maanantai 1. marraskuuta 2010

Blogi hiljenee, Mannasaria kiittää

Ensin pieni vinkki kaikille raskaana olevien puolisoille: Jos (raskaana oleva) puoliso pyytää tietyn merkkistä suklaapatukkaa, älä tuo eri merkkistä ----> seurauksena on väistämätön katastrofi ;)

Itse pyysin tänään (raskausviikolla 38+4) Meidän perhe -lehteä, ja rakas puolisoni kiikutti minulle Kotivinkin, voitteko kuvitella? :D

Seuraus: Luin Anu Harkista artikkelin, jota minun ei olisi lainkaan pitänyt lukea (koska tarkoitukseni oli lukea Meidän perhe -lehdestä vallan muita artikkeleita)

Koin kuitenkin pienen valaistumisen hetken, josta lisää nukkuvan Hra Heppulin alla...

Herra Heppuli "kotoilemassa"...

No niin, opin että päivän sana, trendi ja kaikkea muutakin on "kotoilu". On ihananihananihananihanaa istua kotona neulomassa anopille villasukkia, leipomassa suklaakierrepullia, tietenkin kokkaamassa itse tehtyä pastaa sekä remontoimassa wanhan talon kuistia... Sitten aikaansaannokset tietenkin jaetaan, siis ne pullat perheelle ja kuvat blogissa/facebookissa/jossain.

Itsekin harrastan terapianeulontaa, tulevalle pikkuiselle on jo valmiina tsiljoonasti villaisia lisäimuja vaipan väliin laitettavaksi, toivottavasti niille löytyy käyttöäkin.


kotoilevat varpaat

Mutta mitä kotoilugurun viesti minua nyppii? Voih, yllättäen paljonkin...

Nythän tällä viimeisellä raskauskolmanneksella on tietenkin rakennettu pesää. Eteisen tuli levittäytyä ruokailutilan puolelle jotta kodinhoitokäytävään tulisi hiukan lisää tilaa. Tilasin ensin puolisolta uusia mittatilausnaulakoita, mutta sitten ilmeni että koko perheen yhteinen aika kuluu (ja sen tuleekin meillä kulua) etupäässä johonkin muuhun kuin hienojen naulakoiden väsäämiseen. Kohtalonomaisen vimman vallassa ;) tajusin, että minä ja pienet autoilemme & marssimme rautakauppaan kymppiveen harrastuksen aikana, ja ostamme mitä vaan naulakoita ja hyllyjä, jotka rakas puolisoni sitten kiviporaisi seinään. Näin teimmekin. (Välihuomautus rakkaalle anonyymille: voitko kuvitella, en ollut ikinä ennen ollut ilman miestä rautakaupassa :D Onneksi minun ei tarvinnut kuskata po-re-al-las-ta :D ) No nyt on eteis/ruokailutilassa tosi kätevät joskaan ei niin huippuhienon näköiset naulakkosysteemit neljälle pienimmälle lapselle.

Tämä kiinnittyy säilömiseen ja kymmenillä lyhdyillä sisustamiseen seuraavan nukkuvan Hra Heppulin alapuolella...



Luettuani kotoilugurun haastattelun (jo valmiiksi hieman äreänä, koska, no, väärä lehti, nämä raskausviikot, ehkä pari hormonia... :D ) minulle lopultakin kirkastui, että minä en ole puuhasteleva ihminen, vaan minä olen jonkin muunlainen ihminen. Lähinnä ehkä käytännöllinen ihminen (lopultakin: viis siitä miltä ne naulakot näyttävät, kunhan haalarit, pipot ja kengät sopivat siihen hyvin), ja ajatteleva ihminen. En luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteivät puuhastelevat ihmiset ajattelisi, vaan että itse käytän mieluummin sen pienen hiljaisen hetken sohvan nurkassa mietiskelyyn kuin himmeliarmeijan askarteluun.

Pitkä tarina päättynee kotoilumaisteri Heppulin jälkimmäisten, alla olevien varpaiden alapuolella...


Loppupäätelmä: Blogin kirjoittaminen on ollut minulle kuitenkin enemmän puuhastelua, kuin ajattelua (saati käytännöllisyyttä). Blogien maailma on itselleni kovin nopea: sinne pitäisi sukeltaa juuri-sinä-pienenä-hiljaisena-hetkenä, ja blogiin pitäisi saada aikaan jotain (en välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa tuotosta, mutta uusi blogijuttu nyt kuitenkin).

Näin ollen, en ole ollut täysin aito näissä blogijutuissani, koska tavoitteena kuitenkin on ollut pirteästi kirjoittava mannasaria, eikä mietiskelevä, pitkää proosaa hitaasti tuottava mannasaria.
Siis:
Kiitos kaikille ihanille lukijoille, ja blogitutuille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Blogi päättää tähän, mannasaria ja kotijoukot kiittävät. Palaan varmaan nettijulkaisuun joskus (piiiiitkän ajan päästä), jonkinlaisessa muodossa, ja ilmoittelen uudesta systeemistä kaikille joille vain pystyn. Vilkuti vilkuti vilkuti :)