Mannasaria

Blogi hiljenee, Mannasaria kiittää

2010-11-01T17:54:00.002+02:00

Ensin pieni vinkki kaikille raskaana olevien puolisoille: Jos (raskaana oleva) puoliso pyytää tietyn merkkistä suklaapatukkaa, älä tuo eri merkkistä ----> seurauksena on väistämätön katastrofi ;)

Itse pyysin tänään (raskausviikolla 38+4) Meidän perhe -lehteä, ja rakas puolisoni kiikutti minulle Kotivinkin, voitteko kuvitella? :D

Seuraus: Luin Anu Harkista artikkelin, jota minun ei olisi lainkaan pitänyt lukea (koska tarkoitukseni oli lukea Meidän perhe -lehdestä vallan muita artikkeleita)

Koin kuitenkin pienen valaistumisen hetken, josta lisää nukkuvan Hra Heppulin alla...

Herra Heppuli "kotoilemassa"...

No niin, opin että päivän sana, trendi ja kaikkea muutakin on "kotoilu". On ihananihananihananihanaa istua kotona neulomassa anopille villasukkia, leipomassa suklaakierrepullia, tietenkin kokkaamassa itse tehtyä pastaa sekä remontoimassa wanhan talon kuistia... Sitten aikaansaannokset tietenkin jaetaan, siis ne pullat perheelle ja kuvat blogissa/facebookissa/jossain.

Itsekin harrastan terapianeulontaa, tulevalle pikkuiselle on jo valmiina tsiljoonasti villaisia lisäimuja vaipan väliin laitettavaksi, toivottavasti niille löytyy käyttöäkin.

kotoilevat varpaat

Mutta mitä kotoilugurun viesti minua nyppii? Voih, yllättäen paljonkin...

Nythän tällä viimeisellä raskauskolmanneksella on tietenkin rakennettu pesää. Eteisen tuli levittäytyä ruokailutilan puolelle jotta kodinhoitokäytävään tulisi hiukan lisää tilaa. Tilasin ensin puolisolta uusia mittatilausnaulakoita, mutta sitten ilmeni että koko perheen yhteinen aika kuluu (ja sen tuleekin meillä kulua) etupäässä johonkin muuhun kuin hienojen naulakoiden väsäämiseen. Kohtalonomaisen vimman vallassa ;) tajusin, että minä ja pienet autoilemme & marssimme rautakauppaan kymppiveen harrastuksen aikana, ja ostamme mitä vaan naulakoita ja hyllyjä, jotka rakas puolisoni sitten kiviporaisi seinään. Näin teimmekin. (Välihuomautus rakkaalle anonyymille: voitko kuvitella, en ollut ikinä ennen ollut ilman miestä rautakaupassa :D Onneksi minun ei tarvinnut kuskata po-re-al-las-ta :D ) No nyt on eteis/ruokailutilassa tosi kätevät joskaan ei niin huippuhienon näköiset naulakkosysteemit neljälle pienimmälle lapselle.

Tämä kiinnittyy säilömiseen ja kymmenillä lyhdyillä sisustamiseen seuraavan nukkuvan Hra Heppulin alapuolella...

Luettuani kotoilugurun haastattelun (jo valmiiksi hieman äreänä, koska, no, väärä lehti, nämä raskausviikot, ehkä pari hormonia... :D ) minulle lopultakin kirkastui, että minä en ole puuhasteleva ihminen, vaan minä olen jonkin muunlainen ihminen. Lähinnä ehkä käytännöllinen ihminen (lopultakin: viis siitä miltä ne naulakot näyttävät, kunhan haalarit, pipot ja kengät sopivat siihen hyvin), ja ajatteleva ihminen. En luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteivät puuhastelevat ihmiset ajattelisi, vaan että itse käytän mieluummin sen pienen hiljaisen hetken sohvan nurkassa mietiskelyyn kuin himmeliarmeijan askarteluun.

Pitkä tarina päättynee kotoilumaisteri Heppulin jälkimmäisten, alla olevien varpaiden alapuolella...

Loppupäätelmä: Blogin kirjoittaminen on ollut minulle kuitenkin enemmän puuhastelua, kuin ajattelua (saati käytännöllisyyttä). Blogien maailma on itselleni kovin nopea: sinne pitäisi sukeltaa juuri-sinä-pienenä-hiljaisena-hetkenä, ja blogiin pitäisi saada aikaan jotain (en välttämättä tarkoita mitään sen kummempaa tuotosta, mutta uusi blogijuttu nyt kuitenkin).

Näin ollen, en ole ollut täysin aito näissä blogijutuissani, koska tavoitteena kuitenkin on ollut pirteästi kirjoittava mannasaria, eikä mietiskelevä, pitkää proosaa hitaasti tuottava mannasaria.

Siis:

Kiitos kaikille ihanille lukijoille, ja blogitutuille!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Blogi päättää tähän, mannasaria ja kotijoukot kiittävät. Palaan varmaan nettijulkaisuun joskus (piiiiitkän ajan päästä), jonkinlaisessa muodossa, ja ilmoittelen uudesta systeemistä kaikille joille vain pystyn. Vilkuti vilkuti vilkuti :)

2010-09-23T19:51:00.001+03:00

Lievää härdelliä

2010-09-18T11:48:00.002+03:00

Ok, hengissä yhä :)

Tiivistelmä kahden viime viikon jutskista:

- Autokoulun kakkosvaihe stressattu, stressattu, ja KÄYTY :) Itse asiassa se oli ihan kivaakin, ja eritoten hyödyllistä.

- Lapsukaiset - sairastaneet :( Yksi korvatulehdus, yksi joku ihme bakteeri nenässä joka myös vaati antibiootin, ja yksi lähes viikon kestänyt kuumeilu. Kaikki olemme lisäksi yskineet, köh köh...

- Mannasarialla kaksi tenttiä, näpsäkästi vielä peräkkäisinä päivinä. Mutta nyt jos ne menee läpi ( toinen kyllä menee, toinen on hiukan kysymysmerkki mutta olen toiveikas :) niin sitten on kasvatustieteen perusopintokokonaisuus pulkassa, ja eikun eteenpäin!

- Hammaslääkärikuskausta, harrastuskuskausta, vanhempainiltaa kertaa kaksi

- Toisinsanoen ihan liikaa aikatauluja :(

- Ostettu (eilen!) ihana keltainen turvakaukalo vauvelia varten. Yep, valitsen yleensä vauvatarvikkeet värin mukaan :D Tuo kaukalo vaikuttaa kyllä tosi hyvältä muutenkin, on maxi-cosi -merkkinen, ja pienenninosa madaltaa samalla istumakulmaa siten, että vastasyntynyt voi olla melkoisen pötköttävässä asennossa.

- Nyt siirretään huonekaluja & tavaroita ja haaveillaan IKEA-keikasta, saa nähdä toteutuuko.

Vilkutus :)

Suosikki "pikkusisarus tulossa -kirjani"...

2010-09-05T17:34:00.003+03:00

...on kautta vuosien ollut Gunilla Wolden Sanna ja pikkuveli. Meillä oli ennen kirja omana (saattoi peräti olle minun oma ikivanhani, tai sitten kirjaston poistomyynnistä hankittu, nyt en enää muista). Sitä luettiin niin monta kertaa niin monelle tulevalle isosisarukselle, että se poksahti lopulta kuntoon jossa korjaus ei enää ollut kannattavaa.

Nyt lainasin kirjastoautosta kyseisen kirjan, ja muutamien vuosien tauon jälkeen aloin tyytyväisenä lukea sitä hra heppulille ja pikkukumppaneille. Kirja kertoo mukavasti elämästä vauvan kanssa, joskin sitä harmittelen että niin Sanna ja pikkuveli -kirjassa kuin muissakin vastaavissa imetys demonisoidaan :D , eli siis tarinan leikki-ikäinen isosisarus laitetaan kokemaan valtaisaa mustasukkaisuutta äidin imettäessä vauvaa - oman kokemukseni mukaan kun isot sisarukset eivät ole juurikaan piitanneet imetyksestä, ovat varmaan kokeneet sen niin pikkuvauvatouhuksi ja toisaalta kokeneet itsensä isoiksi tällä rintamalla.

Kirjan loppupuolella minusta alkoi tuntua että nyt joku ei täsmää...

Ja kas, viimein hoksasin mikä. Sanna ja pikkuveli -kirjan särmikäs huippukohta on lopussa, kun vauva saa (lusikalla lautaselta) tomaattimehua, eikä pidä siitä vaan sylkee sen suustaan; samaan aikaan Sanna taas syö tyytyväisenä omenaa. Nyt uudessa painoksessa tomaattimehu oli vaihdettu marjasoseeseen.

Miksi??????????

En ole ennen tiennytkään, että tietokirjojen lisäksi myös kaunokirjallisista teoksista tehdään "uudistettuja ajanmukaistettuja" painoksia. Onkohan tomaattimehu vaihdettu marjasoseeseen sen vuoksi, ettei mahdollisesti sivistymätön äitiparka erehtyisi antamaan vauvalleen ensisoseeksi tomaattimehua?

Mannasaria tunnustaa inhoavansa muutoksia joihin ei ole päässyt itse vaikuttamaan, ja pidin niin kovasti juuri tuosta vienosta tomaattimehuhuumorikohdasta... Mut ehkä me kestetään tää takaisku ;)

Entero on inha tauti :/

2010-08-30T14:29:00.002+03:00

Projektit ne on kotiäidilläkin... Kahden ekan kouluviikon projekti on ollut sinnittely enterorokon kanssa. Onneksi nyt aletaan olla rutkasti voiton puolella :)

Meillä taudinkuvaan kuului neljässäkympissä huiteleva kuume, ja valtava kutina näppyjen puhkeamisvaiheessa. ( Eikä kutina ollut minkäänlaisessa suhteessa näppyjen määrään, hurjan kutinayön jälkeen "tuloksena" saattoi olla hurjat kaksi näppyä... ) Onneksi rokko ei ole iskenyt aikuisiin, joten on ollut hyvä hoivailla potilaita kun on ollut itse terveenä.

Herra Heppuli -raasu kieriskeli pari yötä aivan läpeensä kutinan kourissa. Heppu meinasi myös kuivahtaa kun ei - ilmeisesti kurkkukivun vuoksi - suostunut juomaan, ja havaittuani eräänä aamuna normaalin pörheän masuihon sijaan "omituisesti laihtuneen" tyypin, ryhdyttiin tehonesteytykseen. Vuoron perään kaikenlaisia makeita herkkuja kuten mehua, jogurttia ja jätskiä, ja vuoronperään suolaista saivat mussukan onneksi kuntoon ilman lääkärireissua.

Ihanaa kun kaikki alkavat olla suht terveinä!!!

ps. Ja onhan niitä projekteja vielä: autokoulun kakkosvaihe (hohhoijaa ja iik) sekä pari tenttiäkin tuloillaan. Ja jostain syystä ennen vauvan syntymää pitäisi vaihtaa kaikkien yläkaappien ja lipastojen sisältöjä keskenään... ;)

Kukkuu II

2010-08-28T22:07:00.005+03:00

oho

Kukkuu!

2010-08-27T18:35:00.003+03:00

Päivitystauon aikana asiat ovat edenneet niin sanotusti suurin harppauksin:

- Herra Heppuli on oppinut leikkimään kukkuu-leikkiä verhoissa; verhot Heppuleineen tulevat toisinaan alas ryminällä, mutta mitäpä pienistä :)

- Papa Heppulista tuli kevään lopulla juhlavin menoin INSINÖÖRI, hip-hip-hurraa!

- Mannasarian psykologikäynnit plus muut pohdinnat ovat tuottaneet tulosta, ja neljänkympinvaiminkälie-kriisi alkaa olla kahlattu läpi, YES!

- Mannasaria on kasvattanut masun uskomattomiin mittoihin: sivuprofiili on (taas) mitä kummallisin :D Jostain syystä olen nyt seitsemännellä kerralla myös elänyt kaikkein kukoistavimman keskiraskauteni, eikä tämä kierähtäminen viimeiselle raskauskolmanneksellekaan kovin mahdottomalta tunnu :)

- Kasvatustieteen opiskelu kesäyliopistossa osoittautui minun jutukseni, ja aion jatkaa sitä.

- Hoidossa käynti ei osoittautunut Herra Heppulin tahi viisiveemme jutuksi, ja se lopetettiinkin heti kun mahdollista.

Leppoisaa loppukesän keikahtamista alkusyksyksi!
Toivottelee Mannasaria

Päivitykset harvenevat...

2010-05-17T13:47:00.004+03:00

... siitäkin huolimatta että 14veeni juuri valisti minua miten inhaa on, kun seuraa jotain blogia ja sitten se tyssähtääkin...

Mannasaria panostaa nyt (on pakko/tahtoo) opiskeluun, ja vapaampi aika kuluu siis enempi kasvatustieteen kirjojen parissa kuin netissä. Vähän tietty netissä myös, eli eiköhän tännekin joku päivitys joskus ilmesty, arviolta vaikkapa kerran kuussa :)

Herra Heppulilta terveisinä seuraavaa:

Muistakaa:

Rellestää liukumäessä!
Heittäytyä kaarelle jos ette saa sitä mitä haluatte!
Hakea kengät kun haluatte ulos!
:)

Hyvää loppukevättä & alkukesää kaikille blogissa piipahtaville!!

Ja mehän testattiin!

2010-05-14T07:31:00.004+03:00

Olen sen verran lapsellinen että riemastun yli äyräiden, jos joku lähettää meille kamaa :) Nyt saimme testattaviksi Piltti- ja Bona-uutuuksia, ja mehän testattiin :)

Herra Heppuli ei ollut enää aikoihin saanut purkkiruokaa, ja annosteltuani sopivan satsin Penne pastaa lautaselle sekä mikrotettuani sen jäin mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu. Herra Heppuli katsoi annosta kuin halpaa makkaraa (sanontaa käytetty kuvainnollisessa mielessä, Herr Hepp rakastaa lauantaimakkaraa...) eikä suostunut edes maistamaan. Taito syödä purkkiruokaa olisi mielestäni hyödyllinen joissain tilanteissa, ja ehdin jo harmitella, että olimme kadottaneet sen.

Popsimme sitten samalla voileipää ja sen sellaista, ja äkisi Heppuli tarrasi lusikkaan ja vei annoksen Pennejä suuhunsa. Samantien katosikin koko annos :) eli oli ilmeisen hyvää.

Muutamaa päivää myöhemmin testaamamme Bonan Pasta bambini sai yhtä hyvän vastaanoton, tosin nyt jo ilman alkukangerteluja :) , ja pikkuvauvojen uutuudet bataatteineen jätimmekin odottamaan uutta tulokasta. (Outoa kyllä ajatella että joku ruoka säilyy noin vain vuoden ja ylikin, hmmm... )

Tietääkö joku? Äitiyden herkillä alkumetreillä näin valokuvan jossa afrikkalainen äiti piti sylissään kaksosvauvoja. Äidille oli sanottu että rintamaito ei riitä molemmille vauvoille, ja niin hän oli päättänyt imettää poikaa ja antaa tytölle korviketta. Nyt tyttövauva sylissä oli ihan kuin luuranko, ja poikavauva taas samanlainen pulska ja silminnähden hyvinvoiva vauveli kuin silloinen oma esikoisenikin. Kuva – joka syöpyi verkkokalvoilleni - oli siis todellatodellatodella järkky, ja sen viesti oli että 'boikotoikaa Nestleä, ne markkinoi korviketta kehitysmaissa'... Olen boikotoinutkin melko tehokkaasti, ja muutamia vuosia sitten kun Piltti ja Bona siirtyivät Nestlelle siirryin minä puolestani käyttämään Semperiä & muita merkkejä. Nyt kuitenkin – köh köh köh :D – kun piltti keksi nuo ihanat punaruutukannet annoin periksi, ja meillä on popsittu suuret määrät ko. hedelmäsoseita, niihin kun sitten ihastuivat isommatkin lapset aina teiniä myöten ;) Onkohan Nestle parantanut tapansa, vai pitäisikö mannasarian vielä boikotoida?

O-OU, täällä oli vielä edellisen maanantain postaus :)

2010-05-10T08:38:00.002+03:00

Nooh, väsymykseen ynnä muuhun saamattomuuteen on ollut oma syynsä:

Jos kaikki menee hyvin, meille syntyy puolen vuoden päästä vauveli!!!

... josta on ajateltu että hän jäisi perheemme kuopukseksi, saapi nähdä onnistuuko ;)

Eli täällä on menty nyt parisen kuukautta eteenpäin alkuraskausoireiden kanssa, ja kyllä ne vaan on sellaisia ne oireet :/ Vaikka syy on mitä ihanin, niin se väsymys ja pahoinvointi on niin ryydyttävää että välillä kyllä itkettää. Mutta nyt ollaan onneksi jo voiton puolella, oireet iskevät enää iltapuolella. Ja kohtahan edessä on sitten se-kukoistava-keskiraskaus :D (Heh, en ole perinteisesti ollut mikään voimanpesä tuossakaan vaiheessa ;)

Jaahas, Herra Heppulin perässä tuolivahtiin!

Maanantaita :)

2010-05-03T14:24:00.005+03:00

... katsastettu: ryhmis, jäi ihan kotoisa fiilis :)

... pysäköity, yes!!

... luettu: Johdatus kasvatustieteisiin (puolessa välissä vasta), ja kummasteltu muutamia juttuja :O Niistä lisää myöhemmin.

... pesty ikkunat!!!!! tai ainakin valtaosa ikkunoista, taksvärkkiläisemme pikku kätösin. Eläköön-huuto sille että maailmassa on isoja(kin) lapsia :))))

... syöty viikonlopun aikana aivan liikaa sipsejä, nakkeja, karkkia, limua ym ym. Palattu onneksi jo takaisin ruotuun, kutakuinkin :)

... lähetetty toinen isoimmista lapsista... Viroon?!? Pariksi päiväksi vain, koulun kanssa. Tuntuu silti oudolta.

Mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin!

Päivän toka postaus

2010-04-28T20:43:00.003+03:00

Niinpä niin, ehkä ne flunssat ei hyvin äkkiä mene ohi jos talosta löytyy (ainakin) kaksi korvatulehdusta ja yksi keuhkoputkentulehdus :(

Kiitos Helena kun kommentoit!!! Sitä ennen minulla oli vain käväissyt mielessä, että voisiko Heppulilla olla korvatulehdus, mutta kommentin luettuani tajusin, että sitähän meilläkin varmaan on...

Käytiin siis yhteispäivystyksessä, ja Heppuli-ressulta löytyi sekä korvatulehdus että keuhkoputkentulehdus, ja 8veeltä korvatulehdus. En kyllä ymmärrä miten lääkäri kuuli keuhkoista yhtään mitään Heppulia tutkiessaan, sen verran tarmokkaasti H. keuhkojaan tutkimustilanteessa käytteli...

No, nyt on lääkekuurit aloitettu, ja kipulääkettäkin tajutaan viimein antaa. Matkalla kohti toivottavasti parempia yöunia taas, ja iloisempia päiviä :)

Kaikenlaista

2010-04-28T09:12:00.003+03:00

Jaahas, kuvien lataaminen epäonnistui! Tehdään sitten koruton kuvaton kertomus :)

Paljohkosti on tapahtunut:

- Olemme poteneet jotain ihme flunssaa, joka kyllä alkaa aikanaan, ja sitten jatkuu suht lievänä, mutta joka ei otakaan loppuakseen :/ Pari kertaa olen jo luullut että nyt kaikki ovat terveinä, ja ollaan aloitettu ns. normaalielämä, vain huomataksemme päivän-parin päästä että kipeänä ollaan vieläkin. Nyt potevat pikkuväki sekä hiukkasen allekirjoittanutkin, ainakin me siis...

- Herr Hepp on oppinut kiipeämään ruokapöydän tuolille, isojen poikien tuolille, kirpparilta ostetulle kahden euron toimistotuolille, kaikille tuoleille!!! Kotitöihin ei tunnu löytyvän enää lainkaan aikaa, kun alituiseen on päivystettävä koppausvalmiudessa milloin minkäkin pöydän ääressä. Olen laittanut rajan siihen, että pöydälle ei kiivetä (kun sitä eivät muutkaan tee), ja tämä tuntuukin jo saaneen hyväksynnän :) Nyt odottelen että tuolipuuhastelusta katoaisi uutuudenviehätys... Ehkä joskus kuukauden päästä... :D

- Hämmästyttävää kyllä - siis hämmästytän itseäni - olen etsinyt, ja ehkä löytänytkin pienille hoitopaikan kesäkuuksi! En vielä kuukausi sitten olisi voinut kuvitella laittavani yksivuotiasta päivähoitoon, mutta mutta... Äkisti keksin että kasvatustiedettä on alettava lukemaan, mieluiten NYT eikä myöhemmin, etenkin kun kesäyliopistosssa alkaa sopivasti juuri uusi ryhmä. (Eikös vain 'kesäylipisto' kuulostakin rutkasti helpommalta/leppoisammalta/pehmeämmältä startilta kuin mikään muu yliopisto :D ? ) Nyt sitten mennään pienten kanssa pian kurkkaamaan paikallista yksityistä ryhmistä. (Ja huutakaa hep kaikki paikalliset äidit, jos olette kuulleet jotain kauhujuttuja ko paikasta!!) Hoitopäiviä tulisi kaikkineen noin 15, ne olisivat melko lyhyitä, ja saattaisin saada tosi hyvän startin opiskelussa, jos-vain-saan-aivoni-jotenkin-heräteltyä :D

- Viisivee valmistautuu _tarmolla_ kerhon naamiaisiin :) Toivottavasti paranee ennen h-hetkeä!

Nyt äkkiä hieman raivauspuuhiin, kun vuorikiipeilijä on päikkäreillä!

Miska tuli taloon!

2010-04-22T15:00:00.005+03:00

Meille tuli ihanuuspaketti, kiitos!!!!!!!!!

Kaiken muun mieltä(ja masua)lämmittävän lisäksi paketista kuoriutui Herra Heppulille oma, ensimmäinen nalle! Eikä mikä tahansa nallukka, vaan...

Nalle jossa on kipinää; nalle joka on mallia: Virkattu!!

