torstai 25. helmikuuta 2010

Blogiproblematiikkaa

Olen tässä pähkäillyt jo kuukausia blogiin liittyviä ongelmia. Tai oikeastaan olen pohtinut näitä siitä asti kun blogin aloitin, mutta mitään kovin linjakasta ratkaisua en ole vielä keksinyt. Osaisiko joku auttaa?

Lasten yksityisyys...
Joku ehkä ihmettelee, miksi kirjoitan niin paljon Herra Heppulin edesottamuksista, ja niin vähän isompien lasten. Kun tokihan he kaikki ovat aivan yhtä rakkaita, ihania, kekseliäitä ja kuvauksellisiakin.

Nooh, yksinkertaisesti siksi, että jotenkin olen tähän asti ajatellut että vauvan yksityisyyttä ei tarvitsisi samalla tavalla varjella (?!?). Ja tokihan onkin niin, että tuskin kukaan Herra Heppulin ikätoveri keksisi tehdä kiusaa netistä imuroimansa aineiston avulla. Sen sijaan en haluaisi, että kukaan isompien lasten koulukaveri alkaisi kuittailla joistain jutuista joita kamun äiti netissä kirjoittelee.

Varmaan kaikkein mieluiten (siis jos ajattelisin tämän asian vain ihan itseni kannalta) pitäisin ihan "avointa" blogia, missä oltaisiin kaikki omilla nimillä, ja kertoilisin vuolaammin seikkailuistamme elämässä, ja valokuviakin voisi olla reippaammin. Olen ennemminkin avoin kuin sulkeutunut, ja jotenkin on tuntunut hankalalta hakea sitä näkymätöntä rajaa jonka sisällä kirjoittaisin. Mutta ainakin nuo nimet ovat käsittääkseni ihan poissuljettu juttu... Johan koulutunneillakin tehdään kaikenlaisia googletteluja, eikä tunnu ihan asianmukaiselta, että äidin näkökulmasta kuvattua aineistoa löytyisi vaikka kuinka... Päiväkirjahan toki voi olla ihan oma, mutta perhe on yhteinen.

Alkuperäiseen pulmaan: Kuitenkin tuntuu jotenkin epäreilulta, että yhdestä lapsesta kirjoittaa paljon, ja muista tuskin lainkaan. Sitä paitsi nyt kun Hra H täytti vuoden, hän otti samalla kummallisen harppauksen ollen nyt ikään kuin enemmän osa sisarussarjaa... Vähemmän äitinsä jatke :D

Tuntuisi myös jotenkin keinotekoiselta keksiä kaikille kuudelle bloginimet (joilla sitten tarinoida enemmän)...

Vaikka blogia on nyt takana yli vuosi, on fiilis silti näiden asioiden suhteen:

???

maanantai 22. helmikuuta 2010

Miksi blogiin kirjoittaminen on hauskempaa kuin kotiäitiys?

- Koska hyvällä tuurilla blogista saattaa saada palautetta, oih ihanat kommentit :)

Liittynee tähän kymppikriisiini, mutta... Olen hiuk-ka-sen väsähtänyt siihen, että ihastelen vuodesta toiseen perheenjäsenten toinen toistaan parempia koetuloksia saamatta itse käteeni yhtäkään "mannasaria olet hoitanut hommasi mainiosti" -läpyskää. Noh, tietenkin lasten kokeita on hauskaa allekirjoitella, mutta nyt miehen kolmantena (onneksi viimeisenä) opiskeluvuotena olen huomannut muutamiakin nipistyksiä riemuitessani hänen opiskelumenestyksestään. Mannasaria tahtoo kanssa! - Ei, en tahdo koulun penkille... Vaan haluan palautetta, todistuksen, jotain...

Nooh, toisaalta, eihän elämästäkään anneta arvosanaa, ja onneksi niin :)

Hyvää yötä!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Hahtuvahulluus jatkuu

Tässä taannoin vaivuin ihanan autismin valtaan bambupuikot kourassa ja hahtuvakiekko vierellä.

Hahtuvalanka, love, love, love...
Herra Heppulia odottaessa neuloin vauvalle jotain pientä (keskenjääneet töppöset ja turbokokoisen villamyssyn), mutta sitä ennen meni monta vuotta vain parin kaulahuivin voimin... Olin aivan unohtanut millaista on juoksuttaa lankaa ja heilutella puikkoja.

Silmukka, toinen, kolmas... Neulominen tuntuu tekevän hyvää pääkopalleni.

Hahtuvapöksyinnostuksen satona Herra Heppulilla on nyt kahdet uudet villavaippahousut: yhdet venähtäneet, ja toiset varsin kelvot. Ystävän vastasyntynyt (love, love, love :) sai yhdet, ja yhdet s-koon raitapöksyt ajattelin sujauttaa myyntiin vaikkapa huutikseen, kunhan vain ehdin.




Nyt olen keskittynyt huimaan tuotekehittelyyn, jonka tuloksia esittelen sitten joskus.

Täällä takana hämmästyttävän mukava sunnuntai (viikonloput ovat olleet meillä syystä jos toisestakin melko rasittavia viime aikoina). Tästä on kivaa aloittaa uutta viikkoa!

Mukavaa maanantaita sinulle!

perjantai 12. helmikuuta 2010

Herra Heppuli tyyppaa tyyppilaudan

Olen syksystä lähtien potenut jotain ikäkriisiä, kriiseyttävää kyllä en edes tiedä onko kyseessä neljänkympin vai kolmenkympin kriisi. Ikäähän on tällä hetkellä juuri puolesta välistä eli 35vee.

