torstai 23. syyskuuta 2010

lauantai 18. syyskuuta 2010

Lievää härdelliä

Ok, hengissä yhä :)

Tiivistelmä kahden viime viikon jutskista:

- Autokoulun kakkosvaihe stressattu, stressattu, ja KÄYTY :) Itse asiassa se oli ihan kivaakin, ja eritoten hyödyllistä.

- Lapsukaiset - sairastaneet :( Yksi korvatulehdus, yksi joku ihme bakteeri nenässä joka myös vaati antibiootin, ja yksi lähes viikon kestänyt kuumeilu. Kaikki olemme lisäksi yskineet, köh köh...

- Mannasarialla kaksi tenttiä, näpsäkästi vielä peräkkäisinä päivinä. Mutta nyt jos ne menee läpi ( toinen kyllä menee, toinen on hiukan kysymysmerkki mutta olen toiveikas :) niin sitten on kasvatustieteen perusopintokokonaisuus pulkassa, ja eikun eteenpäin!

- Hammaslääkärikuskausta, harrastuskuskausta, vanhempainiltaa kertaa kaksi

- Toisinsanoen ihan liikaa aikatauluja :(

- Ostettu (eilen!) ihana keltainen turvakaukalo vauvelia varten. Yep, valitsen yleensä vauvatarvikkeet värin mukaan :D Tuo kaukalo vaikuttaa kyllä tosi hyvältä muutenkin, on maxi-cosi -merkkinen, ja pienenninosa madaltaa samalla istumakulmaa siten, että vastasyntynyt voi olla melkoisen pötköttävässä asennossa.

- Nyt siirretään huonekaluja & tavaroita ja haaveillaan IKEA-keikasta, saa nähdä toteutuuko.

Vilkutus :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Suosikki "pikkusisarus tulossa -kirjani"...

...on kautta vuosien ollut Gunilla Wolden Sanna ja pikkuveli. Meillä oli ennen kirja omana (saattoi peräti olle minun oma ikivanhani, tai sitten kirjaston poistomyynnistä hankittu, nyt en enää muista). Sitä luettiin niin monta kertaa niin monelle tulevalle isosisarukselle, että se poksahti lopulta kuntoon jossa korjaus ei enää ollut kannattavaa.

Nyt lainasin kirjastoautosta kyseisen kirjan, ja muutamien vuosien tauon jälkeen aloin tyytyväisenä lukea sitä hra heppulille ja pikkukumppaneille. Kirja kertoo mukavasti elämästä vauvan kanssa, joskin sitä harmittelen että niin Sanna ja pikkuveli -kirjassa kuin muissakin vastaavissa imetys demonisoidaan :D , eli siis tarinan leikki-ikäinen isosisarus laitetaan kokemaan valtaisaa mustasukkaisuutta äidin imettäessä vauvaa - oman kokemukseni mukaan kun isot sisarukset eivät ole juurikaan piitanneet imetyksestä, ovat varmaan kokeneet sen niin pikkuvauvatouhuksi ja toisaalta kokeneet itsensä isoiksi tällä rintamalla.

Kirjan loppupuolella minusta alkoi tuntua että nyt joku ei täsmää...

Ja kas, viimein hoksasin mikä. Sanna ja pikkuveli -kirjan särmikäs huippukohta on lopussa, kun vauva saa (lusikalla lautaselta) tomaattimehua, eikä pidä siitä vaan sylkee sen suustaan; samaan aikaan Sanna taas syö tyytyväisenä omenaa. Nyt uudessa painoksessa tomaattimehu oli vaihdettu marjasoseeseen.

Miksi??????????

En ole ennen tiennytkään, että tietokirjojen lisäksi myös kaunokirjallisista teoksista tehdään "uudistettuja ajanmukaistettuja" painoksia. Onkohan tomaattimehu vaihdettu marjasoseeseen sen vuoksi, ettei mahdollisesti sivistymätön äitiparka erehtyisi antamaan vauvalleen ensisoseeksi tomaattimehua?

Mannasaria tunnustaa inhoavansa muutoksia joihin ei ole päässyt itse vaikuttamaan, ja pidin niin kovasti juuri tuosta vienosta tomaattimehuhuumorikohdasta... Mut ehkä me kestetään tää takaisku ;)