"Oo-ho! Ooo, wautsi"

Ankaran aivoriihettämisen jälkeen nimesimme uuden ystävän Miskaksi ( koska fanitamme vanhaa kunnon Miska soutaa joella -laulua ;)

Herra Heppuli in love...

ps. Yritän kehitellä Miskasta Heppulille ns. siirtymäobjektia (vai mikä ihme se onkaan nimeltään), koska JOS kaikki menee putkeen aion kesäkuussa hieman kesäyliopistoilla (kasvatustiedettä), ja se taas tietäisi Heppulille jonkin verran eroa äidistä & isästä. Jostain syystä kukaan meidän lapsista ei ole pienenä turvannut nalleen/riepuun/nukkeen/rättiin, vaan unikaverit ovat tulleet kuvioihin vasta hiukkasen isompana. Mutta nyt ainakin yritetään :)

Muistakaa lapset: Markkinatutkimus ennen haaveilua!

2010-04-19T14:53:00.001+03:00

Tai ainakin ennen kuin haaveen eteen tekee tolkuttomasti duunia.

Mannasaria on sielultaan runotyttö, joka on jo vuosikymmeniä haaveillut...

*********o-mas-ta kir-jas-ta*********

Haaveiltuaan riittämiin hän/minä roudasi itsensä ja perheensä majakkasaarelle, linnoittautui makuuhuoneeseen - laittoi sennheiserit korvilleen ja kirjoitti mahtavan käsikirjoituksen.

- Okei okei, ei se mennyt ihan noin yksinkertaisesti; aluksi mannasaria aloittelijan innossaan tekaisi kaksi hieman surkeammanpuoleista käsikirjoitusta, mutta sen jälkeen hän - edelleen majakkasaaren rauhassa - lukaisi kasan opaskirjoja ja kirjoitti sen mahtavan käsikirjoituksen. Sekä kirjoitti sen uudelleen. Muutamaan kertaan.

Peruuttamaton virhe oli kuitenkin tapahtunut jo aikapäiviä sitten.

Mannasaria tutki markkinavoimien trendit liian myöhään, silloin kun ei enää voinut pakittaa.

Olen yrittänyt parhaani mukaan salata totuuden täällä blogissa; pitää yllä vastuullisen ja kaikkitietävän aikuisen ihmisen mainetta, mutta kerrottakoon nyt (kun suututtaa) että mannasaria on ikuinen seitsemäntoistavuotias - enkä tarkoita ulkoisesti :D Tunne-elämä on jämähtänyt siihen kohtaan, ja identiteettiäkin rakennetaan uusiksi vasta pikkuhiljaa nyt, neljänkympin lähestyessä.

Näin ollen kirjoitin siis nuortenkirjan, mikä oli ISO virhe.

Lähetin teokseni neljään suurimpaan kustantamoon, lasten- ja nuortenkirjaosastolle, ja arvatkaa mitä: Pitemmän päälle todella nyppii saada palautetta että me ollaan tykätty tästä ja tää on älyttömän hyvä, mutta EI ME VOIDA JULKAISTA KUN EI NUORTENKIRJOJA OSTA KUKAAN! Siis suututtaa.

Ei kun muuttamaan puolet henkilöistä fauneiksi ja toinen puoli kimalletoppeihin puetuiksi unelmavartaloiksi. Ehkä se sitten aukenisi. Se kustantamon ovi.

No luovuttaa en ainakaan aio, nih :)

Kuka on askarrellut hileellä?

2010-04-16T09:25:00.002+03:00

... kysyi Mannasaria kantaessaan aamukahvikuppiaan pöytään.

Kasivee raportoi:
- Se oli 12vee. Se liimasi niitä johonkin. Mutta sitten se aivasti.

:D

Sainpahan hieman glitteriä aamuuni :)

Ps. Sorry tuo räikeähkö yläkuva; ajattelin näin kevään kunniaksi uusia blogin ilmettä, mutta tulos ei ole ihan nappiratkaisu. Uutta uudistusta odotellessa... ;)

Nää mannasarian keväänmerkkikuvat...

2010-04-14T19:00:00.005+03:00

... saattaa näyttää hiukka ankeilta, mutta oikeesti ne on ihania :)))

Täällä kävi nimittäin eilen sellainen juttu että vips vain, ja naapuri muunsi meidän etupihan autokorjaamoksi! Olin kyllä hiukkasen huuli pyöreänä, mutta sitten muistin että meillähän on myös takapiha :)

Takapiha, joka kätevän betonibunkkerimuotoilunsa ansiosta on lähes tuulivapaa :)

Takapiha, josta lumimassa ovat - hämmästyttävää kyllä melko lailla vajuneet.

Takapiha, joka koostaan huolimatta on eräille varsinainen puuhamaa, ja mannasarialle taas - aah - lokoisa istuskelupaikka :)

On se vaan niin ihanaa, kun kevät on täällä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Ps. Ja on sekin vaan niin ihanaa, että yön hiljaisina tunteina autokorjaamokin suoritti vetäytymisen, vain yksinäinen wunderbaum jäi kiikkumaan pihapihlajaan... Rehellisyyden nimissä on mainittava ettei korjaamo varsinaisesti ollut "meidän" pihallamme, vaan "harmaalla alueella" naapurin takapihan ja meidän etupihan välimaastossa. Mut kevät :)

Siivoukset, tarmolla!

2010-04-12T17:37:00.003+03:00

Vietimme Wii-perhepeli-iltaa popcorneineen päivineen :) Herra Heppuli käytteli innokkaasti poppareiden monia toimintavaihtoehtoja, ja illan päätteeksi haastoin Team Punaisen imuroimaan.

Isoveli punaisessa hupparissaan haki Henryn, jonka nähdessään Herra Heppuli kiihtyi välittömästi nollasta sataan. Imuroimaan!!! Tähän asti Heppuli on imuroinut yleensä kantorepusta käsin (yleensä isin, joskus mannasarian selässä), ja nyt mietin että iskeeköhän paniikki kun imuri käynnistyy, vaikka seisotaan omin jaloin...

Eipä iskenyt paniikki, vaan iski imurointikohtaus! Kestoa puolisen tuntia, tuloksena popcorn-vapaa matto ja hikinen Heppuli. Fantastista :D

Tarinan varjoisa kääntöpuoli: Imurointihaastetta oli ilmeisesti ai-van pak-ko herätä kelaamaan jo ennen viittä aamulla... ;)

Hahaa, hyvästi kurikset!!!

2010-04-09T09:30:00.000+03:00

Mannasaria ja pikkuväki (alle kouluikäiset) tekivät investoinnin elämänlaatuun! Ekaa kertaa elämässäni ostin lapsille vedenpitävät ulkovaatteet :) Yes!

Viisiveen jumpan jälkeen käytiin ensin kahvilla; pullan kanssa nautin tarkoituksella rohkaisu-latten, jotta uskaltaisin jättää hintalappujen merkinnät huomiotta. Juoni toimi :)

Suuntasimme uuteen suosikkikauppaani Polarn o. Pyretille, jossa viisivee viehättyi hyllyjen alla olevista ryömintäkoloista ja Herra Heppuli oli saada sydänkohtauksen pelästyessään myyjää.

Kävin rohkeasti ulkovaatteiden kimppuun, ja näppärästi sain viisiveen manipuloitua tähän ruututakkiin aniliininpunaisen yksivärisen sijaan. Takin kamuksi poimimme myyjän avustuksella mustat henkselihousut.

Herra Heppulin toivuttua paniikkikohtauksestaan kömmimme sovituskoppiin, ja haalarin kooksi valikoitui muhkea 92cm, koska Heppulia kuitenkin pilkotti esiin sekä hihoista, lahkeista että pääaukosta :)

Yllättävää kyllä vielä kassallakin oli kivaa (!?!), koska myyjän kanssa jutustelimme mm. ruotsia puhuvasta Visa Electronistani - muisto saaristosta tuo hassu korttikin; ekalla kerralla kyllä pankkiautomaatilla hieman kummastelin miksi tää sanoo mulle "ge kod" :D

...kurahousut, in memoriam... :) :) :) hip-hip-huraa

Nurinaa imetyskeskustelun tiimoilta

2010-04-06T20:04:00.002+03:00

Voihan vauva :/ Tai itseasiassa Kaksplus :/ Tai itse asiassa me naiset...

Mannasaria on ollut nuuduksissa ja siksi kykenemätön päivittämään blogia. Nyt kuitenkin luin Kaksplussan Aihe vapaa -palstalta (aah, ihanat-anonyymit-keskustelupalstat... ) hieman jutustelua niin sanotusta julki-imetyksestä ja pisti sen verran vihaksi että lukitsin WC:n oven perässäni ja näpyttelen painavaa mielipidettäni.

Aaargh!

Miten voivat naiset/äidit kirjoittaa niin rumasti imetyksestä? Toivottavasti kukaan ihan tuore äiti ei eksy lukemaan moisia keskusteluja... snif... Ensinnäkään, rinta ei ole utare, ei yhtään sen enempää kuin naisen jalka olisi sorkkakaan...

Keskustelu starttasi siitä, kun joku kritisoi naista joka oli imettänyt huoltoaseman ravintolassa; henkilökunnallekin oli asiasta valitettu ja nainen kuulemma patistettu imettämään lastenhoitohuoneeseen ( eli veskiin ). Ainahan joku jaksaa provosoida, mutta ko. keskusteluun liittyi monia yllytysääniä ja tyyli oli minusta melkoisen alhaista. Onneksi mukana oli myös vauvamyönteisiä mielipiteitä, suunnilleen yhtä runsaasti kuin niitä toisiakin.

Itse olen ehtinyt vuosien aikana imettää vähän siellä sun täällä (ja onneksi ilkeät nettikeskustelut on keksitty vasta viime vuosina - olin siis autuaan tietämätön siitä, että ihmisten ilmoilla imettäminen saatetaan rinnastaa jopa ihmisten ilmoilla ulostamiseen/rakasteluun). Kyllä sitä väkisinkin yrittää toimia julkisella paikalla niin, ettei sitä omaa rintaa paidan alta juuri vilahtaisi, mutta toisaalta jos liikaa panikoi tuota(kin), niin silloin ei välttämättä maitokaan heru. Se rentous nääs :)

Suomi on kai sitten parhaansa mukaan lähentymässä Yhdysvaltoja kaksinaismoralismissaan:
Rinta ruokkimiskäytössä -----> PAHA
Rinta viehätyskäytössä ------> HYVÄ
Mielestäni, jos imetys pitäisi siirtää tänne weecee-tiloihin, niin silloin myös mainosten vähäpukeiset naiskuvat pitäisi samoin kammeta kylpytiloihin...

Tällaisista pienistä jutuista huomaa kuinka lapsikielteisessä yhteiskunnassa sitä loppujen lopuksi eletään. Pidetäänhän pienten puolta, pliis?

Suurempiin saappaisiin

2010-03-29T19:35:00.002+03:00

Ensin sitä on tyytyväinen, koska osaa kaiken. Osaahan sitä kontata, jopa kävellä hyvänen-aika-sentään! Osaa sekä syödä itse että ajella potkuautolla, ainakin jos joku tuuppaa avuksi. Elämä maistuu, kunnes eräänä päivänä mieleen hiipii kalvava epäilys...

Entä jos kaikki ei olekaan tässä?

Herää tyytymättömyys nykyhetkeen. Kriisi. "EI NÄIN!"

Kriisissä ihminen käyttäytyy joskus huonosti. Tulee retuutettua siskoa vaatteista ja kiljuttua täyttä kurkkua. (Koska ei osaa sanoa että "leikitään"). Tulee raivaroitua äidin ympärillä, koska ei osaa muuten sanoa että "maitoa, kiitos". Tulee paukutettua ihmisiä tavaroilla. Ja kyllä, mannasaria on joutunut ottamaan käyttöön Heppulinkin kanssa tähän asti panttaamansa sanan EI.

Onneksi välillä on kriisinkin keskelläkin suvantohetkiä. Saa katsella maisemia rattaiden kyydistä tai ostoskärryistä; saa imeä iltamaitoa äidin sylissä, ja toisinaan, toisinaan todella nollata päänsä vilistävää kattoa katsellen kun isoveli vetää jaloista ympäri olohuonetta :D

herra heppulin kuvasi viisivee

Morjens katti!

2010-03-18T13:41:00.001+02:00

Blogi on ollut hieman tukossa, nopeasti voisi päätellä että mannasaria ja hra heppuli ovat mitelleet voimiaan rompekaapin äärellä :D Kaapilla on käyty parisen kertaa, mutta näyttää vaihteeksi taas unohtuneen, ja toki jonkinlainen lukkosysteemi on helppohyvä ratkaisu tulevaisuudessa, jos alkaa liikaa rassata.

Rassaamisesta puheenollen, tässä pari harmaiden hiusten aiheuttajaa:

- Hello Kitty.
Miksi sitä on ihan joka paikassa? Kisu-jolla-ei-ole-suuta? Nooh, onhan meilläkin ko aiheen tuotteita muutama, mutta kaipoilla käyminen kyllästyttää, kun paljon muuta ei ole tarjollakaan... (Onneksi on se Polarn o. Pyret, kisuvapaa vyöhyke ) Faneille: Pahoittelut, ja ymmärrän tietty että toiset tykkää ja toiset ei :)

- Jotkut valokuvat joissakin blogeissa.
En löytänyt enää blogia, joka sai minut lopulta havahtumaan tähän, mutta... Joissain blogeissa (ja tässä minunkin sellaisia on joskus ollut) lapsia kuvataan mielestäni jotenkin esineellistävällä tavalla. Vaikea selittää... Siis kun kuva on oikein nätti, oikein taiteellisesti aseteltu, niin tuntuu että se lapsi on siinä jotenkin sellaisena kauniina esineenä, vähän kuin kukkana. Meillä kävi tässä tovi sitten kuvaaja+toimittaja, jotka vääntelivät ja kääntelivät perhettämme somiin asentoihin, ja vaikka olinkin suostumukseni antanut ja ihan aikuisena :D päätöksen leikkiin ryhtymisestä tehnyt, niin silti tuli hyväksikäytetty olo. Siinä kadottamassani blogissa joka sai minut alunperin ajattelemaan että nyt-jarrua-lasten-kuvailuun (ja kuvien julkaisuun), oli lisäksi sitten kuvia alkkareissaan rokkitähteä esittävästä kaksivuotiaasta... En kyllä tykkää; musta lapsia pitää suojella. Nih!

ps. Vähän väsyä. Herra taaperoinen nukkuu, mannasaria suuntaa kupposelle rooibos-teetä...

Herra Heppuli käyttää maalaisjärkeä?!?!?!?!?!

2010-03-10T20:50:00.006+02:00

Uskomaton on tapahtunut!

Olen jo muutaman kuukauden ajan tuntenut kodinhoitohuoneessa liikuskellessani palan kurkussani: Milloin Herra Heppuli mahtanee hoksata mieheni the kaapin? Kaappi sijaitsee kätevällä taaperokorkeudella sisältäen työkaluja, rompetta ja nippeleitä.

Toistan: Työkalujen lisäksi kaapissa todellakin on sekä rompetta että nippeleitä.

Eilisiltana pelkoni realisoitui: Kauhukseni havaitsin Herra Heppulin raottavan the kaapin ovea! Hän seisoi vakavana uusien mahdollisuuksien edessä, ja Tutkaili Tilannetta. Minä lähetin äänettömän mutta painavan toiveen, että Hra Heppuli tämän kerran käyttäisi maalaisjärkeään (?!?) ja havaitsisi että nämä tavarat eivät kertakaikkiaan sovellu taaperokäyttöön.

Herra Heppuli sulki oven. (!!!!!!!)

mannasaria, nöyränä ihmeen edessä

Kääk mikä ohjelma!

2010-03-10T10:26:00.002+02:00

Tsekkasin eilen yhden jakson Vanessa ja pikkuväki -ohjelmaa Liviltä, ja oli kyllä aikas kääk! Mainosta oli ihan hirveästi, asiaa ei juuri nimeksikään. Kaikkein järkyin oli "kasvatusasiantuntija" (tällainen titteli oli, en tiedä mitä sen takaa löytyy), joka neuvoi "perhettä jolla oli pulma", mulla on melkein vieläkin tukka pystyssä...

Pulmana oli kaksivuotiaan keskellä yötä yhä vaatima yöpullo, asiantuntijan ratkaisu taas se, että "laita se maitopullo jo illalla valmiiksi sänkyyn, niin lapsi löytää sen yöllä itse eikä herätä vanhempiaan". Käääääääk! Kaksivuotiaalle vois tietty jo sanoakin että yöllä nukutaan eikä syödä maitoa, tuon ikäinen kun ymmärtää jo ihan hyvin puhettakin :)

Jaahas, Herra Hepuli (freudilainen lipsahdus :D ) herppaa, siis etteenpäin!

terkkusin väsyviikkoa viettävä mannasaria

Haluan töihin!

2010-03-04T16:32:00.003+02:00

Ja samasta syystä kuin Peppi Pitkätossu halusi kouluun: Tahdon saada loman, niin kuin toisetkin!

Siis on niin rasittavaa sairastaa kotiäitinä, kun ei saa sairaslomaa. Jos olisi töissä niin saisi.

Kun ajattelee miten paljon etua miehen työpaikat ovat vuosien aikana saaneet kotivanhemmuudestani (ei yhtään poissaoloa sairaiden lasten hoitamisen vuoksi), niin olisi ihan kohtuullista, että puoliso voisi tulla kotivanhemman sairastuessa hoitamaan terveitä/sairaita lapsia.

Ei tästä tällä kertaa enempää, ilmeisesti tauti on kuitenkin voiton puolella :) Niin tai siis sikäli on, mikäli 12veen oksut ei-vain-olleet-mahatautia... Luultavimmin kuitenkin migreeniä tällä kertaa.

ps. Opettelen tässä juuri uudestaan kirjoittamaan; mannasarialla on uusi, ikioma m i n i läppäri :)))))

ps. 2. Kuka osaisi auttaa: Aina kun yritän laittaa sydänhymiön, kuten ensin tuon miniläppärin jälkeen, niin bloggeri ilmoittaa että html-koodissa on jotain vikaa, ja hymiö tulee aina ihan väärin?

A j o i t t a i n . . .

2010-03-02T16:35:00.003+02:00

...on hieman rasittavaa kun talouteen kuuluu yksivuotias. Vieno huokaus.

Yksivuotias on paljon paljon ihanampi, kuin mitä muistin. Toisaalta yksivuotias on kutakuinkin juuri niin rasittava kuin mitä muistin.

Herra Heppuli rakastaa keittiöharjaa, ja jättää sen aina poikkiteloin kulkuväylälle. Aina. Saman hän tekee sählymailalle ja tennismailoille. Aina. Ohittaessaan lautapelien hyllyn Herra Heppuli Kääntelee Tarvikkeita. Tarvikkeet päätyvät ylösalaisin lattialle. Herra Heppulin pallo vierii sohvan alle, mutta onneksi hän saa apua.

Seuraavaksi Herra Heppuli piiloutuu. Yhtäkkisesti hän vain on kadonnut, mutta onneksi seinälle ripustetetun tilkkutäkin takaa näkyvät jalat... "Missä Herra Heppuliii?" "Ai siieellä!!! Käväisitkö Narniassa?"

Sitten sisko onkin äidin sylissä! Herra Heppuli pillastuu: sisko pois! Herra Heppuli työntää ja mekastaa, ja päätyy syliin yhdessä siskon kanssa... Okei sitten...

Vasara! Isoimman siskon ovi! Pauks! Pauks! Pauks! Ovesta ryntää raivostunut isosisko:"Kuka? Aii, sinä... Kato täällä on jotain paljon kivempaa, unohda pliide se vasara..."

Herra Heppuli leikkii veljen kanssa lentokarusellia "huuuuuiiiiii". Sitten hän taapertaa läpi olohuoneen, ruokailutilan, eteisen - oi miten pitkä maailma onkaan - ja lopulta keittiöön. Herra Heppuli halaa äidin jalkaa.

in love

Kukkanen kaikille äideille

2010-03-01T17:07:00.003+02:00

Maanantain kunniaksi:

Kukka-joka-on-yhä-ehjä! Suuri selviytyjäkukka!

Blogiproblematiikkaa

2010-02-25T15:22:00.003+02:00

Olen tässä pähkäillyt jo kuukausia blogiin liittyviä ongelmia. Tai oikeastaan olen pohtinut näitä siitä asti kun blogin aloitin, mutta mitään kovin linjakasta ratkaisua en ole vielä keksinyt. Osaisiko joku auttaa?

Lasten yksityisyys...
Joku ehkä ihmettelee, miksi kirjoitan niin paljon Herra Heppulin edesottamuksista, ja niin vähän isompien lasten. Kun tokihan he kaikki ovat aivan yhtä rakkaita, ihania, kekseliäitä ja kuvauksellisiakin.

Nooh, yksinkertaisesti siksi, että jotenkin olen tähän asti ajatellut että vauvan yksityisyyttä ei tarvitsisi samalla tavalla varjella (?!?). Ja tokihan onkin niin, että tuskin kukaan Herra Heppulin ikätoveri keksisi tehdä kiusaa netistä imuroimansa aineiston avulla. Sen sijaan en haluaisi, että kukaan isompien lasten koulukaveri alkaisi kuittailla joistain jutuista joita kamun äiti netissä kirjoittelee.

Varmaan kaikkein mieluiten (siis jos ajattelisin tämän asian vain ihan itseni kannalta) pitäisin ihan "avointa" blogia, missä oltaisiin kaikki omilla nimillä, ja kertoilisin vuolaammin seikkailuistamme elämässä, ja valokuviakin voisi olla reippaammin. Olen ennemminkin avoin kuin sulkeutunut, ja jotenkin on tuntunut hankalalta hakea sitä näkymätöntä rajaa jonka sisällä kirjoittaisin. Mutta ainakin nuo nimet ovat käsittääkseni ihan poissuljettu juttu... Johan koulutunneillakin tehdään kaikenlaisia googletteluja, eikä tunnu ihan asianmukaiselta, että äidin näkökulmasta kuvattua aineistoa löytyisi vaikka kuinka... Päiväkirjahan toki voi olla ihan oma, mutta perhe on yhteinen.

Alkuperäiseen pulmaan: Kuitenkin tuntuu jotenkin epäreilulta, että yhdestä lapsesta kirjoittaa paljon, ja muista tuskin lainkaan. Sitä paitsi nyt kun Hra H täytti vuoden, hän otti samalla kummallisen harppauksen ollen nyt ikään kuin enemmän osa sisarussarjaa... Vähemmän äitinsä jatke :D

Tuntuisi myös jotenkin keinotekoiselta keksiä kaikille kuudelle bloginimet (joilla sitten tarinoida enemmän)...

