Terveiset onnellisesta hautautumisesta :)
Elämä on palannut perusasioihin: pienelle maitoa toisesta päästä, toista päätä putsataan, ja sama alusta uudelleen... Imetystä, sideharsoja ja villahousuja, imetystä, sylin lämpöä puolin ja toisin
Ihanne: Mielestäni näin pienelle (tuonne 2-3kk ikään saakka) olisi parasta rauhallinen elo kotosalla.
Suom. huom: tällä porukalla rauha on suhteellinen käsite :DTotuus: Kuukauden ikään mennessä olen joutunut roudaamaan vauvan kolme kertaa labraan verikokeeseen (keltaisuusseuranta), kerran sairaalaan lastenpäivystykseen (puklun mukana verta :/ ) ja kerran ihan tavalliseen neuvolatarkastukseen. Kaava on vielä aina sama: poju nukkuu, hänet herätetään, hän haluaisi rintaa, hän saa neulan/pituusmittauksen/huolellisen tutkimuksen ja parkuu kuin syotävä...
Tottakai on hyvä että pientä tutkitaan kun on aihetta, mutta rankkaa se on silti, niin pojulle itselleen kuin äidillekin.
Noin muuten kaikki on hyvin täällä kotirintamalla (juuri tällä hetkellä). Vauva ottaa elämän rennosti, kunhan maitoa ja läheisyyttä on tarjolla runsain mitoin. Äitikin yrittää ottaa elämän rennosti ;)