maanantai 29. maaliskuuta 2010

Suurempiin saappaisiin

Ensin sitä on tyytyväinen, koska osaa kaiken. Osaahan sitä kontata, jopa kävellä hyvänen-aika-sentään! Osaa sekä syödä itse että ajella potkuautolla, ainakin jos joku tuuppaa avuksi. Elämä maistuu, kunnes eräänä päivänä mieleen hiipii kalvava epäilys...

Entä jos kaikki ei olekaan tässä?

Herää tyytymättömyys nykyhetkeen. Kriisi. "EI NÄIN!"

Kriisissä ihminen käyttäytyy joskus huonosti. Tulee retuutettua siskoa vaatteista ja kiljuttua täyttä kurkkua. (Koska ei osaa sanoa että "leikitään"). Tulee raivaroitua äidin ympärillä, koska ei osaa muuten sanoa että "maitoa, kiitos". Tulee paukutettua ihmisiä tavaroilla. Ja kyllä, mannasaria on joutunut ottamaan käyttöön Heppulinkin kanssa tähän asti panttaamansa sanan EI.

Onneksi välillä on kriisinkin keskelläkin suvantohetkiä. Saa katsella maisemia rattaiden kyydistä tai ostoskärryistä; saa imeä iltamaitoa äidin sylissä, ja toisinaan, toisinaan todella nollata päänsä vilistävää kattoa katsellen kun isoveli vetää jaloista ympäri olohuonetta :D

herra heppulin kuvasi viisivee

torstai 18. maaliskuuta 2010

Morjens katti!

Blogi on ollut hieman tukossa, nopeasti voisi päätellä että mannasaria ja hra heppuli ovat mitelleet voimiaan rompekaapin äärellä :D Kaapilla on käyty parisen kertaa, mutta näyttää vaihteeksi taas unohtuneen, ja toki jonkinlainen lukkosysteemi on helppohyvä ratkaisu tulevaisuudessa, jos alkaa liikaa rassata.

Rassaamisesta puheenollen, tässä pari harmaiden hiusten aiheuttajaa:

- Hello Kitty.
Miksi sitä on ihan joka paikassa? Kisu-jolla-ei-ole-suuta? Nooh, onhan meilläkin ko aiheen tuotteita muutama, mutta kaipoilla käyminen kyllästyttää, kun paljon muuta ei ole tarjollakaan... (Onneksi on se Polarn o. Pyret, kisuvapaa vyöhyke ) Faneille: Pahoittelut, ja ymmärrän tietty että toiset tykkää ja toiset ei :)

- Jotkut valokuvat joissakin blogeissa.
En löytänyt enää blogia, joka sai minut lopulta havahtumaan tähän, mutta... Joissain blogeissa (ja tässä minunkin sellaisia on joskus ollut) lapsia kuvataan mielestäni jotenkin esineellistävällä tavalla. Vaikea selittää... Siis kun kuva on oikein nätti, oikein taiteellisesti aseteltu, niin tuntuu että se lapsi on siinä jotenkin sellaisena kauniina esineenä, vähän kuin kukkana. Meillä kävi tässä tovi sitten kuvaaja+toimittaja, jotka vääntelivät ja kääntelivät perhettämme somiin asentoihin, ja vaikka olinkin suostumukseni antanut ja ihan aikuisena :D päätöksen leikkiin ryhtymisestä tehnyt, niin silti tuli hyväksikäytetty olo. Siinä kadottamassani blogissa joka sai minut alunperin ajattelemaan että nyt-jarrua-lasten-kuvailuun (ja kuvien julkaisuun), oli lisäksi sitten kuvia alkkareissaan rokkitähteä esittävästä kaksivuotiaasta... En kyllä tykkää; musta lapsia pitää suojella. Nih!

ps. Vähän väsyä. Herra taaperoinen nukkuu, mannasaria suuntaa kupposelle rooibos-teetä...

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Herra Heppuli käyttää maalaisjärkeä?!?!?!?!?!

Uskomaton on tapahtunut!

Olen jo muutaman kuukauden ajan tuntenut kodinhoitohuoneessa liikuskellessani palan kurkussani: Milloin Herra Heppuli mahtanee hoksata mieheni the kaapin? Kaappi sijaitsee kätevällä taaperokorkeudella sisältäen työkaluja, rompetta ja nippeleitä.

Toistan: Työkalujen lisäksi kaapissa todellakin on sekä rompetta että nippeleitä.

Eilisiltana pelkoni realisoitui: Kauhukseni havaitsin Herra Heppulin raottavan the kaapin ovea! Hän seisoi vakavana uusien mahdollisuuksien edessä, ja Tutkaili Tilannetta. Minä lähetin äänettömän mutta painavan toiveen, että Hra Heppuli tämän kerran käyttäisi maalaisjärkeään (?!?) ja havaitsisi että nämä tavarat eivät kertakaikkiaan sovellu taaperokäyttöön.