Vaikka blogia on nyt takana yli vuosi, on fiilis silti näiden asioiden suhteen:

???

Miksi blogiin kirjoittaminen on hauskempaa kuin kotiäitiys?

2010-02-22T20:59:00.002+02:00

- Koska hyvällä tuurilla blogista saattaa saada palautetta, oih ihanat kommentit :)

Liittynee tähän kymppikriisiini, mutta... Olen hiuk-ka-sen väsähtänyt siihen, että ihastelen vuodesta toiseen perheenjäsenten toinen toistaan parempia koetuloksia saamatta itse käteeni yhtäkään "mannasaria olet hoitanut hommasi mainiosti" -läpyskää. Noh, tietenkin lasten kokeita on hauskaa allekirjoitella, mutta nyt miehen kolmantena (onneksi viimeisenä) opiskeluvuotena olen huomannut muutamiakin nipistyksiä riemuitessani hänen opiskelumenestyksestään. Mannasaria tahtoo kanssa! - Ei, en tahdo koulun penkille... Vaan haluan palautetta, todistuksen, jotain...

Nooh, toisaalta, eihän elämästäkään anneta arvosanaa, ja onneksi niin :)

Hyvää yötä!

Hahtuvahulluus jatkuu

2010-02-15T09:29:00.008+02:00

Tässä taannoin vaivuin ihanan autismin valtaan bambupuikot kourassa ja hahtuvakiekko vierellä.

Hahtuvalanka, love, love, love...

Herra Heppulia odottaessa neuloin vauvalle jotain pientä (keskenjääneet töppöset ja turbokokoisen villamyssyn), mutta sitä ennen meni monta vuotta vain parin kaulahuivin voimin... Olin aivan unohtanut millaista on juoksuttaa lankaa ja heilutella puikkoja.

Silmukka, toinen, kolmas... Neulominen tuntuu tekevän hyvää pääkopalleni.

Hahtuvapöksyinnostuksen satona Herra Heppulilla on nyt kahdet uudet villavaippahousut: yhdet venähtäneet, ja toiset varsin kelvot. Ystävän vastasyntynyt (love, love, love :) sai yhdet, ja yhdet s-koon raitapöksyt ajattelin sujauttaa myyntiin vaikkapa huutikseen, kunhan vain ehdin.

Nyt olen keskittynyt huimaan tuotekehittelyyn, jonka tuloksia esittelen sitten joskus.

Täällä takana hämmästyttävän mukava sunnuntai (viikonloput ovat olleet meillä syystä jos toisestakin melko rasittavia viime aikoina). Tästä on kivaa aloittaa uutta viikkoa!

Mukavaa maanantaita sinulle!

Herra Heppuli tyyppaa tyyppilaudan

2010-02-12T11:18:00.005+02:00

Olen syksystä lähtien potenut jotain ikäkriisiä, kriiseyttävää kyllä en edes tiedä onko kyseessä neljänkympin vai kolmenkympin kriisi. Ikäähän on tällä hetkellä juuri puolesta välistä eli 35vee.

Syksystä saakka olen (aina ehtiessäni) kelannut "Kuka minä olen?" "Millainen minä haluaisin olla?" Vastauksia ei ole vielä ihan hirveästi löytynyt, mutta melko ahdistavaksi moinen kävi. Nyt olen päässyt psykologin pakeille, mikä on osoittautunut vallan valaisevaksi puuhaksi. Kaikki on toki vielä kesken, mutta asiat ovat ikään kuin aloittaneet järjestäytymisensä...

Yksi asia on ainakin selvinnyt: Herra Heppuli on idolini: Hän ei välitä pyllähdyksistä tippaakaan, "niitähän nyt sattuu alituiseen joka tapauksessa". Hän ottaa sen minkä haluaa ja tekee kaiken sen minkä osaa, usein hiukan enemmänkin.

Kun kävelyä on harjoiteltu kaksi viikkoa, on tietenkin myös skeitattava, kaikeksi onneksi taustalla vilahtaa myös hyvä haltijatar:

piilokuvasi mannasarian mies

Herra Heppuli toimintasankarina

2010-02-10T15:35:00.004+02:00

Herra Heppulista on tullut talon kantava voima; hän on toimen mies.

Kun hän saa käsiinsä hiuskarjan, hän harjaa lähimmän käsillä olevan perheenjäsenen hiukset, tarmolla. Jokailtaisen hampaidenpesun yhteydessä hän selvittää samalla myös sisarustensa hampaat tai hiukset, riippuen kummat nyt sattuvat olemaan ylettyvillä. Keittiössä hän horjahtelee päättäväisesti pystyyn ja tasapainoilee lattiaharjan kanssa. Kätevää kun osaa jo kävelläkin, muutama askel riittää vaikka mihin!

Selvittyään kaiken maailman harjauksista Herra Heppuli avustaa isoveljeä tenniksen pelaamisessa. Mailalla on hosuttava! Jos edessä on pallo, on touhu kaksin verroin palkitsevaa... Töpselit on vedettävä, kirjat hyllystä luettava, ja pikkuautolla ajettava olohuoneen ympäri.

Viimein on paikallaan pieni lepohetki maidon parissa. Ihana läheisyys, ihana lämmin maito, ihana lämmin äiti! Herra Heppuli on todella lepohetkensä ansainnut.

ps. No more photos; Hra Heppuli haluaa myös valokuvata itse, joten kuvissa näkyisi lähinnä huitova koura... Mies sai kuvattua hepun selän takaa pienen skeittivideon, laitan sen tänne lähiaikoina jos vain osaan :)

Maanantai on kiva

2010-02-08T13:43:00.003+02:00

Pidän maanantaista.

Kaikki alkaa uudestaan, kuin aloittaisi uuden vihon.

Tästä viikosta on toiveissa tulla hieman edellisiä rauhallisempi, ei niin paljon kaupungilla ravaamista :)

Maanantaina on mukavaa vilkutella kouluihin lähteville ja moikata sieltä palaaville. On mukavaa laittaa pyykkiä koneeseen ja ripustella sitä. Maanantaina on mukavaa leikkiä viisiveen kanssa Tassu-koiraa ja "sitä joka heittelee palapelinpaloja noudettavaksi".

Suunnitelmissa on leipoa iltaruoalle sämpylöitä (!), saa nähdä kuinka käy :)

Mukavaa maanantaita ja alkuviikkoa kaikille blogissa piipahtaville!

Kaupunki jossa pidetään huolta

2010-02-04T14:15:00.003+02:00

- Enkä nyt tarkoita terveyspalveluista päättäviä tuolla huolenpidolla :/

Viisivee kuitenkin pääsi lasten fysioterapiaryhmään (periytän yliliikkuvia niveliä), joka kokoontuu kotiäidin suosikkiaikaan, lähtö 7.30 bussilla... Ryhmän jälkeen olemme pienten kanssa kahvitelleet (tämän päivän opetus: älä jätä latte-lasia 11-kuisen ulottuville, TAI mikäli haluat välttämättä jättää niin omaa nopeat refleksit :D ) ja viettäneet muutenkin hieman aikaa kaupungilla.

Aamupäiväkaupunki yhdessä lasten kanssa tuntuu olevan aivan eri kuin iltapäiväkaupunki yksin liikkuessa. Olemme kohdanneet huolenpitoa.

Ainahan sattuu jotain pientä: pompuloita putoaa päästä, lapsi pudottaa jotain, jotain muuta uhkaa ehkä kadota. Bussikin saattaa olla matalalattiamallin sijaan korkea.

Vähän väliä joku on tullut luoksemme: "Onko tämä tutun näköinen?" tai "Putosikohan tämä teiltä?" tai "Oletko tulossa bussiin, voin nostaa rattaita avuksi...?"

Ihmiset myös puhuvat aamupäivisin. Ja katsovat lapsia ihastuneina, mikä sekin on kummallisen tärkeää kun olemme täällä kaukana lasten omien isovanhempien ulottumattomissa.

Olemme palanneet kotiin hymyillen. Eläkeläisaamupäivissä on taikaa...

Tempoilee

2010-02-02T15:55:00.002+02:00

Olen hankkinut taas paperia, sekä rakentanut uusia tiedostoja & kansioita. Vielä puuttuvat lyijärit - ostoslistalla TÄNÄÄN kasiveen baletin aikana - sekä kirjoitusaikaa. Mistäs sitä jälkimmäistä saisi?

Pinnalla juuri nyt

2010-01-28T17:31:00.006+02:00

siivet

Possu Palleron iso hassu nalle

wc-pöntöt

hahtuvavillahousut

oranssit rattaat

ensimmäinen askel, ja toinen

Me katottiin tää:

2010-01-25T13:52:00.003+02:00

Illan ihanana "kaikki-pienet-nukkuu" -hetkenä me aikuiset järsittiin vaasan ruispaloja ja katsastettiin Yle Areenalta tällainen: Ykkösdokumentti: Tavarataivas?

Oli aika hyvä, suosittelen :) Esitysaikaa jäljellä 23 päivää.

(Meillä ei ole varsinaista televisiota... Muutama vuosi sitten Utössä telkku hajosi, ja miehen kanssa aloitettiin neuvottelut siitä millainen hankittaisiin tilalle. Jutustelut kuitenkin menivät riidoiksi (minä en ymmärtänyt digiteeveen syvintä olemusta, mies ei ymmärtänyt jotain muuta), ja lopulta päätimme yhdessä että jätämme hankkimatta sellaisen vempeleen joka aiheuttaa riitoja jo ennen kuin on kannettu kaupasta ulos. Pari vuotta meni suht helposti ilman teeveetä, katselimme vain muutamia elokuvia tietsikalta ja siinä se. Nykyisin katselemme nettiteeveetä taas jonkin verran, ja "möhkäletelkkukin" kotoa löytyy mutta ilman digiboksia, vain Wiillä pelailua varten.)

Juoksemista/pysähtymistä

2010-01-21T12:11:00.007+02:00

Huh, koko viikko tähän asti ollaan juostu erilaisilla käynneillä, ja lopulta piti tietty vielä tunkeutua kauppaankin. Kiva olla välillä kotona :)

Alapuolella muutama kuva maailmasta jossa toisaalta ei juostu, mutta toisaalta taas sitten kun asioita lähdettiin hoitamaan se olikin kerralla aina isompi pamaus... Tiedä kumpi sitten on parempi; suhteellisen tasainen ympäriinsä juoksentelu vai äärettömän hiljaisuuden ja rankkojen asiointipamausten (tyyliin äitiyspolille-suksikauppaan-hautajaisiin-kotiin) välinen kontrasti?

Blogin pitäjä vaihtunut!

2010-01-18T09:42:00.005+02:00

Tätä päivitystä kirjoittaa eri ihminen! Mannasaria on saanut nukkua!!! En ole tuntea itseäni...

Edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Ensinnäkin, edellistä aihetta läheltä liipaten olen tehnyt muutaman täsmäiskun ALEEN :D Tyhjensin Polarn o. Pyretin tankoja, sekä Lindexin kalsariosastoa, ja löysinpä jotain itsellenikin, mikä oli enemmän kuin kaivattua.

Tärkein kuitenkin taisi tapahtua jo ennen joulua: Herra Heppuli erehtyi lisäämään repertuaariinsa muutaman yösyömisen liikaa, ja kypsyin pitämään unikoulun. Käytin perinteistä menetelmääni, paitsi vähemmän öistä laulua ja pepulle taputtelua, koska Hra Heppuli ei niistä liiemmin perustanut. Koulu sujui mainiosti, ja muutaman yön päästä meillä nukuttiin kummallisen hyvin...

...muutaman yön ajan, kunnes ongelmaksi ilmaantuvat mystiset vatsavaivat, jotka sotkivat muutamankin yön, mutta nyt ongelman lähteeksi on melko varmasti kartoitettu ruokavalioon juuri silloin lisätyt (ja nyttemmin siis poistetut) maitotuotteet.

On tosi ällistyttävä tunne kun saa nukkua yhteen menoon kohtuullisia pätkiä. Suorempi, selkeämpi, sisäisesti röhnättömämpi, vähemmän koukeroinen, maailma on valoisampi...

Ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

2010-01-11T09:12:00.004+02:00

Lastenvaateblogit nimittäin.

Miten paljon uusia vaatteita yksi, kaksi, kolme palleroista voi kuukaudessa tarvita? Pitäisikö harkita tipattoman tammikuun rinnalle shoppailutonta jotainkuuta? Miksi lastenvaateblogeja on niin paljon? Miksi minä en ymmärrä "minä ostin tuttanorsuja-minäkin ostin tuttanorsuja" -kirjoittelun mieltä?

( Ok, myöntää, minäkin haluaisin ruskeita tuttanorsuja, mutta tapani mukaan myöhästyin markkinoilta, Herra Heppulin muhkea koko oli aikoja sitten myyty loppuun... ---> En selvästikään siis ollut seurannut riittävästi lastenvaateblogeja ;D )

Lähinnä näissä blogeissa ahdistaa pari asiaa:

1. Miksi minä en ymmärrä, kun niin moni näyttää ymmärtävän?

2. Eikö se ole hieman, hmm, epäekologistakin, hmm, nykypäivänä ostaa niin paljon yli tarpeen?

3. Teenkö väärin omaa lastani kohtaan, kun hänen myssynsä ja rukkasensa eivät mätsääkään talvihaalarin väriin?

Aihetta sivuten, ne villapökät:

Herra heppulin joulukiireet

2010-01-07T10:02:00.000+02:00

Tässä vaiheessa vuotta sopinee tunnustaa että eilen mannasaria eli eräitä vuoden kierron parhaista hetkistä: Kuljeskelin ympäri taloa poistellen joulukoristeita :) Joulu on ohi :)

Palaan kuitenkin vielä Herra Heppulin joulukiireisiin, koska blogitauon aikana ehti tapahtua paljon.

Marraskuuhan kului Herra Heppulilta raivoisan turhautumisen merkeissä. MIKÄÄN EI OLLUT HYVIN!

Joulukuussa tyyppi sitten laittoi tuulemaan: Hän oppi samaan aikaan sekä ryömimään että konttaamaan, ja muutamaa päivää myöhemmin hän ponnisti pystyyn sohvaa vasten, ja muutama päivä siitä hän päätti seisoskella tovin ilman tukeakin.

Siitä lähtien Herra Heppuli ei ole ehtinyt valittaa, vaan elämä on pitänyt hänet kovin kiireisenä. Miten paljon tutkittavaa! Miten paljon touhuttavaa! Miten taitava minä olenkaan! Kaikkein hauskinta on kun konttaa isojen poikien huoneeseen ja pihistää skeittilaudan tai pari; voi sitä menoa :D

2010-01-03T13:06:00.004+02:00

14 vuotta sitten tähän aikaan...

2009-12-31T21:00:00.006+02:00

... kuuntelin raketteja typertyneenä. Minusta oli juuri tullut äiti <3

Tänään tyttäreni kiikutti minulle neulekirjan ja näytti että äiti tässä se vuoropisto on.

14 vuotta sitten pötkötin heräämössä pamahtaneena; räjähtäneenä; onnellisempana kuin koskaan.

Tänään tyttäreni kertoi minulle mikä on teinisydän; tässä se tulee: <<<<<<<<<<<<<<<<<33333333333333333333

Ällistyttävää Uutta Vuotta 2010!

Tehtailee villapöksyjä ja mainostaa saaristokoulua

2009-12-29T10:41:00.004+02:00

Ensin tärkein:

Maailman parhaassa koulussa oppilasvajetta! Tässä linkki Utön koulun blogiin; mannasarialta tai Brita-opelta voi kysyä lisätietoja :)

Sitten tapaus villapöksyt: Herra Heppulin tuliterät tehdasvalmisteiset villapökät joutuivat pesukoneen kirjopesuohjelman syövereihin, ja tulos oli... kokoa Kaalimaan tenava. Vastoin nykyisiä tapojaan mannasaria päätti tarttua puikkoihin, ja on nyt koukussa neulomiseen. Fantastista vaihtelua!

Tässä tämänhetkinen saavutus, mutta voisiko joku PIAN valaista mikä on vuoropisto ;) ???

Pienten takia on jaksettava

2009-11-24T10:31:00.003+02:00

Jos lumi loistaa poissaolollaan, niin nautitaan lätäköistä. Jos uupumus iskee, niin suoritetaan karsintaa... Blogi siis tauolla, arvioisin että ensi vuoden puolelle asti.

Lämpimiä loppusyksyn ja alkutalven iltoja kaikille rakkaille lukijoille

toivottaa mannasaria & poppoo

Ps. Sähköposti sekä kommentit edelleen toiminnassa :)

Halu johonkin pysyvään

2009-11-20T13:00:00.005+02:00

Pysyvää vaan ei ole. Vaikka olisi se talo, nurmikko, kuluneet puulattiat, lapset leikkimässä pihalla, niin pian lapset kasvavat ja jonain päivänä - hui - ensimmäinen heistä lentää omin siivin pois pihapiiristä, pois talosta. Sitten toinen, kolmas...

Silti haaveilen siitä talosta jossa olisi kuluneet, tummat lattialaudat - mutta jota ei tarvitsisi remontoida.

Mies on opiskellut täällä Savon perukoilla nyt kahden ja puolen vuoden ajan, ja ensi keväänä häämöttää jo valmistuminen. Työtehtäviä on siellä ja täällä, ja välillä näyttää siltä että varsinkin täällä. Ystävät ja sukulaiset taas ovat enimmäkseen siellä.

Täällä tietenkin on lapsilla nyt tutut ympyrät mutta toisaalta, osa isommista lapsista ei ole millään tavalla juurtunut tänne, vaan suhtautuu elämään yhtä muuttolintumaisesti kuin vanhempansakin. Osalle taas keväällä tapahtunut muutto 500metrin muuttomatkoineen meinasi olla liikaa.

Minulle on todella vaikeaa pysähtyä aloilleni. Toki muutamaksi tunniksi sohvalle, mutta että saman katon alle, samojen naapureiden vierelle vuosiksi ja vuosiksi... Silti haaveilen siitä. Omasta sopivankokoisesta talosta jossa asuisimme niitä vuosia ja vuosia. Joka olisi niin lähellä ystäviä että illalla voitaisiin istua teekupit käsissä...

Väsypäivän jälkeen ihmeen pirteä ilta

2009-11-18T07:28:00.001+02:00

Arki-ilta sieltä mukavimmasta päästä:

- Väsypäivä kääntyi ylämäkeen, kuinkas muuten kuin ystävän kanssa käydyn maratoonipuhelun jälkeen. Kiittää ja huiskuttaa :) :) !!!!!

- Pyykkiä tietty! Sitä pitää aina olla! Tällä kertaa kodinhoitokäytävän (?!) sijaan olohuoneessa :)

- Tilaamani kestovaipat saapuivat, ja niitä piti heti sovitella neljäveen lempihauvalle. Vaikuttavat tosi ihanille ja pääsevät heti pesun jälkeen tositestiin.

Popoline Two Size organic XL

P'tits Dessous veluurivaippa

Kaikenlaiset kestovaippasuosittelut ovat muuten erinomaisen tervetulleita, niin kommenttilaatikkoon kuin sähköpostiinkin! Erityisessä etsinnässä ovat kaikin puolin hyvät ja parhaat XL-koon sisävaipat ja villahousut.

- Wii fit vaan on niin hyvä :) Haaveilin jossain teini-iän syövereissä siitä että voisi lenkkeillä sisällä; tai siis lenkkeilinkin reittiä olohuone-keittiö-olohuone :D mutta Wii fitillä se on tuplasti-triplasti-jne hauskempaa. Koko perhe tykkää :)

- Herra Heppuli tyytyi mönkimään etanapelin päällä.

- Sain täysin yllättäen tuliaisia kirjastosta, kiitos rakas :) Jospa ehtisi viikonloppuna vaikka hieman lukemaan, ja katsomaan elokuvia, haaveilee...

Muoks: Tyttismin toivoma nepparitesti suoritettu, ja tulos oli yllättävä: meidän neljävee (tammikuussa viisi) ei saanut kestovaippojen neppareita auki/kiinni, tai sitten sai juuri ja juuri, työn ja tuskan kanssa. Nää nepparit vaikutti olevan jokseenkin napakoita, mutta silti olen yllättynyt.

Herra Heppulin murrosikä

2009-11-16T07:41:00.004+02:00

Vauva, 9kk, on tullut murrosikään!

Herra Heppuli haluaa:

- Lisää koneaikaa!!! Tiskikone, tietokone, pyykkikone, kamera, Wii-ohjain, mikä tahansa käy mutta antakaa se äkkiä tänne!

- Äiskä on ihan kalkkeutunut, ainakin silloin kun se tarjoaa tisumaitoa, yök, ihme pikkuvauvojen ruokaa! Unien yhteydessä voisin kyllä ottaa huikat, kiitti, ja yöllä...

- Äääh, ei nyt sentään nu-ku-ta... Valvotaan, tehdään kaikkea kivaa, hei kamoon, kuka malttaa nukkua???

- Isi on tosi pop, paljon kivempi kuin äiti.

Ps. Äitikin pyristelee näemmä ulos 'pikkuvauvan äiti' -olotilasta. Hämmästyttävän tutun tunnemyräkän saattelemana saapuivat taasen ensimmäiset synnytyksenjälkeiset kuukautiset. Äitiyslomakin loppui. Mitäs sitä nyt tekisi?

Viikonloppuna pelaillaan!

2009-11-13T10:36:00.012+02:00

Jippii, saimme eilen impparoitua talon :) Viime lauantaisen karmaisevan siivouspäiväyritelmän jälkeen päätin että moista ei enää lähiaikoina jätetä viikonlopulle. Nyt voimme lauantaina vaikka pelailla yhdessä, tämän Viikon kysymyksenkin inspiroimana:

Ajatuksissa pyörii erinäisiä seurapeli-ideoita, jotka sopisivat näkövammaisten ja näkevien lasten (ja miksei aikuistenkin) yhteiseen puuhailuun. Minkä ikäiselle lapselle millaiset pelit on hahmotuskyvyn rajoissa? Osaako kaksivuotias pelata vielä mitään, missä vaiheessa pidemmät kuin yhden lauseen ohjeet alkavat upota tajuntaan, entäpä suunnitelmallisuutta ja strategisuutta sisältävät pelit?

Kiitos kysymyksestä Tyttism :) ja hurjan kivaa että kehittelet pelejä :) :)

Ensialkuun vakiovastaus: riippuu tietenkin lapsesta, esim. toiset kaksivuotiaat ovat niin vauhtiveikkoja että eivät malta pysähtyä riittävän pitkäksi aikaa, kun taas toisilla keskittymiskykyä riittää.

