torstai 25. helmikuuta 2010

Blogiproblematiikkaa

Olen tässä pähkäillyt jo kuukausia blogiin liittyviä ongelmia. Tai oikeastaan olen pohtinut näitä siitä asti kun blogin aloitin, mutta mitään kovin linjakasta ratkaisua en ole vielä keksinyt. Osaisiko joku auttaa?

Lasten yksityisyys...
Joku ehkä ihmettelee, miksi kirjoitan niin paljon Herra Heppulin edesottamuksista, ja niin vähän isompien lasten. Kun tokihan he kaikki ovat aivan yhtä rakkaita, ihania, kekseliäitä ja kuvauksellisiakin.

Nooh, yksinkertaisesti siksi, että jotenkin olen tähän asti ajatellut että vauvan yksityisyyttä ei tarvitsisi samalla tavalla varjella (?!?). Ja tokihan onkin niin, että tuskin kukaan Herra Heppulin ikätoveri keksisi tehdä kiusaa netistä imuroimansa aineiston avulla. Sen sijaan en haluaisi, että kukaan isompien lasten koulukaveri alkaisi kuittailla joistain jutuista joita kamun äiti netissä kirjoittelee.

Varmaan kaikkein mieluiten (siis jos ajattelisin tämän asian vain ihan itseni kannalta) pitäisin ihan "avointa" blogia, missä oltaisiin kaikki omilla nimillä, ja kertoilisin vuolaammin seikkailuistamme elämässä, ja valokuviakin voisi olla reippaammin. Olen ennemminkin avoin kuin sulkeutunut, ja jotenkin on tuntunut hankalalta hakea sitä näkymätöntä rajaa jonka sisällä kirjoittaisin. Mutta ainakin nuo nimet ovat käsittääkseni ihan poissuljettu juttu... Johan koulutunneillakin tehdään kaikenlaisia googletteluja, eikä tunnu ihan asianmukaiselta, että äidin näkökulmasta kuvattua aineistoa löytyisi vaikka kuinka... Päiväkirjahan toki voi olla ihan oma, mutta perhe on yhteinen.

Alkuperäiseen pulmaan: Kuitenkin tuntuu jotenkin epäreilulta, että yhdestä lapsesta kirjoittaa paljon, ja muista tuskin lainkaan. Sitä paitsi nyt kun Hra H täytti vuoden, hän otti samalla kummallisen harppauksen ollen nyt ikään kuin enemmän osa sisarussarjaa... Vähemmän äitinsä jatke :D

Tuntuisi myös jotenkin keinotekoiselta keksiä kaikille kuudelle bloginimet (joilla sitten tarinoida enemmän)...

Vaikka blogia on nyt takana yli vuosi, on fiilis silti näiden asioiden suhteen:

???

11 kommenttia:

tyttism kirjoitti...

Mä olisin ehdottanut juurikin tuota lempinimeä jokaiselle lapselle. Osahan tulee toisaalta luonnostaan: Teini/Esikoinen, Kuopus, Prinsessa jne.

Blogin avoimuutta mietin itse aika ajoin paljonkin, viime kesänä kirjoitin riparipäivityksen jokaisena leiripäivänä ja silloin piti kyllä rajata aika tarkoin, en esimerkiksi julkaissut kuvia leireiltä enkä paljastanut, missä seurakunnassa olin töissä. Suurimmaksi osaksi onnistuin hyvin, etenkin sen jälkeen, kun poistin Facebookista blogini osoitteen. Nyt blogiin löytää satunnaisempia ihmisiä eikä puolitutut lue blogia stalkkailumielessä. Jotenkin olen kokenut, että blogin idea ainakin minulle on nimenomaan julkisuus ja avoimuus, salasanan takana kirjoittelua en oikein osaa omalle kohdalleni kuvitella. Ehkä sitten, jos asuisi jossain kaukana maailmalla ja tahtoisi vain blogin kautta jakaa kuulumisia läheisille, mutta tällä hetkellä esim. vanhempani eivät edes lue koko blogia.

ratón kirjoitti...

Vaikeita kysymyksiä. Teet varmasti oikein, kun et isompien lasten elämästä liikoja kirjoittele, koska nykylapset on uskomattoman taitavia löytämään asioita netistä. Ehkä liika varovaisuus on parempi kuin varomattomuus?

