En suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa harrastuksestani, monet vanhemmat törsää saman rahan minkä minä 3 lapsen vaatteisiin surutta (minun mielestä) johonkin ihan turhaan ja typerään, esim. tupakkaan, alkoholiin tai lomamatkaan ilman lapsia.
Oikein toivon että tällaiset ihmiset tuntee sydämessään piston nähdessään minun kauniisti puetut, hyvinvoivat ja rakastetut lapset näin vähän ilkeästi sanottuna."

Harrastus?
Harrastaako Laura siis
1) lastenvaatteiden ostamista
2) lapsiensa asukokonaisuuksien suunnittelua ja
3) lastensa vaatteilla viestintää??

Mikäli kyse onkin siis lasten stailauksesta ja aatemainostilana pitämisestä, ymmärrän heti, miksen ymmärrä. Aivan kuten asuntoa laitetaan edustavammaksi myyntiä varten, niin äidinrakkautta, onnistumista vanhempana, perheen arvoja sekä mahdollisesti hyvänä pidettyä tyylitajua mainostetaan stailaamalla lapset?

Kyse ei siis ole lasten vaatettamisesta, vaan kyse on statementista, julkilausumasta. Toiminta ei kohdistukaan vain lapsiin, vaan yleisöön.

Eri tavalla, oletetusti siis rappiolle rahansa hassaavat, lapsensa pukevat saavat mieluusti tuntea pistoja sydämessään, sillä oletetaan heidänkin sisimmässään haluavan pukea lapsensa samoin. Mutta he eivät rakasta lapsiaan niin paljon, että käyttäisivät rahansa näiden pukemiseen.

Tästä se varmaan johtuukin, että tunnen olevani niin oudoilla vesillä; otsikkovirheestä. Ei vaatteita, vaan julistusta.

minzi kirjoitti...

Siis mä en ymmärrä ollenkaan tätä vaatetouhua... Mun mielestä oleellista on että niitä vaatteita ON ja että ne on ehjiä & puhtaita, viis värityksistä tai kuvioista! Kestävyys on myös eduksi eli tässä kohdassa laatukysymyskin astuu kuvaan mukaan.

Meillä lapset (4-, 6-, 9-, 11-, 15- ja 16-vuotiaat) valitsee itse vaatteita päälleen sen perusteella mitä sattuvat laatikoistaan puhtaina löytämään. Mä sitten vähän sivusilmällä varmistelen pienempien kohdalla ettei mee ihan pieleen, ja tässä pääkriteerinä se että ne on tarpeeksi tai ei liian lämpimiä.

Vaateostosten tekemiset keskitetään ALE-aikoihin ja ne pyritään tekemään niin että lapset on itse mukana vaikuttamassa valintoihin. Silloinkin painopiste on siinä MITÄ TARVITAAN eikä mikä olis kiva. (Isompien lasten ostopäätöksiin en oo enää piiiitkiiin aikoihin pystynyt kunnolla vaikuttaa, mutta he ovatkin onneksi oppineet tekemään hirmu viisaita ostoksia, ainakin enimmäkseen...)

Hooh sentään meitä yltäkylläisyydessä eläviä! Miettikääpä hetki vähäosaisia - kuinka paljon merkitsee minkävärinen tai -merkkinen takki on lapsen päällä, eikö ole tärkeämpää että kullanmuru pysyy lämpimänä sen takin alla?

Laura kirjoitti...

Mannasaria, sillä uskalsinkin esittää eriävän mielipiteen kun "tunnen" sinut, ihan tuntemattomille en uskalla laittaa että olen todella eri mieltä ;D

Hanna kirjoitti...

..aikooko Laura kommentoida saamiaan vastauksia? :O

Laura kirjoitti...

Hanna: en.

Hanna kirjoitti...

Laura: vahinko ettet halua jatkaa keskustelua. Toisaalta on varmasti niinkin, että en minä sinun mielipidettäsi tule ymmärtämään yhtään paremmin lisäselityksilläkään. Eli kantasi juju jää minulle arvoitukseksi myös tulevaisuudessa.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin puen lapseni mielelläni kauniisti ja yhteensopiviin vaatteisiin ja väreihin.

Olen saanut paljon vaatteita, ostanut kirppiksiltä sekä ostanut uutena.Merkkivaatteita ostan vain alesta.(En koskaan itse merkin takia vaan siksi, että kyseinen vaate on miellyttänyt silmää.)

Ihmiset ovat usein kehuneet, että puen lapseni nätisti ja keskenään yhteensopivin vaattein.MUTTA: minulle on aivan sama mitä ihmiset sanovat vai sanovatko mitään.Minun motiivini on k a u n e u s.Rakastan kaikkea kaunista.Ja silmiäni hivelee kun lapset ovat puettu nätisti.Saan siitä iloa ja hyvän mielen.Ihan vaikka kotona ilman muiden katseita.Ja minua oikeasti häiritsee jos se paita ei sovi yhteen alaosan kanssa;)

En oikein ymmärrä miksi tästäkin asiasta täytyy tehdä joku riidanaihe.Niitä tuntuu äideillä riittävän.
En vaan ymmärrä miten se, että joku pukee lapsensa nätisti voi kaivaa toisen napaa!

mannasaria kirjoitti...

Hello vielä tänne keskusteluun :)

Piti vain lisäämäni, että tuskinpa kukaan kummastelee sitä jos joku pukee lapsensa kauniisti, enkä myöskään usko että monikaan pitää sävyttämistä rakkauden mittarina...

Itse kummastelin vain y-l-e-n-m-ä-ä-r-ä-i-s-t-ä ostamista, mikä ei suinkaan tarkoita sitä että minua mitenkään häiritsisi kauniisti puetut lapset :) Lisäksi kummastelin shoppailublogien suurta suosiota, mutta ilmeisesti vain on niin, että shoppailu avautuu toisille, ja toisille sitten taas ei :D

kaikella ystävyydellä mannasaria