Meillä on erittäin yksinkertainen "Etanapeli" nimeltään Tempo, jota jo kaksivuotiaat lapset ovat pelanneet mainiosti, olettaen että mukana on aikuisen voimallinen apu. Etanapelissä ei ole numeronoppaa, vaan värinoppa, ja sitten aina saman väristä etanaa saa liikuttaa yhden askeleen verran. Eli ainakin näin yksinkertaisen pelin pelaaminen onnistuu kaksivuotiaaltakin, kunhan aikuinen on mukana opastamassa: "Nyt on Ainon vuoro; tuli punainen, nyt saat siirtää, eikun yksi vain :) "

Ainakin meidän neljävuotias pitää hyvinkin jo muistissaan useamman lauseen ohjeita. Tosin tämän ikäisellekin on vielä aikuisen läsnäolo tärkeää pelissä.

Suunnitelmallisuus ja strategisuus sitten, milloinkohan ne tulisivat ajankohtaiseksi? Olisikohan tuossa seitsemän-kahdeksan ikävuoden kohdalla, tai jonkinlaista suunnitelmallisuutta peleissä varmaan pystyy toteuttamaan jo kuusivuotias lapsi.

Meillä pelailun ehdoton kompastuskivi on ollut häviämisen sietäminen. (Periytämme ilmeisesti hieman hankalasti mieheni kanssa; hän periyttää täysillä kisaamista, ja minä taa huonoa häviämistä ;) mikä tuntuu olevan hankala yhdistelmä ) Nyt ihan viime aikoina olen havainnut

että pelit ovat erilaisia "hävittävyydeltään".

Sinänsä tosi kiva kanapeli olikin vaikea pelattava, kun aina se kana joka ohitti toisen sai napata-siltä-toiselta-kananappulalta-pyrstösulat-omaan-pyrstöönsä, mikä tuntui olevan psykologisesti erittäin vaikeaa kestää ;) Nyt syksyllä taas onnistuin poimimaan alelaarista (juuri häviämisen opettelu mielessäni) hauskan ahmapelin nimeltä GuloGulo; siinä kaikilla "ahmoilla" on tavoitteena pelastaa pikkuisin ahma, ja voittaja on se joka ehtii ensimmäisenä. Tuossa pelissä häviäminen näyttäisi onnistuvan meidänkin tosissaanpelaajilta paljon paremmin, kun tavoite on kuitenkin tuo yhteinen.

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottaa mannasaria & poppoo sekä...

... painovoimaa uhmaava lumiukko :D

Nyt iski hermostus!

2009-11-11T14:00:00.007+02:00

Nimittäin meidän vaippatouhuihin :/ Kesällä väsyn ja ylikuormituksen keskellä siirryin käyttämään kertakäyttövaippoja Herra Heppulilla, mutta nyt alkaa tympäistä juuri tuo kertakäyttöisyys.

Viime Viikon kysymyksen ja vastauksen inspiroimana tilasin Herra Heppulille pari kestovaippaa; testaan kahta erilaista neppareilla kiinnitettävää sisävaippaa. Niitä villahousuja meiltä löytyykin parit edellisten vauvojen jäljilta, tosin täytynee kohta sovittaa mahtuvatko ne tälle astetta isommalle vauvalle. Postia odotellessa siis :)

Asiasta toiseen:

Näin viime yönä unta että olimme muuttaneet takaisin Utöhön!! Unessa minulla oli fiilis: ihanaa, nyt elämä tuntuu taas elämältä...

Karuhko mutta elämänmakuinen laituri; niin kaukana...

Tunteen paloa ja juhlahetkiä

2009-11-09T07:50:00.008+02:00

Nämä ja paljon muuta mahtui yhteen viikonloppuun:

- Joulun lapsi -paketit valmistuivat! Tämä projekti on mennyt hirmuisen kivasti, ihme kyllä ei ehtinyt tulla edes stressiä. Lasten kanssa puhuttiin että ensi vuonna sitten uudestaan :)

Huom. taiteellinen otos: yksi kenkälaatikoista, jalka ynnä tuolin jalkoja sekä lisäksi yksi niistä ajelehtivista huppareista :D

- Tunteita purettiin...

- Löydetty: Lunta!!! Suomen nykytalvessa kannattaa olla nopea, joten...

... ekat lumienkelit tehty, mäet laskettu, ja pulkassa naureskeltu.

- Isää juhlittu, tässä yksi muistiainen jonka isi sai:

Meidän isä kiva on,
parrakas tai parraton.
Laiha taikka lihava,
meille hän on ihana.

Työssään aina touhukas,
autollansa ajellen,
tietä pitkin huristaa,
illoin syliin puristaa.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Yövuoro

2009-11-09T07:31:00.002+02:00

Herra Heppuli syö kahdesta neljään tunnin välein läpi yön. Kukaan muu ei onneksi tänä yönä kuorsaa, kävele unissaan, tule kipeäksi tai pelkää mörköjä :)

Olen tavannut järjestää vauvayöt siten että imetän suurin piirtein aina vauvan sitä pyytäessä, ja tuossa lähellä vuoden ikää lopetan yösyötöt kerralla kokonaan.

Herra Heppuli on siinä mielessä hankalampi yötapaus kuin aiemmat pienet, että hän syö jotenkin eri tavalla. Aiemmin olen havahtunut pieneen vikinään, sujauttanut rinnan vauvalle suuhun, ja jatkanut uniani. Kätevää :) Herra Heppulia ei kuitenkaan yleensä yösyötetä näin, vaan hän vaatii jotenkin aktiivisempaa otetta öisinkin, liekö hänellä sitten suurin ego :)

Yövieroituksen aika kyllä lähenee, mutta ei ole vielä täällä. Sitten joskus talvella, kun ikää on 10-11-12 kuukautta...

Kahdeksasta puoli yhteentoista

2009-11-07T08:42:00.003+02:00

Mies kotiutuu koulusta, vaihdamme halipusit ja me aikuiset ja neljä lapsista lähdemme kohti markettia. Herra Heppuli nukahtaa autoon, mutta herää marketin aulassa.

Aina välillä tulee pohdiskeltua kysymystä että kasvaako perheemme vielä, ja marketreissun jälkeen pohdin taas että tällä hetkellä - hassua kyllä - sellainen "tiukin kohta", siis sellainen missä kasvun varaa ei tunnu niin olevan, on ruokaostosten logistiikka. Ennen vanhaan kävin aamupäivisin pienten kanssa kaupassa, ja ostokset kulkeutuivat kotiin rattaiden tavarakorissa. Nyt tuolla menetelmällä pitäisi kaiketi joka päivä ostaa rattaat äärirajoilleen, ja haluamme tehdä aamupäivisin muutakin ( + lähikauppamme on kallis). Siirryimme siis market + auto -yhdistelmään, mutta ainoana aikuisena meinaa siinäkin tulla hiki kassalla pakatessa. Onneksi minulla on tuo supermies puolisona, joten selviämme ostosten kanssa autolle, ja ajamme kotiin. Kotimatkalla Herra Heppulille tulee paha mieli :(

Mies lataa ruoat kaappeihin ja minä lämmitän hernekeittoa iltaruoaksi. Syömme, 11vee odottaa kiihkeästi syntymäpäiväänsä, ja sitten mannasarialle tulee väsy.

Tauottomuus on toinen nykypäivän ongelma. Edelleen silloin ennen vanhaan kun lapset olivat pieniä, kaikki nukkuivat vielä päiväunet - jos sopivasti onnistui junailemaan niin vieläpä samaan aikaan. Päivä katkesi ihanalla tavalla kun taloon hiipi tunnin-parin täysin hiljainen aika. Nykyisin tuollainen edelliseen postaukseen sattunut tilanne, jolloin kaikki kotona olevat lapset joko nukkuvat tai ovat päivälevolla on tosi harvinainen ja ainakin lyhyt. Pienimmät koululaiset kotiutuvat niin aikaisin, että päivä ei ehdi katketa lainkaan, vaan jatkuu ja aaltoilee aamusta iltaan saakka.

Väsyn jälkeen teemme kotitöitä porukalla jääkaapin oveen liisteröityjen listojen mukaan. Minä ja 9vee ripustamme pyykit, isi ja 4vee hääräävät keittiössä, 7vee hoitaa Herra Heppulia ja 11vee raivaa legopalikat sun muut olohuoneesta. 13vee viettää tänään hyvin ansaittua vapaapäivää :)

Istun pienempien kanssa iltapalapöydässä ja syötän Herra Heppulille iltapuuron (kaurapuuroa mustikkasoseen kanssa). Herra Heppuli saa iltakylpynsä, vaipan ja pyjaman. Imetän hänet uneen makuuhuoneen rauhassa ja lueskelen samalla lehteä varoen rapisuttamasta sivuja. Peittelen lämpöisen, nukkuvan vauvan perhepetiin ja suukotan vielä pyöreää poskea <3

11vee ja 13vee syövät iltapalaa ja tuntuvat puhuvan jonkinlaista salakieltä, koska en ymmärrä heidän jutuistaan juuri mitään, mutta hauskaa heillä tuntuu olevan. 7veellä on koulussa käynnissä "lukuvartti", ja sen vuoksi iltasadun lukeminen on poikkeuksellisesti hänen heiniään. Iltapusut, rukoukset ja halit, ja kolme keskimmäisintä ovat nukkumassa.

Lösähdämme miehen kanssa sohvalle tuijottamaan nettiteeveetä ja paimennamme sieltä käsin isoja pesuille ja kohti petiä. Iltahalit heillekin, ja talo alkaa olla hiljainen. Me aikuiset juttelemme mistä jaksamme, syömme näkkäriä ja puuroa sohvalla, sohva on hyvä keksintö... :)

Seitsemästä neljään

2009-11-05T09:53:00.001+02:00

Maidonnälkäinen pikkutyyppi herättää minut, ja löydän oudon vaatemytyn viereltäni: Kas, Herra Heppuli on onnistunut yön aikana kuoriutumaan ulos pyjamapöksyistään.

Juutun viideksi minuutiksi pohdiskelemaan itupurkin äärelle, ja 4veen kanssa teemme PEF-mittaukset ja aamulääkkeet, sen jälkeen aamu onkin sikin sokin aamupaloja, hei hei heippauksia koululaisille ja miehelle. Yhtäkkiä huomaan että perhekerho alkaa puolen tunnin päästä; minä olen yhä pyjamassa, Herra Heppulilla taas on vaipassa pestävää, ja talo aamuisen pyörremyrskyn jäljiltä. Näin käy kun liiaksi pohtii niitä ituja :D

Pika-aamutoimimme, jätämme talon tietty odottamaan sellaisena kuin se on (vain maidot sun muut jääkaappiin sulloen) ja suuntaamme kohti perhekerhoa. Ihanaa jättää sotkut taakseen ja putkahtaa lämpimään kerhoon! Rupattelemme, leikimme, askartelemme ja jäämme kerhon päätteeksi vielä syömään, namskis miten piristävää.

Herra Heppuli uupuu syömisen aikana täysin ja päästyään lopulta pukeissa rattaisiinsa nukahtaa muutamassa sekunnissa :) Jäämme leikkipuistoon laskemaan liukumäkeä ja kiikkulautailemaan, ja lopulta suuntaamme availemaan kodin ovia että koululaiset pääsevät sisään.

Kärrään Herra Heppulin makuuhuoneeseen, availen vetoketjut ja jätän hänet toipumaan rankasta mutta mukavasta aamupäivästä. Neljäveekin menee päivälevolle kirjan kanssa, ja minä alan kaivaa kotia näkyviin. Tiskikoneen täyttäminen jää kuitenkin puoleen väliin kun tietokone imaisee puoleensa, ja tässä sitä nyt ollaan :D

Ensimmäinen koululaisista kotiutuu hissuksiin, mutta seuraava tulee ovesta tyypilliseen "karmit mukana" -tyyliinsä, ja Herra Heppuli herää vessan oven paukkeeseen. Iltapäivät ovat meluisuutensa takia hankalaa päiväuniaikaa nykyisin, ja pohdin hetken että pitäisikö pientä alkaa nukuttaa ulkona. Luovun kuitenkin ajatuksesta, koska en osaa rentoutua jos vaavi on lukittu ulos nukkumaan.

Kuorin Herra Heppulin ulkovaatteista ja imetän, jonka jälkeen hän saa puhtaan vaipan ja ainakin sata suukkoa jalkapohjiinsa. Herra Heppuli vaikuttaa onnelliselta. Tungen hänet Manduca-reppuun selkääni, ja alan edetä raivaussahan ja vesurin avustamana.

Laitan tiskikoneen päälle, sitten teen kierroksen ympäri huoneita poimien hupparit & irtosukat lattialta. Meillä asuu noin viisi vaatteiden kylväjää, mutta asiasta on hankala marmattaa, koska olen yksi heistä. Sitten pyykkikone päälle, ja koti alkaa näyttää ja kuulostaa hyvinkin siedettävältä.

Lisää kotiutumista, ja popsimme välipalaa ahtautuen keittiön minipöydän ääreen. Koululaiset tekevät läksynsä ison pöydän ääressä. Pojat pelaavat peliaikansa Wiillä, ja 11vee lähtee kaverinsa luoksi. Pikkutytöt leikkivät tyttöjen huoneessa... ja kohta tulee se hetki kun iltapäivä kääntyy illaksi.

Vaippoja pikkupikkuiselle

2009-11-03T07:15:00.005+02:00

... ja vähän isommallekin vauvalle, eli viikon kysymys 21:

Minkälaisia kestovaippoja kannattaa hankkia ennen vauvan syntymää?

Näin kerran myynti-ilmoituksen jossa kaupattiin 20kpl all-in-vaippaa koossa 2-4kg, "yhtä kerran käytetty, muut uusia"... Eli ei näin, koska etukäteen valittu vaippamalli ei välttämättä sovikaan vastasyntyneelle.

Havaitsin omat kestovaippatietoni vanhentuneiksi, joten ilahduin kun Me & Maman Johanna Härkönen ehti vastata kysymykseen:

"Kysymys on tosi laaja, joten yritän kiteyttää. Suosittelemme Me & Mamassa hankkimaan paksuja, valkaisemattomia harsoja (mahdollisesti myös pienempää 70x70-kokoa isomman 80x80-koon rinnalla) esim. 10 kappaleen satsin sekä erilaisia muotoonommeltuja sisävaippoja toiset 10 kappaletta. Pikkuvauva kasvaa nopeasti ja yleensä sisävaippojen pienin koko mahtuu vain pari-kolme kuukautta. Näin ollen kalliimpiin sisävaippoihin satsaaminen on kannattavampaa siinä vaiheessa, kun lapsi painaa n. 6-7 kg ja voi pikku hiljaa siirtyä käyttämään seuraavaa kokoluokkaa, mikä usein riittääkin vaippaiän loppuun saakka.

Harsoissa on se hyvä puoli, että oikein taiteltuina ne ovat aina sopivan kokoisia ja mallisia vauvan päällä, eivät paina eivätkä purista mistään ja kuivuvat supernopeasti. Muotoonommelluihin sisävaippoihin pätee taas se, että erilaisiin sisävaippoihin kannattaa tutustua pikku hiljaa jolloin myös löytyy omat suosikkivaipat suuresta kestovaippavalikoimasta. Näitä suosikkeja on sitten helppo ostaa lisää isommassa koossa vaikka enemmänkin.

Tässä oli siis vasta se vaipan imuosa. Nyt sitten kosteudenpitävään kuoreen, vaippahousuun. Me suosittelemme hankkimaan villahousuja parit-kolmet ja PUL-kuoria ehkä yhdet tai kahdet. Villahousut ovat pehmeät, lämpimät ja hengittävät. Perinteisen mallisissa kudotuissa housuissa ei ole myöskään painavia kuminauhoja tai tarroja. Villahousut tarvitsevat lanoliinikylvyn ennen käyttöönottoa. Muuten ne ovat helppohoitoiset: jos pystyy välttämään kakkavahingot, niitä juurikaan ei tarvitse pestä vaan tuulettelu riittää.

Kaikki muu on ekstraa: kertakäyttöiset hoitoliinat, kuivaliinat, lisäimut jne. Niitä voi hankkia, jos haluaa. Edellä mainittu kokoonpano sopii ns. normiasiakkaalle ja keskivertobudjetille. Jos haluat päästä mahdollisimman halvalla, lisää vain harsojen osuutta. Jos haluat helppoutta tai jos hinta ei ole ratkaiseva, voit hankkia enemmän tai koko satsin muotoonommeltuja sisävaippoja (mutta emme suosittele hankkimaan yhtä ainoaa merkkiä/mallia koko satsia kerralla vaan kokeilemaan ensin mallin istuvuutta)."

Vaippatietoutta lisää esim. Me & Maman kestovaippaoppaasta. Oppaasta bongasin aikoinaan itselleni käänteentekevän tiedon, eli että kestovaippoja ei tarvitsekaan liotella ämpäreissä; oli kerrassaan ihanaa lakata valuttelemasta haisevia vesi :)

Ps. Loppuun tunnustaa: Tällä hetkellä meillä mennään kertakäyttövaipoilla (parisen kuukautta sitten tuntui siltä että nyt täytyy helpottaa elämää siinä missä vain pystyy). Nyt marraskuun alkajaisiksi hetki voisi olla kypsä sopivien sisävaippojen etsimiseen, ja tsekkailuun että onko järkälemäinen Herra Heppuli kasvanut ulos villapöksyistään :)

Kauhukattila! Pieni suklaa-arvonta suoritettu!

2009-10-31T16:46:00.013+02:00

Arvontatoimikunta toimi kuin rasvattu :) Mannasaria tulosti kommentit; neljävee ja seitsemänvee leikkelivät kommentit erilleen ja taittelivat lippulappuset pieniksi; 13vee toimi virallisena valvojana poistaen mannasarian kommentit joukosta.

Lippulappuset tungettiin pipoon ja sekoitettiin rivakasti.

Neljävee toimi onnettarena isosiskon pidellessä arvontapipoa. Koko perhe kannusti olkkarissa :) Pienen suklaa-arvonnan voittaja on... tatta da taa... Tyttism! Onnea onnea! Sekä kiitos kaikille osallistuneille :)

Lähetä sähköpostiin saaristonlastenmama@gmail.com tiedot lempisuklaastasi + osoitteesi, niin laitan postia tulemaan! Mannasarian lempparisuklaa odottelee jo kuoressa eteisen peililipaston päällä valmiina lähtöön :)

Hoksasin vasta eilen että tänäänhän on pyhäinpäivä. Kuten myöhäisestä havainnoinnistakin voisi päätellä, en juurikaan piittaa erityisistä päivistä, mutta kuitenkin kuitenkin... Pari otosta; ensin halloweenin kunniaksi kuva kauhukattilasta. Varoitus: kuva ei sovellu heikompihermoisille ruokablogien ystäville :D

En tiedä mitä oikein tapahtui... Kalakeitto vain päätti nousta ylös kattilan laitoja... Kenties tämä oli jälleen vieno muistutus kasvisruoan ylivertaisuudesta :D

Toisekseen, pyhäinpäivän kunniaksi...

Mannasarian rakas isä, muistoissa, aina tietty <3>

Myrskykuvia

2009-10-30T14:14:00.001+02:00

mua ihmetyttää se, että koko elämä on vain yksi hetki kerrallaan. vaikka miten yrittäis, on aina vain tämä hetki. tämä koko hetki

[kameraa myrskyssä piteli mun rakas mies]

Kotirintamalla on hiukkasen harmaata tällä hetkellä: Nuorimmainen on väsy-räkätaudissa, toiseksi nuorin samoin, mutta kolmanneksi nuorimman taudin oireet sopivatkin sitten influenssan kanssa yksiin (tänään onneksi paremman tuntuinen päivä kuin eilen :) enää ei okseta, ja kuumekin on pysynyt kohtuullisissa lukemissa). Täällä siis jännäillään sairastuuko isokin osa perheestä samaan aikaan...

Muistoihin on piirtynyt terävänä *oliko se nyt vuonna 1998, heh* kun miehen kanssa sairastettiin silloinen kausi-influenssa yhtäaikaisesti, silloin esikoinen oli kaksivuotias, ja kuopus neljän kuukauden ikäinen... Paljon ei kyllä naurattanut, mutta selviytymiskokemus siitäkin jäi takataskuun :)

Kamala päivä!

2009-10-28T13:24:00.004+02:00

Miten ihmeessä selvitä päivistä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan? Juuri kun vauva pitkän väsykitinän jälkeen lopulta nukkuu, hän yllättäen kesken syvimmän unensa yökkää maidot pihalle ja herää ressukka oksuunsa ( todella, näinkin voi käydä, tällaisena päivänä ). Isosisko on lievässä kuumeessa ettekä pääse edes pihalle, lähikaupasta puhumattakaan. Mielialasi on suurin uhkatekijä, homma nimeltä hermo kiristyy kiristymistään. Miten estää yliläikkyminen?

... eli Viikon kysymys 20.

Hmmm... Näitäkin päiviä kun vuosien varrella on riittänyt ;) Listaan muutamia kokeilunarvoisia selviytymismalleja.

1. Jos mitenkään mahdollista, nukkuisin päiväunet/alkuillan unet/mitkä tahansa kauneustorkut. Uni on lähes takuuvarma lääke niin moneen vaivaan, meillä vauvojen äideillä ainakin.

2. Soitto ystävälle; tätä voi kokeilla vaikka ylellisyys nimeltä uni olisi mahdotonta. Lyhytkin rupatteluhetki ystävän kanssa piristää suorastaan ällistyttävästi, ja hands free on upea keksintö :)

3. Jos se isosisko kuin ihmeen kaupalla sattuisi olemaan terveenä, piipahtaisin ulkona, ja jos suinkin mahdollista niin jossain ihmisten ilmoilla. Puuttuisiko jääkaapista pähkinävoita? Täysjyväleipää? Mitä tahansa? Luultavasti tänään jos koskaan tarvitset piristävän aikakauslehden :)

4. Ekstrakuppi kahvia/levy suklaata/pussi karkkia saattaa ilahduttaa, ainakin hetkeksi. ( Ainut pulma piilee siinä, minne jemmaat itsesi herkkuhetken ajaksi, jos siis se kuumeinen isosisko on edelleen valveilla ;) Imettäville kahvikupillisessa piilee vaara joutua väsymyksen kanssa ojasta allikkoon, kofeiini kun kulkeutuu äidinmaidon kautta vauvaan ja piristää siten myös häntä. Testattu :D

5. Todella huonoina päivinä riittää ehdottomasti kun selviytyy niistä tärkeimmistä: vauvalle suurin piirtein kuivaa ylle, itselle ja isosiskolle jotain syötävää, vauvalle maitoa ja syliä. Siinä se sitten olikin :)

6. Dvd:t ovat juuri näitä päiviä varten, samoin kuin muukin helppo viihdytys esim. värityskirjat, muovailuvahat, Yle Areenan lasten- ja aikuisten tallenteet teille molemmille.

