torstai 4. helmikuuta 2010

Kaupunki jossa pidetään huolta

- Enkä nyt tarkoita terveyspalveluista päättäviä tuolla huolenpidolla :/

Viisivee kuitenkin pääsi lasten fysioterapiaryhmään (periytän yliliikkuvia niveliä), joka kokoontuu kotiäidin suosikkiaikaan, lähtö 7.30 bussilla... Ryhmän jälkeen olemme pienten kanssa kahvitelleet (tämän päivän opetus: älä jätä latte-lasia 11-kuisen ulottuville, TAI mikäli haluat välttämättä jättää niin omaa nopeat refleksit :D ) ja viettäneet muutenkin hieman aikaa kaupungilla.

Aamupäiväkaupunki yhdessä lasten kanssa tuntuu olevan aivan eri kuin iltapäiväkaupunki yksin liikkuessa. Olemme kohdanneet huolenpitoa.

Ainahan sattuu jotain pientä: pompuloita putoaa päästä, lapsi pudottaa jotain, jotain muuta uhkaa ehkä kadota. Bussikin saattaa olla matalalattiamallin sijaan korkea.

Vähän väliä joku on tullut luoksemme: "Onko tämä tutun näköinen?" tai "Putosikohan tämä teiltä?" tai "Oletko tulossa bussiin, voin nostaa rattaita avuksi...?"

Ihmiset myös puhuvat aamupäivisin. Ja katsovat lapsia ihastuneina, mikä sekin on kummallisen tärkeää kun olemme täällä kaukana lasten omien isovanhempien ulottumattomissa.

Olemme palanneet kotiin hymyillen. Eläkeläisaamupäivissä on taikaa...

4 kommenttia:

Minttu kirjoitti...

Meillä tais sit sattua samat mummelit ja papat vastaan. =)

mannasaria kirjoitti...

:)

Laura kirjoitti...

Asutaanko me samassa kaupungissa? :D

mannasaria kirjoitti...

Hmm, mäkin olen jo palannut takaisin maan pinnalle :D sen jälkeen kun meitä kiilailtiin pankkiautomaatilla melko tehokkaasti... Vaikka minkäs sille voi jos mummoihmisillä on vielä enemmän kiirus bussiin kuin meillä :D