Itse siirryin salasanan taakse, kun niin moni puolituttu, sellainen, jolle en omasta perheestä ja arkielämästä kertoisi muutenkaan, rupesi lukemaan, tunnisti ja aloitti "tiedotusoperaation" suomen kamaralla. Ja blogi mielestäni on sellainen, jossa minun ei tarvitse sensuroida omia ajatuksiani liikaa, voin olla rehellinen vaikka perheriidasta ilman että vanhempieni, jotka eivät blogia lue, tarvitsee kuulla joltain puolitutulta, että "nyt ne eroo"... varsinkin kun kyse oli "not to be taken too seriously" postauksesta...

TaiNa kirjoitti...

Minä olen kirjoittanut aika avoimesti (mm. lapset ovat oikeilla etunimillään blogissani, samaten puoliso) alusta saakka blogissani. En tietenkään kaikkia maailman asioitani sinne kirjoita, sehän nyt olisi järjetöntä.. mutta siis, nyt ainakin niin pitkään kun lapset ovat suht pieniä (8v ja 3vee) "uskallan" kirjoittaa heistä aika vapaasti ja laittaa kuvia (mitään kylpykuvia tms. en ikinä laittaisi, kesäkuvistakin katson hyvin tarkkaan, esim. uimapuvuissa olevat lapset on vähän siinä rajoilla julkaisenko vai en.). Ehkä pikku hiljaa esikoisen vanhetessa "kirjoitan hänet ulos" blogista hiljalleen.. katsoo mitä itse tahtoo. Oikeasti ajattelen niin, että jos jollakin ei ole sen vertaa omaa elämää että pitää toisen blogin kautta "stalkata" toisen elämää niin siitä vaan... ;D

minna kirjoitti...

Minä kirjoitin alkuun omaa blogiani sillä tavalla julkisesti, että postaukset eivät näkyneet missään uutisvirrassa, mutta blogiin saattoi löytää "eksymällä".

Lapsistani käytin ihan oikeita nimiä, mutta en kertonut paikannimiä tms. Sitten sain selville, että blogiini oli päädytty niin kyseenalaisella google-haulla, että laitoin koko blogin salasanan taakse. Mielestäni lapsia ei voi suojella liikaa.

Salasanan suojissa voin kirjoitella avoimemmin, vaikkakin nyt olen jossain talviväsymyksen ja kevätväsymyksen ( hihii ) taitekohdassa, enkä ole jaksanut kirjoitella aikoihin mitään.

Jos päädyt salasanan taakse, niin kannattaa tiedottaa asiasta hyvissä ajoin, jotta kaikki halukkaat ehtivät ilmoittautua mukaan lukijoiksi. Sinähän sen tietysti päätät, kenen haluat blogiasi lukevan:)

Toivottavasti löydät Sinulle sopivan tavan bloggailla, I´ll stay tuned:)

Helena kirjoitti...

Minäkin pähkäilen tätä blogijulkisuutta koko ajan. Kuka tahansa voi lukea blogiani ja imuroida sieltä mitä tahansa. Ärsyttää kun ei voi lapsista kertoa juuri mitään, mutta parempi olla varovainen kuin katua.

Helena kirjoitti...

Pitää muistaa myös lasten yksityisyydensuoja. Minä ainakin olisin ollut vihainen, jos äitini olisi levitellyt kuviani ympäri nettiä. Luulen kuitenkin, että suht neutraalit kuvat, joista lapsia ei tunnista, ovat aika turvassa.

mannasaria kirjoitti...

Kiitos tosi paljon kommenteista, hyviä näkökulmia kaikki!!

Hmm, täytyy jatkaa linjan hakemista... Ja lievän rintatulehduksen potemista, taas :(

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on kyllä moniulotteinen mietittävä. Olen itse ainakin ymmärtänyt, miksi herra Heppuli saa niin paljon palstatilaa, enkä ole ajatellut suinkaan hänen olevan tärkeämpi kuin muut muksut. Blogin salaaminen on yksi vaihtoehto, mutta mun mielestä sun blogilla on annettavaa niin paljon ihan vieraillekin, että olisi sääli sitä piilottaa sitä uusilta. Kyllä sä keksit jonkun vaihtoehdon. Piilonimet koko katraalle olisi ehkä vähän hankala juttu, kun kuitenkin olet jokseenkin tunnistettavissa itse. Ja PLÄÄH rintatulehdukselle!
T: Tane again

Hanna kirjoitti...