Tsemppiä, jaksamista ja muistutus: todennäköisesti huomenna on jo parempi fiilis :)

Herra Heppulin hemmottelukylpy

2009-10-26T07:30:00.007+02:00

Pitkän päivän iltana päätin hemmotella Herra Heppulia rentouttavalla kylvyllä.

Roudasin Herra Heppulin DDR-tyylisiin Spa-tiloihimme ja laskin vettä vaaleansiniseen perintövannaan - normaalia iltakauraa tähän mennessä...

Mutta sitten - käänteentekevä hetki - sen sijaan että olisin tipauttanut muutaman tipan kylpyöljyä normaalista No logo -pullostamme, lorautinkin vannan pohjalle uutta Libero baby wash oparfymerad med nordisk sockerbetsextrakt -pesunestettä!

Herra Heppuli nautti kylvystä silminnähden, kuten lähes joka ilta.

Kylvyn päätteeksi käärin Herra Heppulin isosiskon, isosiskon, isoveljen, isoveljen ja isosiskon vanhaan joustofroteepyyhkeeseen, joka - tohtiiko tuota sisarusketjun jälkeen enää edes mainita - on vielä aikoinaan hankittu kirpputorilta. Froteen kuohkeus on ehkä aavistuksen kärsinyt viime vuosina, mutta Herra Heppulin hipiän se kuivasi moitteettomasti ja lämmöllä.

Kuivaamisen jälkeen Herra Heppuli sai hyppysiinsä suuresti rakastamansa äitiyspakkauksesta tulleen hammasharjansa, ja hemmottelukylvyssä oli ohjelmassa piste i:n päälle, kosteusvoiteen levitys: Libero lotion oparfymerad med nordisk rapsolja viimeisteli hemmottelukylvyn.

Happy end: Herra Heppuli nukahti onnellisena omaan sänkyynsä joka siis on myös äidin ja isin sänky.

ps. Virallinen mielipiteeni vauvojen ihonhoidosta: pari tippaa hoitoöljyä kylpyveteen, ja se on siinä!

Traagista parkua

2009-10-23T10:47:00.004+03:00

Mikä mun bloggeria vaivaa? Koneettomalta torstailta palattuani en ensin päässyt kommentteihin (sain ne kyllä luettua sähköpostista), ja hetken kuluttua en päässyt edes koko blogia kurkkimaan, saati tekemään päivitystä?

Harmistus on suuri, koska tämä toiseksinuorimmankerhohetki-kaikistanuorimmanpäikkärihetki on ollut mannasarian tietokoneaikojen ehdotonta A-ryhmää.

Toivottavasti suklaan ystävät ovat päässeet/pääsevät yhä jättämään kommenttia edelliseen postaukseen :) Jos ei onnistu, niin sähköpostillakin voi osallistua!

Noooh, nythän tänne sitten vihdoin pääsin, näemmä ;)

Mitä arvoitukselliseen kohteeseemme tulee, niin Niko L. oli oikeassa: Outokummun vanhassa kaivoksessahan me ihmeteltiin elämää :D

Oli kyllä tosi jännä käyntikohde, päästiin niin maan alle kuin hienoihin korkeuksiin näköaloja ihmettelemään. Suosittelen, jos yhtään matka vie sinne suuntaan! Tosin taitaa näin syyslomien lisäksi olla auki vain kesäaikaan tuo paikka...

Jaahas, rattaissa heräillään! Eikun kokka kohti kerhoa!

Lokakuun pieni suklaa-arvonta

2009-10-21T07:23:00.008+03:00

Kaikki tähän postaukseen jätetyt kommentit - olivat ne sitten huiskutuksia tai vastauksia varsinaiseen kysymykseen, tai mitä vain :) - osallistuvat arvontaan: Palkintona on pieni suklaapaketti, jossa levy mannasarian tämänhetkistä lempisuklaata sekä levy voittajan lempisuklaata!

Virallinen kysymys tulee tässä: Mutta missä me ollaan???

Maisemat ainakin ovat avarat...

Tosin niitä nähdäkseen piti ensi hiukkasen kiivetä...

Kiltti mies suostui jäämään maan kamaralle kahden nuorimman kanssa, ja minä ja neljä vanhinta kiivettiin ja kiivettiin. Arviolta viidenkymmenen kerroksen jälkeen ymmärsimme jättää Aleksi-nallen odottamaan matkan varrelle, sadan kerroksen jälkeen alkoi tip-tip-tippua katosta vettä ja sitten oli jo lätäköitä ja rappusten päässä suljettu ovi... Kuin kauhuelokuvasta! Onneksi ovi kuitenkin aukesi, ja ne avarat maisemat...

Rakennuskanta oli monipuolista ja jokseenkin omaleimaista:

Tässä syysloman retkikohteessa viihtyivät kaikki vauvasta vaariin - korjaan vauvasta teiniin ja vanhempiin :) Jotain Tolkien-fanille, jotain seikkailufanille, jotain sille joka haluaa valokuvata, ja tietenkin sille joka haluaa ihmetellä elämän pieniä/isoja erikoisia asioita, unohtamatta sitä joka haluaa olla yhdessä, tai sitä, josta on kiva olla sylissä tai kantoliinassa niin riippusillalla...

...kuin koko retken ajan :)

Terveiset siis kaikille syyslomaretkeltä! Kommentin jättämällä osallistut pieneen mutta huikeaan suklaa-arvontaan :)

Syksyisiä kiitoskukkasia

2009-10-19T15:33:00.007+03:00

Lokakuun kukkaset ovat kuvassa hiukan vaatimattomia jo, mutta kiitoksemme isot ja lämpimät:

* Lapsista viisi vanhinta sai viettää muutaman syysloman päivän mummin ja ukin hoivissa :) Pienimmät laskivat öitä etukäteen, isommat suunnittelivat mitä kaikkea tekisivät, ja lopulta kotiin palasi onnellista porukkaa. Tuhannet kiitokset, mummi ja ukki!

* Täysin yllättäen postilaatikkoomme rämähti (metallinen laatikko, siksi rämähdys eikä kolahdus :D ) ihana Suomen lasten Raamattu , opus minkä palauttaminen takaisin kirjastoon kesällä niin paljon harmitti. Enää ei tarvitse palauttaa :) Kiitokset ihanasta ylläristä K!! Ja kiitos I:lle postityttönä toimimisesta :)

Välihuomautus: Vaavi on juuri oppinut päristelemään... Nyt hän nukkuu rattaissa selkäni takana, ja kuomun alta kuuluu pörinää kun Herra Heppuli päristelee unissaan :D

* Vaatepussien mystiset lainalaisuudet: Tyhjensin juuri toiseksinuorimman kaapista pieneksi jääneet mekot sun muut, ja annoin eteenpäin... Kolmen päivän päästä meille tupsahti muutamakin pussi vaatteita juuri tuon saman neidin kaappiin laitettavaksi. Kiitokset serkuille tukiryhmineen :) Uuden omistajan mielestä vaatteet ovat "tosi ihquja"

Juuri oikea aika!

2009-10-16T14:29:00.005+03:00

Terkut värikynä-, saippua- ja pehmoleluostoksilta :)

Taannoiselta kirpparireissultani tarttui mukaan Joulunlapsikeräyksen esite, idea osallistumisesta jäi hautumaan jo viime joulun kieppeillä, Sennien blogia lukiessani.

Olen usein väärään aikaan väärässä paikassa: toppahaalaria ostamassa silloin kun kaupat pullistelevat kevättakkeja, sama kenkien kanssa, ja jouluostoksilla sitten juhannusalessa... Tämä lahjalaatikkokeräyskin oli aivan onnellisesti unohtunut, kunnes tosiaan käteeni tarttui esite ja ilahduin: Nyt on juuri oikea aika osallistua :)

Keräyksen ikäryhmät ovat 2-4, 5-9 ja 10-14, ja yritämme kasata lahjat kaikilta viideltä meidän tuon ikäiseltä lapselta; aina jokainen kokoilee laatikon saman ikäiselle tytölle/pojalle kuin mitä itse on, ja me aikuiset hoidetaan ainakin pääosin tuo shoppailupuoli. Vajosin jo hilpeän joulumielen valtaan :)

Vasta ostettuani ekat hammasharjat ja kammat, hoksasin että netissä laatikon voisi koota kätevästi klikkailemalla, mutta onhan sentään hauskempaa, ja lapsillekin konkreettisempaa pakkailla laatikko kotona valmiiksi.

Vinks vinks :)

Rakas tappelukaveri

2009-10-15T10:22:00.001+03:00

Viikon Kysymys 19:

Minulla on 0-,2- ja 4-vuotiaat lapset kotihoidossa ja kysymykseni on että miten saisin kaksi vanhempaa leikkimään sopuisammin keskenään? He hakeutuvat jatkuvasti toistensa seuraan, mutta sovussa leikkiminen kestää ehkä max 5min. jonka jälkeen toinen tönäisee/raapaisee/ottaa kädestä/tms. ja toinen alkaa itkeä. Olen yrittänyt välillä olla puuttumatta ja kokeillut osaisivatko he itse selvittää riitansa. No eipä ole oikein onnistunut se taktiikka. Joudun siis kymmeniä kertoja päivässä selittämään saman litanian molemmille: 'ei saa lyödä/potkia/ottaa kädestä... neuvotelkaa/vaihtakaa/sopikaa... olet jäähyllä... pyydä anteeksi'. Olen ihan täynnä tätä 'vaihetta', olisiko sinulla jotain uutta vinkkiä mitä voisin kokeilla? Tuntuu että päivät on välillä vain yhtä tappelemista ja hermojen kiristelyä ja alennun itsekin välillä 'riitelemään' lasten kanssa samalla tasolla mitä en tietenkään haluaisi :(

Tällä hetkellä vain suht vaativa 4kk vauva vie oman aikani niin tehokkaasti etten ehdi varsinaisesti leikkimään isompien kanssa. Mietin onko tämä heidän tappeleminen sitten vain huomionhakua vai ikävaihe vai luonteiden törmäyskurssi vai mikä? Mistähän sitä extrapinnaa voisi ostaa? ;)

Lämmin kiitos kysymyksestä! Ja jos löydät sen extrapinnaputiikin, niin lähetäthän osoitteen minullekin ;)

Meilläkin on aikanaan ollut juuri 0, 2, ja 4-vuotiaat lapset, ja muistan vaiheen todella haastavana. Vauva vei melko pitkältikin omat voimani, ja isommat lapset taas löytyivät todella usein kaksivuotiaan hampaat kiinni neljävuotiaassa, ja siinä sitten juoksin vauva kainalossa selvittämään tilanteita... Nyt "isot" ovat 13- ja 11-vee, ja heillä on edelleen tosi kivasti yhteisiä juttuja, eikä hampaita ole käytetty välien selvittelyyn enää aikoihin pitkiin :D

Meillä ainakin pahin tappelukausi oli tosiaan vaihe, kuten arvelit että teilläkin voisi olla. Osittain oli kyse myös luonteiden törmäyskurssista, mutta onneksi - onneksi - varsin erilaisillakin luonteilla varustetut lapset voivat oppia leikkimään ihanasti yhdessä. Myös tuo huomionhaku on varmaan osa totuutta, näin jälkiviisaana minua harmittaa etten tuolloin, tuossa elämäntilanteessa hoksannut ottaa pieniä kahdenkeskisiä hetkiä (vaikka ihan vain kaupassakäyntiä) säännölliseen ohjelmaan.

Meillä auttoi se, että säilytin myönteisen asenteen lasten leikkikaveruuteen. Ajattelin sitkeästi että he ovat toistensa parhaat leikkikaverit, ja että mikäs sen ihanampaa kuin että leikkikaveri löytyy kotosalta. Sekä aikuisen ääneen lausutut että hiljaiset asenteet vaikuttavat lapsiin, ja toki vaikutus on erilainen jos aikuinen olettaa lasten pian oppivan leikkimään sopuisammin, kuin jos tämä olettaa heidän tappelevan tulevaisuudessakin jatkuvasti. Olen nähnyt sivusta myös miten "tuo poika on ihan piru pikkuveljelleen" -asenne kantaa ikävää hedelmää.

Tilanteista joissa hampaita/nyrkkiä/monoja on käytetty: Luin kerran -kukahanlapsipsykologisenytoli - että lapsen on helpompi ymmärtää "myönteisiä käskyjä" kuin kielteisiä. Siis jos lapsi vaikka on ryntäämässä tielle, niin jos huutaa että älä-juokse niin lapsella kuluu aikaa sen pohtimiseen että "ensin sanotaan juokse, ja mitä sitten taas on älä juokse"; kun taas jos huutaa pysähdy, niin lapsi kykenee toteuttamaan sen heti. Eli ainakin pienten lasten kohdalla keskittyisin selvitystilanteissa myönteisiin juttuihin, niihin missä lapsi voi itsekin aktiivisesti tehdä jotain tilanteen paikkaamiseksi. "Anna se takaisin, nyt pyydetään anteeksi, taputetaan, ei lyödä..." Toki kunnon EIkin on usein paikallaan, muttta pääpaino "myönteisessä" neuvomisessa. Meilläkin on ollut myös aresti ihan yleisessä käytössä: silloin kun ei kertakaikkiaan osaa olla toisen kanssa samassa huoneessa, niin pitää mennä rauhoittumaan.

Useinhan se riita tulee tavarasta... Itse tekisin teidän tilanteessa ehkä niin, että laittaisin hiukan pöytää puhtaaksi... shoppailemalla :D Eli hankkisin jonkin uuden, kivan lelun, jossa olisi paljon, paljon osia, niin että niitä lähtökohtaisesti varmasti riittää molemmille osapuolille (tokihan aina voi tulla riitaa jostain juuri-siitä-parhaasta palikasta...) Vaikkapa kunnon junaratasetin jollei sellaista vielä ole, ison kasan palikoita tai reilun satsin duploja, ehkä ison pakkauksen pikkuautoja ja automaton... Jos oikein onnekkaasti kävisi, niin lapset saisivat näin "mallivarastoonsa" kokemuksia hyvistä yhteisistä leikkihetkistä.

Toisaalta sisarusten välinen tappelu sinänsä on myös myönteistä, opettaahan se paljon tulevaisuutta varten! Myös minä luulen, että selvittelyavuksi näin pienet tarvitsevat useimmiten vielä aikuista.

Paljon voimia Sinulle! Elämä ei helpotu hetkessä, mutta muuttuu ihan huomaamatta, pikkuhiljaa. Jonain päivänä sitä vain huomaa että hei, nähähän eivät tappele läheskään niin paljon kuin ennen, ja vauvankin kanssa on jo vähän helpompaa... :)

Herra Heppulin kirpparilöydöt!

2009-10-14T17:28:00.004+03:00

Herra Heppuli kasvoi taas ja tarvitsi siis uutta rompetta! Niinpä hänen edunvalvojansa suuntasi kirpparille ja korjasi satoa hyllyistä ja laareista:

Saaliiksi löytyi kaksi puseroa, yksi body, sinapinkeltaiset housut, haalari-joka-toivottavasti-mahtuu, sekä yksi unipuku...

... ynnä muumikumpparit odottamaan ensi kevättä :) Näyttävät kuvassa jotenkin rupsahtaneilta nyt, mutta ovat oikeasti tosi vähän käytetyn oloiset, pohjakin kuin uusi lukuunottamatta muutamaa uurteisiin takertunutta pikkukiveä ;)

Räyh, runoja tänne ja heti!

2009-10-11T11:24:00.002+03:00

Kirjastoautosta kassiini hyppäsi Joka tytön runokirja (toim: Suvi Ahola ja Satu Koskimies), joskin sitä selaillessa pohdin nimeen liittyvää ongelmaa: kuka haluaa olla se joka tyttö?

Kirjan nimessä piilee toinenkin probleema. Kylmäsi sydänalaa, kun 9-vee poikani (joka listasi koulun kirjoitelmassa "kolme rakkainta tavaraani" ykköseksi kirjastokortin) nappasi kirjan sohvalta ja luki ääneen "Joka tytön runokirja"... Pliis! Te jotka teette kirjoja! Suhtaudun toiveikkaasti siihen että pian ilmoille tupsahtaa Joka pojan runokirja; muutenhan pojuni luulee että runot ovat vain tytöille...

Mainiota kylmää, syksyistä pyhäpäivää kaikille! Meillä popsitaan kohta tortilloita, ja iltapäivemmällä suunnataan lasten lähetyskirkkoon :)

Ruoka-aikoja

2009-10-09T08:45:00.001+03:00

Hupsis, koneeton torstai pääsi yllättämään ;) Nyt perjantain kunniaksi uusi Viikon Kysymys:

Tyttö, 1v 3kk syö seuraavasti:

Aamupala klo 8: reilu desi maitopohjaista puuroa.

Klo 10: 2dl maitoa

klo 11:30 1,5 dl -2,5 dl ruokaa (tänään peruna, tomaatti, riisi, papumuhennosta, eilen peruna, bataatti, sipuli, lohi, toissapäivänä riisi, kana, porkkana + kastike).

klo 12:30: 2dl maitoa

klo 14:30: hedelmä (päärynää, persikkaa, viinirypäileitä tms)

klo 17: maitoa 2 dl

klo 19: iltapala: jugurttia tai puuroa n. 1 dl- 1,5 dl

klo 21: maitoa 2 dl.

Miltä tuo kuulostaa? En saa mahtumaan siihen toista lämmintä ruokaa ja jos koittaa, menee tappeluksi kaikki syömiset, eli neiti ei yksinkertaisesti halua enempää. Maidon vähentäminen ei lisää kiinteiden syömistä, vaan tekee itkuiseksi.

Paino on TAAS tippunut nousemisen sijaan. Paino sinänsä on ihan ok, mutta joka toinen kuukausi nousee, joka toinen kuukausi tippuu... Jos muistat, niin mä olen kirjoitellut useampaankin otteeseen kerjäämässä neuvoja syömiseen... :D ja tän hetkinen tilanne on, että ruokaa menee enemmän kuin koskaan ja paremmalla ruokahalulla.. jopa syöttötuoli on taas pop ja äiti voi syödä samaan aikaan itsekin eikä tarvitse leikkiä koko ajan.

Kiitos kysymyksestä Ratón :) Mun vastaukset & vinkit on tietenkin aina maalaisjärkipohjalta (vert.professuuripohja :D ) mutta syömisjutuissa ehkä täytyy korostaa tätä virallisen asiantuntemuksen puutetta...

Viestiäsi lukiessa mulle tuli lähinnä tosi hyvä mieli :) Toki muistan aiemmat kysymyksesi, ja nyt tuntuu siltä, että teillähän on syömisasiat tosi hyvällä mallilla :) Tuntuu tosiaan että ruokaahan menee yksivuotiaan massu huomioiden oikein kivat määrät, ja jos vielä tunnelma pysyy hyvänä, niin sittenhän on kaikki hyvin. Hienoa myös että pystytte syömään yhtä aikaa, se on musta tosi tärkeää pienen "syömiskasvatukselle" :)

Siitä sanoinkin jo kommenttilaatikossa, että sen viimeisen kiinteän aterian olisi hyvä olla joka ilta puuro, koska maitotuotteitahan päivän mittaan tulee jo paljonkin, eli niistä tuskin puutetta tulee.

Ja kun pienestä lapsesta on kysymys, niin tuskin mikään aterioimisrytmi on "kiveen kirjoitettu", eli muutaman kuukauden kuluttua tilanne saattaa olla taas toinen; silloin ehkä maidot siirtyvät enimmäkseen aterioiden yhteyteen, ja toinen lämmin ruoka (siis puurojen lisäksi) mahtuukin jo ohjelmaan :)

Hanna vastasi sinulle mukavasti tuolla kommenttilaatikossa, nostan sen tähän ylös, koska kommenteista sitä ei välttämättä löydä:

Ratónille syömisistä: meidän neiti 1v 2kk syö aika samoin. Hän on aina ollut pieniruokainen, myös maitoaikakautena, mutta mennyt tasaisesti omaa hyttyskäyräänsä. Ei olla jouduttu neuvolan kanssa siitä koskaan pulaan. Leikkimään joutuu ruokapöydässä aina, jollei ole ihan herkkuruokaa. Lihaa tytteli söisi vaikka pelkästään ravinnokseen, juusto on nam, kuten myös ihmeen mausteisetkin ruoat. vain tuore tomaatti on totaalisen hyi.

Ainoa mikä pisti silmään erilaisena teidän menussa, oli tuo vieläkin pidempi väli ruoan ja maidon kanssa: meillä väli on 0,5 h, ihan max tunti, jos joku on unohtanut antaa sen maidon.. Se maito kuitenkin pitkittää niitä ruokavälejä. Meillä ei myöskään anneta, eikä varmasti juotaisikaan 2 dl, vaan n. 1,25-1,5 dl maitoa. Ja mitä lähempänä ruokaa maidon antaa, sitä kohtuullisemmissa annoksissa pysytään. Neuvola sanoi, että 6 dl maitoa päivässä alkaa olla tässä iässä maksimi, enemmän jos juo, se vie tilaa ruoalta, eikä ole tarpeen.

Toiseksi, meillä annetaan illalla vikaksi lämmin ruoka, se iltapuuro jää pois, ei ehdi millään, ja sitten suuri fuskaus: 2 dl vellipullolla unten maille.

