maanantai 22. helmikuuta 2010

Miksi blogiin kirjoittaminen on hauskempaa kuin kotiäitiys?

- Koska hyvällä tuurilla blogista saattaa saada palautetta, oih ihanat kommentit :)

Liittynee tähän kymppikriisiini, mutta... Olen hiuk-ka-sen väsähtänyt siihen, että ihastelen vuodesta toiseen perheenjäsenten toinen toistaan parempia koetuloksia saamatta itse käteeni yhtäkään "mannasaria olet hoitanut hommasi mainiosti" -läpyskää. Noh, tietenkin lasten kokeita on hauskaa allekirjoitella, mutta nyt miehen kolmantena (onneksi viimeisenä) opiskeluvuotena olen huomannut muutamiakin nipistyksiä riemuitessani hänen opiskelumenestyksestään. Mannasaria tahtoo kanssa! - Ei, en tahdo koulun penkille... Vaan haluan palautetta, todistuksen, jotain...

Nooh, toisaalta, eihän elämästäkään anneta arvosanaa, ja onneksi niin :)

Hyvää yötä!

8 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Kyllä sinulle kuuden lapsen äitinä pitäisi pystyttää patsas. Mutta suurin palkintohan on sisäinen: kun näkee, että lapset ovat onnellisia ja hyvinvoivia.

Minttu kirjoitti...

Mut hei,eikös just ne lasten kotiin kantamat hyvät numerot ole myös sinun palkintosi?
Onhan se suurimmalta osaltaan ansiotasi,että lapset jaksaa ja kehtaa ahertaa koulussa.

Anonyymi kirjoitti...

Hui, onneksi elämästä ei anneta arvosanaa. Mutta se on totta, että sellaisen "hyvin suoritettu-läpyskän mäkin tahtoisin! Tosin se olis mulle varmaankin, että "kohtuullisesti suoritettu". =) Vaan jospa sitten äitienpäivänä..?

T: Tane, jolla on sulle postia lähdössä

mannasaria kirjoitti...

Kiitos tosi paljon kommenteista!! Ja anteeksi myöhäinen vastaus; olin alkuviikon "yksinhuoltajana" eikä kaikki mennyt ihan putkeen, kun supermieheni oli poissa kuvioista opiskeluunsa kuuluvassa supermegaonnettomuusharjoituksessa...

Aivan totta tuo Helena, siis ei välttämättä patsasjuttu :D vaan se että suurin palkinto on sisäinen!

Minttu ihan totta, on se noinkin... :)

Tane, juu "kohtuullisesti suoritettu" oliskin varmaan se "paras" :) kun olishan se lapsillekin jo rasite sitten isompina, jos niiden äiti olis ollut "täydellinen äiti" :D Mutta nyt tää ryntää heti postilaatikolle :)

Hanna kirjoitti...

Mua taas kiusaa toi hyvinkin olemassaoleva arvosteluasteikko kotiäideille.

Esim. hoitovapaan pitäminen LOMANA. Eli kaikki rutiini, minkä kotona suorittaa, on itsestään selvää, koska eihän sitä parempaakaan tekemistä ole, kotona kun ollaan. (Kuka muukin keksii kotona muutakin tekemistä, kuin lapsen pepun pesua, syöttämistä ja siivoamista???) Todettakoon, että mä en siivonnut kotiäitinä paljoa.
Olisin voinut kyllä vaikka lukea, piirtää, katsoa elokuvia ja notkua netissä koko päivänkin, jos oikeesti oltais lomalla oltu. Toki myös ulkoilla lapsukaisen kanssa, mutta tylsemmät hommat ois voinut vaikka taloudenhoitajakin tehdä, ja mä vaan leikkisin sit lapsen kanssa.