Mä kans luulen, että sä oot menetellyt juuri niin kuin pitää, kun lapsista puhutaan ikä-termeillä, eikä vanhemmista lapsista puhuta enempää kuin mihin antavat luvan.

Nykymaailma on pelottava paikka minusta, kun esimerkiksi kaiken maailman Enirot ystävällisesti opastavat ventovieraan kenen tahansa ovelle ihan kartan avulla, jos ei ole salaiset yhteystiedot.

Koululaisten keskustelu- ja ties mitkä muut palstat kuulostavat kaupunkisodankäyntitantereelta, joissa toisia jahdataan ja ammutaan kaikella mikä käteen osuu.
Kännykkäkameroilla saa hyvin ammuksia, jos joku erehtyy inhimillisesti erehtymään tai vaikka kompastumaan.

Äh, pointti oli, että nykyisin tuntuu olevan enemmänkin suositus, ettei kehenkään luoteta, mikä on aika raskas elämänfilosofia.
Ja samaa mieltä olen edellisen kirjoittajan kanssa, että sun lämpöä ja vertaistukea ja viisautta jakava blogisi tekee kyllä kaikille hyvää, eli olisi tosiaan sääli joutua se salaamaan.

mannasaria kirjoitti...

:) Hei kiitos!

Salasana ei tunnu minustakaan itselleni sopivalta vaihtoehdolta, vaikka silloin kieltämättä kirjoittelu voisi olla avoimempaa. Jatkan varmaan samaan tapaan, ja yritän etsiä keinoja olla itse sopivan avoin, ja tarjota perheenjäsenille riittävästi yksityisyyttä.

Ja tosiaan, tuohon Helenan kommenttiin vielä kommentoin, että Hui, jos oma äitini olisi aikoinaan jakanut (sanotaan vaikka teini-iän) asioitani netissä, nousee hiukset pystyyn pelkästä ajatuksesta :O

Eli linjaa haetaan, mutta ilman salasanaa, ja onneksi se tulehduskin jo meni :)

Anonyymi kirjoitti...

[p]Help to make method inside your bath cupboard for the brand new shower pal, the actual chunky beads ClariSonic Skincare Clean . For [url=http:///www.clarisonicsaleuk.co.uk]clarisonic mia uk[/url] those who are exactly who desire to get a multi-speed washing process, this Clarisonic Aria Washing clarisonic mia sale Process may very well be available for you . Moderate clean is very important! Cleaning products to weak acid is preferred, water temperature and the temperature in cold water or the same is the best, overheating will wash away grease, Clarisonic Mia had long been down capillaries, [url=http:///www.clarisonicsaleuk.co.uk]clarisonic mia 2 uk[/url] face red . With the consumers' recommendations, feedbacks, and comments a certain particular [url=http:///www.clarisonicsaleuk.co.uk]clarisonic face brush[/url] person will also know if the money he/she will devote is definitely really worth the high quality of the product . Clarisonic Opal Infusion - A successful together with Sooner Solution meant for Total eye Wrinkle t

Expenses a much more valuable together with sooner solution meant for developing wrinkle treatment, puffiness together with alright ranges, notably surrounding the total eye space? Old fashioned job application tactics when making use of anti-wrinkle remedies together with [url=http:///www.clarisonicsaleuk.co.uk]clarisonic uk[/url] creams and gels supply outcome the fact that require for a longer period compared with it's advisable . Now there are rental companies that supply their products suited to the occasion . Related Articles - Clarisonic, Rodin [url=http:///www.clarisonicsaleuk.co.uk]clarisonic uk sale[/url] Olio Lusso,





Email this Article to a Friend!

Receive Articles like this one direct to your email box!Subscribe for free today! . You should dampen your face before using the brush however the cleanser should be applied to the brush and not the face.[/p]