Ja sitten siitä painosta:Eräs äiti, jonka lapsi on hyvin valikoiva ruokansa suhteen, eikä mitkään herkutkaan maistuneet, sai painoa lisättyä häneen, kun alkoi sekoittaa kermaa ja/tai rypsiöljyä ruokiin. Lapsi ei huomannut mitään protestoimisen arvoista, ja lihoi ensi tekijäisiksi puoli kiloa viikossa. Että jos oikeesti alkaa painokontrollit ärsyttää, keinoja löytyy.. ;)

ps. Jos ehdit, niin laita kommentteihin teidän papumuhennoksen resepti; mä keräilen lapsille passeleiden kasvisruokien ohjeita :)

ulkosaariston syksyssä minä pidin

2009-10-06T08:01:00.007+03:00

:: välähdyksistä ::

:: siitä kun meri oli lämmin ja syksy tuli myöhemmin. kaikki tuli myöhemmin ja meillä oli enemmän aikaa ::

:: siitä kun oli ihan tyyntä, ja siitä kun tuuli niin kovaa että sai työntyä eteenpäin ::

:: siitä kun koulu alkoi ja todella tiesin minne lapset menivät, kuka heidän kanssaan oli. koulu jossa oli yksi luokkahuone, yksi ope, yksi piha, välillä soudettiin retkelle... ::

:: siitä kun auringonlaskut palasivat... kesällä aurinko ryökäle laski mäen taakse, mutta syksyllä se alkoi taas laskea mereen, mereen... mereen joka näkyi olkkarin ikkunasta ::

:: siitä kun näkyi tietyllä tapaa kauas, ja tietyllä tapaa lähelle ::

Salasuklaata & leffaa

2009-10-05T08:56:00.005+03:00

Nappasin kirjaston dvd-hyllystä kainalooni meille aikuisille viikonloppuleffan, ja siitähän tuli mun uusi suosikki:

... Eli Mannasaria suosittelee!

Alkuperäinen nimi on Mozart and whale, ja lyhyesti: tarina kahden aspergerin syndroomasta kärsivän aikuisen kohtaamisesta. Takakannesta on kruksattu kohta komedia, mutta minusta ennemminkin rakkaustarina... Niisk :)

Joskus vaan on niin ihanaa kun elämässä on suvantohetki: lämpöinen pehmeä pesä; pienet nukkumassa; läppäriltä vyöryy tarina joka koskettaa; toinen siinä lähellä; salasuklaalevy piilossa peiton alla <3

Sitten se hetki on jo mennyt, ja arki alkaa...

Outo yö & unipulmia

2009-10-01T17:01:00.003+03:00

Voih mikä yö: Yksi tuli kipeäksi ja heräili sen takia, toinen pelkäsi moottorisahamurhaajia, kolmas (köh köh, allekirjoittanut) kammosi siitakesieniviljelmiä (no mitä olivat laittaneet Pirkkaan niin hirmuisen sienimainoksen... :D ), neljänneltä oli Pingu hukassa, ja viides tietty halusi maitoa parisen kertaa yön aikana. Mutta vain parisen, vautsi :)

Nukkumiseen tai unen puutteeseen liittyy myös Viikon kysymys 17:

Miten tollanen 7 kk saadaan nukkumaan? :) Levollisesti? Ilman että koko ajan pitää olla kääntämässä kyljelleen, selälleen, tassuttelemassa, silittelemässä? Ongelma on vissiinkin tämä kuuluisa uniin tuleva liikkumisen opetteleminen, joka laittaa jäkittämään unissaankin mahalleen. Ja jos ehdotat kapaloa, niin sitten haluaisin tietää että miten ne sätkivät kädet ja jalat kapaloidaan, ilman että toinen vetää siittä raivarit? ;) (meillä ei ole siis kapalosta mitään kokemuksia).Tämmöstä pohdin, mukavaa jos sulla on kokemusta tai hyviä vinkkejä antaa :D Lisä- ja taustatietoa mun blogissa.

Kiitos kysymyksestä Tiina :)

Kohta 1. Kertokaa se minulle :D Ei vaan, tällä hetkellä meidän 7-kuinen nukkuu melkoisen levollisesti viekussani perhepedissä, mitä nyt syö jokusen kerran yön aikana, mutta muuten uni on hirmuisen rauhallista. Toista oli tässä reilu kuukausi sitten kun heppuli oppi kääntymään ja sitä piti treenailla sitten yötäpäivää ;) eli juuri liikkumisen riemusta voi olla teilläkin pitkälti kysymys :)

Kohta 2. Juu, en ehdota kapaloa, näin isoa vauvaa ei varmaan saisi tungettua siihen enää mitenkään niin että pysyisi. Unipussi mahdollisesti voisi auttaa sellaista, joka potkii aina peiton pois. Meillä on muuten ollut vauvoilla tuota ihan samaa, että vatsallaan ei kerta kaikkiaan osata nukkua; monella meidän vauvoista on se kylkiasento ollut ainoa nukkumisasento pitkään, mutta nyt tämä pienin osaa nukkua selälläänkin melkoisen pätevästi. Peiton olen kiertänyt vauvan/meidän molempien päälle mahdollisimman "tyynnytteleväksi myttyräksi" :)

Kohta 3. Joitain ajatuksia:
Luin blogiasi ja minusta kuuntelet tosi kivasti vauvaasi ja etsit ratkaisuja. Löydät aivan varmasti juuri teille sopivan :) ennemmin tai myöhemmin.

Jos meillä olisi nyt samanlainen tilanne, tekisin varmaan näin: Ottaisin sen vauvan pinnasängyn takaisin teidän omaan makuuhuoneeseen, ihan siihen sänkynne viereen. Jos joka tapauksessa pitää tyynnytellä yön aikana, se on toki paljon helpompaa kun ei tarvitse vaeltaa huoneiden välillä. Minusta pienen ihmislapsen psyykelle sopii mahdottoman hyvin nukkua lähellä toisia, enkä oikein ymmärrä miksi omaan huoneeseen nukkumaan siirtämistä tarjoillaan jonkinlaisena patenttiratkaisuna unipulmiin. Tosin mikä ettei hienoa jos se joitakin perheitä avittaa :)

Pinnasänky ison sängyn kyljessä on ihan hyvä; laita alaslaskettuna "sivuvaununa" vielä parempi, koska silloin vaikkapa juuri tyynnyttely käy helpommin kuin laidan kanssa. Minulle perhepeti on sopinut kaikkein parhaiten (muutkin vaihtoehdot testattu :) koska imetyksen jälkeen voi vain jäädä niille sijoilleen nukkumaan :) Minusta voi aivan hyvin mennä välillä "taaksepäinkin", eli palata johonkin vanhaan systeemiin, kunhan tietenkään ei ala alituiseen muuttelemaan nukkumisjärjestelyjä ;)

Eli hyvät neuvot ovat nyt valitettavan vähissä (mutta täydentäkää kommentteihin ne keillä niitä on :) Meillä on yöelämä mennyt niin, että tiettyyn ikään saakka olen antanut vauvalle aina herätessä maitoa, ja sitten tuossa lähellä vuoden ikää olen laittanut kertastopin yösyömisille. Se on selkeää, ja toiminut meillä tosi hyvin.

Koneeton torstai

2009-09-30T17:01:00.006+03:00

Heitän haasteen:
Kokonaan Koneeton Päivä :)

Tuletko mukaan?

Lastemme - ja miksei meidän aikuistenkin - tietsikka-ajat kaipasivat uudistusta, ja samaan aikaan hermostuin siihen että alituiseen aina joku perheestämme on tattiutunut läppärin taakse. Välillä "kommunikoin" itsekin koneen takaa: "Ai... Oho... Sepä mielenkiintoista!"

En halua että perheemme katoaa koneisiin, vaikka toisinaan toivoisinkin että astianpesukonevuoroista kilpailtaisiin kiivaammin :) Saimme demokraattisen väännön jälkeen sovittua selkeämmät peli- ja/tietsikka-ajat, ja samalla kehään astelee huomenna uutuus: Kokonaan Koneeton Päivä.

Tästä lähtien aina torstaisin läppärit (2kpl) sekä laajakaistamodeemi tungetaan kaappiin, ja Wii-ohjaimet sujautetaan lipaston laatikkoon. Ja valmista tuli :D

Rakeita mun kukkasissa?!? Nyt talvi taisi viedä ihanan syksyn, niisk...

Mannasaria lähtee siis viettämään konnneetonta torstaita! Palaan toki jo perjantaina, ja silloin luvassa kommenttia unipulmiin :)

Periaate: Kun teini sanoo Ookoo...

2009-09-28T11:08:00.004+03:00

...niin silloin mennään!

On tehnyt kipeää luopua koko perheen retkeilystä. Nyt pienimmän synnyttyä retkille teki stopin paikkapuute autossa, mutta se korjaantui viime viikolla pikkubussin saavuttua taloon.

Koko perheen retkeily oli melko minimissä jo ennenkin pienimmän tuloa, koska (yllättäen; minähän yllätyn lähes kaikesta...) oli hurjan vaikea keksiä kohteita joihin sekä 12-13-vuotias että kaikki pienemmät mielellään lähtisivät. Pienet kyllä innostuvat pyrähdyksestä johonkin kaukaisempaan leikkipuistoon, mutta kasiluokkalainen...?!?

On jotenkin oudon vajaa olo kun käymme jossain kivassa paikassa niin, että joku porukasta on poissa. Osa sitä itsenäistymisprosessia, tiedän, mutta silti se vielä satuttaa.

Eilen tipahti kuitenkin yllättäen mahdollisuus kivaan koko perheen retkeen :) Ykkösen silmiin syttyi vihreä valo, kun ilmeni mahdollisuus saada apua koulun kasvioprojektin viimevaiheeseen, ja lisäksi mokkapaloja & mehua ulkoilukahvilassa keskellä Puijon metsää... Muutama hetki, ja olimme liikenteessä :) ...kaikki paitsi 11-vee joka halusi-jäädä-kotiin... ;)

Menestysresepti muistiin:

- Outoa säntäilyä biologiankirjan ja kasviluettelon kanssa

- Herkuttelua savolaistorpassa

- Eläinten katselua

- Reipasta ulkoilua

- <3

RETEET TRIKOOT

2009-09-24T10:50:00.005+03:00

... eli mannasaria goes tyyliblogi!!!

Lastenvaatteiden hovihankkijani H&M ilmoitti että minun tulee pukea palleroinen jättivauvani farkkuhin ja tummanpuhuviin huppareihin - piristyksenään ainoastaan liekit ja puuhapetet. No way! Meidän vauvan on saatava rellestää edelleen iloisissa väreissä ja ohuissa trikoissa. Satuin piipahtamaan ( O-OU :D ) Polarn O. Pyret -vaateputiikissa ja tadaa: löysin juuri kyseisiä vaatekappaleita näinä hiukan isompinakin kokoina, bonuksena kivat unisex-jutskat:

Ei spidermaniä tälle miekkoselle, ainakaan vielä hyvään toviin :)

KOTITÖITÄ, ONKO NÖITÄ?

2009-09-24T10:19:00.000+03:00

eli Viikon kysymys nro 16:

Täällä yksi haluaisi siis tietää, miten teit kotityöt, kun yksikään lapsi ei vielä ollut auttamisikäinen, vaan hoidettavanasi oli vaikkapa 0, 2 ja 4 vuotiaat?Että miten sait ne uskomaan, että imuri ei ole vaarallinen, lattianpesuämpärissä ei todellakaan tarvii uida, ja suihkun lattiakaivosta ei tarvii ottaa näytteitä sillä aikaa, kun äiti tyhjentää pyykkitelinettä? Ja kun äidin selkäpuoli näkyy, kukkia ei tarvii syödä eikä telkkarin virtanappulaa renkata telkkariin sisään/siihen asti, kunnes sininen savu pakenee laitteesta? (Joo, virtajohto on meillä irti välillä nykyään, kun telkkarista tulee palaneen käryä riittävän nappi-matsin jälkeen..)

Kaikenlaiset käytännön vinkit otetaan innostuneena vastaan!

Kiitokset kysymyksestä :) Hmmm... Huiskuttaa! Muistelee...

Otin lapset mukaan töihin, ja vaikka ajatus tuntuu _nyt_ hiukkasen hassulta, niin parhaiten tuo pienten kanssa yhdessä tekeminen onnistuikin juuri silloin kun minulla oli vain yksi tai kaksi pientä lasta. Luultavasti motivaatiokysymys; käytännössä apua tulee pyytäneeksi ensin 11-vuotiaalta ja sitten vasta 2-vuotiaalta :D

Tiskikonetta ei tuolloin vielä oltu keksitty (hee, siis meillä :) ja tiskasimme näin: Laitoin lapsen istumaan tiskipöydälle altaan viereen, annoin harjan käteen, toisen omaani ja sitten tiskasimme yhdessä. Kun pieni vähän kasvoi hän sai seistä jakkaran päällä vieressäni. Aina välillä muistin kiitellä ylenpalttisesti lasta avusta, ja toki lapsi vietti ison osan ajasta kipoilla ja vedellä leikkien.

Astianpesukoneeseen olemme tunkeneet yhdessä astioita: Lapsi laittaa muovisia, minä särkyvämpiä, ja pienestäkin apuaskeleesta kiitellään.

Imuri on kinkkisempi juttu, koska se todella voi olla äärettömän pelottava. Imuroinnit sun muut on meillä useimmin hoidettu silloin kun molemmat vanhemmat ovat kotosalla... Tällä hetkellä tosin meidän pikkuisin viihtyy todella mainiosti selkärepussani (Manduca, mainostaa :) kun imuroin.

Lattianpesuämpärissä uiminen :D kuulostaa superkivalta. Me pesimme aikoinaan lattioitakin yhdessä, minulla tai miehellä oli isompi lattiarätti ja yksi-kaksivuotiaalla pienempi. Huuhtelut yritettiin tehdä yhdessä, ja sitten pestiin. Oi miten puhdasta tulee, kiitos avusta! Kehitystä tämäkin mutta mihin suuntaan: Nykyään pesemme lattiat noin kaksi kertaa vuodessa...! Eli kyseenalainen vinkki: siisteystason hienoinen lasku saattaa sekin osaltaan helpottaa arkea :)

Juu, ja pyykinviikkaussessiot: Istuimme esikoisen kanssa pyykkiläjän vieressä ja viikkailimme molemmat omiin pieniin kasoihimme. Kun esikoisen silmä vältti hieman ehostin hänen viikkauksiaan...

Pyykkitelinettäkin voi yrittää tyhjentää yhdessä, vaikka niin että aikuinen ottaa vaatteen narulta, ojentaa pienelle joka tiputtaa sen koriin, jonka jälkeen luonnollisesti kuuluu ihasteleva Kiitos avusta, menipä se hyvin sinne!

Kotitöiden teoreettista filosofiaa:
Jo pienelle lapselle, ihan vauvalle on tärkeää saada tuntea olevansa tärkeä omalle perheelleen. Sanomattakin on tietty selvää että tärkeä siten että hän tuntee itsensä rakastetuksi, mutta myös tärkeä siten että lapsi tuntee että häntä tarvitaan. Usein myös käy niin, että kun ensin lapsi on saanut tehdä työtä yhdessä aikuisen kanssa, hän katoaakin lelujensa/muiden omien tärkeiden puuhiensa pariin, ja aikuinen saa rauhassa jatkaa kotitöitään.

Ja kuivempaa arkirealismia... :
Lyhyesti: Olemme vuosien ja lapsien saatossa paljonkin lipsuneet näistä periaatteista pienten lasten kohdalla... Usein vaan on mukamas helpompi tehdä itse kuin ottaa lapsi mukaan. Ja kuitenkin - tässä pari päivää sitten kun olin tunkenut vaatteet pesukoneeseen vauva sylissä kieppuen keksin painaa käynnistys nappulaa hänen sormellaan ja tietty kiitin innostuneesti. Pienen ilme oli hämmentyneen onnellinen, ja jokunenkin hetki siitä eteenpäin kului varsin tyytyväisissä merkeissä.

Vielä ps: En kuulu superkotiäiteihin jotka "tottakai tekevät kaikki kotityöt kun kerran ovat kotona". Teen sen minkä jaksan & pystyn (vähemmän kuin ideaalikuvassani...) ja loput tehdään iltaisin & viikonloppuisin kaikki yhdessä.

Kohti soljuvampaa arkea...

2009-09-22T10:28:00.006+03:00

...ainakin toivottavasti ;)

...kuva syyskuiselta Jurmon retkeltä, 2006...

Tässä taannoin stressipisteet olivat nousussa , mutta nyt tuntuu onneksi jonkinlaista arkeen solahtamista ilmassa.

- Olen saanut lasten vaihtelevista koulupäivistä kehitettyä jonkinlaisen sisäisen kellon itselleni.

- Sisäisten aikataulujen lisäksi myös "hermokeskus" on kunnostettu, ja lasten lukujärjestykset näkee näppärästi yhdellä silmäyksellä.

- Nelosen balettiharrastus on tuonut yllättävän ihanuuden mannasarian arkeen: Nyt kun olen ajokortillinen ( ilmiö vaatii yhä välimerkkivyöryn: !?!?!?! ) saan itse kuskata lapsukaisen keskustassa sijaitsevaan tanssikouluun, ja sitten-minulla-on-tunti-aikaa-kierrellä-kaupoissa-ihan-yksikseni!!!!! Ihanaa, ihanaa, ihanaa...

- Miehen paluu "normaaleihin" työaikoihin - eli opiskelun pariin vielä täksi lukukaudeksi - tuo selkeyttä arkeen, ja arvostan todella sitä että hän palaa illalla kotiin perheen pariin. Järjestään kaikki palomiehet tuntuvat ylistävän 24h vuorosysteemiä, en sitten tiedä kuinka monelta palomiehen vaimolta on kysytty, mutta minusta ainakin perheen kannalta on paljon kivempi tämä kahdeksasta neljään -rytmi. Vaikka tietty ne tulipalot sun muut pitää sammuttaa myös virka-ajan ulkopuolella :D

- Seurakunnan päiväkerho kahdesti viikossa on huippujuttu meidän pienelle "kotilaiselle".

- Vielä kun saisin tämän nyt sylissä riehuvan vauvelin rytmin jotenkin vakiintumaan... Ainakin kuukauden ajan on heiluttu kaksien ja kolmien päiväunien välillä, ja hiukkasen rasittaa unien ajankohdan ja keston yllätyksellisyys: ikinä ei tiedä jaksaako pieni valvoa kaksi vai neljä tuntia kerrallaan, tai kestävätkö päikkärit kolme varttia vai kolme tuntia...

Ihanuus ja vaikeus

2009-09-19T16:47:00.006+03:00

eli Viikon kysymys 15.

Mitkä on ihanimmat asiat lapsissasi?

Ihaninta on ykkösen tapa nauraa odottamattomille asioille... Ehdotapa viikonlopun välipalapöydässä innostuneella äänellä että "tehtäiskö tänään jotain tylsää?", ja saat tulokseksi ihastuneen "joon" ja naurusta väärään kurkkuun menneen pähkinävoivoikkarin.

Ihaninta on kakkosen tapa unohdella asioita... Kakkosen koulureppu painaa aina pienen maastoauton verran koska hän kuljettaa koko pulpetin sisältöä mukaan unohdusten välttämiseksi. "Älä sitten vain kuskaa koulukirjoja mukaan kirjastoon" (kolmen kilsan pyöräilymatka) "No en tietenkään :)" ... "Äiti mä olen ihan kuollut; reppu painaa ihan himona; mä huomasin vasta lainaustiskillä että koulukirjat on vielä täällä"

Ihaninta - ja pelottavinta - on kolmosen tapa paneutua täysillä siihen mitä hän tekee... Jos rakennetaan, rakennetaan täysillä; jos kirjoitetaan, kirjoitetaan täysillä; jos juostaan päin seinää, juostaan täysillä.

Ihaninta on nelosen mielikuvitus... "Niin, Staimwolk on sen kirjan nimi! Siinä on sellainen perhe, joka muuttelee koko ajan. Ne muuttaa aina siinä samalla kadulla viereiseen taloon, ja sitten taas viereiseen ja viereiseen :) Sen perheen äiti ja isä tutustuivat toisiinsa sillä tavalla, että ne asuivat ensin rivitalon eri päädyissä, ja muuttivat aina viereiseen asuntoon. Sitten lopulta niiltä oli enää keskimmäinen 'asumatta', ja ne muuttivat siihen samaan aikaan ja rakastuivat toisiinsa."

Ihaninta on viitosen tapa olla hän itse... Isosisko joka rakastaa ja hoivaa, kerholainen joka tulee ulos kerhon ovesta, etsii katseellaan äidin ja vilkuttaa. Hän on pieni joka pyöräilee varovasti ettei käsi menisi uudestaan sököksi; pieni joka halaa niin pehmeästi.

Ihaninta on kuutosen palleroisuus... huitovaisuus... läähättävyys... nauravuus... touhottavuus; tapa kiskoa kaikkia perheenjäseniä hiuksista ja nauraa samalla niin iloisesti ja viattomasti.

Mikä on vaikeinta lasten kans miehesi mielestä?

Jos vastaisin tähän itse, mieheltä kysymättä, sanoisin että nuorimpien syntymäaikojen muistaminen :D
Kysäisin kuitenkin mieheltä, ja hän vastasi että alati muuttuvat tilanteet. Juuri kun on oppinut toimivia systeemejä, kaikki onkin taas toisin ja "toimivat systeemit" eivät todellakaan enää toimi.
Mieheni on myös jokseenkin rauhallinen mielenlaadultaan, ja hänen on selvästi vaikea ymmärtää perheemme kuumakallejen mielenliikahdusten suuntia ja taustoja...

Noloa, noloa...

2009-09-17T15:18:00.002+03:00

Niin, tietenkään Herra Heppulia ei oltu vaihdettu. Ei hänelle ollut edes tullut v-a-i-h-e-t-t-a. Kunhan vain oli ressu tulossa kipeäksi :( eli täällä hiukan nolottaa moiset diagnoosit... Tauti on onneksi joku lievän tuntuinen räkätauti, ja Herra Heppuliakin jo naurattaa, huidotuttaa, ja juuri nyt päiväunettaa :)

Kuka vaihtoi vauvan???

2009-09-15T13:26:00.005+03:00

Siis mikä päivä! Minne meidän leppoisa pikkutyyppi on kadonnut, ja mistä tämä raivoisa riehuriiviö ilmestyi?

No, eikun vanha mantramme käyttöön: "tämä-on-vain-joku-vaihe, tämä-menee-(pian)-ohi" Ja neljänkympin kriiseilijänä on helppo ymmärtää seitsemän kuukauden kriiseilijää... :)

Silti:

Hatunnosto kaikille yhden tai kahden pienen lapsen kotivanhemmille: Tällaiset aargh-päivät olivat ennen niiiiiiiiin pitkiä... Kun taas nyt, kun perhe on vielä kasvanut piristää jo se, kun kello tulee kaksitoista tai kolmetoista, ja varhaisimmat koululaiset kotiutuvat.