Toiseksi, "vain" hyvästä suorituksesta ei tosiaan palkita. Jälleen, on itsestäänselvää, että lapset selviävät hyvissä sielun ja ruumiin voimissa kotiäidin kanssa. (Totta kai, on ilmeistä, että siihen pyritään. Se vain vaatii aktiivista tekemistä, eikä synny itsestään.) Se, selvisikö äiti samassa kunnossa, ei välttämättä kiinnosta edes sen vertaa...

No, katkeria kommentteja. Hyvää koen silti kotiäitinä tehneeni, ja lapsi on nyt riemuissaan, kun pääsee perhepäivähoitoonsa, mikä on myös positiivista. Hoitotädin nimi kirkastaa hymyn naamalle sunnuntai-iltana, kun selitetään, minne huomenna mennään.

Äh, ei mun kannata näistä marista, koska kaikki meni kuitenkin hyvin. Itsehän sitä kärsii, kun ei ole aloitteita ja meininkiä pursuava puuhatäti, joka keksii Niksipirkkaakin vinhempia ajanvietteitä... Eikä sellaiseksi muutukaan. Mission accomplished, kuitenkin, lapsi tosiaan voi hyvin ja on sosiaalinen..! :)

mannasaria kirjoitti...

Kiitos kommentista Hanna!
Siis JOO, tuosta aiheestahan voisi kirjoittaa vaikka kirjan ;) Mun mielestä kiintoisinta on, että tuntuu että just naiset itse asettaa toisilleen (ja itselleen) noita vaatimuksia. Anonyymeillä keskustelupalstoilla sitten rutataan lyttyyn niitä, jotka tekee eri tavalla kuin itse, tai eri tavalla kuin se oma ihannekuva olisi...

Mä saan aina välillä morkkikset siitä, etten ole sellainen superäiti, joka saisi lastenhoidon lisäksi paljon aikaan. (Siis saatan tietty blogissa joskus antaa sellaista kuvaa, mutta totuus on että olen enemmän haaveilijatyyppi, ja hyvin inhimillinen, tosi kaukana superista :D )

Mä olen viime aikoina kyllästynyt aivan siihen, että kotiäidit ovat niin "näkymättömiä" ja jollain tavalla "itsestäänselvyyksiä", ja aina yleensä mennään sen työssäkäyvän puoliskon ehdoilla, kun Työ on sentään Työ (tai Opiskelu on Opiskelu). Hooh. Hiukan katkeraa tekstiä täältäkin just nyt... :/

Ihanaa kuulla että teillä on noin hyvä hoitopaikka :) !!!

k. kristiina kirjoitti...

Hei mannasaria, kuulostat kyllä ihan mahtiäidiltä! Kun oma elämä tuntuu hankalalta ja oma äiti änkyrältä, luen mielelläni sun blogia ja aina huomaan, että ei se äidin työ ookaan niin helppoa... Kunnioitan sua todella paljon - toivottavasti oman äitiyteni (toivottavasti hyyyvin kaukana ;)) aikaan osaisin olla noin hyvä äiti, aina lasten saatavilla ja ja hyvissä ja avoimissä väleissä lastesi kanssa. jatka samaan malliin niin saat myöhemmin kiitosta varmaan omiltakin lapsiltas :)
t. yksi melkeen 16-vuotias, joka onnesta soikeana muuttaisi teille...

mannasaria kirjoitti...

Voi kiitos megaihanasta kommentista, olen ihan hämmennyksissäni täällä :))) Kuva minkä musta äitinä(kin) täältä blogista saa ei kyllä taida olla ihan "kokonainen", vaikka niitä säröjäkin yritän jo nykyisin kirjoittaa mukaan. Ja ihan totta, äidin työ ei ole ollenkaan helppoa :D Muistan valitettavan hyvin, miten joskus lapsena mesosin omalle äidilleni, että "minä en sitten IKINÄ huuda omille lapsilleni" :D Ei siinä sitten ihan niin käynytkään ;)

Aurinkoisia maaliskuun päiviä sinulle!!!