Syksystä saakka olen (aina ehtiessäni) kelannut "Kuka minä olen?" "Millainen minä haluaisin olla?" Vastauksia ei ole vielä ihan hirveästi löytynyt, mutta melko ahdistavaksi moinen kävi. Nyt olen päässyt psykologin pakeille, mikä on osoittautunut vallan valaisevaksi puuhaksi. Kaikki on toki vielä kesken, mutta asiat ovat ikään kuin aloittaneet järjestäytymisensä...

Yksi asia on ainakin selvinnyt: Herra Heppuli on idolini: Hän ei välitä pyllähdyksistä tippaakaan, "niitähän nyt sattuu alituiseen joka tapauksessa". Hän ottaa sen minkä haluaa ja tekee kaiken sen minkä osaa, usein hiukan enemmänkin.

Kun kävelyä on harjoiteltu kaksi viikkoa, on tietenkin myös skeitattava, kaikeksi onneksi taustalla vilahtaa myös hyvä haltijatar:

piilokuvasi mannasarian mies

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Herra Heppuli toimintasankarina

Herra Heppulista on tullut talon kantava voima; hän on toimen mies.

Kun hän saa käsiinsä hiuskarjan, hän harjaa lähimmän käsillä olevan perheenjäsenen hiukset, tarmolla. Jokailtaisen hampaidenpesun yhteydessä hän selvittää samalla myös sisarustensa hampaat tai hiukset, riippuen kummat nyt sattuvat olemaan ylettyvillä. Keittiössä hän horjahtelee päättäväisesti pystyyn ja tasapainoilee lattiaharjan kanssa. Kätevää kun osaa jo kävelläkin, muutama askel riittää vaikka mihin!

Selvittyään kaiken maailman harjauksista Herra Heppuli avustaa isoveljeä tenniksen pelaamisessa. Mailalla on hosuttava! Jos edessä on pallo, on touhu kaksin verroin palkitsevaa... Töpselit on vedettävä, kirjat hyllystä luettava, ja pikkuautolla ajettava olohuoneen ympäri.

Viimein on paikallaan pieni lepohetki maidon parissa. Ihana läheisyys, ihana lämmin maito, ihana lämmin äiti! Herra Heppuli on todella lepohetkensä ansainnut.

ps. No more photos; Hra Heppuli haluaa myös valokuvata itse, joten kuvissa näkyisi lähinnä huitova koura... Mies sai kuvattua hepun selän takaa pienen skeittivideon, laitan sen tänne lähiaikoina jos vain osaan :)

maanantai 8. helmikuuta 2010

Maanantai on kiva

Pidän maanantaista.

Kaikki alkaa uudestaan, kuin aloittaisi uuden vihon.

Tästä viikosta on toiveissa tulla hieman edellisiä rauhallisempi, ei niin paljon kaupungilla ravaamista :)

Maanantaina on mukavaa vilkutella kouluihin lähteville ja moikata sieltä palaaville. On mukavaa laittaa pyykkiä koneeseen ja ripustella sitä. Maanantaina on mukavaa leikkiä viisiveen kanssa Tassu-koiraa ja "sitä joka heittelee palapelinpaloja noudettavaksi".

Suunnitelmissa on leipoa iltaruoalle sämpylöitä (!), saa nähdä kuinka käy :)

Mukavaa maanantaita ja alkuviikkoa kaikille blogissa piipahtaville!

torstai 4. helmikuuta 2010

Kaupunki jossa pidetään huolta

- Enkä nyt tarkoita terveyspalveluista päättäviä tuolla huolenpidolla :/

Viisivee kuitenkin pääsi lasten fysioterapiaryhmään (periytän yliliikkuvia niveliä), joka kokoontuu kotiäidin suosikkiaikaan, lähtö 7.30 bussilla... Ryhmän jälkeen olemme pienten kanssa kahvitelleet (tämän päivän opetus: älä jätä latte-lasia 11-kuisen ulottuville, TAI mikäli haluat välttämättä jättää niin omaa nopeat refleksit :D ) ja viettäneet muutenkin hieman aikaa kaupungilla.

Aamupäiväkaupunki yhdessä lasten kanssa tuntuu olevan aivan eri kuin iltapäiväkaupunki yksin liikkuessa. Olemme kohdanneet huolenpitoa.

Ainahan sattuu jotain pientä: pompuloita putoaa päästä, lapsi pudottaa jotain, jotain muuta uhkaa ehkä kadota. Bussikin saattaa olla matalalattiamallin sijaan korkea.

Vähän väliä joku on tullut luoksemme: "Onko tämä tutun näköinen?" tai "Putosikohan tämä teiltä?" tai "Oletko tulossa bussiin, voin nostaa rattaita avuksi...?"

Ihmiset myös puhuvat aamupäivisin. Ja katsovat lapsia ihastuneina, mikä sekin on kummallisen tärkeää kun olemme täällä kaukana lasten omien isovanhempien ulottumattomissa.

Olemme palanneet kotiin hymyillen. Eläkeläisaamupäivissä on taikaa...

tiistai 2. helmikuuta 2010

Tempoilee

Olen hankkinut taas paperia, sekä rakentanut uusia tiedostoja & kansioita. Vielä puuttuvat lyijärit - ostoslistalla TÄNÄÄN kasiveen baletin aikana - sekä kirjoitusaikaa. Mistäs sitä jälkimmäistä saisi?