Samat hiukset, vaihtuva tyyli :)

Raskauden raskautta sekä vauvakuumetta?

2009-09-14T12:36:00.007+03:00

eli viikon kysymys nro 14.

Onko raskautesi pelottaneet enemmän vai helpottuneet useimpien lasten myötä?

Raskaudet ovat menneet enimmäkseen muun elämäntilanteen mukaan; helppo ja kevyt elämäntilanne ---> kevyttä odotusta (siis suhteellisen, onhan raskaus aina raskaus), painava ja raskauttava elämäntilanne ---> raskas ja pelottavakin raskaus. Ensimmäisessä raskaudessa (tai siis toisessa, ihan ekassa tuli keskenmeno viikolla 10) sain levätä todella paljon, keskittyä odotukseen ja tulevaan vauvaan, ja tuo aika on jäänyt mieleen tarunhohtoisen ;) ihanana vaikkakin myös pelottavana, kun taustalla oli tuo keskenmeno. Painavassa elämäntilanteessa - sanotaan vaikka loppuraskaus juuri uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen - odotusmuistot ovat melko erilaiset.

Raskausoireet tuntuvat pahenevan kerta kerralta (paitsi nyt kuutosella ei sentään enää ollut eroa viitoseen tässä asiassa), synnytykset sen sijaan ovat helpottuneet kerta kerralta. Jostain syystä (??) synnytys on pelottanut enenevässä määrin, vaikka viime synnytykset ovat menneet todella hyvin. Ehkä se muistojen reppu alkaa olla melko iso ja painava, vaikka rakas onkin...

Kerro onko sinulla vauvakuumetta?

Ei tällä hetkellä... kai :D

Poden tietyllä tavalla kroonista "vauvakuumetta", vaikka toisaalta muutamankin (ainakin kolme) kertaa ollaan oikeasti jo luultu että tämä meidän perhe on nyt tässä. (Tai niinhän se onkin aina juuri NYT tässä, mutta ymmärrätte varmaan :)

Teki mieli laittaa tuo vastauksen sana vauvakuume lainausmerkkeihin, koska sellaista "vaaleanpunaista" (tai sinistäkään ;) se ei enää ole. Minulle tuntuu sopivan sen kummemmin kuumeilematon elämäntapa: rakkaus... ja sen hedelmä <3

EI VOI OLLA TOTTA :/

2009-09-10T10:56:00.002+03:00

Pikku-uutinen eilisessä VIIKKOSAVO-lehdessä:

"Kaupungin (Kuopio) talouden sopeuttamistoimet, vuoden 2009 aikana toteutettavat lomautukset sekä lasten ja nuorten mielenterveys- ja kuntoutusyksikköä koskeva hallinnollinen selvitystyö aiheuttavat supistuksia yksikön toiminnassa.
Ajanvarausaikoja uusille asiakkaille ei lasten (0-12 vuotiaat) mielenterveys- ja kuntoutuspalveluihin ole syksyn aikana varattavissa. Jonossa olevien lasten tilanne säilyy loppuvuoden ajan lähes ennallaan. Kasvatus- ja perheneuvontaa voidaan antaa vain puhelinneuvontana"

Tuntuu kuin sisälläni olisi pallogrilli parhaassa käristysvaiheessaan.

Mikä ihmeen "hallinnollinen selvitystyö" saa noin vain aiheuttaa supistuksia lasten mielenterveysyksikön toimintaan, tahi kuntoutukseen? Miten lapsi voidaan muka laittaa odottamaan hoitoa mielenterveyspulmiin vuositolkulla?

Kuopio on %¤&#%/## kaupunki. Ensin ne lomauttivat opet (eli lapset katsoivat koulussa pari viikkoa videoita, etenkin yläastelaisten ruutukiintiö tulvi yli), sitten ne "harventavat leikkipuistoverkostoa säästösyistä", ja nyt lasten mahdollisten pikkuongelmien annetaan hoitamattomina paisua ja paisua.

Meidän nelivuotias sai tammikuussa neuvolasta lähetteen puheterapiaan; helmikuussa tuli lappu että "olette jonossa, arvioitu jonotusaika kuusi kuukautta", ja ilmeisesti, tuon pikku-uutisen perusteella jatkamme jonossa hamaan tulevaisuuteen. (Tietääkö kukaan miten lasta avustettaisiin oppimaan K-kirjain - nyt mallia T?)

Hoooooooooh. Onneksi kaupungin rahat kuitenkin riittivät siihen-tuliterään-pesäpallostadioniin... Harmi vain että kaupungin joukkue putosi sarjasta juuri ennen ko. stadionin valmistumista.

WautsiWirallinen kysymyslaatikko

2009-09-08T09:15:00.003+03:00

Miten minulle aina käykin näin: tarkoitus oli hyödyntää toiseksikuopuksisimman kerhoajat reippaiden vaunukävelyiden merkeissä, mutta hyödynnänkin ne lähes poikkeuksetta suklaalevyn, viltin ja tietokoneen merkeissä?!?! - Siis ainakin sen pienen aamupäivätovin kun vauva nukkuu ja talossa on pesukoneen hurinaa ja pientä tuhinaa lukuunottamatta täysin hiljaista... Ihanaa ja namskis...!

Asiaan:

Viikon (tai kuukauden tai vuoden :D) kysymys palaa entistä ehompana :) Tai ainakin yhtä ehona kuin ennen :D

Eli:

Kyllästyin totaalisesti omiin ongelmiini, joten olisi mukavaa vaihteeksi perehtyä jonkun toisen pulmiin :)
Oletko saanut ensimmäisen lapsesi, ja vaikka kaikki muuten menee hyvin, niin yksi alunperin pieni probleema on kasvamassa suureksi vuoreksi? Oliko esikoisesi uhmaikä lastenleikkiä siihen verrattuna, mikä hulabaloo talossa nyt on käynnissä kiihkeäluonteisen kuopuksen toimesta? Ovatko yöt niin kaaosta, ettet aamulla löydä tietäsi kahvinkeittimelle?
En tietenkään kuvittele tietäväni vastauksia kaikkiin tilanteisiin (sikäli kuin vastauksia edes aina olisi olemassa), mutta joka tapauksessa olen kuuden lapsen kanssa ehtinyt kahlata läpi monenlaisten ongelmakinosten, ja kertoisin mielelläni mikä meillä on auttanut.

Kysymykset tervetulleita joko kommenttilaatikkoon tai sähköpostiin (osoite sivupalkissa), ja tämä on kestopostaus, eli ei vanhene ellei toisin ilmoiteta :)

Nyyhkis, suklaat on loppu... ;)

O-OU sekä äitiyden huippuhetkiä

2009-09-05T12:58:00.003+03:00

Heh, kuukausia jatkuneelle mikään-ei-ole-hyvin-vaikka-kaikki-onkin-hirveän-hyvin-natinalleni löytyi eräänä iltana nimi: uhmaikä :D Tarkemmin sanottuna neljänkympin kriisi taisi iskeä jo nyt, kolmevitosena. Täysin loogista koska kolmenkympin kriisi oli siinä kaksikuutosena...

Kriisit ovat kivoja: tie uuteen, kasvun paikka, sen sellaista :)

Kriiseilyn ja arkisten täysien täysien päivien lisäksi ehdin eilen kokea erään äitiyden huippuhetkistä: Menimme Putiikkiin tyttäreni kanssa, sinne kaikkein vaaleanpunaisimmalle ja hörhelöisimmälle osastolle, ja ostimme balettiin sopivan voimistelupuvun, valkeat leggingsit ja (kun äiti sitä niin kovasti toivoi :) vielä tyllihörhellyshameen.

Vinkki: Jos huomaat yllättäen kärsiväsi neljänkympin kriisistä tms, shoppaile annos vaaleanpunaista tylliä; saattaa helpottaa enemmänkin kuin vain hetkeksi :D

Harrastusmafiaa

2009-09-02T13:14:00.009+03:00

Vietin musiikkiopistolapsuuden & -nuoruuden.

Vanhimmat lapsistamme taas viettivät muutaman keskeisen vuoden ulkosaaristossa musiikkiopiston ynnämuiden ulottumattomissa, joten he ovat keskittyneet omatoimiharrastuksiin: erilaiset projektit, postimerkkien keräys, lukeminen/kirjoittaminen/sarjakuvien piirtely, skeittaus...

Lapsena en luonnollisestikaan kyseenalaistanut musiikkiopistoa, mutta nyt äitinä en aivan nikottelematta veisi lastani minkään harrastuksen pääsykokeisiin :/ "No niin, katsotaanpa oletko sinä tarpeeksi musikaalinen että pääset sisään; ai, suositun instrumentin raja oli liian korkealla, kokeillaanpa tuubaa..." Tietenkin fiksut vanhemmat muotoilevat asian rakentavammin kuin ylikriittinen mannasaria, mutta silti.

Pohdin harrastusten syövereitä eilen kaasutellessamme kohti lapsen balettikoulua (tyytyväisinä väärä osoitelappu kourassa - sählinkiä ja häslinkiä mutta ehdittiin :) Oli kieltämättä mukavaa mennä harrastamaan taidetta ilman pääsykoetta... Riittää kun kaivaa kuvettaan, kuivakka heh.

Arki hakee vielä muotoaan, mutta selkeämpään tuntuu olevan menossa. Tänään on viimeinen vanhempainilta tältä alkusyksyltä, mutta hammaslääkärikäyntejä vielä riittää... Lapsille koulutarvikkeita ostellessa hankin samalla itselleni "organisointivihon", johon on syntymässä monenlaisia listoja alkaen siitä mitä tänään syödään (keskeneräisen listan mukaan "pottuja ja juustoisia hirssipihvejä", suosittelen :) ) Onneksi harrastusiltoja on toistaiseksi vain tuo yksi, ehditään myös olla eikä vain juosta.

Horisontti tule takaisin, älä tule takaisin!

2009-08-28T09:33:00.010+03:00

Meren tuoksu, kallion viileys; elämän painavuus ja keveys; kun kiipesi vuorelle näki lopulta niin kauas.

Patenttiratkaisu stressiin:

2009-08-24T18:01:00.004+03:00

Rintatulehdus, eli terkut sängynpohjalta!

Käsi sydämellä: on jopa mukavaa päästä välillä potemaan; meistä kun on taasen tullut hektinen perhe.

Tulehduspöhnässä pientä listausta stressinaiheuttajista:

- Miehen pitkät työvuorot, tosin vika oli nyt viikonloppuna. Hämmästyttävää; perinteistä poiketen vikan työvuoron vikana aamuna ei tullut hälytystä juuri ennen vuoronvaihtoa. Puoliso tosin unohti lompakkonsa ambulanssin hansikaslokeroon.

- Viime viikon uurastin kirjallisten töiden parissa, hih vain :)

- Pottuporkkana on ollut (pienimuotoinen) menestys. Ei sentään stressiä tästä, se on ollut toistaiseksi huvittelua, mutta oikeasti en kauheasti rakasta mössöaikaa. Onnistuisikohan sormiruokailu mitenkään, jos hampaita on yhä nolla?

- Lasten koulustartti: Koulutarvikereissut kaupungille (1kpl reppu, 1kpl penaali, 100kpl kyniä, muutama Arnoldsin donitsi), sekalaiset aamut kun lukujärjestyksiä saatiin odotella yli viikko, totuttelu uuteen rytmiin sekä lapsilla että aikuisilla.

- Vauvan ihanuus ja jatkuvuus, imetyksen unistuttavuus.

- Oman paikan etsiminen maailmassa. Tänään päiväuniaikaan se oli onneksi pullean Herra Heppulin kyljessä peiton alla... <3

- Kun perheessä on neljä koululaista, aiheuttaa koulun alku aina myös vanhempainiltavyöryn.

- Harrastus (!!!) Käytännön syistä (Utö) osaksi kasvatusideologiaamme muodostui (nykypäivänä käsittääkseni edistyksellinenkin :) harrastuksettomuus. Kaupungistumisemme toi tietenkin mahdollisuuden harrastuksiin, mutta isommat lapsista eivät ole innostuneet mistään ohjatuista harrastuksista, mitä olemme keksineet ehdottaa. Me aikuiset taas emme ole innostuneet ajatuksesta kuskaamisista ja rikkonaisista illoista. Tokaluokkalainen lauloi viime lukuvuonna kirkon lapsikuorossa (kätevää, ei kuskausta kun oli tuossa nurkan takana) ja haluaa nyt kokeilla balettia. Ensikertalaisperhe siis raottelee tanssikoulun ovia, mitähän sieltä löytyykään...

Mukavaa alkuviikkoa blogin lukijoille - sekä sinulle joka eksyit tänne muuten vain - toivottaa Mannasaria kumppaneineen!

Herra Heppuli tapasi pottuporkkanan!

2009-08-21T14:06:00.004+03:00

Herra Heppuli - puoli vuotta - joka tähän asti on syönyt ainoastaan maitoa, joutui eilen ennenkokemattomaan seikkailuun! Hän pääsi äidin syliin (tähän asti tuttua :), sai eteensä pienen kipon joka sisälsi mössöä, ja kaulaansa ruokalapun!! Isä ja sisarukset pöydän ympärillä käyttäytyivät kuin Herra Heppuli olisi lähdössä kuumatkalle!!! Suuruusluokaltaan vastaava asia, tietenkin :D

Sitten Herra Heppuli sai maistaa. Hän hämmästyi. Äiti höpötti hänen korvaansa. Lopulta isoveli ja isä eivät voineet enää vastustaa kiusausta taputtaa.

( Not so ) urban exploration

2009-08-17T21:11:00.001+03:00

Voi vallaton, miten olenkaan aina rakastanut ( =pelännyt, rakastanut, pelännyt jne.) autiotaloja. Höpsö minä kuvittelin sen olevan minun juttuni, kunnes kamala google & muutama varomaton klikkaus paljastivat ílmiön olevan noin miljardin muunkin ihmisen Juttu. Hiukkasen harmi...

Vuokaramökkimme varustukseen sisältyi kaiken muun hyödyllisen lisäksi autioitunut torppa aivan naapurissa. Kuumana kesäiltapäivänä me aikuiset jätimme isommat lapset kesämökin tuvan pöydän ympärille piirtelemään lohikäärmeitä, ja suuntasimme vaavelin kanssa hieman tsekkailemaan...

Tänään, sateisena, harmaana, puuduttavana, kyllästyttävänä, stressaavana, epätietoisena ( <--- ohessa siis kuulumiset ;) päivänä päätin virkistää maailmaa muutamalla autiotalo-otoksella, suoraan Savo-Karjalan rajamailta. Ja muistuttaa samalla itseäni siitä että aina ei sada, aina ei toista näe harmaasti. Jonain päivänä kaurajätskin päällä on taas niitä metsämansikoita, kirpeitä viinimarjoja...

Luopumisen haikeutta

2009-08-13T12:40:00.004+03:00

Olen hidas siirtyjä... Uusiin elämänvaiheisiin tottuminen vie aikansa.

Kun koululaisten kesäloma alkoi, meni muutamakin hetki tottua siihen, että talo on täynnä vellovaa kesälomakansaa, vuorokauden ympäri. Totuin kyllä lopulta, ja mitä sitten tapahtui: Koululaitos kiskaisi lapset takaisin! Toki koko ensimmäisen viikon koulupäivät ovat lyhyitä, läksyt minimalistisia, mutta silti vapaat lomalaislapset muuttuivat todella paljon: kelloon katsotaan, ilmeet vakavoituvat, eikä aamulla ensimmäisenä ole enää mielessä se, miten suloinen pikkupikkuveli on. Ehkä täällä kotona asuu muutama muukin hidas siirtyjä... Onneksi viikonloppu on tulossa, takaan että kaikki saavat venyä ja vanua pyjamissa juuri niin pitkään kuin haluavat :)

Ok, iltapäivinä nähtävissä on taas iloisempiakin ilmeitä, kuten par'aikaa hilpeää olohuoneskeittailua :D

Kaipaan tietenkin järjettömästi (järkevästi ;) Utön ensin kahden, sitten neljän, kuuden, lopulta peräti yhdeksän oppilaan koulua. Miehen valmistuminen alkaa häämöttää näköpiirissä, ja pohdimme tulevaisuutta kuumeisesti. Olemme aivan väärällä puolella Suomea ystäviin, sukulaisiin, kummeihin ja kummilapsiin nähden. Ja mereen. Harrastamme kyläkoulujen pelastamista :D mutta pienet, jopa pienehköt koulut ovat muuttuneet katoavaksi & uhanalaiseksi luonnonvaraksi, kun kas, nykypäättäjiltä tuntuu se säästäminen täyttäneen mielen niin, että lapsen hyvinvointi on päässyt unohtumaan.

Raivoisa manifesti

2009-08-10T10:10:00.001+03:00

Kaksi kuukautta sitten tässä oli leikkipuisto.

Ei ole enää.

Kaupunginosassamme on/oli kaksi leikkipuistoa. Eräänä päivänä kävellessämme kauppaan pikkutyttöjen kanssa hieraisimme silmiämme. Korttelipuisto oli poistettu! Leikkivälineet oli kaivettu irti ja viety pois, jopa hiekkalaatikon somat reunusaidat oli purettu.

Hiekassa rötkötti aanelonen, joka ilmoitti että "säästösyistä kaupunki harventaa leikkipuistoverkostoa".

Mannasaria puristelee käsiään nyrkkiin pohtiessaan mitä ihmeen säästöä hyväkuntoisen leikkipuiston purkamisesta syntyy. Myös olematon asukasdemokratia & tiedotus sapettaa; jonain kauniina aamuna saatamme herätä ilman kattoa ja seiniä, koska kyllä, kotimme omistaa tuo samainen säästösyistä harventaja :/

Loppukesä lumoaa hiljaisuudellaan

2009-08-08T12:52:00.007+03:00

Elokuu ulkosaaristossa - suosikkini

Missä kaikki ovat?

Elokuussa täyteen pakattu laituri... tyhjenee purjeveneistä.

Saari tyhjenee... kesäasukkaista, turisteista, veneilijöistä, jonoista kylän kaupassa; jotenkin vain on niin ihmeen huojentavaa, kun saari on taas meidän(kin).

Joka ikinen elokuu hämmennyn uudestaan saaren muodonmuutoksesta; ihmiset tiivistyvät minimiin, saaren käsinkosketeltava kauneus jää. Koulukin avaa ovensa taas ihan pian...

Ihanat yksivuotiaat, osa 3/3

2009-08-05T13:14:00.001+03:00

eli Viikon kysymys 13.

Asuuko kotonasi erittäin toimintakykyinen, mutta täysin harkintakyvytön perheenjäsen? Tässä muutamia käytännön vinkkejä:

- Muista turvavarustelu: Pistorasioihin suojukset, terävät veitset riittävän korkealle, lääkkeet ja siivousaineet lukkojen taakse, parvekkeen putoamattomuustarkistus (helpotuksen huokaus täältä, asumme hobittitapaan maan tasalla.), pannut ja kattilat aina kahva seinään päin (meillä menty ainakin tähän asti ilman hellansuojusta, mutta vaatii tosiaan tuon ettei taaperon ulottuville jää houkuttelevia tarttumiskahvoja.)

- Kodin tietynasteinen raivaus; perintövaasit siirtäisin astetta ylemmäksi, ja muutenkin hieman laittelisin kotia niin, että saisitte kaikki viettää mahdollisimman rentoa elämää yksivuotiaan toteuttaessa luontaista tutkimusvimmaansa :)

- Punnitse kritiikin kanssa mitä valitset 'kiellettäviksi' kohteiksi. Omien hermojen kannalta kannattaa valita vain muutama (plus kaikki hengenvaaralliset jutut tietenkin estetään). Meillä on esim. aina saanut ottaa keittiötarvikkeita laatikoista ja halutessa kuljetella niitä, joskin terävät veitset olen luonnonllisesti nostanut ulottumattomiin, ja lisäksi olen päivystänyt - joskus surkeasti myöhästyen - vieressä ettei laatikko pääse litistämään pieniä sormia.

- Kysymysten oikea muotoilu: Vältä kysymyksiä/lausahduksia, joihin voi vastata sanalla ei. Jos esimerkiksi hetki olisi mielestäsi otollinen iltapesulle, ei kannata kysyä "Mennäänkös iltapesulle?", eikä edes todeta pirteästi: "Nyt iltapesulle!" vaan kysäistä esim: "Missäs ihmeessä sinun hammasharjasi on?" Ja voi sitä löytämisen riemua... :) Jos taas haluaa taapertelusta innostuneen lapsen takaisin rattaiden kyytiin, ei kysytä:" tuletko kyytiin?", eikä todeta "nyt kyytiin!", vaan lasta nostaessa kysytään "missä sammakko ( =rataslelu) on?" Ja innostutaan tietysti yhdessä lapsen kanssa löytämisestä :)

Tällainen uudenlainen kysymyksenajattelu jotenkin suuntaa taaperon oikeille raiteille, niin ettei tämä tule alkaneeksi pohtia että haluankos minä oikeastaan iltapesulle juuri nyt...

- Muista nauttia yksivuotiaan ihanasta ilosta <3>

- Harhauttaminen kuulostaa ehkä löyhämoraaliselta :D mutta on erittäin käyttökelpoinen menetelmä yksivuotiaan kanssa. Ups, saiko napero hyppysiinsä mummille tarkoitetun valokuvanipun? No, mitä me näistä kuvista kun... (napataan lapsi kainaloon, tungetaan kuvat näkymättömiin ja juostaan ikkunaan) katsos, ulkona menee bussi! (tai jotain muuta yksivuotiasta kiinnostavaa; koira, täti, lapsi...)