Herra Heppuli sulki oven. (!!!!!!!)

mannasaria, nöyränä ihmeen edessä

Kääk mikä ohjelma!

Tsekkasin eilen yhden jakson Vanessa ja pikkuväki -ohjelmaa Liviltä, ja oli kyllä aikas kääk! Mainosta oli ihan hirveästi, asiaa ei juuri nimeksikään. Kaikkein järkyin oli "kasvatusasiantuntija" (tällainen titteli oli, en tiedä mitä sen takaa löytyy), joka neuvoi "perhettä jolla oli pulma", mulla on melkein vieläkin tukka pystyssä...

Pulmana oli kaksivuotiaan keskellä yötä yhä vaatima yöpullo, asiantuntijan ratkaisu taas se, että "laita se maitopullo jo illalla valmiiksi sänkyyn, niin lapsi löytää sen yöllä itse eikä herätä vanhempiaan". Käääääääk! Kaksivuotiaalle vois tietty jo sanoakin että yöllä nukutaan eikä syödä maitoa, tuon ikäinen kun ymmärtää jo ihan hyvin puhettakin :)

Jaahas, Herra Hepuli (freudilainen lipsahdus :D ) herppaa, siis etteenpäin!

terkkusin väsyviikkoa viettävä mannasaria

torstai 4. maaliskuuta 2010

Haluan töihin!

Ja samasta syystä kuin Peppi Pitkätossu halusi kouluun: Tahdon saada loman, niin kuin toisetkin!

Siis on niin rasittavaa sairastaa kotiäitinä, kun ei saa sairaslomaa. Jos olisi töissä niin saisi.

Kun ajattelee miten paljon etua miehen työpaikat ovat vuosien aikana saaneet kotivanhemmuudestani (ei yhtään poissaoloa sairaiden lasten hoitamisen vuoksi), niin olisi ihan kohtuullista, että puoliso voisi tulla kotivanhemman sairastuessa hoitamaan terveitä/sairaita lapsia.

Ei tästä tällä kertaa enempää, ilmeisesti tauti on kuitenkin voiton puolella :) Niin tai siis sikäli on, mikäli 12veen oksut ei-vain-olleet-mahatautia... Luultavimmin kuitenkin migreeniä tällä kertaa.

ps. Opettelen tässä juuri uudestaan kirjoittamaan; mannasarialla on uusi, ikioma m i n i läppäri :)))))

ps. 2. Kuka osaisi auttaa: Aina kun yritän laittaa sydänhymiön, kuten ensin tuon miniläppärin jälkeen, niin bloggeri ilmoittaa että html-koodissa on jotain vikaa, ja hymiö tulee aina ihan väärin?

tiistai 2. maaliskuuta 2010

A j o i t t a i n . . .

...on hieman rasittavaa kun talouteen kuuluu yksivuotias. Vieno huokaus.

Yksivuotias on paljon paljon ihanampi, kuin mitä muistin. Toisaalta yksivuotias on kutakuinkin juuri niin rasittava kuin mitä muistin.

Herra Heppuli rakastaa keittiöharjaa, ja jättää sen aina poikkiteloin kulkuväylälle. Aina. Saman hän tekee sählymailalle ja tennismailoille. Aina. Ohittaessaan lautapelien hyllyn Herra Heppuli Kääntelee Tarvikkeita. Tarvikkeet päätyvät ylösalaisin lattialle. Herra Heppulin pallo vierii sohvan alle, mutta onneksi hän saa apua.

Seuraavaksi Herra Heppuli piiloutuu. Yhtäkkisesti hän vain on kadonnut, mutta onneksi seinälle ripustetetun tilkkutäkin takaa näkyvät jalat... "Missä Herra Heppuliii?" "Ai siieellä!!! Käväisitkö Narniassa?"

Sitten sisko onkin äidin sylissä! Herra Heppuli pillastuu: sisko pois! Herra Heppuli työntää ja mekastaa, ja päätyy syliin yhdessä siskon kanssa... Okei sitten...

Vasara! Isoimman siskon ovi! Pauks! Pauks! Pauks! Ovesta ryntää raivostunut isosisko:"Kuka? Aii, sinä... Kato täällä on jotain paljon kivempaa, unohda pliide se vasara..."

Herra Heppuli leikkii veljen kanssa lentokarusellia "huuuuuiiiiii". Sitten hän taapertaa läpi olohuoneen, ruokailutilan, eteisen - oi miten pitkä maailma onkaan - ja lopulta keittiöön. Herra Heppuli halaa äidin jalkaa.

in love

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kukkanen kaikille äideille

Maanantain kunniaksi:



Kukka-joka-on-yhä-ehjä! Suuri selviytyjäkukka!