- Mummi on käynyt kylässä ja mummille vilkutetaan; saman logiikan mukaan voi vilkuttaa vaikkapa keinulle/ostoskärryille/tihutyön kohteelle, kun on aika poistua. Vilkuttaminen saattaa olla joskus laiha lohtu, mutta tarjoaa kuitenkin lapselle tavan käsitellä tilannetta, ja toimia :)

- Ruokailusta: Yksivuotiaan nauttimat annokset ovat joskus melko mitätöntä kokoluokkaa, mutta itse olen luottanut tiukasti siihen että lapsi tuntee itse ruokahalunsa. Mantra: Aikuinen päättää laadun, lapsi itse määrän. Meillä yksivuotiaat ovat hoitaneet myös ruoan lappaamisen suuhun itse, kätevällä lusikka-palleronyrkki-yhdistelmämenetelmällä :) (Taaperoisemme ovat olleet minä-ite-tyyppejä, toki olen tarvittaessa/sallittaessa syöttänytkin, ja lisäksi tarpeen vaatiessa imettänyt aterioiden välissä)

- Suhteellisen säännöllinen päivärytmi on melkoisen A ja O yksivuotiaan kanssa elämisessä. Lapsi tarvitsee ruokansa ja unensa, mutta myös vanhempi tarvitsee kipeästi tiedon siitä, että tiettyinä aikoina hektinen meno taukoaa hetkeksi. Päivärytmin ei tietenkään tarvitse olla minuutintarkka, ja yllätyksillekin on löydyttävä tilaa :) Mutta pääsääntöisesti näin: Viisi ateriaa, ulkoilu, yhdet tai kahdet päiväunet päiväsaikaan, iltatoimet ja nukkumaanmeno tiettyyn aikaan illalla. Päivään voi/kannattaa sisällyttää myös "hermolepoa hereilläoloaikaan", esim säännöllinen kävelylenkki rattaiden kanssa, ja mahdollisesti "reputteluaika" sisälläkin, jolloin lapsi selässä kantorepussa, jolloin itse vapautuu puuhailemaan tietäen että lapsi on turvassa. (Tosin kysyjällä erityisen lahjakas lapsi; tästä löytyy alkuperäinen kysymys josta selviää että rataskävely ei välttämättä olekaan hermolepoa, jos/kun lapsi taitaa turvavöistä vapautumisen jalon taidon.)

- Yksivuotiasta en ole 'pakottanut' selinmakuulle vaipanvaihdon ajaksi, vaan vaihtanut vaipat joko sylissä istuallaan, tai menokuumeen eniten kutittaessa jopa puoliksi vauhdissa siten että lapsi on seissyt. ( Joitain kestovaippoja on varmasti hankala vaihtaa muuten kuin lapsen maatessa, mutta ainakin Ruskovillan pötkyläharso-villahousut-systeemi onnistuu istuessakin. )

- Etsiytykää jos mahdollista toisten yksivuotiaiden seuraan; vertaisvintiöt vanhempineen keventävät arkea :)

Tässä yksivuotiaat tällä erää :) Vinkkien lista on varmasti puutteellinen, joten kaikki yksivuotiaan nykyiset tai entiset "omistajat", täydentäkää tarpeen vaatiessa kommenttilaatikkoon! Jätän myös itselleni ko. mahdollisuuden, koska tämä imettävän muisti on... :D

123 456 syytä vuokrata kesämökki viikoksi

2009-08-03T13:12:00.005+03:00

- eli palattu lomalta!

--- kesämökki saattaa kurkata maitohorsmaryöpyn takaa ---

--- metsämansikat ja viinimarjat jäätelön päällä ---

--- ranta, laituri, uiminen uiminen uiminen ---

--- ei remppahuolia --- ( Myöntää että jotkut/monet rentoutuvat paikkoja laitellen, mutta se joku en ole minä :)

--- ovikello ei soi ---

--- perhoset ja päivänkakkarat, tietenkin ---

--- vaaveli saattaa kääntyä ensimmäisen kerran selältä massulleen juuri kesämökin kuistilla :)

--- täytekeksit, täyttämättömät keksit, pullasiivut, täytekakut, kaikki ihana syötävä joka kuuluu mökille ---

--- sateen ropina kuistin kattoon, vintin kattoon ---

---kaiken takana vaaniva jättiläissuklaalevy :D ---

--- pihapelit kroketti, lentis, nokkosten huitominen :D Vaan tässä tulee vähintään viikkorahan arvoinen kysymys: Kuka opettaisi meidän lapsille häviämisen jalon taidon? Mannasaria puolisoineen ainakin on épäonnistunut surkeasti... Eli vinkkejä vastaanotetaan, jotta pelimailojen ja nappuloiden heittely vähenisi ;) ---

---takkatuleen tuijottelu ---

ps. Terkut siis lomalta! Oli ihanaa ja ihan ihmeen rentouttavaa; en olisi uskonut että näin lepuuttavaa voi tämän katraan kanssa ollakaan. Ilo taisi kertautua, kun kaikilla oli niin kivaa :) Miehen 24 tunnin työvuoro kyllä aavistuksen häiritsi, lähinnä niin että seuraavana päivänä mökillä asustikin äreä mannasaria. Onneksi ohimenevää :)

Lomalle, hämmästyttävää!

2009-07-24T21:06:00.004+03:00

Kipsi... on poissa mutta käsi edelleen surkea ruppana. Jumppa ja aika auttanevat :) Äidin stressiä ei helpottanut kun kirurgi kiskaistuaan piikit pois kädestä - auts :( - ilmoitti että nyt lapsukainen ei saisi lähiaikoina pudota uudestaan, koska murtuu kuulemma helpommin.

Vauveli... kävi neuvolassa ja osoittautui "verkkaisesti kehittyväksi" jättivauvaksi. Minusta hän ei kyllä kehity mitenkään erityisen verkkaisesti, mutta mitat (70cm ja 9940g) ovat kieltämättä reilut. Hämmentävää, että joku voi viidessä kuukaudessa kasvaa 18cm!!! Olen usein pohtinut aiheuttaako moinen kasvu joitain "oireita", kuten esim. raskaudessakin on kaikenlaisia oireita.

Perheemme... suuntaa viikoksi mökille!!! En vielä etukäteen tiedä että kuinka "lomaa" se tulee olemaan (mieskin käy sieltä käsin tekemässä yhden 24h työvuoron), mutta joka tapauksessa hurjan kivaa saada vähän vaihtelua tähän kaupunkikesään :)

Kesän tuntua ihan jokaiselle! Palailemme veden ääreltä nettiyhteyden äärelle reilun viikon päästä :)

Ihanat yksivuotiaat, osa 2/3

2009-07-20T07:45:00.003+03:00

...eli viikon kysymys 12.

Pienten (tässä konttausikä-n. puolitoista) lasten kanssa voi tietenkin toimia tsiljardilla ja yhdellä tavalla, mutta päälinjoja tuntuu olevan kaksi:

1. Opettaa (ainakin yrittää siis :) jo konttaavalle/taapertelevalle pienelle mitkä asiat ovat kiellettyjä "Ei saa koskea jukkapalmun multaan"

...tai sitten, oma suosikkini...

2. Suhtautua lapseen maailmaa tutkivana, uteliaana olentona, ja opettaa hänelle miten asioita käytetään. "Oi miten kivaa, löysitkö jukkapalmun?! Hups, katsos, sen multaa taputetaan, näin... Hyvä :) !!! Hienosti... Auts! Lehdet, ei kiskota, oi voi, nyt kukkaan tuli pipi... Paijataan lehteä (otetaan pienestä kädestä kiinni ja paijataan sillä kukan lehteä, ja kehutaan "noooin juuri, hyvä :)"

Yksivuotiaan kanssa kannattaa mielestäni vältellä sanaa ei niin pitkään kuin se on mahdollista (aiheuttaa lähinnä kapinaa tässä vaiheessa + kielletyn asian kiinnostavuus moninkertaistuu) ja keskittyä näyttämään että tehdään näin, eli näytetään kädestä pitäen, jo ihan pienestä kehuen. Mainiota on, jos pystyy olemaan "yhden askelen edellä kehumassa" (<--- tuossa muistutus myös itselleni :)

Kuulostaa ehkä korkealentoiselta haihattelulta, että yksivuotiaalle "opetettaisiin" asioita, mutta kysymys ei ole kummemmasta kuin kädestä pitäen näyttämisestä.
Esimerkkinä vaikkapa kiikkerä lamppu yöpöydällä ynnä yksivuotias joka lähestyy sitä rempseästi, ja nappaa lampun jalasta kiinni (lamppu vaarassa kaatua). Laskeutuisin samalle tasolle lapsen kanssa, ja nappaisin pienestä kädestä kiinni: "Hups, lamppu meinaa kaatua!" (sitten voidaan hiukan keikutella lamppua, ellei se jo keikukin kuin hirmumyrskyn kourissa :) "Mutta katsos, täällä on tällainen nappula (kaivetaan johdosta nappulakohta esiin)... Painapas siitä" (samalla näytetään nappulaa, tarvittaessa otetaan pienestä kädestä kiinni ja ohjataan sormi painamaan nappulaa) Kun lamppuun syttyy valo, saavutusta ja mahtavaa loistavaa valoa ihastellaan yhdessä yksivuotiaan kanssa "Hienoa, olitpa tosi taitava" ( käyttökelpoinen tapa ruttaustilanteissa on voivotella osaaottavasti miten lampulle/sanomalehdelle/äidille tuli pipi.)

Noooh, ehkä lampun äärellä ei (aikuinen ;) jaksa viettää puolikasta päivää/ jotain muutakin pitäisi saada tehtyä :) Yksivuotiaan harhauttaminen ei mielestäni ole mikään rikos :) Eli kun lamppuun/kukkaan/stereoihin kyllästyy perinpohjin voi hyvillä mielin napata yksivuotiaan kainaloon ja kiikuttaa katsomaan jotain superkiinnostavaa kuvakirjaa/ ikkunasta näkyvää kaivinkonetta/ mitä vain. Ylipäänsä hankalissa tilanteissa yksivuotiaan huomion voi surutta ohjata uusille urille :) näyttämällä mitä muuta kiinnostavaa maailmasta löytyy.

ps. en kuitenkaan ole "eittömän" kasvatuksen ystävä, sanalle löytyy kyllä runsaasti käyttöä sitten hiukan myöhemmin, puolitoistavuotiaana, uhmaiässä etenkin ;)

Tulossa osa kolme, "Hermostoa säästäviä vinkkejä"...

Potilas kirmailee

2009-07-18T19:10:00.009+03:00

Kipsi ei enää hidasta tahtia, juurikaan...

Mannasariaan sen sijaan on iskenyt jonkinlainen vauvakesäväsymys. Päälle painavat miehen työvuorot, vauvelin työllistävyys, sekä tiehyttukos/rintatulehdus/joku joka ei ota lauetakseen.

Mutta kivojakin juttuja on ilmassa:

- 16vee-hääpäivän juhlistus <3

- Vauveli joka on oppinut r-i-e-h-u-m-a-a-n <3

- Ystäväperhe, jota saimme alkuviikon pitää vieraanamme <3

- Viikon ( "vuoden" ? ;) kysymys, joka on yhä puolitiessään ( 1/3-tiessään ;) Pahoittelut kysyjälle aikataulun venymisestä, jatkoa on kyllä tulossa, heti kun mannasaria hiukan virkoaa :)

Lähdön tunnelmia

2009-07-11T14:10:00.003+03:00

- Saaressa asumisen plussapuolia: Kun lähtee, sen totisesti huomaa.

- Saaressa asumisen miinuspuolia: Kun lähtee, sen totisesti huomaa.

Kuvasarja ms Eivorin kannelta otettuna; yhteysalus irtoaa laiturista, kääntyy, ja kylä alkaa pikkuhiljaa loitota...

Lähtemisessä ja kotiin palaamisessa on... jotain :) !

Aamulla ennen kuutta silmät sirrillään astella hiljaisen kylän läpi kohti yhteysaluslaituria. Saari & kylä nukkuu, paitsi linnut ja muutama matkallelähtijä-collega. Hinaamme uniset lapset ja lukuisat, lukuisat kassit ja pussit laiturille, ja siitä metallisen yhteysaluksen syövereihin. Köydet irtoavat, ja sitten, no, ollaan irti... :)

( Aamuvarhaisen lähdöt on tallennettu vain muistoihin - tai sitten valokuvakansioon jota en ole vielä löytänyt ;) - kuvien lähtö keskellä kirkasta päivää. )

Iltamyöhällä takaisin kotilaituriin; väsyneinä ulos laivasta; tervehdykset laivaa vastassa oleville naapureille...

Kas, kävelymatkalla kotitalolle meitä moikkaa viisitoista sotilaallisen jyrkästi päivystävää sammakkoa :)

ps. Utöläiset, jos luette, niin saa laittaa vaikkapa säätiedotusta tai terkkuja kommenttilaatikkoon :)

Ihanat yksivuotiaat, osa 1/3

2009-07-08T09:44:00.008+03:00

... eli Viikon kysymys 11:

Miten säilyttää hermonsa erittäin pystyvän, mutta täysin eri tavalla ajattelevan suloisen 1-v-lapsukaisen kanssa? Kun on viidennen sadannen kerran vedetty kamat pöydiltä, rämpätty stereoita, pujoteltu rattaiden valjaista kiipeämään selkänojalle, tehty hoitopöydällä vaippaa vaihdettaessa sata kolmoissalkovia ja yritetty tehdä lavuaarista vesiliukumäki, näistä kaikista tuhat kertaa kiellettyäsi???? Onnistutko sinä olemaan korottamatta ääntäsi, kiroilematta ja muutenkin osoittamatta, että nyt ottaa äitiä päähän ihan kerta kaikkisen täydellisen paljon?! Mikä onpi strategia siihen, ettei saa vatsahaavaa ja verenpainetta, kun piltti pistää pahintaan?

Kiitos kysymyksestä - ja muistutuksesta - ihanista yksivuotiaista :) Odotan riemun ja kauhun sekaisin tuntein sitä että meidän vauveli tulee tuohon vaiheeseen :D

Koska yksivuotiaat ovat niin järkelemäinen ilmiö :D sukeutui vastauksesta kokonainen sarja, eli tulossa:

osa 1/3 Säilytä hermosi: Lue Lapsikirjaa
osa 2/3 Omat periaatteeni /käytännöt
osa 3/3 Hermostoa säästäviä vinkkejä

Pikavastaus kysymykseesi miten säilyttää hermonsa on: Noudattamalla Lapsikirjan neuvoja :)
Eli suosittelen jälleen opusta, joka jakaa mielipiteitä: Anna Wahlgrenin tiiliskivimäistä Lapsikirjaa (Kirja jakaa myös minun mielipiteeni; osan ohjeista sivuutan helpolla (esim. ohjeet siitä miten nelikuinen saadaan nukkumaan kahdentoista tunnin yöunet) mutta usein pulmatilanteissa kaivan isommankin lapsen kohdalla kirjan esiin). Yksivuotiaan vanhemmille suosittelen lämpimästi kirjasta lukuja "1-vuotias - makea elämä", "konttaaja - niksejä: kolme sääntöä" ( sovellettavissa myös kävelevälle pienelle) sekä (tulevaisuutta silmällä pitäen ;) "Uhmaikä: Minä tahdon, minä en tahdo"

Lainausta ko teoksesta:
"Lienee luonnon tarkoitus, että yksivuotiaaseen pikkuihmiseen on helppo rakastua. Häntä kun ei aina ole helppo pitää ihmisasumuksissa (ah miten totta; yksivuotiaat ovat rakastettavia, mutta... öööh, aivan oma lajinsa :D ) Yksivuotias käyttää esineitä kaikkeen mahdolliseen, ja pitää yllä reipasta menoa. Hän kiskoo hilpeästi liinat pöydiltä, viskoo ruokia lattialle, kääntää shampoopullon ylösalaisin - ja näyttää siltä kuin kaikki olisi mainiota pilaa läsnäolijoiden iloksi." - Anna Wahlgren, Lapsikirja

Yksivuotiaissa on ihanaa heidän ILONSA, ja raskasta se, että heillä on tavallaan ihan oma maailmansa tässä meidän maailmamme sisällä... Näin tässä hiljattain marketin kärryissä eittämättä yksivuotiaan lapsukaisen, joka sillä välin kun äitinsä tutki shampoopullojen rivistöä, mutusteli itse hupparin nauhaansa, samalla kun koko pieni olemus oli kurottautunut tutkailemaan marketin pylväässä olevia sähköpistokkeita. Hän siis käytti markettia täysin toisin kuin me "normi-ihmiset", mutta hänen maailmansa huppareineen ja sähköpistokkeineen oli aivan yhtä tosi kuin meidän. Hämmentävää...

Periaatteeni pähkinänkuoressa:
Itse en ole varsinaisesti kasvattanut yksivuotiaita vaan enemmänkin ohjaillut. Kasvattamista ehtii kyllä tehdä kyllikseen uhmaiässä, ja sitä seuraavina vuosina :D Olen olettanut - ja oletan edelleenkin - että yksivuotias tai konttausikäinen ei tee asioita "uhmatakseen" tai tehdäkseen tahallaan kiellettyä asiaa, vaan silkasta maailmaan tutustumisen ilosta ja uteliaisuudesta. Tiivisteenä: Jos säilykepurkkihylly tyhjenee, saatan ihastella taitavaa tyhjennystä, ja sitten laitamme lapsen kanssa purkit takaisin hyllyyn (suom. huom: olen kehunut yksivuotiasta ylitsepursuilevasti jo ihan pienestäkin eleestä matkia minua ja laittaa purkkia kaappiin :)

... jatkoa seuraa lähipäivinä :) ...

Sairaalaklovnit - huippuporukkaa :)

2009-07-04T13:45:00.001+03:00

Onnettomuudessa oli myös onnea mukana:

Käsi oli vasen, ei oikea

Mies oli kotona, ei töissä silloin kun haaveri kävi sekä:

Osastopäivä oli torstai jolloin lastenosastolla vierailivat sairaalaklovnit

Isot kiitokset Tri Hortensia & Tri Hellevi :) !!!

Nelivuotiaan ilme oli (mainion) turta klovnitohtoreiden tullessa sisään sairaalahuoneeseen. "Ja mitäs porukaan nämä sitten ovat" :D Pikkupotilas ei ollut uskaltanut/jaksanut/pystynyt juuri liikkumaan ekana päivänä kipsin laittamisen jälkeen, kun mm. kivut olivat sen verran kovia. Oli hyperihanaa nähdä hänen yhtäkkiä huitovan klovnitohtoreiden puhaltamia saippuakuplia :)

Ylipäänsä pienen vointi näytti paranevan kohisten klovnien vierailun aikana, ja klovnitohtoreiden poistuttua suuntasimmekin ensin leikkilään, ja sitten kohta jo kotiin :)

ps. Nyt meillä voidaan jo hyvin :) Eilinen päivä sujui jo ihan ilman kipulääkettä, ja touhua ja leikkiä riitti pienellä jo melkein koko päiväksi :) Pikkuhiljaa alkaa jännittää miten käy parin viikon päästä poliklinikalla: Saako kipsin jo kokonaan pois ( ja pääsisi mm. uimaan! ) vai tuleeko vielä joksikin aikaa kevyempi kipsi tilalle.

VOI EI, VOI EI, VOI EI!!!!!!!!

2009-06-30T21:10:00.002+03:00

Miten paljon voi muuttua yhdessä sekunnissa...

Ensin pyöritään hellepäivän perusväännön ympärillä: Mille rannalle; millä kokoonpanolla...

Seuraavassa sekunnissa soitetaan ambulanssia ja rukoillaan sen tulevan pian.

Neljävuotias putosi pihapenkiltä niin pahasti, että käsi murtui (poikki/murtui) kyynärpään yläpuolelta. En ole vielä toipunut oman lapseni kivusta, mutta näin muutamaa päivää myöhemmin pystyn jo kirjoittamaan tapahtumasta puristumatta kappaleiksi.

Tärskyn seurauksena oli ambulanssimatka isin sylissä, tutkimukset & pitkä odottelu sairaalassa ( ennen nukutusta piti odottaa masun tyhjenemistä ), nukutuksessa tehty toimenpide jossa luut asetettiin kohdakkain ja käden sisään niitä paikallaan pitämään asennettiin kolme kuulemma sukkapuikon näköistä "piikkiä".

Seurauksena oli myös koko käden kipsi vähintään neljäksi viikoksi.

Potilas unten mailla ensimmäisenä iltana kotona...

Vuorokausi sairaalassa piti sisällään rutkasti inhoja toimenpiteitä (Miten nelivuotiaan psyyke esim. käsittelee jalasta törröttävän "tippajutskan"?) sekä sitä kipua. Pari päivää meillä asuikin vanha ja väsynyt nelivuotias :(

Itseäni hajottivat:

Lapsen kipu (pahoittelut toistostatoistostatoistosta ;) Ambulanssia odotellessa oletin kai ambulanssimiesten ryntäävän esiin joku kipupiikki ojossa, mutta lääkettä annettiinkin vasta sairaalassa...

Se etten voinut olla alkuun mukana sairaalassa, mutta onneksi mies piti minut/meidät tilanteen tasalla runsain tekstiviestein :) ja toimenpiteen jälkeisenä päivänä teimmekin sitten vaihdon ja minä ja vaavi hoivasimme potilasta sairaalan päässä.

Tuo lapsen "vanheneminen" tuntui ylikamalalta; kuten myös se, ettei voinut pitää kipeää lastaan edes sylissä - "kantaa tapahtuneen yli" - koska ihan kaikenlainen, pienikin liikuttelu sattui ekoina päivinä niin tavattomasti :(

Mutta nyt valo on jo pilkistänyt esiin :)

Lapsukainen leikkii jo kipsinsä kanssa, ja ylipäänsä on taas lapsi; iloinenkin :) Sylissäkin on jo oltu, ja juteltu miten harmittaa. Isosiskon kanssa on jopa tapeltu :) eli toipuminen on hyvässä vauhdissa!

Loppuun uutukaisuus "kyseenalaisten vinkkien" kokoelmaani: Lapsiperheeseen yksinkertaisesti kannattaa hommata oma palomies-sairaankuljettaja :D kuten me olemme kaukaa viisaina tehneet ( ks. alempi kuva tästä postauksesta ).

Herra Heppuli neljä kuukautta!

2009-06-26T21:10:00.000+03:00

Vaavistamme on kehittynyt übertaitava :)

Hän osaa:

... Nauraa puhua potkia huitoa syödä nukkua...

...puklata kuolata röyhtäistä ja itkeä...

...riemastua nähdessään siskon tai veljen; riemastua puolen minuutin päästä uudelleen, ja uudelleen uudelleen...

...aivastaa viuhtoa huitoa läähättää, sekä tietenkin maiskuttaa...

... vaihtoehtoisesti joko puklata tai pissata kainaloonsa; puklaus äidin kainaloon on myös suosittua...

... räpeltää, hypistellä, sekä pitää siskoa/veljeä/äitiä/isiä kädestä kiinni <3

...Kaiken tämän lisäksi herra heppuli osaa ottaa päiväunet kesämakuupussissaan, kunhan ensin on saanut nukahtaa ihanasti liinaan/rinnalle/kantoreppuun/syliin... <3